Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda

Eikös se mennyt niin että symmetrisillä ON paremmat geenit.

hggfhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka täällä on nyt uskoteltu jotain feromonisoopaa ja maagista yliluonnollista kemiaa, niin bullshit sanon minä. Jos mies on komea, ystävällinen, huomioonottava ja hauska, niin sitä kemiaa löytyy ihan hemmetin monen naisen kanssa ja paljon (ainakin naisten puolelta) riippumatta mistään feromoneista.

Ei siinä mitään yliluonnollista tai maagista ole, ihan biologiaa se on.

Oli joskus. Viimeiset 50-100 vuotta tuo biologia on peitetty teollisilla tuotteilla axe, rexona....

Vierailija kirjoitti:

Taso?? Mikä helkkarin taso.. luin tuosta ja sinua ei kiinnostanut sinua vanhempi nainen, jolla oli lapsia. Ei ole tasoa, on ikä ja lapsia eli faktoja. Nuoremmat naiset olivat nuorempia, hyvännäköisiä ja hoikkia, taas faktoja, ei tasoja.

Unohda nuo tasoteoriat, selittelet vaan asioita turhaan itsellesi. Koitapa etsiä lähes itsesi ikäinen ja lapseton nainen, faktoja. Jos sanot, että etsit itsesi tasoista naista niin ei kukaan ymmärrä sinua, pitääkö päälaen olla samalla tasolla vai älykkyyden, vai elintason. Saat vaan hankalan miehen maineen, turhan selittelijä.

Ne faktat voidaan matemaattisesti kuvata tasoina, jolloin on helppoa ja nopeaa ymmärtää ihmisten eroavaisuuksia ja niiden välisiä suhteita. Tiedän, että te naiset ette halua ajatella asiaa niin raadollisesti, mutta se ei muuta sitä miksikään. Kyllä te itsekin miestä arvioidessanne tiedätte prikulleen, että riittävätkö teidän rahkeenne ihan oikeasti, vai katsotteko suosiolla jotain toista. Eli tiedätte tasonne. Siihen on syynsä, ettei Geroge Clooney deittaile kassialmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Hmm. Tottakai mies noilla tekee vaikutuksen. Mutta ei se vaikutuksen tekeminen johda naisen ihastumiseen eikä parisuhteeseen. Minuun on tehnyt vaikutuksen hyvin moni mies. Olemalla esimerkiksi rehellinen, herrasmiesmäinen, hauska, oivalluskykyinen, empaattinen jne. Mutta en minä ole heidän kanssaan silti parisuhdetta halunnut. Vaikka olen suuresti ihaillut heitä miehinä. 

Olen 37-vuotias. Jos katson taaksepäin omaa parisuhdehistoriaa ja deittailuhistoriaa, niin hmm. Deittejä on menneen 22 vuoden aikana ollut yli sadan miehen kanssa. Parisuhteita viisi. Kyllä se aika sattumaa on ollut, että keneen olen ihastunut. Ja olen siis alkanut parisuhteeseen vain, jos olen ihastunut ja jos se mies on ollut minuun ihastunut takaisin. Sensijaan noista yli sadasta deittimiehestä on lukuisat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Mutta ei se ole silti yhtään saanut minua haluamaan heitä enempää. 

Ja  minä olen monesti seurustellut naisten kanssa, joista en edes pidä, mutta olen tyytynyt heihin. Tässä sukuopuolten väliset erot.

Täytyy olla ihan helvetin tyhmä, että seurustelee jonkun kanssa, jonka kanssa ei edes haluaisi olla. Mitä järkeä? Miksi että pärjää yksin? Minä ainakin olen mieluummin yksin kuin vaan jonkun kanssa.

Vakituista seksiä, matkakaveri, sängyn lämmittäjä yms. Ei se nyt niin tyhmää ole. Kuitenkin tietää että juttu ei tule olemaan pitkäikäinen ja haluaa seurustella.

Voisi sitten kertoa sen sille toisellekin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä rakastuin mieheeni hänen äänensä perusteella kun juteltiin ensimmäisen kerran kasvokkain. Se ääni vaikutti niin paljon, minulle tuli turvallinen olo. Hän on tumma, pitkä, komea, rauhallinen, hauska, leikkisä, hemmetin miehinen ja kaikki oli iik ihanaa mutta se ääni, ei kukaan ole aiemmin aiheuttanut minussa vastaavaa reaktiota. Toki hän tuoksui puhtaalta ilman hajusteita ja jutteli mukavia mutta mutta.. se ääni vaikuttaa minuun edelleen. Eipä paljoa riidellä kun en vaan pysty suuttumaan, muistan koko ajan, että tykkään. Se ääni resonoi, soljuu mukavasti ja tietysti hän puhuu omaa murrettaan.

Ja miehesi otti sinut, koska sai sinut. Jos olisit antanut pakit miehen äänen vuoksi, okisitko etsinyt jonkun toisen ja mies olisi jatkanut matkaa ja etsinyt jonkun toisen. Huomaatko että sinä olit se joka vaikutti miehen elämään ja mioes tuli päätöksesi mukana.

Mikä tuossa oli se ongelma? Kaksi aikuista ihmistä pitivät toisistaan ja alkoivat seurustelemaan. Jos toinen osapuoli olisi sanonut kiitos mutta ei kiitos, molemmat olisivat jatkaneet etsintää. Eikös ne suhteet yleensä ala noin?

Mies käy 5 treffeillä ja ihastuu tulisesti treffi nro 2 seen, mutta saa tältä pakit. Sinä olet treffi nro 5 ja ensimmäinen joka kiinnostuu miehestä. Rakastellessanne mies usein ajattelee treffi nro 2:sta jota ei ikinä saanut. Tajuatko jo että mies ottaa sen kenet saa, ei sitä kenet itse haluaa.

No kyllähän naiset nyt sen tietää, että mies voi panna suunnilleen vaikka ketä, vaikka ei olisi tähän ihastunut. Sen takia naiset pyrkii olemaan hyvin tarkkoja siinä, että arvioivat, että onko mies heihin IHASTUNUT. Koska kukaan nainen ei halua joutua kuvaamaasi tilanteeseen. Naisen yksi tärkein haaste treffailussa on saada selville, että onko mies aidosti ihastunut juuri häneen vai esittääkö mies ihastunutta. Kukaan nainen ei halua olla vain se, jonka mies otti kun sai kun ei saanut sitä haluamaansa naista. Minä olen kohdannut monia miehiä, jotka yrittävät antaa ymmärtää, että olisivat ihastuneita juuri minuun, haluaisivat juuri minut, olisivat hullaantuneita juuri minusta. Ja siis nyt on kyseessä miehet, joihin minä olen ihastunut itse. Mutta ikä opettaa näkemään miehen esittämisen läpi.. Kyllä nainen oppii tunnistamaan sen miehen, joka on aidosti ihastunut siitä miehestä, joka olisi vain tyytymässä ja sen vuoksi "esittää" ihastunutta. Pakit saa sellainen esittäjä.

Eräs mies oli minuun ihastunut. Olimme kavereita enkä ollut kiinnostunut hänestä muuten. Hän oli tehnyt aloitteen ja mielestäni ihan ok-tavalla otti pakit ja jatkoimme kavereina. Hänellä oli sitten treffailua yhden naisen kanssa ja siitäkin ajattelin, että kaikki on välillämme selvää kaveruutta vain. Sitten vain paljastui, että oikeastaan hän olisi milloin tahansa edelleen vaihtanut tuon toisen naisen minuun ja kun minä ihastuin mieheeni, niin kaverini otti siitä pultit "Mikä siinä on muka parempaa kuin minussa?".

Itsestäni tosin tuntui, että tuo mies ei kuitenkaan aidosti ollut ihastunut minuunkaan. Olin nimenomaan hänen "unelmiensa nainen" eli hänellä oli minusta jokin kuvitelma, jollainen en oikeasti ollut. Ei voi sanoa, että hän olisi esittänyt ihastusta minuun, mutta ei se silti aitoa ollut.

Nyt tuli taas sellaista diippii shittii johon vain naiset pystyvät. Kunnon ylianalysointia ilman kunnon faktoja. Niin ja jos mammoilta kysytään tottakai kaikkien mies on sellainen joka ei ole tyytynyt vaan olisi saanut kenet tahansa, mutta tyytyi juuri mamman ihanaan ja loistavaan persoonallisuuteen ja kemia suhisi.

Tosiasia on, että suurin osa miehistä on tyytynyt, mutta järkevällä tavalla. Naiset taas elävät prinsessahaaveissa ja kuvittelevat olevansa korvaamattomia aviopuolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Kerro vähän millainen se nainen olisi? Siis se, johon voisit rakastua.Kuvaa hänestä muutamia ominaisuuksia.

Tiedän kyllä aika hyvin minkälaiseen naiseen voisin rakastua.

Nainen olisi luonteeltaan hyväsydäminen, kiltti, kunnollinen, perhekeskeinen(haluaisi lapsia) huomaavainen, maanläheinen, rauhallinen, vaatimaton, saa olla ujo ja herkkä. Tykkäisi urheilla.

Ulkonäöltään ja olemukseltansa voisi olla kiira korven kaltainen, tietty paljon vähempikin kelpaa.

Minun ystäväpiirissä oikeastaan kaikki naiset on luonteeltaan hyväsydämisiä ja empaattisia ja sellaisia välittäväisiä, kilttejä ja kunnollisia (ei ryyppää, ei harrasta yhdenyönjuttuja jne), on perhekeisiä ja haluavat lapsia tai niitä on jo, on kohteliaita ystävällisiä ja huomaavaisia, rauhallisia ja herkkiäkin. Eli kuvasit hyvin tyypillisen naisen noin luonteen näkökulmasta. Varmasti sellaisia naisia on nettideitit ym pullollaan. Ja miksei sinulla muka olisi tuon luontoiseen naiseen mahdollisuutta? Oletko itse hyväsydäminen, kunnollinen, perhekeskeinen, huomaavainen, vaatimaton, rauhallinen ja hyväntahtoinen? Jos olet, niin kyllä vastaavanluonteisen naisen saat. Jos taas olet itse jotenkin epäkunnollinen, itsekäs, epähuomaavainen tms, niin vaikeaa voi olla.

Tykkäisi urheilla? Riittääkö, jos käy koiran kanssa joka päivä lenkillä? Vai tarkoitatko, että pitää olla timmi vartalo?

Näyttäisi melkein Kiira Korvelta tai ainakin vähän Kiira Korvelta? Eli olisi sellainen aika hentoinen (mutta timmi), eteerisen kaunis, vaalea elovenamainen söpis, vähän ehkä keijukaismainen nainen. 

Tuohon ulkonäköön sinulla taitaa homma kosahtaa. Voisit rakastua vain naiseen, joka on ulkoisesti kaikkien miesten unelma, mutta joita suomalaisista aikuisista naisista löytyy vain yksi sadasta, jos niinkään monta.

Nyt taisi aika moni tulkita tuon vikan kohdan väärin. Minä luin sen niin että kommentin kirjoittaja yritti sanoa että hänen naisihanteensa on Kiira Korven tyyppinen, mutta naisen ei tietenkään tarvitse olla hänen tasoisensa kaunotar.

Kyllä miehillä niin kuin naisillakin saa olla ulkonäköpreferenssejä, kunhan on valmis niistä joustamaan. Itsekin haluaisin mieluiten Tom Hiddlestonin näköisen miehen mutta "vähempikin kelpaa", kuten aikaisempi kommentoijakin sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?

Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?

Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä. 

Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.

Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.

Heh :D . Tapasimmekohan samaa miestä? Koska tälläkään ei ollut mikään vanhemmilta lohkaistu tontti tai muu sukuperintö, vaan ihan itse ostettu random-tontti. Hieman "korvessa", joskin isossa kaupungissa kuitenkin. Tämä mies ei muuten ymmärtänyt, että miksi tuo asia oli ongelma, koska hän oli mielessään rakentanut hartiavoimin sitä taloa tulevaa perhettään varten ja jotta tulevalla perheellä olisi asiat hyvin, ja hieno talo valmiina. Siis sitä haaveilemaansa tulevaa vaimoa ja perhettä. Hän vain unohti ajatella, että naisellakin saattaa olla omia haluja ja tarpeita eikä hän voi yksin päättää noin isoista asioista.

Että myydä pitäisi vaivalla rakennettu talo ja muuttaa kerrostaloon treffailemaan sua.

Ja sitten sinä katalogeinesi suunnittelet sen valkoisen luomukses. Kai maksatkin ja rakennutat, onhan mies jo yhden maksanut ja itse rakentanut. Toista ponnistusta et voi vaatia..

Ei kai tässä kukaan ole sanonutkaan että pitäisi myydä talo ja muuttaa, pointti on siinä että haluavat elämältä erilaisia asioita. Jos nainen ei kertakaikkiaan halua muutta jonnekin korpeen elämään omakotitaloelämää ja mies taas ei näe muuta vaihtoehtoa, niin eikö silloin ole ihan MOLEMPIEN kannalta parempi pistää stoppi eikä jatkaa deittailua joka ei selkeästi johda minnekään?! Miksi jotkut miehet ottavat tuon niin henkilökohtaisesti vaikka oikeasti kyseessä on molempien elämä... ei sen miehen tarvitse muuttaa elämäntapaansa ja unelmiaan naisen takia, mutta ei naisenkaan tarvitse esim. lähteä emännäksi maataloon jos ei sellaista tahdo. Molemmat voivat jatkaa sen sopivamman etsimistä.

Minulla taas on ihan päinvastainen ongelma - asun Helsingissä, vieläpä kantakaupungissa, mutta tahtoisin tulevaisuudessa muuttaa maalle... Arvatkaa vaan miten helppo täältä on löytää miestä jolla olisi samat haaveet, kun suurimmalle osalle jo joku Kauniainen on muka jotain korpea ja itse taas haaveilen torpasta jossa ei ole naapureita näkö- tai kuuloetäisyydellä. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Netti on täynnä neuvoja miehille tyyliin, että "tee näin, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että sellaiset jutut myy. 

Kaverit antaa mielellään neuvoja tyyliin, että "ole tällainen, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että kaverit haluavat auttaa, ja tarkoittavat hyvää neuvoillaan.

Ei se silti tarkoita, että nuo neuvot jotenkin oikeassa elämässä oikeasti auttaisi parisuhteen muodostumisessa. Ensinnäkin jo ajatus että "saada nainen" on vähän kummallinen. Ihan kuin nainen olisi  joku juttu joka tulee omaisuudeksi tai jotenkin "hallintaoikeuden alaiseksi". Parisuhde on kahden ihmisen kohtaamista. Kohtaamista uudelleen joka päivä. Se perustuu molempien haluun kohdata uudelleen joka päivä. Ei siinä kumpikaan saa toista itselleen.

"Saada nainen" ei ole ollenkaan outo ajatus. Kuten olemme täälläkin huomanneet, miehet todella haluaisivat naisen ja parisuhteen, mutta se on monille hyvin vaikeaa. Kun sen sitte saa, niin se on todellla saamista. Lisäksi parisuhde on tahtomista, eikä pelkkää kohtaamista. Jos jonain päivänä kohtaaminen ei tunnukaan niin hyvältä, niin ei silloin heti lähdetä, vaan tahdotaan katsoa pidemmälle. Se on saamista, kun toinen haluaa olla sinun kanssasi.

Tartun terminologiaan. Parisuhde on hyvin epämääräinen käsite. Jonkun mielestä parisuhteessa ollaan, kun tapaillaan, toisen mielestä vasta avioliitossa. Itse ymmärräm prosessin niin, että tapailu ja seurustelu on sitä, että tutkaillaan, halutaanko sitoutua toisiinsa. Tämä vaihe voi kestää toisilla muutamia kuukausia, toisilla muutamia vuosia. SItoutuminen ei edellytä avioliittoa tai edes avoliittoa, mutta joka tapauksessa vasta sen jälkeen tulee kysymys tahtomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Netti on täynnä neuvoja miehille tyyliin, että "tee näin, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että sellaiset jutut myy. 

Kaverit antaa mielellään neuvoja tyyliin, että "ole tällainen, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että kaverit haluavat auttaa, ja tarkoittavat hyvää neuvoillaan.

Ei se silti tarkoita, että nuo neuvot jotenkin oikeassa elämässä oikeasti auttaisi parisuhteen muodostumisessa. Ensinnäkin jo ajatus että "saada nainen" on vähän kummallinen. Ihan kuin nainen olisi  joku juttu joka tulee omaisuudeksi tai jotenkin "hallintaoikeuden alaiseksi". Parisuhde on kahden ihmisen kohtaamista. Kohtaamista uudelleen joka päivä. Se perustuu molempien haluun kohdata uudelleen joka päivä. Ei siinä kumpikaan saa toista itselleen.

"Saada nainen" ei ole ollenkaan outo ajatus. Kuten olemme täälläkin huomanneet, miehet todella haluaisivat naisen ja parisuhteen, mutta se on monille hyvin vaikeaa. Kun sen sitte saa, niin se on todellla saamista. Lisäksi parisuhde on tahtomista, eikä pelkkää kohtaamista. Jos jonain päivänä kohtaaminen ei tunnukaan niin hyvältä, niin ei silloin heti lähdetä, vaan tahdotaan katsoa pidemmälle. Se on saamista, kun toinen haluaa olla sinun kanssasi.

Tartun terminologiaan. Parisuhde on hyvin epämääräinen käsite. Jonkun mielestä parisuhteessa ollaan, kun tapaillaan, toisen mielestä vasta avioliitossa. Itse ymmärräm prosessin niin, että tapailu ja seurustelu on sitä, että tutkaillaan, halutaanko sitoutua toisiinsa. Tämä vaihe voi kestää toisilla muutamia kuukausia, toisilla muutamia vuosia. SItoutuminen ei edellytä avioliittoa tai edes avoliittoa, mutta joka tapauksessa vasta sen jälkeen tulee kysymys tahtomisesta.

Parisuhde on osapuolten yhdessä määriteltävissä. Suurin osa pariskunnista ihan yhteisellä sopimuksella/yhteisymmärryksellä ovat esim. monogamisia jo kauan ennen avioliittoa ja yleensä jo ennen avoliittoa. Eivät kaikki koskaan mene avioon mutta voivat silti olla täysin yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin virallisen statuksen liitolleen hankkineet.

Minun mieheni oli 8 vuotta yksin ennen kuin kohdattiin. Hänestä oltiin kyllä kiinnostuneita mutta hän ei halunnut perustaa perhettä ja sitten hänellä oli toiveena, että nainen olisi järkevä, kaunis ja viihtyisi luonnossa liikkuen. Eipä hän minuun tyytynyt vaan oli etsinyt.

Samanhenkistä ihmistä, naista hän haki. Ja löysi, onneksi. Minäkin halusin löytää miehen juuri siinä kohtaa, halusin löytää kunnon miehen. Ajattelin, että eikö minulle todellakaan löydy vertaistani vahvaa miestä. Onneksi me löysimme toisemme.

Kiira Korpi, Axl, George Clooney... mitä jos keskusteltaisiin ihan itsestämme ja tuntemistamme ihmisistä? Uskallan väittää, että 99,9 % palstalaisista kuuluu kategoriaan "tavikset". En ymmärrä, miksi näihin keskusteluihin pitää heittää joku Axl. Niitä naisiako palstamiehet olisivat itselleen halunneet, jotka hänen kanssaan olivat?

Käsi ylös kaikki palstalle kirjoittavat naiset, jotka olitte Axlin kanssa tai kuulutte samoihin  "seurapiireihin" kuin hän ja olette kuvitelleet, että hän voisi kiinnostua teistä. Ilmoittautukaa ihan kunnon kommentilla, ei vain tykkäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Netti on täynnä neuvoja miehille tyyliin, että "tee näin, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että sellaiset jutut myy. 

Kaverit antaa mielellään neuvoja tyyliin, että "ole tällainen, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että kaverit haluavat auttaa, ja tarkoittavat hyvää neuvoillaan.

Ei se silti tarkoita, että nuo neuvot jotenkin oikeassa elämässä oikeasti auttaisi parisuhteen muodostumisessa. Ensinnäkin jo ajatus että "saada nainen" on vähän kummallinen. Ihan kuin nainen olisi  joku juttu joka tulee omaisuudeksi tai jotenkin "hallintaoikeuden alaiseksi". Parisuhde on kahden ihmisen kohtaamista. Kohtaamista uudelleen joka päivä. Se perustuu molempien haluun kohdata uudelleen joka päivä. Ei siinä kumpikaan saa toista itselleen.

Hyvät tavat, siisti olemus ja rennon itsevarma luonne auttavat saamaan enemmän treffejä, jolloin mahdollisuus tavata nainen joka kolahtaa, kasvaa.

Vähän sama asia pätee myös kavereiden kanssa. Voit viettää kaiken aikasi kahden kaverin kanssa joista et mitenkään erityisesti pidä, jos sinulla ei ole valinnanvaraa. Jos taas satut olemaan tosi hyvää seuraa ja loistava seuramies, sinulla voi olla vaikka sata hyvänpäiväntuttua joista yhden kanssa lähdet aina mieluiten kaljalle ja jota kutsut parhaaksi ystäväksesi, koska teillä synkkaa parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Kiira Korpi, Axl, George Clooney... mitä jos keskusteltaisiin ihan itsestämme ja tuntemistamme ihmisistä? Uskallan väittää, että 99,9 % palstalaisista kuuluu kategoriaan "tavikset". En ymmärrä, miksi näihin keskusteluihin pitää heittää joku Axl. Niitä naisiako palstamiehet olisivat itselleen halunneet, jotka hänen kanssaan olivat?

Käsi ylös kaikki palstalle kirjoittavat naiset, jotka olitte Axlin kanssa tai kuulutte samoihin  "seurapiireihin" kuin hän ja olette kuvitelleet, että hän voisi kiinnostua teistä. Ilmoittautukaa ihan kunnon kommentilla, ei vain tykkäyksellä.

Joo en ymmärrä noita julkkiksiin vertailemisia. Minä olen ihan ylpeä siitä, että olen tavis. Ja minä en haluaisi Axliä, en olisi halunnut häntä edes viisi vuotta sitten, eikä Axl haluaisi minua. Minun miehenikin on muuten tavis. Kaljuuntuva jopa, vaikkei ole kuin 35 vasta. Mahaakin hänellä on. Mutta minun mielestä hän on seksikäs ja ihana. Luulen, että Axlistä ja Kiira Korvesta täällä puhuu sellainen mies, jolla ei ole kovin paljoa parisuhteita ollut.

Vierailija kirjoitti:

On harhaluulo että naisten toitottama kemia olisi jotain tunteellista tai tunneajattelua. Kyseessä on naisen valikoivampi lisääntymisvaisto ja kyky haistaa alitajuisesti partnerin geneettinen sopivivuus. Kemiaa ei siksi voi selittää koska siinä on kyse primitiivisistä pariutumisvaistoista joissa nainen etsii hyviä piirteitä jälkeläisilleen. Miehillä ei tällaista hajuaistia ole yhtä vahvana.

Hahah, kaikkea te selitätte itsellenne. On se vaan jännä esimerkiksi kuinka miehen status ja varallisuus vaikuttavat tähän "kemiaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On harhaluulo että naisten toitottama kemia olisi jotain tunteellista tai tunneajattelua. Kyseessä on naisen valikoivampi lisääntymisvaisto ja kyky haistaa alitajuisesti partnerin geneettinen sopivivuus. Kemiaa ei siksi voi selittää koska siinä on kyse primitiivisistä pariutumisvaistoista joissa nainen etsii hyviä piirteitä jälkeläisilleen. Miehillä ei tällaista hajuaistia ole yhtä vahvana.

Hahah, kaikkea te selitätte itsellenne. On se vaan jännä esimerkiksi kuinka miehen status ja varallisuus vaikuttavat tähän "kemiaan".

Juuri näin. Ja kun mies on pitkä, tumma, komea, ystävällinen, empaattinen ja hauskaa seuraa, niin kummasti tuntuu ihastuneita naisia pyörivän ympärillä. Aika jännä että ne "feromonit" heräävät juuri sellaisten miesten läheisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On harhaluulo että naisten toitottama kemia olisi jotain tunteellista tai tunneajattelua. Kyseessä on naisen valikoivampi lisääntymisvaisto ja kyky haistaa alitajuisesti partnerin geneettinen sopivivuus. Kemiaa ei siksi voi selittää koska siinä on kyse primitiivisistä pariutumisvaistoista joissa nainen etsii hyviä piirteitä jälkeläisilleen. Miehillä ei tällaista hajuaistia ole yhtä vahvana.

Hahah, kaikkea te selitätte itsellenne. On se vaan jännä esimerkiksi kuinka miehen status ja varallisuus vaikuttavat tähän "kemiaan".

Juuri näin. Ja kun mies on pitkä, tumma, komea, ystävällinen, empaattinen ja hauskaa seuraa, niin kummasti tuntuu ihastuneita naisia pyörivän ympärillä. Aika jännä että ne "feromonit" heräävät juuri sellaisten miesten läheisyydessä.

Jos tämä totuus tekee sinut onnelliseksi, niin elä kaikin mokomin siinä. Siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran saat pakit siksi, ettei naisen mielestä välillänne ole kemiaa, niin ehkä tuo ajatus jollain tavalla lohduttaa. Tai jotain. Jostain syystä haluat siitä joka tapauksessa pitää kiinni ja se sinulle suotakoon.

Olen itse bongannut miehiä netistä(itselläni ei kuvaa) ja täytyy todeta,että kaikille keille olen kuvani sitten lähettänyt ja ne miehet sitten treffannut,niin ovat halunneet jatkaa tapailua.Tämä varmaan kertoo naisten markkinoista?Ja en ole valinnut mitään ihan taviksia.

Naiset eivät itsekään tiedä mitä haluavat. Siksi on joku mystinen"kemia".

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).

Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.

Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D

Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.

Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.

Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.

Katos katos, nainen joka ei viitsi valehdella, kovin paljon ainakaan. Taidat olla ainoa tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä rakastuin mieheeni hänen äänensä perusteella kun juteltiin ensimmäisen kerran kasvokkain. Se ääni vaikutti niin paljon, minulle tuli turvallinen olo. Hän on tumma, pitkä, komea, rauhallinen, hauska, leikkisä, hemmetin miehinen ja kaikki oli iik ihanaa mutta se ääni, ei kukaan ole aiemmin aiheuttanut minussa vastaavaa reaktiota. Toki hän tuoksui puhtaalta ilman hajusteita ja jutteli mukavia mutta mutta.. se ääni vaikuttaa minuun edelleen. Eipä paljoa riidellä kun en vaan pysty suuttumaan, muistan koko ajan, että tykkään. Se ääni resonoi, soljuu mukavasti ja tietysti hän puhuu omaa murrettaan.

Ja miehesi otti sinut, koska sai sinut. Jos olisit antanut pakit miehen äänen vuoksi, okisitko etsinyt jonkun toisen ja mies olisi jatkanut matkaa ja etsinyt jonkun toisen. Huomaatko että sinä olit se joka vaikutti miehen elämään ja mioes tuli päätöksesi mukana.

Mikä tuossa oli se ongelma? Kaksi aikuista ihmistä pitivät toisistaan ja alkoivat seurustelemaan. Jos toinen osapuoli olisi sanonut kiitos mutta ei kiitos, molemmat olisivat jatkaneet etsintää. Eikös ne suhteet yleensä ala noin?

Mies käy 5 treffeillä ja ihastuu tulisesti treffi nro 2 seen, mutta saa tältä pakit. Sinä olet treffi nro 5 ja ensimmäinen joka kiinnostuu miehestä. Rakastellessanne mies usein ajattelee treffi nro 2:sta jota ei ikinä saanut. Tajuatko jo että mies ottaa sen kenet saa, ei sitä kenet itse haluaa.

No kyllähän naiset nyt sen tietää, että mies voi panna suunnilleen vaikka ketä, vaikka ei olisi tähän ihastunut. Sen takia naiset pyrkii olemaan hyvin tarkkoja siinä, että arvioivat, että onko mies heihin IHASTUNUT. Koska kukaan nainen ei halua joutua kuvaamaasi tilanteeseen. Naisen yksi tärkein haaste treffailussa on saada selville, että onko mies aidosti ihastunut juuri häneen vai esittääkö mies ihastunutta. Kukaan nainen ei halua olla vain se, jonka mies otti kun sai kun ei saanut sitä haluamaansa naista. Minä olen kohdannut monia miehiä, jotka yrittävät antaa ymmärtää, että olisivat ihastuneita juuri minuun, haluaisivat juuri minut, olisivat hullaantuneita juuri minusta. Ja siis nyt on kyseessä miehet, joihin minä olen ihastunut itse. Mutta ikä opettaa näkemään miehen esittämisen läpi.. Kyllä nainen oppii tunnistamaan sen miehen, joka on aidosti ihastunut siitä miehestä, joka olisi vain tyytymässä ja sen vuoksi "esittää" ihastunutta. Pakit saa sellainen esittäjä.

Eräs mies oli minuun ihastunut. Olimme kavereita enkä ollut kiinnostunut hänestä muuten. Hän oli tehnyt aloitteen ja mielestäni ihan ok-tavalla otti pakit ja jatkoimme kavereina. Hänellä oli sitten treffailua yhden naisen kanssa ja siitäkin ajattelin, että kaikki on välillämme selvää kaveruutta vain. Sitten vain paljastui, että oikeastaan hän olisi milloin tahansa edelleen vaihtanut tuon toisen naisen minuun ja kun minä ihastuin mieheeni, niin kaverini otti siitä pultit "Mikä siinä on muka parempaa kuin minussa?".

Itsestäni tosin tuntui, että tuo mies ei kuitenkaan aidosti ollut ihastunut minuunkaan. Olin nimenomaan hänen "unelmiensa nainen" eli hänellä oli minusta jokin kuvitelma, jollainen en oikeasti ollut. Ei voi sanoa, että hän olisi esittänyt ihastusta minuun, mutta ei se silti aitoa ollut.

Nyt tuli taas sellaista diippii shittii johon vain naiset pystyvät. Kunnon ylianalysointia ilman kunnon faktoja. Niin ja jos mammoilta kysytään tottakai kaikkien mies on sellainen joka ei ole tyytynyt vaan olisi saanut kenet tahansa, mutta tyytyi juuri mamman ihanaan ja loistavaan persoonallisuuteen ja kemia suhisi.

Tosiasia on, että suurin osa miehistä on tyytynyt, mutta järkevällä tavalla. Naiset taas elävät prinsessahaaveissa ja kuvittelevat olevansa korvaamattomia aviopuolisolleen.

Kyllä ne on ne miehet jotka elää prinsessahaaveissa. Mitenkäs se menikään? Haluaa vaimon joka huolehtii kodista, lapsista koko perheestä. Sitten miehet on aivan puulla päähän lyötyjä kun nainen lähtee kun ei jostain ihmeen syystä jaksa (enää) katsoa sohvalla kauko-ohjain ja kaljapullo kädessä mätänevää miestä. Se on mieheltä sitä prinsessahaihattelua luulla että riittää kun on ja nainen vaan rakastaa vaikka mies ei anna yhtään mitään.

Nainen hakee aikuista nimenomaan aikuista miestä kumppaniksi elämän taipaleelle. Perustamaan perhe ja huolehtimaan siitä ja toisistaan vastuullisesti tasa-arvoisesti.