Haluan näyttää varakkaalta mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla, miten pukeudun, meikkaan ym?

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Ihanko oikeasti joku kuvittelee muiden kiinnittävän huomiota ja muistavan miten joku on pukeutunut. Ikävä kyllä, itse en muista tai kiinnittänyt huomiota miten viime viikolla joku työkaverini oli pukeutunut tai ystäväni, joka oli viikko sitten päivällisellä.

Luin äskettäin henkilöhaastelun Suomen varakkaammasta naisesta Hanna Herlin-Nurmisesta, eikä hänen päällään olevasta vaatetuksesta jäänyt mitään mieleen, mutta hänen persoonansa ja mielipiteensä tekivät suuren vaikutuksen ja on edelleen vielä mielensopukoissa.

Herää kysymys, onko mahdollista viestittää nykyään varallisuutta vaatetuksen avulla, luulen siihen enemmän vaikuttavan muut avut ja taidot.

Ja kuinka moni oikeasti kiinnittää huomiota, miten joku on pukeutunut?

Tosin, hyvä ja kaunis pukeutuminen antaa itselle mielihyvää ja itsevarmuutta, mutta riittääkö siitä vielä jaettavaksi muille. Ja makumieltymyksetkin poikkeavat suuresti. Se mikä yhdelle on kaunista, toiselle se voi olla ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Oletko koskaan ajatellut että hintalappua voi katsoa muutenkin kuin katsoakseen onko siihen varaa ? Mitä varten sä luulet että ne hintalaput siellä tuotteessa on? Luuletko että kun on paljon rahaa niin ei kiinnosta yhtään mihin ja kuinka paljon sitä rahaa menee? Tiedätkö miksi muotilehdissä kuten Vogue on joskus sellaisia vaatteita joiden hinta pitää kysyä erikseen putiikista? 

Minulla on ihan kaikkea. Kun omaisuus yltää tiettyihin summiin  niin ostamisen hienous häviää. Kun voi ostaa mitä haluaa niin ei enää halua. Ostamisesta tulee merkityksetöntä. Alkaa kiinnittää ihan muihin asioihin huomiota. Tiedätkö sinä miltä tuntuu kun voi tosiaan ostaa kerralla itselleen sellaisen vaatekaapillisen kuin haluaa? Minä tiedän, olen tehnyt sen useaan kertaan. Vanhat vaatteet ovat menneet keräykseen ja uudet tilalle. ˜yt en enää viitsi. Ei ole mitään tavoiteltavaa sen suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Ensinnäkin pitäisi määritellä kuka on varakas? Kansainvälissä vertailussa Suomessa on vähän varakkaita henkilöitä.

Enkä usko väitteesi, sillä kaikki tuntemani vähänkin varakkaat (nettovarallusuus 0,5-1 milj.) ovat kyllä hyvin hinta ja laatutietoisia.

Ja monella varallisuus on sijoitettuna ja kiinni seinissä ja jo järkisyistä vapaata rahaa ei ole tolkuttomasti käytössä, vaan se halutaan sijoittaa tuottavamimmin.

Varakkaat itsekin tietävät olevan varakkaita, eikä sitä tarvitse korostaa ja harvoin vaatteet tai tavara tuo enää mielihyvää ja iloa, vaan sitä haetaan elämyksistä ja mielenrauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Vastasitko nyt kysymykseen kuinka pukeutua ja meikata jne jotta NÄYTTÄISI varakkaalta? Ehkä ap ei halua kutsuja ja ilmaisia lounaita vaan vain antaa olemuksellaan elegantin vaikutelman varallisuudesta.

Taisin mainita ensimmäisenä tuon hintalapun katsomisen.

En todellakaan tarkoittanut että hinnasta ei välitetä. Olen itse varakas, mutta vilkaisen aina tietenkin hinnan. Ei ole mitään järkeä maksaa tavarasta enempää kuin tavaran arvo on. Mutta se mitä tarkoitin on, että hinnoista ei keskustella eikä niitä pöyristellä. Jos ostan kalliin tavaran ja joku vaikka työpaikalla sitä ihastelee ja kysyy mitä maksoi, vastaan että en muista.

Varakkaalle kalliskaan tavara ei ole satsaus tai panostus, saatikka statussymboli. Se on vain tavara jolla on käyttöarvo. Takavuosina julkisuustyrkyt esittelivät järjettömän kalliita käsilaukkujaan ja kertoivat niiden olevan "sijoituksia", tosin tuo muoti lienee jo ohi mennyttä.

Huuda ja,melua pitkin kortteleita, roiku liikkeiden edustalla, sellaiselle nauraa variksetkin.

Lainaan tätä keskustelua.

Miten värjätyistä vaaleista hiuksista saisi huolitellun näköiset? Itsellä on siis tummanruskea tukka luonnostaan niin mietin, että auttaisikohan joku "häivytys" juuren ja pituuksien välillä? Vinkkejä?

En kuitenkaan haluaisi luopua vaaleista hiuksista, koska ne näyttävät minulla erittäin hyvältä. Olisi minulla varaa värjätä juurikasvu joka kuukausi, mutta en halua käyttää niin paljon rahaa vain hiuksiin. Hiukset ovat hyvässä kunnossa eli eivät ole karrelle palaneet joka suuntaan sojottavat haituvat.

Jos ap. katsot vaikka Suomen sadan rikkaitten joukkoa tai ne, jotka ovat tekevät merkittävää työuraa, myös kansainvälisesti ja ovat suuryhtiöiden omistajia tai johtoryhmässä, eivät ulkonaiselta olemukseltaan juuri poikkea tavan kaduntallaajasta, vaatetuksellaan tai ulkonaisella olemuksellaan.

Luulen, etteivät he juuri arvosta tai saa mielihyvää, jos he toimisivat vaatehenkarina tai tyylitaiturina, vaan he arvostavat muita arvoja esim. kulttuuria, sivistystä jne. jotka rikastuttavat elämää ja antavat mielenrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Oletko koskaan ajatellut että hintalappua voi katsoa muutenkin kuin katsoakseen onko siihen varaa ? Mitä varten sä luulet että ne hintalaput siellä tuotteessa on? Luuletko että kun on paljon rahaa niin ei kiinnosta yhtään mihin ja kuinka paljon sitä rahaa menee? Tiedätkö miksi muotilehdissä kuten Vogue on joskus sellaisia vaatteita joiden hinta pitää kysyä erikseen putiikista? 

Minulla on ihan kaikkea. Kun omaisuus yltää tiettyihin summiin  niin ostamisen hienous häviää. Kun voi ostaa mitä haluaa niin ei enää halua. Ostamisesta tulee merkityksetöntä. Alkaa kiinnittää ihan muihin asioihin huomiota. Tiedätkö sinä miltä tuntuu kun voi tosiaan ostaa kerralla itselleen sellaisen vaatekaapillisen kuin haluaa? Minä tiedän, olen tehnyt sen useaan kertaan. Vanhat vaatteet ovat menneet keräykseen ja uudet tilalle. ˜yt en enää viitsi. Ei ole mitään tavoiteltavaa sen suhteen. 

Tietenkin. Mutta esimerkissäni oli tarkoitus opetella asennetta. Asennetta siihen, että tietää hintalappuun katsomattakin, onko johonkin varaa vai ei. Tietää jo myymälään mennessään tai tuotemerkin nähdessään, onko varaa vai ei. Kärjistäen: 100 000 € kanssa ei kannata mennä katsomaan itselleen yksityissuihkukonetta. 

Tämä on nyt OT mutta pakko kirjoittaa silti. Minua samalla ärsyttää että myös huvittaa joidenkin kauppojen, etenkin pienten ja muka uniikkien, myyjien tapa katsoa ensiksi asiakasta päästä jalkoihin ja sitten päättää nouseeko ylös kännykän vierestä palvelemaan. Luulisi että ei ole varaa valita asiakkaita ellei kauppa ole vain harrastus? Puhtaasti myynnin kannalta kylläkin jokaiselle pitäisi olla yhtä ystävällinen ja avulias (mikä tietysti kuuluu myös normaaleihin käytöstapoihin). Koska koskaan ei voi tietää kuka sinne liikkeeseen eniten rahaa kantaa. Jos sinne tulee esimerkiksi pikku tyttö ihastelemaan ja ostaa jotain pientä niin eipä tiedä kuinka hyvän asiakkaan saa tulevaisuudessa tai menee kertomaan kotiin että olipa kiva täti tahdon sinne uudestaan ja näin esimerkiksi ne varakkaat vanhemmat sitten löytävät kaupan. Vähän epäselvästi nyt kirjoitettu mutta toivottavasti tajusitte pointin :)

Panosta laukkuun, takkiin ja kenkiin. Näitä käytetään joka päivä. Muut vaatteet osta MANGO/Zara -tyyppisistä kaupoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Oletko koskaan ajatellut että hintalappua voi katsoa muutenkin kuin katsoakseen onko siihen varaa ? Mitä varten sä luulet että ne hintalaput siellä tuotteessa on? Luuletko että kun on paljon rahaa niin ei kiinnosta yhtään mihin ja kuinka paljon sitä rahaa menee? Tiedätkö miksi muotilehdissä kuten Vogue on joskus sellaisia vaatteita joiden hinta pitää kysyä erikseen putiikista? 

Minulla on ihan kaikkea. Kun omaisuus yltää tiettyihin summiin  niin ostamisen hienous häviää. Kun voi ostaa mitä haluaa niin ei enää halua. Ostamisesta tulee merkityksetöntä. Alkaa kiinnittää ihan muihin asioihin huomiota. Tiedätkö sinä miltä tuntuu kun voi tosiaan ostaa kerralla itselleen sellaisen vaatekaapillisen kuin haluaa? Minä tiedän, olen tehnyt sen useaan kertaan. Vanhat vaatteet ovat menneet keräykseen ja uudet tilalle. ˜yt en enää viitsi. Ei ole mitään tavoiteltavaa sen suhteen. 

Tietenkin. Mutta esimerkissäni oli tarkoitus opetella asennetta. Asennetta siihen, että tietää hintalappuun katsomattakin, onko johonkin varaa vai ei. Tietää jo myymälään mennessään tai tuotemerkin nähdessään, onko varaa vai ei. Kärjistäen: 100 000 € kanssa ei kannata mennä katsomaan itselleen yksityissuihkukonetta. 

Lisään vielä, että tiedän oikein  hyvin, miten ostamisesta tulee merkityksetöntä. En ole aina ollut varakas, mutta nkyisin olen. Vaurauteni alkuaikoina olin niin innoissani asiasta, että meillä syötiin joka ainoa päivä ravintolatason ruokaa laatuviineineen. Vähitellen huomasin, että en keksinyt oikein mitään arjesta poikkeavaa ruokaa juhlapäiviksi ja ravintoloiden ruokakin alkoi tuntua laadultaan huonommalta kuin itse luomuraaka-aineista tekemäni ruuat. Kalliit ruuat olivat arkipäiväistyneet ja menettäneet merkityksensä. Niinpä palasin vanhaan systeemiin ja meille maistuu arkisin ihan samat nakkikastikkeet ja lihakeitot kuin ennen vaurastumistanikin. Kuitenkin, jos tarvitsen juhliini esim 10 kg peuran sisäfilettä, menen ostamaan 10 kg peuran sisäfilettä kysymättä tai katsomatta hintaa. Koska tiedän, missä hintaluokassa peuran sisäfile on ja mulle on sama, maksaako tuo satsi 600 € vai 900 €. Tiedän kysymättäkin, että se ei maksa 6000 € eikä 9000 € ja sen vuoksi hinta ei vaikuta ostopäätökseeni, jos olen päättänyt tarjota porukalle peuran sisäfilettä. Ennen  vaurastumista taas oli pakko katsoa ensin hinta ja ostopäätös perustui aina ensisijaisesti siihen, onko tuotteeseen varaa vai ei. Saattoi haluta jos jonkinlaista asiaa, mutta koska ei ollut varaa, ei voinut ostaa. Asennemuutoksessa opitaan haluamaan asioita, joihin on varaa ja joita tarvitsee. Ei ostella sen vuoksi, että voi ostaa. Eli aivan kuten sanoit, ostamisesta tulee merkityksetöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Panosta laukkuun, takkiin ja kenkiin. Näitä käytetään joka päivä. Muut vaatteet osta MANGO/Zara -tyyppisistä kaupoista.

Juueinäin. Muotibloggarilook on se missä tonnin laukku on saanut kavereikseen halpisvaatteita. Ehkä joskus 30 vuotta sitten kun kaikki vaatteet olivat nykyistä tasokkaampia eivätkä merkkilaukut olleet muodissa, tuo neuvo toimi. Ei kuitenkaan enää vähään aikaan.

Varakkaan ei tarvitse "panostaa" mihinkään. Toisin sanoen, hänellä on varaa ostaa koko vaatekaapin täydeltä laatua, ja sitähän ei Zarasta saa vaan halpaa siistiä tyyliä. 

Koska nykyään jokainen pissis osaa "panostaa laukkuun, takkiin ja kenkiin", varakkaan erottaa nykyään yksityiskohdista, kuten laadukkaasta puserosta. "Laadukas" ei muuten viittaa pelkkään materiaaliin, sillä luonnonkuituja ja kashmiriakin on eri laatuja jotka kyllä erottaa toisistaan. 

Rikkaat ihmiset tietysti pukeutuvat miten sattuu. Lisäksi nykyään kaikenlaisia vaatteita myydään eri hintaluokissa. Zarasta saa halvalla toimistotyyliä, toisaalta street-tyylin huippumerkeistä saa pulittaa ihan kivasti.

On kuitenkin olemassa tämä tietty varakas, pikemminkin elegantti, tyyli jonka käyttäjän olettaa automaattisesti varakkaaksi. Sitä muuten näkee Suomessa naisilla vielä vähemmän kuin varakkaita ihmisiä...

-Ei liian rentoja vaatteita. Hupparit, leggingsit, sporttikengät (vaikka olisivat muotia) eivät käy. Tilalle laadukas puuvillaneule, siistit farkut, loaferit tai siistit kävelykengät. Vaatteista tekee mukavia laatu, oikea koko ja ompelijan apu, ei se että ne ovat lähtökohtaisestikin joustavia ja telttamaisia. Suhtaudu trikooseen kriittisesti- yleensä kudotusta kankaasta tehty istuva vaihtoehto on arvokkaamman oloinen.

-Ei myöskään selkeän epäkäytännöllisiä/epämukavia vaatteita. Ei huippukorkeita korkoja varsinkaan jos et osaa kävellä niissä kohtuullisia matkoja. Ei mitään kiristävää, puristavaa, hiostavaa tai jatkuvaa kohentamista kaipaavaa. Ei liian kevyitä vaatteita talvipakkaselle, ei untsikkaa kevätsäähän vaikka se olisi maksanut tonnin, toisaalta ei kokovartalokurapukua vaikka olisi millainen myräkkä. Sää ja tilanne antavat ne rajat joissa pitää olla tyylikäs- se onkin suomalaiselle haaste. 

-Hillityn klassinen tyyli ylipäätään. Odd Mollyn hippiromanttiset vaatteet ja Beamhillin selvagefarkut voivat olla melko hintavia ja laadukkaitakin, mutta ne eivät ole klassisen elegantteja.

-Yksivärisyys ja hillityt värit: neutraalit joita voi piristää pastelleilla tai ripauksella kirkasta punaista/sinistä. Asu ei saa olla liian kirjava eikä levoton. Yleensä yksivärinen on parempi valinta kuin kuviollinen, mutta ripaus klassista kuosia on myös ok. Värikäs huivi sopii aina. 

-Ei isoja logoja, strassien ja glitterin kimallusta, blingblingiä. Korut enimmäkseen aitoja, mielellään valittu asun mukaan. Pari vintageasustetta on hyvä veto- näytät arvostavan historiaa ja ehkä olet perinyt korusi?

-Kaikkea muutama-periaate. Ei siis kertakäyttömuotia, mutta ei myöskään sitä että ostetaan yksi (omasta mielestä) kallis tuote jota käytetään sitten jatkuvasti koska muuta ei ole. Laukkuja, koruja ja huivia löytyy kompakti ja aikaa kestävä mutta harkittu valikoima. Valikoima ehkäisee myös nousukasmaista halua hienostella ja korostaa sitä yhtä kallista tuotetta jonka sattuu omistamaan. Siihen mitä on muutama, on helpompi suhtautua luontevan rennosti.

-Hoidettu, ei laitettu-periaate. Älä tee mitään mitä bikinifitness-kilpailija tekisi: ei vahvaa meikkiä, hiustenpidennyksiä, kauneusleikkauksia, oranssia rusketusta, kotkankynsiä, paljastavia vaatteita. Ei pidä näyttää siltä että ulkonäkö olisi erityisen tärkeä asia vaan luontevan huolitellulta. Yksityiskohdista on siis huolehdittu. Vaatteet ja asusteet on huollettu hyvin. Hiukset ovat hyväkuntoiset ja niissä on selkeä tyyli. Kädet, jalat ja hampaat on hoidettu. Kynnet ovat siistit, iho näyttää ikään nähden hyvinvoivalta. Meikki on kevyt, mutta sitä on. Mikään ei rehota, tursua, valu tai herätä huomiota. Mikään ei näytä muoviselta.

-Ajattomuus, ei uutta eikä menneiden vuosien pintamuotia tai blogivillityksiä paitsi siinä tapauksessa että jokin juttu on saumaton osa tyyliäsi. Ostokset tehdään useammaksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Oletko koskaan ajatellut että hintalappua voi katsoa muutenkin kuin katsoakseen onko siihen varaa ? Mitä varten sä luulet että ne hintalaput siellä tuotteessa on? Luuletko että kun on paljon rahaa niin ei kiinnosta yhtään mihin ja kuinka paljon sitä rahaa menee? Tiedätkö miksi muotilehdissä kuten Vogue on joskus sellaisia vaatteita joiden hinta pitää kysyä erikseen putiikista? 

Minulla on ihan kaikkea. Kun omaisuus yltää tiettyihin summiin  niin ostamisen hienous häviää. Kun voi ostaa mitä haluaa niin ei enää halua. Ostamisesta tulee merkityksetöntä. Alkaa kiinnittää ihan muihin asioihin huomiota. Tiedätkö sinä miltä tuntuu kun voi tosiaan ostaa kerralla itselleen sellaisen vaatekaapillisen kuin haluaa? Minä tiedän, olen tehnyt sen useaan kertaan. Vanhat vaatteet ovat menneet keräykseen ja uudet tilalle. ˜yt en enää viitsi. Ei ole mitään tavoiteltavaa sen suhteen. 

Tietenkin. Mutta esimerkissäni oli tarkoitus opetella asennetta. Asennetta siihen, että tietää hintalappuun katsomattakin, onko johonkin varaa vai ei. Tietää jo myymälään mennessään tai tuotemerkin nähdessään, onko varaa vai ei. Kärjistäen: 100 000 € kanssa ei kannata mennä katsomaan itselleen yksityissuihkukonetta. 

Lisään vielä, että tiedän oikein  hyvin, miten ostamisesta tulee merkityksetöntä. En ole aina ollut varakas, mutta nkyisin olen. Vaurauteni alkuaikoina olin niin innoissani asiasta, että meillä syötiin joka ainoa päivä ravintolatason ruokaa laatuviineineen. Vähitellen huomasin, että en keksinyt oikein mitään arjesta poikkeavaa ruokaa juhlapäiviksi ja ravintoloiden ruokakin alkoi tuntua laadultaan huonommalta kuin itse luomuraaka-aineista tekemäni ruuat. Kalliit ruuat olivat arkipäiväistyneet ja menettäneet merkityksensä. Niinpä palasin vanhaan systeemiin ja meille maistuu arkisin ihan samat nakkikastikkeet ja lihakeitot kuin ennen vaurastumistanikin. Kuitenkin, jos tarvitsen juhliini esim 10 kg peuran sisäfilettä, menen ostamaan 10 kg peuran sisäfilettä kysymättä tai katsomatta hintaa. Koska tiedän, missä hintaluokassa peuran sisäfile on ja mulle on sama, maksaako tuo satsi 600 € vai 900 €. Tiedän kysymättäkin, että se ei maksa 6000 € eikä 9000 € ja sen vuoksi hinta ei vaikuta ostopäätökseeni, jos olen päättänyt tarjota porukalle peuran sisäfilettä. Ennen  vaurastumista taas oli pakko katsoa ensin hinta ja ostopäätös perustui aina ensisijaisesti siihen, onko tuotteeseen varaa vai ei. Saattoi haluta jos jonkinlaista asiaa, mutta koska ei ollut varaa, ei voinut ostaa. Asennemuutoksessa opitaan haluamaan asioita, joihin on varaa ja joita tarvitsee. Ei ostella sen vuoksi, että voi ostaa. Eli aivan kuten sanoit, ostamisesta tulee merkityksetöntä. 

Kaikesta edellä kirjoitetusta voisi tiivistää Wikipediaan määritelmän sanalle "nousukas".

Samalla rahalla voi näyttää joko halvalta tai varakkaalta. Kyse on tyylitajusta. Se taas on opittua siitä, mitä näkee ympärillään ja minkä kokee normaaliksi.

Eli jos katsoo tosi tv ohjelmia ja lukee seiskaa, oppii halvan tyylin. Jos liikkuu korkean sosiaaliluokan asuinalueilla, oppii paremman tyylin. Se ei perustu rahaan siis.

Jos menen vaikka baariin, niin tunnistan sieltä yhdellä vilkaisulla ne miehet, jotka ovat vanhasta varakkaasta suvusta, koska heidän tyylinsä näyttää mielestäni normaalilta. Eivät siis ole välttämöttä itse rikkaita, vaan kulttuurisesti samasta sosiaaliluokasta.

Eli kyse on mausta. Sitä voinee opetella liikkumalla paljon ihailemiensa ihmisten alueella ja mahdollisimman vähän toisenlaisten ihmisten parissa. Siis opettelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on pikkuporvarillisuus. Siis oikeasti varakkaan ei tarvitse esittää mitään. Pikkuporvarillisuuteen kuuluu esittäminen ja teeskentely, jotta erottuu siitä vähän "rahvaammasta" porukasta. Pikkusievää, siistiä, puhdasta, sopusuhtaista, hillittyjä värejä. That's it.

Joo, pikkuporvarillisuuteen kuuluu epävarmuus. Pitää olla sellainen skandinaavinen sisustuslehtien koti, astioiden tiettyä sarjaa ja seinällä pitää olla tietynlaiset taulut - voi ei, jos jokin rikkoo tätä kuvaa, niin joku kyläilijä voisi pitää meitä juntteina, kuinka ikävää se olisikaan.

Tämä ei ole rahakysymys. Pikkuporvareilla voi olla paljonkin rahaa käytössään. Ja he voivat olla hyvinkin klassisen tyylikkäitä, kuten esim joku Kate Middleton. Heistä silti huokuu tarve esittää olevansa jotain.

Vanhan rahan edustaja, jonka suvun savupirttiajoista on muutamaa sukupolvea pitempi aika, ei niinkään välitä muiden mielipiteistä mitä tulee vaatteisiin ja sisustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi kyynel:) Täällä persaukiset antaa neuvoja " älä katso hintalappuja".

Minä olen hyvinkin hintatietoinen ja ihan varmasti katson hinnat joka vaatteesta joka näyttää hyvältä. Saan myös firmoilta paljon kutsuja joissa tarjotaan ilmaisia lounaita, juomia, lahjoja. Ihan vain siksi että asun oikeassa osoitteessa. Mun kaveri  (asuu väärässä paikassa) joka ostaa aina enemmän kuin minä näistä firmoista ei saa koskaan kutsuja mihinkään ilmaisjuttuihin muuten kuin kanta-asiakkaille tarkoitettuihin eikä niissä lahjota asiakkaita edes puoliksi niin hyvin. Sitäpaitsi niissä putiikeissa missä käyn niin mekko voi maksaa mitä vain kahdestakympistä kymppitonniin. Mä katson myös aina merkin sekä mistä materiaalista on tehty. 

Jos haluat oikeasti näyttää varakkaalta niin sun pitää asua oikeassa paikassa ja käydä oikeaan aikaan oikeissa paikoissa. Sinua ei myöskään kiinnosta mitä muut ajattelevat ostoskäytöksestäsi  (siis ketä kiinnostaa mitä myyjä miettii siitä jos sinä katsot hintalappua???) ja pyrit näyttämään kaupungilla kulkiessa mahdollisimman neutraalilta ettei kukaan halua ryöstää sinua

Sorry, mutta et ole oikeasti varakas, jos sun pitää katsoa kaupassa hintoja tietääksesi, onko sulla varaa johonkin vai ei. Tuo, että vastaako mielestäsi hinta-laatusuhde toisiaan, on aivan eri asia kuin opetella asennetta, että sulla on varaa haluamiisi asioihin. 

Oletko koskaan ajatellut että hintalappua voi katsoa muutenkin kuin katsoakseen onko siihen varaa ? Mitä varten sä luulet että ne hintalaput siellä tuotteessa on? Luuletko että kun on paljon rahaa niin ei kiinnosta yhtään mihin ja kuinka paljon sitä rahaa menee? Tiedätkö miksi muotilehdissä kuten Vogue on joskus sellaisia vaatteita joiden hinta pitää kysyä erikseen putiikista? 

Minulla on ihan kaikkea. Kun omaisuus yltää tiettyihin summiin  niin ostamisen hienous häviää. Kun voi ostaa mitä haluaa niin ei enää halua. Ostamisesta tulee merkityksetöntä. Alkaa kiinnittää ihan muihin asioihin huomiota. Tiedätkö sinä miltä tuntuu kun voi tosiaan ostaa kerralla itselleen sellaisen vaatekaapillisen kuin haluaa? Minä tiedän, olen tehnyt sen useaan kertaan. Vanhat vaatteet ovat menneet keräykseen ja uudet tilalle. ˜yt en enää viitsi. Ei ole mitään tavoiteltavaa sen suhteen. 

Tietenkin. Mutta esimerkissäni oli tarkoitus opetella asennetta. Asennetta siihen, että tietää hintalappuun katsomattakin, onko johonkin varaa vai ei. Tietää jo myymälään mennessään tai tuotemerkin nähdessään, onko varaa vai ei. Kärjistäen: 100 000 € kanssa ei kannata mennä katsomaan itselleen yksityissuihkukonetta. 

Lisään vielä, että tiedän oikein  hyvin, miten ostamisesta tulee merkityksetöntä. En ole aina ollut varakas, mutta nkyisin olen. Vaurauteni alkuaikoina olin niin innoissani asiasta, että meillä syötiin joka ainoa päivä ravintolatason ruokaa laatuviineineen. Vähitellen huomasin, että en keksinyt oikein mitään arjesta poikkeavaa ruokaa juhlapäiviksi ja ravintoloiden ruokakin alkoi tuntua laadultaan huonommalta kuin itse luomuraaka-aineista tekemäni ruuat. Kalliit ruuat olivat arkipäiväistyneet ja menettäneet merkityksensä. Niinpä palasin vanhaan systeemiin ja meille maistuu arkisin ihan samat nakkikastikkeet ja lihakeitot kuin ennen vaurastumistanikin. Kuitenkin, jos tarvitsen juhliini esim 10 kg peuran sisäfilettä, menen ostamaan 10 kg peuran sisäfilettä kysymättä tai katsomatta hintaa. Koska tiedän, missä hintaluokassa peuran sisäfile on ja mulle on sama, maksaako tuo satsi 600 € vai 900 €. Tiedän kysymättäkin, että se ei maksa 6000 € eikä 9000 € ja sen vuoksi hinta ei vaikuta ostopäätökseeni, jos olen päättänyt tarjota porukalle peuran sisäfilettä. Ennen  vaurastumista taas oli pakko katsoa ensin hinta ja ostopäätös perustui aina ensisijaisesti siihen, onko tuotteeseen varaa vai ei. Saattoi haluta jos jonkinlaista asiaa, mutta koska ei ollut varaa, ei voinut ostaa. Asennemuutoksessa opitaan haluamaan asioita, joihin on varaa ja joita tarvitsee. Ei ostella sen vuoksi, että voi ostaa. Eli aivan kuten sanoit, ostamisesta tulee merkityksetöntä. 

Kaikesta edellä kirjoitetusta voisi tiivistää Wikipediaan määritelmän sanalle "nousukas".

Juuri näin. Siitähän nimenomaan on kyse, kun varakkuus ei ole syntymälahja. Pitää itse tajuta ja oppia, että kaikkea ei tarvitse haluta ja saada vain siksi, että se on mahdollista.