Soitin tyttäreni 16v puolesta yhdestä kesätyöpaikasta, koska hän änkyttää, työnantaja tokaisi ettei äidin lellikkejä oteta

Joo no onhan se vähän outoa, että äiti soittaa. Tytön täytyy kuitenkin pärjätä myöhemminkin elämässä ja hankkia työpaikka ym., ei äiti loputtomasti voi olla auttamassa. Änkytykseen on myös saatavissa apua.

Vierailija kirjoitti:

Järki käteen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.

Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.

En ole tytön äiti.

No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.

Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.

No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.

Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.

No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.

Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.

No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole!  Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.

Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.

Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.

Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.

Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.

Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.

Niin, maailmalta  tuo alentava suhtautuminen, syrjiminen ja asennevammaisuus on tännekin kopioitu. 

Kannattaisi aina pohtia mikä on olennaista. Millä on oikeasti merkitystä. Myös työsuorituksen kannalta. Esimerkiksi Stephen Hawkins on  epänormaali tuppisuu, mutta ihan kelpo työpanoksenhan tuo on antanut siitäkin huolimatta.

Näytöillähän sitä työtä haetaan. Siinä vaiheessa kun on meriittejä yhtä paljon kuin vaikka Stephen Hawkinsilla, ei ole paskankaan väliä miten mulkku, tuppisuu tai epäsuosittu henkilö olet. Saat paikan. Mutta 16-v teinillä ei taida vielä olla vastaavia meriittejä? Siinä vaiheessa sitä työtä haetaan siis sillä mitä on: hyvällä asenteella ja halulla oppia. Tämä täytyy jotenkin tuoda esiin sille työnantajalle.

Ei, vaan kyse on siitä, että Stephen Hawking on elävä ja hyvä esimerkki siitä, että sillä, että on täysi tuppisuu, ei ole välttämättä yhtään mitään merkitystä työstä suoriutumisen kannalta. Edes huippuvaativassa tiedemaailmassa.

Mutta ei häntäkään ole tultu hakemaan töihin ihan nobodyna. Loi ensin nimeä itselleen ja sitä kautta saavutti tunnettavuutta. Eihän tässä kukaan ole väittänyt etteikö tuppisuut kykenisi tekemään töitä vaan siitä että kun ei ole vielä mitään meriittejä, niin täytyy yrittää myydä itseään työmarkkinoilla mm. sillä asenteella ja aktiivisuudella.

Ongelma on se, että sosiaalisuus nähdään asennekysymyksenä. Ei se sitä läheskään aina ole.

Ja kuten Hawkinsin esimerkki osoittaa, sosiaalisesti vahvastikin rajoittuneet kykenevät tekemään työnsä loisteliaasti, ahkeralla asenteella. Miksi siis pakkomielteenomaisesti painottaa rekrytointitilanteessa sosiaalisuutta, kun yllättävän harvassa työssä edes tarvitsee läpän lentää ja jutun luistaa? Kaikista vähiten jossakin nurmikon leikkaamisessa ja muussa vastaavassa kesätyöpuuhastelussa.

Hetkinen! Miksi pidät Stephen Hawkingia esimerkkinä sosiaalisesti rajoittuneesta henkilöstä? Siksikö ettei hänellä oikein puhe luista? Tyyppihän on oikein esktrovertti, esiintyy ja pitää paljon luentoja.

Kyllähän töissä - jopa nurmikonleikkussa - tulee tilanteita että on osattava lähestyä vieraita ihmisiä ja kysyttävä neuvoa tarvittaessa.

Joo Hawkins ei oikein tähän liity, hänellä on ALS, ihan fyysinen sairaus. Toki rajoittaa puhekykyä ym.

No siihen paikkaan löytyi varmaankin joku reippaampi ja motivoituneempi, joka uskalsi itse soittaa. Ei yritys ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö ja yrittäjällä on oikeus palkata sopivin hakija.

Vierailija kirjoitti:

Liian älykäs seuraanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö voisi tehdä hakemuksensa kirjallisena jos änkyttäminen on ongelma. Jos äiti kysyy lapsen puolesta paikkaa, työnantajasta voi tuntua että se äiti varmaan tulee tekeen sitten ne työtkin jos tyttö ei kykene.

Minusta olisi järkevämpää olla armollisempi etenkin noin nuoren kohdalla. Se että heti lyödään luuta kurkkuun ei palvele millään tavalla yhteiskunnankaan tasolla. Ei ihme, jos porukkaa ajautuu työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle entistä enemmän, kun asenne työnantajan puolelta on noin tyly.

Se että arastelee työnhaussa  ei tarkoita, että olisi työhaluton tai -kyvytön. Päin vastoin, yleensähän ujot ja arat ovat niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Tekevät kuuliaisesti mitä käsketään eivätkä pullikoi ja lusmuile, toisin kuin nämä yltiösosiaaliset "hyvät tyypit", joita ilmeisesti tavataan nykyään vain hakea.

Sitä paitsi se, että joku ulkopuolinen taho suosittelee työnantajalle työntekijää, ns. hakee tämän puolesta paikkaa, on arkipäivää työelämässä.

Kyllä nykyään joo suositaan hakijoita, joilla on suosittelija. Mutta sen suosittelijan nimi laitetaan ansioluetteloon. Ja mikään äiti ei sellaiseksi kelpaa. Ja työnantaja itse soittaa suosittelijoille, jos on hakijasta kiinnostunut.

Ja ihan samaa mieltä on jokainen rekrytoija.

Näinhän se menee. Itsellä harmillinen tilanne sinänsä, kun olen ollut pitkään äitini firmassa töissä ja nyt uusia töitä hakiessa ent. pomo eli äitini olisi oikeastaan ainoa järkevä suosittelija, mutta en voi sen nimeä laittaa, kun oma äiti tuskin on jäävi suosittelija :D Ei siis kannata mennä perheyritykseen töihin.. 

Miksi lapsesi änkytystä ei ole saatu hallintaan, jos on jo 16v.? Tulee vaikea elämä..

huh47iio kirjoitti:

Yksinkertaista, hyvin yksinkertaista kirjoitti:

huh3677899 kirjoitti:

Kyllä ihan samaa mieltä olen työnantajan kanssa. Ei puhetyyli ole syt, ja jännityksestä pääsee eroon opettelemalla olemaan jännittävissä tilanteissa. Entä miten kuvittelet, että tyttäresi pärjäisi itse töissä, jos jännittävä paikka tulee eteen? Änkyttämään hän joutuu sitten sielläkin.

Ja sokeudesta pääsee eroon kun opettelee näkemään.

Tyhmyydestä kun opettelee ajattelemaan.

Miten kuvittelet, että tytär onnistuu olemaan sinut itsensä kanssa, jos ei pysty kohtaamaan änkytystä tai jännittäviä tilanteita. Ei änkytyksessä mitään pahaa ole, mutta sen kanssa tulisi oppia elämään.

Enkä työnantajana ottaisi töihin sellaista, jonka vanhempi hoitaa asian. Ei välttämättä edes ole yhtä motivoitunut tai ainakin antaa kuvan uusavuttomuudesta.

Tässäpä se ydin tulikin, turha pähkäillä ketjussa sen enempää. Asia on ollut alusta asti ihan selvä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi änkytystä ei ole saatu hallintaan, jos on jo 16v.? Tulee vaikea elämä..

Ohis mutta tiedoksesi että ei änkytystä välttämättä saada koskaan "hallintaan".

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mä olen ollut veljeni apuna mukana useammassa työhaastattelussa. Veljeni ei puhu ollenkaan. Välillä hän on saanut työn ja välillä ei. Nykyisessä työssään hän on ollut vuodesta 2008 ja hyvin menee.

Nuorena hän sai ensimmäisen työpaikan ihan puolen sivun paperihakemuksella jonka antoi haastattelijalle. Osa-aikatyö mutta jatkui kumminkin kolme vuotta.

Myös vähän erilaisilla työntekijöillä on paljon annettavaa työpaikoissa.

- pikkusisko

Hieno juttu, mutta tämä on mun mielestä vähän eri asia. Onhan esim. kuuroillakin yleensä viittomakielen tulkki mukana eri paikoissa asioidessa jne. Eihän kukaan varmaan kuurolle tai puhumattomalle sanokaan, että soita vaan ite sinne :D Mutta änkytys on vähän lievempi juttu, tosin pahimmillaan toki elämää rajoittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.

Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.

En ole tytön äiti.

No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.

Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.

No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.

Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.

No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.

Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.

No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole!  Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.

Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.

Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.

Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.

Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.

Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.

Joo siis suomessahan melko epäsosiaalinen voi just pärjätäkin, monissa muissa maissa ei. Jossain amerikassa ihan normi suomalaisiakin pidetään melkein autisteina.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajien ei pitäisi palkata niitä soittelijoiden lapsia. Puhun kokemuksesta, sain teininä yhden työpaikan kun isäni soitti sinne. En todellakaan ollut työkykyinen tuolloin, olin pahasti masentunut. Ja ei, työ ei parantanut vaan aiheutti elämäni pahimman masennuskauden.

Siis soittiko hän sinne ilman että tiesit asiasta?

Gonamies kirjoitti:

Uskomattomia kommentteja. Änkytys on neurologinen vamma. Pitkäkestoisella terapialla se joissain tapauksissa on lievennettävissä, mutta ei se mikään harjoittelukysymys ole. Sanotteko kusipäät liikuntarajoitteisillekin, että et sinä mitään avustajaa tarvitse?

Niin ja työelämässä änkytys ei välttämättä haittaa lainkaan. Riippuu tehtävästä. Winston Churchill hoiti laivasto- ja pääministerin duuninsa varsin hyvin, vaikka olikin änkyttäjä. Isaac Newtonkin taisi jotain saada aikaan änkytyksestä huolimatta.

Joten sinä ap, älä jätä asiaa tuohon. Minun firmastani tuollainen rekry-henkilö lentäisi kuin leppäkeihäs. Jos kyseessä taas on pikkufirma, jossa toimari on idiootti, avoin kirjoitus sosiaalisessa mediassa voisi olla poikaa. Paljon pienemmistäkin asioista siellä nousee myrsky, kuin tuollaisesta.

Änkytys on ongelma, joka syö itsetuntoa ja sitä kautta pahentaa tilannetta noidankehäksi. Kunnon paskamyrsky "äidin lellikistä" vittuilleen niskaan, niin tyttösi saa nähdä, että kaikki eivät ole kusipäitä. Saattaa käydä myös niin, että joku antaa tilaisuuden tytölle näyttää kykynsä.

Öö.. no ymmärrän, että voisi nousta paskamyrsky, jos olisi jätetty palkkaamatta pelkästään änkytyksen takia (toki joissain tehtävissä voisi olla perusteltua), mutta se, että nuoren pitää itse hoitaa työnhaku, on muutoin ihan normijuttu.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?

Jotain änkyttäjää ei tartte edes ottaa töihin. Mitä töistä tulisi kun työtoverille alkaisi jankkaamaan o-o-o-o-t-o-o-o-tt-oo-tttt-aistko-t-t-t-t-ä-ät-m-m-ä-n-t-t-t-ttt-i-lauksen?

Änkytys on seurausta traumaattisesta lapsuudessa jossa lapsi on nujerrettu henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.

Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.

En ole tytön äiti.

No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.

Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.

No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.

Olisivatpa minunkin sinänsä "kunnolliset" keskiluokkaiset vanhempani osanneet/ viitsineet tukea tuolla tavalla sen sijaan, että ovat paskoja juntteja ja kuvittelevat, että se riittää, kun järjestää ruokaa ja vie vakavasti sairastuessa lääkäriin. Ehkä en olisi nyt syrjäytynyt pitkäaikaistyötön.

Vierailija kirjoitti:

Pointti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.

Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.

En ole tytön äiti.

No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.

Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.

No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.

Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.

No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.

Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.

No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole!  Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.

Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.

Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.

Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.

Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.

Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.

Niin, maailmalta  tuo alentava suhtautuminen, syrjiminen ja asennevammaisuus on tännekin kopioitu. 

Kannattaisi aina pohtia mikä on olennaista. Millä on oikeasti merkitystä. Myös työsuorituksen kannalta. Esimerkiksi Stephen Hawkins on  epänormaali tuppisuu, mutta ihan kelpo työpanoksenhan tuo on antanut siitäkin huolimatta.

Näytöillähän sitä työtä haetaan. Siinä vaiheessa kun on meriittejä yhtä paljon kuin vaikka Stephen Hawkinsilla, ei ole paskankaan väliä miten mulkku, tuppisuu tai epäsuosittu henkilö olet. Saat paikan. Mutta 16-v teinillä ei taida vielä olla vastaavia meriittejä? Siinä vaiheessa sitä työtä haetaan siis sillä mitä on: hyvällä asenteella ja halulla oppia. Tämä täytyy jotenkin tuoda esiin sille työnantajalle.

Ei, vaan kyse on siitä, että Stephen Hawking on elävä ja hyvä esimerkki siitä, että sillä, että on täysi tuppisuu, ei ole välttämättä yhtään mitään merkitystä työstä suoriutumisen kannalta. Edes huippuvaativassa tiedemaailmassa.

Mutta ei häntäkään ole tultu hakemaan töihin ihan nobodyna. Loi ensin nimeä itselleen ja sitä kautta saavutti tunnettavuutta. Eihän tässä kukaan ole väittänyt etteikö tuppisuut kykenisi tekemään töitä vaan siitä että kun ei ole vielä mitään meriittejä, niin täytyy yrittää myydä itseään työmarkkinoilla mm. sillä asenteella ja aktiivisuudella.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että Hawking ei ole mikään "tuppisuu", vaan sairastui ALS:n parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?

Jotain änkyttäjää ei tartte edes ottaa töihin. Mitä töistä tulisi kun työtoverille alkaisi jankkaamaan o-o-o-o-t-o-o-o-tt-oo-tttt-aistko-t-t-t-t-ä-ät-m-m-ä-n-t-t-t-ttt-i-lauksen?

Änkytys on seurausta traumaattisesta lapsuudessa jossa lapsi on nujerrettu henkisesti.

Niin, kannattais ensin "ehkä" opetella sellainen pikku perusjuttu kuin PUHUMINEN. Nimittäin normaalisti ihmisen odotetaan osaavan puhua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?

Jotain änkyttäjää ei tartte edes ottaa töihin. Mitä töistä tulisi kun työtoverille alkaisi jankkaamaan o-o-o-o-t-o-o-o-tt-oo-tttt-aistko-t-t-t-t-ä-ät-m-m-ä-n-t-t-t-ttt-i-lauksen?

Änkytys on seurausta traumaattisesta lapsuudessa jossa lapsi on nujerrettu henkisesti.

"

"Achté et all (1981) toteavat monien tutkijoiden pitävän änkytystä neuroottisena konversionomaisena häiriönä, ja että perhetutkimukset ovat osoittaneet, että änkyttävien potilaiden perheissä on häiriöitä, joissa on erityisesti osuutta ihmissuhteiden aggressio-ongelmilla"

Liian älykäs seuraanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö voisi tehdä hakemuksensa kirjallisena jos änkyttäminen on ongelma. Jos äiti kysyy lapsen puolesta paikkaa, työnantajasta voi tuntua että se äiti varmaan tulee tekeen sitten ne työtkin jos tyttö ei kykene.

Minusta olisi järkevämpää olla armollisempi etenkin noin nuoren kohdalla. Se että heti lyödään luuta kurkkuun ei palvele millään tavalla yhteiskunnankaan tasolla. Ei ihme, jos porukkaa ajautuu työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle entistä enemmän, kun asenne työnantajan puolelta on noin tyly.

Se että arastelee työnhaussa  ei tarkoita, että olisi työhaluton tai -kyvytön. Päin vastoin, yleensähän ujot ja arat ovat niitä tunnollisimpia työntekijöitä. Tekevät kuuliaisesti mitä käsketään eivätkä pullikoi ja lusmuile, toisin kuin nämä yltiösosiaaliset "hyvät tyypit", joita ilmeisesti tavataan nykyään vain hakea.

Sitä paitsi se, että joku ulkopuolinen taho suosittelee työnantajalle työntekijää, ns. hakee tämän puolesta paikkaa, on arkipäivää työelämässä.

Höpöhöpö. Äiti ei ole mikään "ulkopuolinen taho", ja kyllä mä olen niin huomannut omassa duunissani, että ne jotka itse ovat aktiivisia hakemaan sitä työtä, myös tekevät sitä ahkerimmin. Ne aivan umpijäässä olevat täysin aloitekyvyttömät teinit, joille just äiti on sen paikan soitellut... no, se että äiti sitä paikkaa soittelee kertoo jo ihan tarpeeksi. Meille siis aina välillä otetaan esim. TETiin just noita äidin säätämiä tyyppejä, ja niistä ei ole kyllä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.

Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.

En ole tytön äiti.

No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.

Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.

No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.

Olisivatpa minunkin sinänsä "kunnolliset" keskiluokkaiset vanhempani osanneet/ viitsineet tukea tuolla tavalla sen sijaan, että ovat paskoja juntteja ja kuvittelevat, että se riittää, kun järjestää ruokaa ja vie vakavasti sairastuessa lääkäriin. Ehkä en olisi nyt syrjäytynyt pitkäaikaistyötön.

Tai sitten voisit ottaa vähän itsekin vastuuta elämästäsi? Ei muidenkaan vanhemmat tuolloin olleet mitään kasvatuseksperttejä, harvinaista oli, että tuon enempää kuin sinuakaan autettiin.

PS. mitä tarjottavaa sulla on omille mahdollisille lapsillesi.

Eikö tyttö voisi lähettää tuolle henkilölle, jolle äiti soitti esim. sähköpostia. jossa selostaa minkä takia äiti soitti.  Eli selostaa oman änkytyksensä ja että sen vuoksi ei soittanut itse mutta haluaisi kovasti tuon työpaikan.  On sitten sanottu syy siihen miksi äiti oli asialla.  Liekö ollut joku seurakunnan tms paikka?  Ammatiksi kannattaa katsoa joku kemisti tms jossa ei välttämättä tarvitse ulkopuolisille puhua niin paljon kuin asiakaspalvelussa.  Änkytys voi ajan kanssa lieventyä kun käy puheterapiassa.

Mä en ymmärrä. Oon lukenut jo monta juttua tänä keväänä, joissa työnantajat korostavat antavansa töitä nuorille, jotka hakevat paikkaa itse. Siis miten avuttomia junnut ovat? Miksi pitäisi saada töitä, jos ei osaa niitä itse edes kysyä?