Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On harhaluulo että naisten toitottama kemia olisi jotain tunteellista tai tunneajattelua. Kyseessä on naisen valikoivampi lisääntymisvaisto ja kyky haistaa alitajuisesti partnerin geneettinen sopivivuus. Kemiaa ei siksi voi selittää koska siinä on kyse primitiivisistä pariutumisvaistoista joissa nainen etsii hyviä piirteitä jälkeläisilleen. Miehillä ei tällaista hajuaistia ole yhtä vahvana.
Hahah, kaikkea te selitätte itsellenne. On se vaan jännä esimerkiksi kuinka miehen status ja varallisuus vaikuttavat tähän "kemiaan".
Juuri näin. Ja kun mies on pitkä, tumma, komea, ystävällinen, empaattinen ja hauskaa seuraa, niin kummasti tuntuu ihastuneita naisia pyörivän ympärillä. Aika jännä että ne "feromonit" heräävät juuri sellaisten miesten läheisyydessä.
Jos tämä totuus tekee sinut onnelliseksi, niin elä kaikin mokomin siinä. Siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran saat pakit siksi, ettei naisen mielestä välillänne ole kemiaa, niin ehkä tuo ajatus jollain tavalla lohduttaa. Tai jotain. Jostain syystä haluat siitä joka tapauksessa pitää kiinni ja se sinulle suotakoon.
Totuus ja teeskentelyn puute, tuo mies arvostaa semmoista, siksi hän "pitää kiinni" ajatuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä rakastuin mieheeni hänen äänensä perusteella kun juteltiin ensimmäisen kerran kasvokkain. Se ääni vaikutti niin paljon, minulle tuli turvallinen olo. Hän on tumma, pitkä, komea, rauhallinen, hauska, leikkisä, hemmetin miehinen ja kaikki oli iik ihanaa mutta se ääni, ei kukaan ole aiemmin aiheuttanut minussa vastaavaa reaktiota. Toki hän tuoksui puhtaalta ilman hajusteita ja jutteli mukavia mutta mutta.. se ääni vaikuttaa minuun edelleen. Eipä paljoa riidellä kun en vaan pysty suuttumaan, muistan koko ajan, että tykkään. Se ääni resonoi, soljuu mukavasti ja tietysti hän puhuu omaa murrettaan.
Ja miehesi otti sinut, koska sai sinut. Jos olisit antanut pakit miehen äänen vuoksi, okisitko etsinyt jonkun toisen ja mies olisi jatkanut matkaa ja etsinyt jonkun toisen. Huomaatko että sinä olit se joka vaikutti miehen elämään ja mioes tuli päätöksesi mukana.
Mikä tuossa oli se ongelma? Kaksi aikuista ihmistä pitivät toisistaan ja alkoivat seurustelemaan. Jos toinen osapuoli olisi sanonut kiitos mutta ei kiitos, molemmat olisivat jatkaneet etsintää. Eikös ne suhteet yleensä ala noin?
Mies käy 5 treffeillä ja ihastuu tulisesti treffi nro 2 seen, mutta saa tältä pakit. Sinä olet treffi nro 5 ja ensimmäinen joka kiinnostuu miehestä. Rakastellessanne mies usein ajattelee treffi nro 2:sta jota ei ikinä saanut. Tajuatko jo että mies ottaa sen kenet saa, ei sitä kenet itse haluaa.
No kyllähän naiset nyt sen tietää, että mies voi panna suunnilleen vaikka ketä, vaikka ei olisi tähän ihastunut. Sen takia naiset pyrkii olemaan hyvin tarkkoja siinä, että arvioivat, että onko mies heihin IHASTUNUT. Koska kukaan nainen ei halua joutua kuvaamaasi tilanteeseen. Naisen yksi tärkein haaste treffailussa on saada selville, että onko mies aidosti ihastunut juuri häneen vai esittääkö mies ihastunutta. Kukaan nainen ei halua olla vain se, jonka mies otti kun sai kun ei saanut sitä haluamaansa naista. Minä olen kohdannut monia miehiä, jotka yrittävät antaa ymmärtää, että olisivat ihastuneita juuri minuun, haluaisivat juuri minut, olisivat hullaantuneita juuri minusta. Ja siis nyt on kyseessä miehet, joihin minä olen ihastunut itse. Mutta ikä opettaa näkemään miehen esittämisen läpi.. Kyllä nainen oppii tunnistamaan sen miehen, joka on aidosti ihastunut siitä miehestä, joka olisi vain tyytymässä ja sen vuoksi "esittää" ihastunutta. Pakit saa sellainen esittäjä.
Eräs mies oli minuun ihastunut. Olimme kavereita enkä ollut kiinnostunut hänestä muuten. Hän oli tehnyt aloitteen ja mielestäni ihan ok-tavalla otti pakit ja jatkoimme kavereina. Hänellä oli sitten treffailua yhden naisen kanssa ja siitäkin ajattelin, että kaikki on välillämme selvää kaveruutta vain. Sitten vain paljastui, että oikeastaan hän olisi milloin tahansa edelleen vaihtanut tuon toisen naisen minuun ja kun minä ihastuin mieheeni, niin kaverini otti siitä pultit "Mikä siinä on muka parempaa kuin minussa?".
Itsestäni tosin tuntui, että tuo mies ei kuitenkaan aidosti ollut ihastunut minuunkaan. Olin nimenomaan hänen "unelmiensa nainen" eli hänellä oli minusta jokin kuvitelma, jollainen en oikeasti ollut. Ei voi sanoa, että hän olisi esittänyt ihastusta minuun, mutta ei se silti aitoa ollut.
Nyt tuli taas sellaista diippii shittii johon vain naiset pystyvät. Kunnon ylianalysointia ilman kunnon faktoja. Niin ja jos mammoilta kysytään tottakai kaikkien mies on sellainen joka ei ole tyytynyt vaan olisi saanut kenet tahansa, mutta tyytyi juuri mamman ihanaan ja loistavaan persoonallisuuteen ja kemia suhisi.
Tosiasia on, että suurin osa miehistä on tyytynyt, mutta järkevällä tavalla. Naiset taas elävät prinsessahaaveissa ja kuvittelevat olevansa korvaamattomia aviopuolisolleen.
Kyllä ne on ne miehet jotka elää prinsessahaaveissa. Mitenkäs se menikään? Haluaa vaimon joka huolehtii kodista, lapsista koko perheestä. Sitten miehet on aivan puulla päähän lyötyjä kun nainen lähtee kun ei jostain ihmeen syystä jaksa (enää) katsoa sohvalla kauko-ohjain ja kaljapullo kädessä mätänevää miestä. Se on mieheltä sitä prinsessahaihattelua luulla että riittää kun on ja nainen vaan rakastaa vaikka mies ei anna yhtään mitään.
Nainen hakee aikuista nimenomaan aikuista miestä kumppaniksi elämän taipaleelle. Perustamaan perhe ja huolehtimaan siitä ja toisistaan vastuullisesti tasa-arvoisesti.
Minusta asia kiteytyy siihen, että mies tuossa muutama sivu sitten totesi, että hänelle kelpaisi joku vähän Kiira Korpea huonompikin. Sitä ennen ei ollut mitään puhetta ulkonäöstä vaan nimenomaan kemiasta. Aika vähissä on sen jälkeenkin naisten kommentit ulkonäöstä (tai statuksesta tms).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse bongannut miehiä netistä(itselläni ei kuvaa) ja täytyy todeta,että kaikille keille olen kuvani sitten lähettänyt ja ne miehet sitten treffannut,niin ovat halunneet jatkaa tapailua.Tämä varmaan kertoo naisten markkinoista?Ja en ole valinnut mitään ihan taviksia.
Aivan oikein. Kysy Pietarilaiselta sikoltasi, millainen hänen kokemus on. Minä kysyin kuin yllättäen useampi venäläinen nainen otti yhteyttä OKC deittipalvelussa, vaikka itse etin vain uudeltamaalta. Siellä on miesten markkinat, suomessa naisten (alle 55v).
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä live-elämässä ole koskaan kuullut, että miesten pitäisi jotenkin tyytyä naiseen, ja ottaa se nainen jonka saa, ja se olisi tyytymistä, koska ei saa sitä johon ihastu(isi). Enkä myöskään tuttavapiirissä havainnut sellaista. Ehkä tuo koskee jotain tietyntyyppisiä miehiä, mutta en tunne sellaisia miehiä yhtään.
Ei kukaan ole niin pahvi että live-elämässä tai muuta kuin anonyymisti tunnustaisi tuommoista. Kai sinäkin nyt sen verran ymmärrät?
No tietysti ymmärrän. Mutta olen tällainen vanhempi nainen jo.. Ja aika taitava näkemään ihmisten läpi, koska olen nähnyt jo paljon elämää ja monenlaista on tullut jo vastaan. Kyllä minä osaan läheisistä miespuoleisista ystävistäni sen nähdä, että milloin he ovat oikeasti ihastuneita ja milloin "vain silleen semisti kiinnostuneita". Olen tuntenut heidät vuosikymmeniä.. Kyllä siinä oppii ihmisestä yhtä sun toista näkemään. Ja sama koskee kyllä omia deittikumppaneita. Naisen silmä katsos harjaantuu aika hyvin miehen aidon ihastumisen bongaamisessa, kun käy vaikka kahdellasadalla deitillä niin eiköhän siinä deittailuista ja ihastumisista opi aika paljon.
Onhan se mahdollista että sinä olet jotain oppinut. Mutta kun luki noita Axl ketjuja missä "kukaan ei voinnut arvata" niin tuli aika toisenlainen käsitys tästä naisen silmästä, joka näkee miehen sielunelämän. Ai niin, iän myötä sitten, sinäkin(kö?) lähdit täysin tyhjästä kuten nuo jotka eivät voinneet arvata, ja nyt sinä kuitenkin olet haukkaakin tarkempi havaitsemaan miesten liikkeitä.
Otahan nyt kuitenkin huomioon, että Axliin haksahtanut nainen ei todennäköisesti edusta keskivertonaista. Tuo Axl-case on ääri-ilmiö, josta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä tyypillisestä tai keskimääräisestä naisesta.
"En minä mutta ne muut"
Oli keskustelun aihe mikä tahansa, aina pitää vetää narsisti-Axl edustamaan miestä ja Helsinigin pintaliitonaiset edustamaan naista. Onko enää hyödyttömämpää? Te jotka selitätte maailmaa itsellenne tällä yhtälöllä, lämmittää yhtä paljon kuin housuun kuseminen.
Niin, on se kyllä harmillista kun teidän oikea luonne ja harkintakyvyn puute tuli näin selvästi kaikkien tietoon. Todella kiusallista, ymmärrän. Siksi esimerkki pitää kieltää, siksi pitää vähätellä sitä. Axeli-kultahan ei pannut yhtä eikä kahta naista, vaan satoja ellei toista tuhattakin. Mutta he olivat tietenkin joka ikinen niitä toisenlaisia naisia, ei mitään yhteistä teikäläisten kanssa, ei ei.
Pystytkö keskustelemaan ilman axleja, clooneyta ja muita julkkiksia? Vai etkö ihan oikeasti tunne ihan tavallisia miehiä ja naisia? En usko, että kanssasi kannattaa keskustella, ellet pysty keskustelemaan ilman axleja, koska kyseessä on marginaalinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä live-elämässä ole koskaan kuullut, että miesten pitäisi jotenkin tyytyä naiseen, ja ottaa se nainen jonka saa, ja se olisi tyytymistä, koska ei saa sitä johon ihastu(isi). Enkä myöskään tuttavapiirissä havainnut sellaista. Ehkä tuo koskee jotain tietyntyyppisiä miehiä, mutta en tunne sellaisia miehiä yhtään.
Ei kukaan ole niin pahvi että live-elämässä tai muuta kuin anonyymisti tunnustaisi tuommoista. Kai sinäkin nyt sen verran ymmärrät?
No tietysti ymmärrän. Mutta olen tällainen vanhempi nainen jo.. Ja aika taitava näkemään ihmisten läpi, koska olen nähnyt jo paljon elämää ja monenlaista on tullut jo vastaan. Kyllä minä osaan läheisistä miespuoleisista ystävistäni sen nähdä, että milloin he ovat oikeasti ihastuneita ja milloin "vain silleen semisti kiinnostuneita". Olen tuntenut heidät vuosikymmeniä.. Kyllä siinä oppii ihmisestä yhtä sun toista näkemään. Ja sama koskee kyllä omia deittikumppaneita. Naisen silmä katsos harjaantuu aika hyvin miehen aidon ihastumisen bongaamisessa, kun käy vaikka kahdellasadalla deitillä niin eiköhän siinä deittailuista ja ihastumisista opi aika paljon.
Onhan se mahdollista että sinä olet jotain oppinut. Mutta kun luki noita Axl ketjuja missä "kukaan ei voinnut arvata" niin tuli aika toisenlainen käsitys tästä naisen silmästä, joka näkee miehen sielunelämän. Ai niin, iän myötä sitten, sinäkin(kö?) lähdit täysin tyhjästä kuten nuo jotka eivät voinneet arvata, ja nyt sinä kuitenkin olet haukkaakin tarkempi havaitsemaan miesten liikkeitä.
Otahan nyt kuitenkin huomioon, että Axliin haksahtanut nainen ei todennäköisesti edusta keskivertonaista. Tuo Axl-case on ääri-ilmiö, josta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä tyypillisestä tai keskimääräisestä naisesta.
"En minä mutta ne muut"
Oli keskustelun aihe mikä tahansa, aina pitää vetää narsisti-Axl edustamaan miestä ja Helsinigin pintaliitonaiset edustamaan naista. Onko enää hyödyttömämpää? Te jotka selitätte maailmaa itsellenne tällä yhtälöllä, lämmittää yhtä paljon kuin housuun kuseminen.
Niin, on se kyllä harmillista kun teidän oikea luonne ja harkintakyvyn puute tuli näin selvästi kaikkien tietoon. Todella kiusallista, ymmärrän. Siksi esimerkki pitää kieltää, siksi pitää vähätellä sitä. Axeli-kultahan ei pannut yhtä eikä kahta naista, vaan satoja ellei toista tuhattakin. Mutta he olivat tietenkin joka ikinen niitä toisenlaisia naisia, ei mitään yhteistä teikäläisten kanssa, ei ei.
Pystytkö keskustelemaan ilman axleja, clooneyta ja muita julkkiksia? Vai etkö ihan oikeasti tunne ihan tavallisia miehiä ja naisia? En usko, että kanssasi kannattaa keskustella, ellet pysty keskustelemaan ilman axleja, koska kyseessä on marginaalinen ilmiö.
Tunnen, mutta silloin voin väittää ihan mitä vaan, kuten sinä teet. Koska emme tunne samoja ihmisiä. Axelit ja muut, heidän teot on dokumentoitu meitä kaikkia varten, joten heistä et pysty valehtelemaan. Ja sehän sinua harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
Bye bye. Minulla on sinulle, muuten, tuhannen taalan vinkki: ne polut ovat ihan muualla kuin Vauva-lehden palstalla ;-)
Vierailija kirjoitti:
No jos puhutaan aikuisista miehistä eikä parikymppisistä/teineistä, niin hyvin monella miehellä en ekaa nettideitti-tapaamista kohtaan sellainen premissi, että tavataan, koska aletaan rakentamaan parisuhdetta. Hyvin monella aikuisella naisella taas on sellainen premissi, että yritetään tutustua juuri kyseiseen henkilöön, ja selvittää millainen se mies on persoonana ja ihmisenä ja vasta sen jälkeen miettiä voisiko parisuhde juuri tämän miehen kanssa olla mahdollinen. (Parikymppisiä en osaa kommentoina, olen itse jo 35-vuotias, siksi puhun vain aikuisista). Eli lähtökohtaisesti jo premisseissä (ns. "mind setissä") on iso ero, ristiriita jopa. Mies yrittää alkaa parisuhdetta, koska hän etsii parisuhdetta (mitä tahansa riittävän hyvää parisuhdetta). Nainen yrittää tutustua persoonaan, koska hän etsii juuri tietynlaista miestä. Siksi kommunikaatio voi olla "kummallista" kun sitä kommunikaatiota käydään päinvastaisista mind seteistä käsin.
Ja moni mies uskoo, että parisuhde perustuu järkeen (siihen että toiveet ja ominaisuudet ns. paperilla täsmää), eli voi ja kannattaa perustella, miksi juuri meidän kannattaisi aloittaa parisuhde. Siksi he pyrkivät kertomaan naisille noita perusteluitaan ja vakuuttamaan naisen niillä perusteluilla.
Moni nainen taas uskoo, että parisuhde perustuu pikemminkin tunteeseen, ja joko ihastuu johonkin mieheen tai sitten ei ihastu. Joskus tästä käytetään termiä kemia. Nainen joko kokee, että meillä on kemiaa tai sitten ei ole kemiaa. Joskus sitä kutsutaan, että sukat pyörii jaloissa. Tunnemaailman juttuja kaikki nuo. Siksi miehen perustelut ja vakuuttamiset ei "resonoi" naisessa mihinkään, ne kuulostaa vain oudolta. Tässä on taas takana se täysin päinvastainen mind set.
Toki nuo on kärjistyksiä, ja aina on tuosta säännöstä poikkeavia naisia ja miehiä.
N35
Jep. Itse tapasin erään miehen, yritin tutustua, ihastuin, mutta lopussa tulin siihen pisteeseen ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Liian erilaiset tulevaisuuden haaveet, yritti saada painostuksella minut parisuhteeseen, vähätteli ja ivaili jutuilleni. Kun huomasi ettei toimi, niin muutti puheet ja muuttui erittäin epätoivoiseksi. Halusi kovasti suhteen vaikka selitin, selitin ja selitin moneen kertaan miksi se ei toimi. Siitä huolimatta olisi palavsti halunnut kanssani suhteeseen, kun ei uskonut enään naista itselleen löytävän. Itse en etsi pelkkää parisuhdetta, vaan elämän kumppania jonka kanssa jakaa arjen ilot, surut ja askareet, harrastaa yhdessä ja olla iloinen vähän niinkuin paras kaveri, jonka kanssa pystyy myös asumaan yhdessä ja pitkään kestävä onnellinen suhde. Muussa tapauksessa nautin yksin olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse bongannut miehiä netistä(itselläni ei kuvaa) ja täytyy todeta,että kaikille keille olen kuvani sitten lähettänyt ja ne miehet sitten treffannut,niin ovat halunneet jatkaa tapailua.Tämä varmaan kertoo naisten markkinoista?Ja en ole valinnut mitään ihan taviksia.
Aivan oikein. Kysy Pietarilaiselta sikoltasi, millainen hänen kokemus on. Minä kysyin kuin yllättäen useampi venäläinen nainen otti yhteyttä OKC deittipalvelussa, vaikka itse etin vain uudeltamaalta. Siellä on miesten markkinat, suomessa naisten (alle 55v).
Voi hyvä tavaton... Onko oikeasti näin naiiveja ihmisiä olemassa? Juuri nuo deittipalvelut on täynnä niitä ulkomaisia naisia (tai "naisia", jos edes ovat naisia oikeasti), jotka selittää sulle ummet ja lammet rakkauttaan ja kohta alkaa pyynnöt että tarvis rahaa siihen sun tähän... Aina sitä ihmettelee kun näistä uutisoidaan että miten joku VOI olla noin tyhmä että uskoo kaiken, mutta näköjään voi. Ja huom. ei ole mitään venäläisiä naisia vastaan, nuo OKC:ssa yms hilluvat vaan on huijareita. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
Bye bye. Minulla on sinulle, muuten, tuhannen taalan vinkki: ne polut ovat ihan muualla kuin Vauva-lehden palstalla ;-)
Teeskentelyä voi kyllä harjoittaa sekä täällä että muualla. Lämmitän tällä hetkellä tinderelloja viikonloppua varten. Eiköhän joku niistä eksy taas luokseni. Ehkä jopa joku jonka pakkeja en uskonut, koska te muutatte mielenne niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jghhgjgfj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taso?? Mikä helkkarin taso.. luin tuosta ja sinua ei kiinnostanut sinua vanhempi nainen, jolla oli lapsia. Ei ole tasoa, on ikä ja lapsia eli faktoja. Nuoremmat naiset olivat nuorempia, hyvännäköisiä ja hoikkia, taas faktoja, ei tasoja.
Unohda nuo tasoteoriat, selittelet vaan asioita turhaan itsellesi. Koitapa etsiä lähes itsesi ikäinen ja lapseton nainen, faktoja. Jos sanot, että etsit itsesi tasoista naista niin ei kukaan ymmärrä sinua, pitääkö päälaen olla samalla tasolla vai älykkyyden, vai elintason. Saat vaan hankalan miehen maineen, turhan selittelijä.
Ne faktat voidaan matemaattisesti kuvata tasoina, jolloin on helppoa ja nopeaa ymmärtää ihmisten eroavaisuuksia ja niiden välisiä suhteita. Tiedän, että te naiset ette halua ajatella asiaa niin raadollisesti, mutta se ei muuta sitä miksikään. Kyllä te itsekin miestä arvioidessanne tiedätte prikulleen, että riittävätkö teidän rahkeenne ihan oikeasti, vai katsotteko suosiolla jotain toista. Eli tiedätte tasonne. Siihen on syynsä, ettei Geroge Clooney deittaile kassialmoja.
Kyllä naiset oikeasti ajattelee todella raadollisesti. Juju on siinä, ettei sitä ikinä voi myöntää. Aina pitää esittää.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli 8 vuotta yksin ennen kuin kohdattiin. Hänestä oltiin kyllä kiinnostuneita mutta hän ei halunnut perustaa perhettä ja sitten hänellä oli toiveena, että nainen olisi järkevä, kaunis ja viihtyisi luonnossa liikkuen. Eipä hän minuun tyytynyt vaan oli etsinyt.
Samanhenkistä ihmistä, naista hän haki. Ja löysi, onneksi. Minäkin halusin löytää miehen juuri siinä kohtaa, halusin löytää kunnon miehen. Ajattelin, että eikö minulle todellakaan löydy vertaistani vahvaa miestä. Onneksi me löysimme toisemme.
Ja taas yksi prinsessatarina. Että oikein kieltäytyi vaikka oli vientiä ja sitten löysi sinut. Eikö mieleesi tullut että ehkä miehesi lopulta kyllästyisi irtosuhteisiin ja tyytyi sinuun kun ei 8 vuoden aikana löytänyt unelmanaistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse bongannut miehiä netistä(itselläni ei kuvaa) ja täytyy todeta,että kaikille keille olen kuvani sitten lähettänyt ja ne miehet sitten treffannut,niin ovat halunneet jatkaa tapailua.Tämä varmaan kertoo naisten markkinoista?Ja en ole valinnut mitään ihan taviksia.
Aivan oikein. Kysy Pietarilaiselta sikoltasi, millainen hänen kokemus on. Minä kysyin kuin yllättäen useampi venäläinen nainen otti yhteyttä OKC deittipalvelussa, vaikka itse etin vain uudeltamaalta. Siellä on miesten markkinat, suomessa naisten (alle 55v).
Voi hyvä tavaton... Onko oikeasti näin naiiveja ihmisiä olemassa? Juuri nuo deittipalvelut on täynnä niitä ulkomaisia naisia (tai "naisia", jos edes ovat naisia oikeasti), jotka selittää sulle ummet ja lammet rakkauttaan ja kohta alkaa pyynnöt että tarvis rahaa siihen sun tähän... Aina sitä ihmettelee kun näistä uutisoidaan että miten joku VOI olla noin tyhmä että uskoo kaiken, mutta näköjään voi. Ja huom. ei ole mitään venäläisiä naisia vastaan, nuo OKC:ssa yms hilluvat vaan on huijareita. Sori.
Hah, no ei ollut. Ihan tavallisia ihmisiä, aivan liian ...no, ei rumia mutta liian tavallisia huijauksiin. Eivätkä pyytäneet yhtään mitään missään vaiheessa, eivätkä jatkaneet yhteydenottoja kun toivotin onnea etsintään ja sanoin hyvästit. Mutta sinä tietenkin jatkat että juu juu, juuri niitä tavallasia että olisi uskottavaa. Et tiedä mitään näistä huijauksista.
Se on täysin kiinni numeroista eikä mistään muusta, meillä on enemmän miehiä, myös pk-seudulla, heillä on enemmän naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli 8 vuotta yksin ennen kuin kohdattiin. Hänestä oltiin kyllä kiinnostuneita mutta hän ei halunnut perustaa perhettä ja sitten hänellä oli toiveena, että nainen olisi järkevä, kaunis ja viihtyisi luonnossa liikkuen. Eipä hän minuun tyytynyt vaan oli etsinyt.
Samanhenkistä ihmistä, naista hän haki. Ja löysi, onneksi. Minäkin halusin löytää miehen juuri siinä kohtaa, halusin löytää kunnon miehen. Ajattelin, että eikö minulle todellakaan löydy vertaistani vahvaa miestä. Onneksi me löysimme toisemme.
Ja taas yksi prinsessatarina. Että oikein kieltäytyi vaikka oli vientiä ja sitten löysi sinut. Eikö mieleesi tullut että ehkä miehesi lopulta kyllästyisi irtosuhteisiin ja tyytyi sinuun kun ei 8 vuoden aikana löytänyt unelmanaistaan?
.
No ei tullut. Hänellä ei ollut unelmanaista, ellei sitten Kiira Korpi. Hänellä oli toive, joka osui kohdilleen. Tiedän, että hän ei näe vaivaa valehdellakseen tai teeskennelläkseen, hän on siihen liian ehdoton. Olen sanonut hänelle ettei minun tarvitse kuulla mitä minä haluan kuulla vaan mikä on totta. Minä kyllä kestän, arvostan vain liikaa lähinnä totta olevia asioita uskoakseni pumpuliin. Ja hänen silmänsä eivät valehtele kun hän rutistaa minua ja sanoo että olen paras nainen mitä hänellä on ollut. Ja järkevä kuulemma. Olemme olleet yhdessä nyt yli 12 vuotta. En minä häpeile olla onnellinen ja ymmärrän mitä minulla on, lainaksi saatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
.
Minä kommentoin mahdollisesta romanssista. Vastaan tuohon teeskentelyyn, ei kannata. Minulle ei vähempi riitä kuin raadollinen, viiltävä, raikas, teräkseltä ja mansikoilta maistuva totuus. Olen syksyihmisiä, en usko värianalyysiin koska inhoan huiveja ja rakastan merta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
Bye bye. Minulla on sinulle, muuten, tuhannen taalan vinkki: ne polut ovat ihan muualla kuin Vauva-lehden palstalla ;-)
Teeskentelyä voi kyllä harjoittaa sekä täällä että muualla. Lämmitän tällä hetkellä tinderelloja viikonloppua varten. Eiköhän joku niistä eksy taas luokseni. Ehkä jopa joku jonka pakkeja en uskonut, koska te muutatte mielenne niin helposti.
Mutta silloinhan me molemmat olemme "the fortunate ones". Sinulla on tinderelloja, minulla pitkäaikainen kumppani. Itse aikoinani blokkasin miehet, jotka alkoivat kärttää vastauksia tai tapaamisia sen jälkeen, kun olin mahdollisimman fiksusti ilmoittanut, että emme sovi yhteen. Sinä olet onnistunut löytämään naisia, jotka haluavat vielä tavata sinua tai eivät ainakaan blokkaa sinua. Valitse siis se kiinnostavin tinderella ja tee treffit. Toivottavasti siitä kehittyy oikea rakkaussuhde!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).
Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.
Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D
Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.
Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.
Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.
Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.
.
No näin, katos katos sanon minäkin - klassinen esimerkki kun nainen on samaa mieltä miehen kanssa ja ajatukset tulevat toisiaan niin mies on vakuuttunut naisen viehätysvoimasta, jopa ihastunut. Tämä nainen puhuu totta. Hän on ainoa totta puhuva nainen tässä ketjussa. Ole kuin tämä nainen, hän on samaa mieltä kuin mies, hän ei valehtele :D.
Olisikohan teillä mahkuja toisiinne? Romanssin alku?
Villi arvaus että on liian vanha minulle, jos on jo lakannut teeskentelemästä. Noh, lukeehan se tuossakin, "iän myötä". Ja lapsikin löytyy.
Ei kai tässä auta muu kuin rakkauden esittäminen jollekin nuoremmalle, eli lähden taas teeskentelyn polulle kuten sinäkin.
Bye bye. Minulla on sinulle, muuten, tuhannen taalan vinkki: ne polut ovat ihan muualla kuin Vauva-lehden palstalla ;-)
Teeskentelyä voi kyllä harjoittaa sekä täällä että muualla. Lämmitän tällä hetkellä tinderelloja viikonloppua varten. Eiköhän joku niistä eksy taas luokseni. Ehkä jopa joku jonka pakkeja en uskonut, koska te muutatte mielenne niin helposti.
Mutta silloinhan me molemmat olemme "the fortunate ones". Sinulla on tinderelloja, minulla pitkäaikainen kumppani. Itse aikoinani blokkasin miehet, jotka alkoivat kärttää vastauksia tai tapaamisia sen jälkeen, kun olin mahdollisimman fiksusti ilmoittanut, että emme sovi yhteen. Sinä olet onnistunut löytämään naisia, jotka haluavat vielä tavata sinua tai eivät ainakaan blokkaa sinua. Valitse siis se kiinnostavin tinderella ja tee treffit. Toivottavasti siitä kehittyy oikea rakkaussuhde!
Ei tämä sinun positiivisuus nyt aja asiaa ollenkaan.
Nyt mä tiedän mitä tuon tupareihin lahjaksi naiselle, joka uskoo feromoneihin ja ikuiseen rakkauteen sekä miehelle, joka tyytyy vähään kunhan nyt joku tinderella on kainalossa - saavat lahjaksi aroimipesän.
Niin, on se kyllä harmillista kun teidän oikea luonne ja harkintakyvyn puute tuli näin selvästi kaikkien tietoon. Todella kiusallista, ymmärrän. Siksi esimerkki pitää kieltää, siksi pitää vähätellä sitä. Axeli-kultahan ei pannut yhtä eikä kahta naista, vaan satoja ellei toista tuhattakin. Mutta he olivat tietenkin joka ikinen niitä toisenlaisia naisia, ei mitään yhteistä teikäläisten kanssa, ei ei.