Lue keskustelun säännöt.
Haluan näyttää varakkaalta mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla, miten pukeudun, meikkaan ym?
01.05.2017 |
Mitä merkkejä ostan, mihin panostan, missä säästän?
Tulot ovat keskitasoa ja haluan siis näyttää varakkaammalta ja porvarillisemmalta kuin oikeasti olen ;)
Kommentit (361)
Taidan olla suht varakas, mutta normaalissa elämässä se ei kyllä näy ulospäin kovinkaan helposti.
Liikun arkena ketjuliikkeiden vaatteissa, yleensä lenkkareissa, farkuissa ja neuleessa.
Jos lenkkarit jätetään laskuista pois niin kaikki muut kenkäni ovat laadukkaita nahkakenkiä. Olen panostanut myös laukkuihin, ulkotakkeihin ja juhlavatteisiin.
Tekokuitua en käytä lähes tulkoon ollenkaan.
Minulla on aina tummanpunaiset lyhyet kynnet, muutama sormus ja timanttikorvikset.
En pelkää lähteä kaupungille vanhoissa verkkareissa, collagessa ja lippis päässä jos siltä tuntuu, joten minua ei taida massasta erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Beigeä,mustaa ja harmaata.Hiukset ja kynnet pitää olla hoidettu.Kenkiin ja laukkuun voi panostaa.Trenssi sopii nyt keväälle.Lähinnä se että kokonaisuus sointuu yhteen.Ja ei mitään feikkilaukkuja yms.Vaikka hm kamaa kunhan sopii yhteen kokonaisuuden kanssa.
Asun isolla paikkakunnalla eräässä hienoimmista taloista. Mulla on paljon merkkiveskoja. Tästä koituu se, että voisin ihan hyvin käyttää _laadukkaasti_ tehtyjä feikkilaukkuja, kenellekään ei tulisi mieleen, etteivät ole aitoja.
Turha vaiva ap. Oikeasti paksu lompakko antaa ihmisen olemukselle sellaista selkänojaa, jota ei voi feikata. Ei sillä onko neuleesi kashmiria vai akryyliä ole väliä, vaan sillä minkälaisia summia pystyt kuittaamaan ilmeenkään värähtämättä ravintolassa, hotellissa, tai vaikka ruoka- tai autokaupassa. Keskity siis varallisuutesi kasvattamiseen ulkoisen habituksesi sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beigeä,mustaa ja harmaata.Hiukset ja kynnet pitää olla hoidettu.Kenkiin ja laukkuun voi panostaa.Trenssi sopii nyt keväälle.Lähinnä se että kokonaisuus sointuu yhteen.Ja ei mitään feikkilaukkuja yms.Vaikka hm kamaa kunhan sopii yhteen kokonaisuuden kanssa.
Asun isolla paikkakunnalla eräässä hienoimmista taloista. Mulla on paljon merkkiveskoja. Tästä koituu se, että voisin ihan hyvin käyttää _laadukkaasti_ tehtyjä feikkilaukkuja, kenellekään ei tulisi mieleen, etteivät ole aitoja.
Ne, tai me, joilla on merkkilaukkuja, erotamme kyllä feikkilaukkusi aidoista erinomaisesti. Niissä on juttuja joista kopiot erottaa, aivan kuten vaikkapa tietyissä huonekaluissa.
No mitä sanotte V###n Puhelinmyyjät -ohjelmassa olleesta Mariasta, eli Prinsessasta? Onko hyvä tyyli mammojen silmissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tellervo von Appelgren. Kirppikseltä vermeet.
Persaukisten ongelmia.
Sivistynyt ihminen ei käytä/näytä/kuluta/osta mitään sellaista, minkä tuottaminen on riistänyt toista ihmistä, eläintä tai luontoa. Riistäminen ei ole tyylikästä. Mieti sitä.
Mä mietin, ja siksi en näytä yhtään miltään, tai ehkä vähän resuiselta: Välillä mulla on kuluneita ja rikkinäisiä vaatteita, mutta mun mielestä turha heittää pois parin kauneusvirheen takia, kun ajaa kuitenkin asiansa, ja jos jaksan niin paikkauttan ne kyllä heti kun jaksan.
Helpointa kyllä on, kun ei tarvitse näyttää yhtään miltään muulta, kuin siltä mitä on. Voit ottaa mallia minusta, olen varakas ja tyylikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä käsitys että varakkuus ja hyvä yleissivistys ja käytöstavat kulkisivat käsi kädessä? Tai tyylitaju?
Ei tietysti kuljekaan. Aloituksesta saa sen käsityksen, että haetaan kuitenkin näiden yhdistelmää ulkoisen habituksen kautta.
Miksi? Siitä olisin, ap, kiinnostunut. Mitä sillä saavuttaa, että on kadulla jotenkin fiksun näköinen ja sitä ei oikeasti ole?
Vähän tuntuu, ettet ole fiksu. Fiksu ei mieti tuollaista.
Mun mielestä hillityn tyylikäs saa monessa paikassa parempaa palvelua, oli sitten sisäisesti millainen hyvänsä. Toki ensivaikutelma on helppo rikkoa, mutta ihan tavallisella kohteliaalla käytöksellä pärjää, ei tarvitse mitään vuosisatoja vanhaa suomenruotsalaista perhetaustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beigeä,mustaa ja harmaata.Hiukset ja kynnet pitää olla hoidettu.Kenkiin ja laukkuun voi panostaa.Trenssi sopii nyt keväälle.Lähinnä se että kokonaisuus sointuu yhteen.Ja ei mitään feikkilaukkuja yms.Vaikka hm kamaa kunhan sopii yhteen kokonaisuuden kanssa.
Asun isolla paikkakunnalla eräässä hienoimmista taloista. Mulla on paljon merkkiveskoja. Tästä koituu se, että voisin ihan hyvin käyttää _laadukkaasti_ tehtyjä feikkilaukkuja, kenellekään ei tulisi mieleen, etteivät ole aitoja.
Ne, tai me, joilla on merkkilaukkuja, erotamme kyllä feikkilaukkusi aidoista erinomaisesti. Niissä on juttuja joista kopiot erottaa, aivan kuten vaikkapa tietyissä huonekaluissa.
Huomaa konditionaali tuossa aiemmassa tekstissäni. Minulla siis ei ole feikkiveskoja. Ainut feikki mitä käytän, on aidon timanttini sijaan feikkitimantti. Koska ihan jokapaikkaan ei viitsi kuskata kymppitonnien arvoista korua. Esim baariin tai matkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät pelkät vaatteet kerro yhteiskuntaluokkaa. Itsensä pitää osata kantaa ryhdikkäästi ja ylväästi. Olipa päällä mitä tahansa. Eleet ovat tärkeät, ei heiluteta kättä innokkaasti vaan tyylillä, ranne taipuu kevyesti, kuten kuninkaalliset tervehtivät. Puhe paljastaa sosiaaliluokan ja hammasterveys. Kiiltävät hiukset, kevyt meikki. Ryhti ja asenne. Opettele ap kävelemään ryhdikkäästi, ja arvokkaasti. Minä tiedän, olen harrastunut balettia ja kannan kehoni hyvin. Isän puolelta aatelissukua.
Kyllähän nuo varakkaat rouvat - Herlinit, Toivaset, Rettigit, Paulingit, Fatzerit, Aarnio-Wihurit jne. piipahtavat julkisuuden valokeilassa, josta rahvas voi aina ottaa mallia miten pukeudutaan, näyttääkseen varakkaalta.
Vai näkyykö heidän varakkuutensa vaatetuksessa ja ulkonaisessa olemuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni näyttää varakkaalta. Saa mahtavaa palvelua kaikkialta ja maahanmuuttajat pysähtyvät pummaamaan rahaa puhutellen "rikkaaksi mieheksi". Isäni tosin ei yritä näyttää varakkaalta vaan on tyypillinen aikansa herrasmies. Pukeutuu laatuun, vaatteita on vähän mutta panostaa juurikin takkeihin, kenkiin, hattuihin, salkkuun ja kelloon. Perusvaatteita voi ostaa vaikka Lidlistä kun ydinvaatekappaleet ovat laadukkaita.
Kaiken a ja o on kuitenkin ryhti ja kielenkäyttö. Joidenkin ihmisten statuksessa on luontaista aroganssia ja ylevyyttä. Tästä on mainittukin ketjussa useasti. Muutenkin liikehdintä ja yleinen olemus ovat vaatteita tärkeämpiä ominaisuuksia. Isäni kävelee rauhallisesti, ryhdikkäästi ja hieman nokka pystyssä (valitettavasti :D).
Päälle vaatteet joissa on isolla merkkilogo. Alle kallis sportti- sekä 'virka-auto' jne. Sitten alat vasta näyttämään porvarilta. Ja kysymyksestä päätellen olet ainakin yhtä fiksu kuin porvarit ja FB profiilisi pursuaa selfieitä ja viinilasin kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on YSL farkut ja valkoinen ekoruokakaupasta ostettu ekologista puuvillaa oleva teeppari sekä pari ohutta kultaketjua kaulassa ja ranteessa. Jalassa conssit. Hiukset on hyvinhoidetut, pitkät ja kasvot lähes meikittömät. Illalla kun tulee kylmä auringon laskiessa niin neule tai ohut bleiseri siihen päälle. Käsilaukku on hieman yli tonnin huomaamaton nahkalaukku. Passi aina mukana. En mieti mitä muut ajattelevat mutta asun pitää sopia ihan minkälaiseen tilanteeseen tahansa.
Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Tunnen melko paljon varakkaita ihmisiä, osa heistä on todella varakkaita. Varakkaita yhdistäviä tekijöitä on mm.
- jo moneen kertaan mainittu luonnollinen tyyli hiuksissa, meikissä, kynsissä jne. Poikkeuksia on, kuten joidenkin varttuneempien leidien punaiset hiukset, ilmeisesti vanhasta muistista (tyyliin Aira Samulin tai Tarja Halonen). EI liukuvärjättyjä, kimaltavia akryylikynsiä.
- jos henkilö harrastaa jotain, harrastusvälineet ja -vaatteet ovat kalliita ja laadukkaita. Aina. Eivät välttämättä upouusia tai viimeisen muodin mukaisia, mutta jos ovat vanhoja, ovat aikoinaan maksaneet maltaita. Markettitavaralla ei harrasteta.
- kosmetiikka on laatutavaraa. Sitä ei osteta henkkamaukalta.
- asusteet, kuten laukut, vyöt ja kengät, ovat tietysti laadukasta nahkaa. Mahdollisesti kallistakaan merkkilaukkua ei kuitenkaan hyysätä eikä esitellä, vaan siihen suhtaudutaan kuin laukkuun. Se ei ole erityinen statussymboli vaan vain ja ainoastaan hyvä laukku.
- kaiken kaikkiaan varakas ihminen ei korosta varakkuuttaan, koska ei tarvitse. Varakkuus näkyy siinä että hintaa ei tarvitse kysellä.
Mutta kysyjä ei taida olla ihan niin varoissaan ja siksi kyseli vinkkejä. Yksi vinkki on että ei koskaan puhu rahasta eikä hinnoista. Toki kannattaa vaivihkaa vilkaista hintalappua mutta siitä ei kannata pyöritellä silmiään saatikka ääneen taivastella.
Toinen vinkki on että satsaa hyviin materiaaleihin, ja pitää hyvän huolen vaatteistaan ja asusteistaan. Tekokuitu näyttää halvalta.
Kolmas vinkki on, että jos onnistut löytämään vaikka kirppikseltä merkkilaukun ( tai muun merkkituotteen), älä tee siitä numeroa. Älä kanna laukkua käsivarrella aina logopuoli päällepäin. Ne, joihin haluat tehdä vaikutuksen, tunnistavat kyllä tavaran ilman alleviivaustakin.
-
Vaatteet on sun aatteet. Siitä se lähtee.
Minä ja vanhempani olemme todella hyvätuloisia. Vanhempani ovat kuitenkin erittäin köyhistä oloista kotoisin, joten minussa ei mielestäni näy "taloudellinen selkänoja". Sillä tavalla ollaan nöyriä, vähän kuin köyhiä rikkaita 😄 Jostain syystä identiteettini on "köyhä" ja ystäväpiirini on lähinnä "perusduunareita" joiden kanssa en mielelläni rahasta puhu, koska jotenkin hävettää että sitä on. Vaikea selittää.
Varakkaalta vaikuttaminen on ennenkaikkea asennekysymys. Sulla voi olla vaikka miten hienot ja kalliit vaatteet sekä asusteet, mutta olet voinut saada ne lahjaksi varakkaalta kummitädiltäsi ja itse olet lähes rahaton. Ensimmäinen askel on unohtaa raha. Rahaa ei tarvitse ajatella, koska sitä on riittävästi kaikkeen, mitä haluat. Älä siis koskaan kysy äläkä katso hintaa. Varakas nimittäin tietää jo liikkeeseen mennessään, että hänellä on varaa kaikkeen siihen, mitä hän sieltä haluaa. Varakkaan ja rikkaan ero on kuitenkin siinä, että varakkaalla ei ole varaa ihan kaikkeen maailmassa. Varakas ei asioi sellaisissa myymälöissä, joissa hänen pitäisi katsoa hintoja tai ainakaan katsele siellä sellaisia tavaroita, joihin hänellä ei ole varaa. Sulla ei ole varakkaan varallisuutta, joten selvitä aina etukäteen, mitä suurinpiirtein haluamasi juttu maksaa. Esim katsomalla Stockan verkkokaupasta. Jos päätät investoida juuri sellaiseen, mene myymälään, katsele tuotteita (mutta älä niiden hintalappuja) ja sen jälkeen valitset sen, jonka olit etukäteen päättänyt hankkia. Sun ei tarvitse katsoa hintaa, koska tiedät jo, että sulla on siihen varaa. Toista tätä kaavaa kunnes olet omaksunut asenteen, ettei sun tarvitse katsoa hintaa, koska tiedät, mihin sulla on varaa.
Unohda myös ajatus, että varakkaan pitäisi hankkia aina tietynlaisia juttuja. Nimittäin jos varakas näkee vaikkapa puseron, jonka väri, malli ja materiaali häntä miellyttää, hän ostaa sen. Ihan riippumatta siitä, maksaako pusero kympin vai tonnin. Mutta opettele haluamaan harkiten. Älä osta kaikkea ihanaa, mihin sulla on varaa, vaan ainoastaan sellaista, jota sekä haluat että tarvitset. Vaatteita ja asusteita ostaessasi mieti aina, miten ne sopivat jo nyt vaatekaapissasi oleviin vaatteisiin ja asusteisiin. Jokaisen ostamasi uuden vaatteen tai asusteen tulee aina sopia vähintään viiteen sulla jo olevaan. Näin ei tule tehtyä hukkaostoksia, jotka jäävät pölyttymään kaapin perälle, koska ne eivät sovi yhteen minkään kanssa. Vähemmän on enemmän.
Ketjussa on jo annettu sulle paljon vinkkejä, mutta yksi vinkki vielä: silitä vaatteesi. Älä siis koskaan pue päällesi vaatetta, joka on ryppyinen. Hanki myös teippiharja ja aina ennen ulos lähtöäsi varmista, ettei olkapäilläsi tai muutoin vaatteissa ole irtohiuksia tai pölyä. Huolehdi vaatteistasi (pesetä pesulassa, tuuleta parvekkeella, puhdista ja lankkaa kengät jne) ja jos esim talvitakkisi on pitkään säiltyksessä, säilytä sitä henkarissa pukupussissa. Varmista myös, että käyttämäsi henkarit ovat juuri kullekin vaatteelle sopivia, jotta vaatteeseen ei tule ikäviä muhkuroita tai painaumia.
Toi nhinnan kysymisen kielto on jännä ilmiö. Tunnen paljon varakkaista ja jopa rikkaita, ja kyllä ne kaikki haluavat tietää mitä mikin maksaa. Ei siksi, etteikö niillä olisi ihan hyvin varaa, vaan siksi, ettei ne halua maksaa enempää kuin minka arvoinen joku on. Ja kaikki ei ole sen hinnan arvoista, mitä niistä pyydetään. Tähän tietoon siitä, minkä arvoista mikin oikeasti on, useimpien niistä rikkaus perustuukin. Joo, jopa vanhan rahan suvuissa, rahan voi nopeasti hassatta käyttämällä sitä johonkin arvottomaan.
Taustani on varakas, oma varakkuuteni alle keskituloa, akateeminen matalapalkattu työ.
Nuorena en osannut pukeutua ja tuli käytettyä hervottomia summia (pappa betalar) halpoihin massavaatteisiin.
Puolessa väliä kahtakymppiä oma tyyli alkoi hahmottua, yksinkertaisia istuvia vaatteita asustettuna värikkäämmillä asusteilla, tai vastaavasti värikäs kaunis mekko ja muu lookki pelkistetty.
Suosin ekologista kierrätys/ateljee/mittatilaus vaatetusta ja asusteita.
Saan paljon kehuja tyylistäni, en niinkään yksittäisistä vaatteista. Ilmeisesti sulaudun vaatteisiini ja olemus tulee lävitse.
Ps. Mieheni joka tienaa kolminkertaisesti, pukeutuu suorastaan mauttomasti ja mahdollisemman halpaan. Välillä panostaa ns. parempiin vaatteisiin, kun ymmärtää peilata tilanteen luonteen minun vaatetuksestani, mutta normaalisti lähes pummista menisi.
Niin ja varakkuuden ymmärtää mieheni kohdalla vieras vasta nähdessään talomme, itse taidan henkiä tulojeni suhteen suurempaa harhaa ylöspäin.
Emme kumpikaan hae hyväksyntää ulkoisin avuin, pienet piirit pyörii, uusiin tuttaviin suhtaudutaan luontevasti ja tarkoitus ei ole viestiä yhteiskunnallista asemaa.