Lue keskustelun säännöt.
Soitin tyttäreni 16v puolesta yhdestä kesätyöpaikasta, koska hän änkyttää, työnantaja tokaisi ettei äidin lellikkejä oteta
01.05.2017 |
Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?
Kommentit (126)
Taas kunnom curling-äiti, joka kuvittelee tekevänsä hyvää lapselleen mutta todellisuudessa tekee ihan jäätävän karhunpalveluksen tälle. Miten kuvittelet että se tyttö joskus aikuisena uskaltaa minnekään soittaa jos ei nyt saa harjoitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin työpaikkaan pääsee soittamalla?
Ei tuolla tavalla mitään kesätyöpaikkaa voi saada. Ellei soita jollekin firman pomona olevalle tutulle.
Noh, työnantaja kieltäytyi sinun soittaessasi. Entäs jos tyttö soittaisi perään itse? Änkytti tai ei. Kesätyöpaikan hakeminen on juuri niitä aikuistumisen portaita nuoren elämässä, kun opetellaan tekemään itse asioita, jotka äiti on ennen tehnyt puolesta. Työnantaja voisi hyvinkin suhtautua positiivisemmin, eikä puhelimessa tarvitse sanoa, että "äiti soitti teille aiemmin".
Vaikka saisitkin selitettyä tuon änkytysongelman työnantajalle, niin pitäisikö tämän antaa työn aikana periksi muissakin asioissa? En tiedä minkä alan työpaikasta oli kyse, mutta työnantaja voisi pelätä, olisiko seuraava seliteltävä ongelma esim. se, ettei tyttäresi voisi/tahtoisi/uskaltaisi tervehtiä ja palvella asiakkaita, koska änkyttää?
Minun kesätyöuraohjusaikoinani neuvottiin lähettämään työpaikalle hakemus ja soittamaan perään sitten, kun hakemus oletettavasti on jo saapunut perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se on.h
Mun kuopus ujo, suorastaan selektiivinen mutisti aikoinaan. Hän on treenaanut vuosia kaikkea esiintymistä. Nyt oli teatterikerhon esitys ja hänellä siellä iso puherooli, vieras iso yleisö. Veti kuin tyhjää. 13-vuotiaalla takana nyt treeniä reilua 10 vuotta...
Se on hienoa. Änkytys on kuitenkin eri kuin ujous.
Aapeen tyttö voisi tehdä hakemuksen ja käydä paikan päällä.
Olen ollut valitsemassa kesätöihin nuoria. Kun on kymmenkertainen määrä hakijoita paikkoihin nähden, niin ensimmäisen karsinnan suoritin juuri sillä, että jos äiti soitti vaikka vain kehuakseen lastaan ja että miksi juuri hänet pitäisi ottaa, niin silloin poistin hakemuksen pinosta. Ja niitä soittelijoita oli yllättävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö voisi tehdä hakemuksensa kirjallisena jos änkyttäminen on ongelma. Jos äiti kysyy lapsen puolesta paikkaa, työnantajasta voi tuntua että se äiti varmaan tulee tekeen sitten ne työtkin jos tyttö ei kykene.
Minusta olisi järkevämpää olla armollisempi etenkin noin nuoren kohdalla. Se että heti lyödään luuta kurkkuun ei palvele millään tavalla yhteiskunnankaan tasolla. Ei ihme, jos porukkaa ajautuu työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle entistä enemmän, kun asenne työnantajan puolelta on noin tyly.
Se että arastelee työnhaussa ei tarkoita, että olisi työhaluton tai -kyvytön. Päin vastoin, yleensähän ujot ja arat ovat niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Tekevät kuuliaisesti mitä käsketään eivätkä pullikoi ja lusmuile, toisin kuin nämä yltiösosiaaliset "hyvät tyypit", joita ilmeisesti tavataan nykyään vain hakea.
Sitä paitsi se, että joku ulkopuolinen taho suosittelee työnantajalle työntekijää, ns. hakee tämän puolesta paikkaa, on arkipäivää työelämässä.
Meinaako äiti mennä duunitkin tekemään jos tyttö ei osaa tai arastelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No mutta sittenhän olisi kannattanut mennä paikan päälle työpaikasta kysymään.
Jos nyt oikein järkeä käytetään, niin mitä sillä on minkään kanssa merkitystä, jos äiti tai isä soittaa arastelevan alaikäisen lapsensa puolesta, etenkin kun kyse on "vain" kesätöistä? Nurmikonleikkuusta ja sen sellaisesta hommasta, mitä ei muutenkaan puhumalla suoriteta.
Ikävää, jos työnantajien asenne arkoja nuoria kohtaan noin syrjivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
Näin rekrytoijan näkökulmasta, älkää soittako lastenne puolesta ja neuvokaa teinejä soittamaan vain jos on jotain oikeaa kysyttävää. Puhelimessa on hyvin helppo tehdä huono kuva itsestään, kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Soitetaan vaan koska "on neuvottu, että jää mieleen". Yleensä jää mieleen negatiivisessa valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5290 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se on.h
Mun kuopus ujo, suorastaan selektiivinen mutisti aikoinaan. Hän on treenaanut vuosia kaikkea esiintymistä. Nyt oli teatterikerhon esitys ja hänellä siellä iso puherooli, vieras iso yleisö. Veti kuin tyhjää. 13-vuotiaalla takana nyt treeniä reilua 10 vuotta...
Se on hienoa. Änkytys on kuitenkin eri kuin ujous.
Aapeen tyttö voisi tehdä hakemuksen ja käydä paikan päällä.
Änkytys ja selektiivinen mutismi on koko lailla samanlaisia ongelmia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Liian älykäs seuraanne kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö voisi tehdä hakemuksensa kirjallisena jos änkyttäminen on ongelma. Jos äiti kysyy lapsen puolesta paikkaa, työnantajasta voi tuntua että se äiti varmaan tulee tekeen sitten ne työtkin jos tyttö ei kykene.
Minusta olisi järkevämpää olla armollisempi etenkin noin nuoren kohdalla. Se että heti lyödään luuta kurkkuun ei palvele millään tavalla yhteiskunnankaan tasolla. Ei ihme, jos porukkaa ajautuu työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle entistä enemmän, kun asenne työnantajan puolelta on noin tyly.
Se että arastelee työnhaussa ei tarkoita, että olisi työhaluton tai -kyvytön. Päin vastoin, yleensähän ujot ja arat ovat niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Tekevät kuuliaisesti mitä käsketään eivätkä pullikoi ja lusmuile, toisin kuin nämä yltiösosiaaliset "hyvät tyypit", joita ilmeisesti tavataan nykyään vain hakea.
Sitä paitsi se, että joku ulkopuolinen taho suosittelee työnantajalle työntekijää, ns. hakee tämän puolesta paikkaa, on arkipäivää työelämässä.
Kyllä nykyään joo suositaan hakijoita, joilla on suosittelija. Mutta sen suosittelijan nimi laitetaan ansioluetteloon. Ja mikään äiti ei sellaiseksi kelpaa. Ja työnantaja itse soittaa suosittelijoille, jos on hakijasta kiinnostunut.
Ja ihan samaa mieltä on jokainen rekrytoija.
Vierailija kirjoitti:
Näin rekrytoijan näkökulmasta, älkää soittako lastenne puolesta ja neuvokaa teinejä soittamaan vain jos on jotain oikeaa kysyttävää. Puhelimessa on hyvin helppo tehdä huono kuva itsestään, kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Soitetaan vaan koska "on neuvottu, että jää mieleen". Yleensä jää mieleen negatiivisessa valossa.
No eivätkös ne kesätöiden perään kysele soittaessaan? Mitä sen järkevämpää pitäisi sanoa, että saa sen ruohikonleikkaajan paikan? Siteerata Sokratesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
Vierailija kirjoitti:
Liian älykäs seuraanne kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö voisi tehdä hakemuksensa kirjallisena jos änkyttäminen on ongelma. Jos äiti kysyy lapsen puolesta paikkaa, työnantajasta voi tuntua että se äiti varmaan tulee tekeen sitten ne työtkin jos tyttö ei kykene.
Minusta olisi järkevämpää olla armollisempi etenkin noin nuoren kohdalla. Se että heti lyödään luuta kurkkuun ei palvele millään tavalla yhteiskunnankaan tasolla. Ei ihme, jos porukkaa ajautuu työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle entistä enemmän, kun asenne työnantajan puolelta on noin tyly.
Se että arastelee työnhaussa ei tarkoita, että olisi työhaluton tai -kyvytön. Päin vastoin, yleensähän ujot ja arat ovat niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Tekevät kuuliaisesti mitä käsketään eivätkä pullikoi ja lusmuile, toisin kuin nämä yltiösosiaaliset "hyvät tyypit", joita ilmeisesti tavataan nykyään vain hakea.
Sitä paitsi se, että joku ulkopuolinen taho suosittelee työnantajalle työntekijää, ns. hakee tämän puolesta paikkaa, on arkipäivää työelämässä.
Kyllä nykyään joo suositaan hakijoita, joilla on suosittelija. Mutta sen suosittelijan nimi laitetaan ansioluetteloon. Ja mikään äiti ei sellaiseksi kelpaa. Ja työnantaja itse soittaa suosittelijoille, jos on hakijasta kiinnostunut.
Ja ihan samaa mieltä on jokainen rekrytoija.
Homman pihvi: Kyse on kuitenkin alaikäisistä lapsista ja pelkistä kesätöistä.
Ikävää, että tuollaisella asenteella Arvoisat Rekrytoijamme antavat lapsillemme kovin negatiivisen kuvan työelämästä jo heti alkuunsa.
Todella huonon kuvan antaa, jos vanhempi soittaa ja kysyy työpaikkaa. Olen vaateliikkeessä töissä ja näitä vanhempia on yllättävän paljon. Meillä sanottiin suoraan että pitää itse tulla kysymään ei vanhempien.