Lue keskustelun säännöt.
Soitin tyttäreni 16v puolesta yhdestä kesätyöpaikasta, koska hän änkyttää, työnantaja tokaisi ettei äidin lellikkejä oteta
01.05.2017 |
Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Kyllä minä änkyttäjänä kykenen aivan hyvin hoitamaan omat asiani, myös puhelimessa. Minä ilmoitan jo monesti puhelun aluksi, että olen änkyttäjä ja puhun hitaasti ja pyydän kärsivällisyyttä. Aina ovat asiat hoituneet.
Änkyttäminen ole mikään kehitysvamma, vaan puheen ominaisuus. Ap tekee karhunpalveluksen tytölleen, jos ei rohkaise tätä itse hoitamaan asioitaan. Vertaistukea ja puheterapiaa suosittelen myös.
Äly hoi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin rekrytoijan näkökulmasta, älkää soittako lastenne puolesta ja neuvokaa teinejä soittamaan vain jos on jotain oikeaa kysyttävää. Puhelimessa on hyvin helppo tehdä huono kuva itsestään, kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Soitetaan vaan koska "on neuvottu, että jää mieleen". Yleensä jää mieleen negatiivisessa valossa.
No eivätkös ne kesätöiden perään kysele soittaessaan? Mitä sen järkevämpää pitäisi sanoa, että saa sen ruohikonleikkaajan paikan? Siteerata Sokratesta?
Tuolle aennevammautuneelle rekrytoijanahjukselle ei kannata soittaa ollenkaan.
Vanhempi soittaa - väärin.
Nuori soittaa itse: - väärin sekin.
Mitähän lie firmaa edustaa, hyvä tavaton sentään.
Änkyttäisi siellä duunissakin, ja aiotko jokaiseen työpaikkaan aina soitella hänen puolestaan? Mitä itse tekisit työnantajana? Vai ovatko työnantajat sinusta sellaisia, joita vastaan pitää olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Mitä ihmeen lahjakkuutta tarvitsee puhelimessa puhumiseen???
Ethän sinä voi koko lapsen elämän ajan aina soittaa työpaikoista hänen puolestaan. On ikävää että tyttärelläsi on hidasteena änkytys mutta olisiko kuitenkin parempi että harjoittelisi soittamaan itse? Aikuisena varsinkin on varmasti monesta työnantajasta todella kummallista jos äiti soittaa aikuisen lapsensa puolesta ja jää varmasti työpaikat saamatta. Ehkä voisitte käydä juttelemassa tytön kanssa vaikka psykologilla miten tyttö voisi hyväksyä änkytyksen osana itseään/elämäänsä ja oppia elämään sen häiritsemättä. Tyttö oppii varmasti reilusti kertomaan uusille tuttavuuksille/ mahdollisille työnantajille tilanteensa ja sen ettei se vaikuta hänen työskentelyyn työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Nyt puhuttiin änkytyksestä eikä sosiaalisesta fobiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö olisi todennäköisesti saanut paikan menemällä itse paikan päälle juttelemaan.
1. äidin mukaan silloin änkytys ei häiritse
2. työnantaja saa hyvän kuvan tytön aktiivisuudsta
3. harva nuori vaivautuu paikalle joten tyttö on jo automaattisesti etusijalla
Äly hoi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin rekrytoijan näkökulmasta, älkää soittako lastenne puolesta ja neuvokaa teinejä soittamaan vain jos on jotain oikeaa kysyttävää. Puhelimessa on hyvin helppo tehdä huono kuva itsestään, kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Soitetaan vaan koska "on neuvottu, että jää mieleen". Yleensä jää mieleen negatiivisessa valossa.
No eivätkös ne kesätöiden perään kysele soittaessaan? Mitä sen järkevämpää pitäisi sanoa, että saa sen ruohikonleikkaajan paikan? Siteerata Sokratesta?
Puhuin siitä näkökulmasta, että firmalla on ilmoitettuna paikka auki. Tietenkin voi soittaa firmoihin, joissa ei ole avoimia paikkoja nähtävillä ja lähettää esimerkiksi avoimen hakemuksen. Mutta tapauksessa, jossa firma on ilmoittanut paikan auki ja tulee soitto "Moi mä oon kiinnostunut tosta paikasta ja oon hyvä tyyppi", ei paljoa auta. Lähettäkää se hakemus ja kertokaa siinä itsestänne. Jos teillä sen sijaan on jotain kysyttävää, niin soittakaa. Soittamalla voi selvittää esimerkiksi tarkempaa tehtävänkuvaa tai muuta, joka ei ilmene ilmoituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
No mutta nythän ei nimenomaan ollut kyse sosiaalisen lahjakkuuden puutteesta koska tyttö on äidin mukaan hyvä kasvotusen tapahtuvassa kommunikoinnissa. Ihan puhdasta tottumattomuutta ja harjoittelun puutetta jos ei uskalla soittaa puhelimella.
Kehitysvammaiset on myös asia erikseen. Kyllä normaali ihminen pystyy sosiaalisia taitojaan harjoittelemaan ja kehitämään jos vain haluaa. Siinä mielessä ei ole kyse samanlaisesta lahjakkuuden lajista kuin vaikka tuo musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus.
https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/kes%C3%A4ty%C3%B6ilmoitus%20aamuun…
Noilla on kunnon asenne kesätyöntekijöiden hakemiseen.
Ps. älä lähetä Isääsi tai Äitiäsi, jos he eivät ole hakemassa työpaikkaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi aiheen, mä olen ollut veljeni apuna mukana useammassa työhaastattelussa. Veljeni ei puhu ollenkaan. Välillä hän on saanut työn ja välillä ei. Nykyisessä työssään hän on ollut vuodesta 2008 ja hyvin menee.
Nuorena hän sai ensimmäisen työpaikan ihan puolen sivun paperihakemuksella jonka antoi haastattelijalle. Osa-aikatyö mutta jatkui kumminkin kolme vuotta.
Myös vähän erilaisilla työntekijöillä on paljon annettavaa työpaikoissa.
- pikkusisko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.
Uskomattomia kommentteja. Änkytys on neurologinen vamma. Pitkäkestoisella terapialla se joissain tapauksissa on lievennettävissä, mutta ei se mikään harjoittelukysymys ole. Sanotteko kusipäät liikuntarajoitteisillekin, että et sinä mitään avustajaa tarvitse?
Niin ja työelämässä änkytys ei välttämättä haittaa lainkaan. Riippuu tehtävästä. Winston Churchill hoiti laivasto- ja pääministerin duuninsa varsin hyvin, vaikka olikin änkyttäjä. Isaac Newtonkin taisi jotain saada aikaan änkytyksestä huolimatta.
Joten sinä ap, älä jätä asiaa tuohon. Minun firmastani tuollainen rekry-henkilö lentäisi kuin leppäkeihäs. Jos kyseessä taas on pikkufirma, jossa toimari on idiootti, avoin kirjoitus sosiaalisessa mediassa voisi olla poikaa. Paljon pienemmistäkin asioista siellä nousee myrsky, kuin tuollaisesta.
Änkytys on ongelma, joka syö itsetuntoa ja sitä kautta pahentaa tilannetta noidankehäksi. Kunnon paskamyrsky "äidin lellikistä" vittuilleen niskaan, niin tyttösi saa nähdä, että kaikki eivät ole kusipäitä. Saattaa käydä myös niin, että joku antaa tilaisuuden tytölle näyttää kykynsä.
Vierailija kirjoitti:
Asennevamma - mutta kellä kirjoitti:
Jos nyt oikein järkeä käytetään, niin mitä sillä on minkään kanssa merkitystä, jos äiti tai isä soittaa arastelevan alaikäisen lapsensa puolesta, etenkin kun kyse on "vain" kesätöistä? Nurmikonleikkuusta ja sen sellaisesta hommasta, mitä ei muutenkaan puhumalla suoriteta.
Ikävää, jos työnantajien asenne arkoja nuoria kohtaan noin syrjivä.
Jos tarjolla on reipas ja innokkaan oloinen nuori niin miksi kukaan työnantaja valitsisi tuollaisen, joka ei vaivaudu edes itse soittamaan vaan pistää äitinsä asialle? Kesätyöpaikkohin on kova kilpailu.
Se että on arka ja epävarma, ei tarkoita etteikö voisi olla erinomainen ja ahkera työssään. Ja vastaavasti reippaan ja innokkaan oloinen voi olla täysi lusmu ja hangoittelija.
Oman työkokemukseni perusteella arat ja ujot ovat olleet niitä ahkerimpia. Tehneet välillä muidenkin töitä, kun kiltteinä eivät ole uskaltaneet kieltäytyä. Reippaat "hyvät tyypit" ovat olleet reippaita myös kahvitaukojen pitämisessä, kiusaamisessa ja paskan puhumisessa.
Tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti asennekasvatusta. Ei ole oikein, että temperamentiltaan ujoja ja arkoja kohdellaan näin tylysti. Se ei ole kenenkään etu isossa kuvassa.
Jos tyttösi on kuuma pakkaus voin palkata hänet siivoamaan kämppääni kesäksi! Sovitaan hinnasta.
Jos tarjolla on reipas ja innokkaan oloinen nuori niin miksi kukaan työnantaja valitsisi tuollaisen, joka ei vaivaudu edes itse soittamaan vaan pistää äitinsä asialle? Kesätyöpaikkohin on kova kilpailu.