Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda

Joku AXxl on sikäli tyhmää vetää keskusteluun että Axl on narsisti eikä edusta tavallista ihmistä joista tässä kai puhutaan. Sivusta ohiksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Netti on täynnä neuvoja miehille tyyliin, että "tee näin, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että sellaiset jutut myy. 

Kaverit antaa mielellään neuvoja tyyliin, että "ole tällainen, niin saat naisen". Miksikö? Siksi, että kaverit haluavat auttaa, ja tarkoittavat hyvää neuvoillaan.

Ei se silti tarkoita, että nuo neuvot jotenkin oikeassa elämässä oikeasti auttaisi parisuhteen muodostumisessa. Ensinnäkin jo ajatus että "saada nainen" on vähän kummallinen. Ihan kuin nainen olisi  joku juttu joka tulee omaisuudeksi tai jotenkin "hallintaoikeuden alaiseksi". Parisuhde on kahden ihmisen kohtaamista. Kohtaamista uudelleen joka päivä. Se perustuu molempien haluun kohdata uudelleen joka päivä. Ei siinä kumpikaan saa toista itselleen.

"Saada nainen" ei ole ollenkaan outo ajatus. Kuten olemme täälläkin huomanneet, miehet todella haluaisivat naisen ja parisuhteen, mutta se on monille hyvin vaikeaa. Kun sen sitte saa, niin se on todellla saamista. Lisäksi parisuhde on tahtomista, eikä pelkkää kohtaamista. Jos jonain päivänä kohtaaminen ei tunnukaan niin hyvältä, niin ei silloin heti lähdetä, vaan tahdotaan katsoa pidemmälle. Se on saamista, kun toinen haluaa olla sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä live-elämässä ole koskaan kuullut, että miesten pitäisi jotenkin tyytyä naiseen, ja ottaa se nainen jonka saa, ja se olisi tyytymistä, koska ei saa sitä johon ihastu(isi). Enkä myöskään tuttavapiirissä havainnut sellaista. Ehkä tuo koskee jotain tietyntyyppisiä miehiä, mutta en tunne sellaisia miehiä yhtään.

Ei kukaan ole niin pahvi että live-elämässä tai muuta kuin anonyymisti tunnustaisi tuommoista. Kai sinäkin nyt sen verran ymmärrät?

No tietysti ymmärrän. Mutta olen tällainen vanhempi nainen jo.. Ja aika taitava näkemään ihmisten läpi, koska olen nähnyt jo paljon elämää ja monenlaista on tullut jo vastaan. Kyllä minä osaan läheisistä miespuoleisista ystävistäni sen nähdä, että milloin he ovat oikeasti ihastuneita ja milloin "vain silleen semisti kiinnostuneita". Olen tuntenut heidät vuosikymmeniä.. Kyllä siinä oppii ihmisestä yhtä sun toista näkemään. Ja sama koskee kyllä omia deittikumppaneita. Naisen silmä katsos harjaantuu aika hyvin miehen aidon ihastumisen bongaamisessa, kun käy vaikka kahdellasadalla deitillä niin eiköhän siinä deittailuista ja ihastumisista opi aika paljon.

Onhan se mahdollista että sinä olet jotain oppinut. Mutta kun luki noita Axl ketjuja missä "kukaan ei voinnut arvata" niin tuli aika toisenlainen käsitys tästä naisen silmästä, joka näkee miehen sielunelämän. Ai niin, iän myötä sitten, sinäkin(kö?) lähdit täysin tyhjästä kuten nuo jotka eivät voinneet arvata, ja nyt sinä kuitenkin olet haukkaakin tarkempi havaitsemaan miesten liikkeitä.

Otahan nyt kuitenkin huomioon, että Axliin haksahtanut nainen ei todennäköisesti edusta keskivertonaista. Tuo Axl-case on ääri-ilmiö, josta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä tyypillisestä tai keskimääräisestä naisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Hmm. Tottakai mies noilla tekee vaikutuksen. Mutta ei se vaikutuksen tekeminen johda naisen ihastumiseen eikä parisuhteeseen. Minuun on tehnyt vaikutuksen hyvin moni mies. Olemalla esimerkiksi rehellinen, herrasmiesmäinen, hauska, oivalluskykyinen, empaattinen jne. Mutta en minä ole heidän kanssaan silti parisuhdetta halunnut. Vaikka olen suuresti ihaillut heitä miehinä. 

Olen 37-vuotias. Jos katson taaksepäin omaa parisuhdehistoriaa ja deittailuhistoriaa, niin hmm. Deittejä on menneen 22 vuoden aikana ollut yli sadan miehen kanssa. Parisuhteita viisi. Kyllä se aika sattumaa on ollut, että keneen olen ihastunut. Ja olen siis alkanut parisuhteeseen vain, jos olen ihastunut ja jos se mies on ollut minuun ihastunut takaisin. Sensijaan noista yli sadasta deittimiehestä on lukuisat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Mutta ei se ole silti yhtään saanut minua haluamaan heitä enempää. 

Kiitos perehdyttävästä vastauksesta! Taidanpa avata kaljan ja mennä funtsimaan asioita.

Otahan alkoholiton olut. Koska ainakin minun yksi kriteeri miehelle on, että hän ei käytä alkoholia ;) . Ja tules tänne sitten takaisin kertomaan, mitä olet funtsinut.

t. eri

Ota ihan alkoholipitoinen kunnon olut. Minusta on outoa olla täysin ehdoton missään normaalissa asiassa. Yksi tai kaksi olutta joskus ei tee pahaa kenellekään.

t. joku muu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?

Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?

Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä. 

Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.

Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.

Heh :D . Tapasimmekohan samaa miestä? Koska tälläkään ei ollut mikään vanhemmilta lohkaistu tontti tai muu sukuperintö, vaan ihan itse ostettu random-tontti. Hieman "korvessa", joskin isossa kaupungissa kuitenkin. Tämä mies ei muuten ymmärtänyt, että miksi tuo asia oli ongelma, koska hän oli mielessään rakentanut hartiavoimin sitä taloa tulevaa perhettään varten ja jotta tulevalla perheellä olisi asiat hyvin, ja hieno talo valmiina. Siis sitä haaveilemaansa tulevaa vaimoa ja perhettä. Hän vain unohti ajatella, että naisellakin saattaa olla omia haluja ja tarpeita eikä hän voi yksin päättää noin isoista asioista.

Että myydä pitäisi vaivalla rakennettu talo ja muuttaa kerrostaloon treffailemaan sua.

Ja sitten sinä katalogeinesi suunnittelet sen valkoisen luomukses. Kai maksatkin ja rakennutat, onhan mies jo yhden maksanut ja itse rakentanut. Toista ponnistusta et voi vaatia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?

Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?

Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä. 

Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.

Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.

Heh :D . Tapasimmekohan samaa miestä? Koska tälläkään ei ollut mikään vanhemmilta lohkaistu tontti tai muu sukuperintö, vaan ihan itse ostettu random-tontti. Hieman "korvessa", joskin isossa kaupungissa kuitenkin. Tämä mies ei muuten ymmärtänyt, että miksi tuo asia oli ongelma, koska hän oli mielessään rakentanut hartiavoimin sitä taloa tulevaa perhettään varten ja jotta tulevalla perheellä olisi asiat hyvin, ja hieno talo valmiina. Siis sitä haaveilemaansa tulevaa vaimoa ja perhettä. Hän vain unohti ajatella, että naisellakin saattaa olla omia haluja ja tarpeita eikä hän voi yksin päättää noin isoista asioista.

Että myydä pitäisi vaivalla rakennettu talo ja muuttaa kerrostaloon treffailemaan sua.

Ja sitten sinä katalogeinesi suunnittelet sen valkoisen luomukses. Kai maksatkin ja rakennutat, onhan mies jo yhden maksanut ja itse rakentanut. Toista ponnistusta et voi vaatia..

No jos olet sitä mieltä, että nainen on tosiaan sen arvoinen, niin ehkä sitten kannattaa muuttaa.

VAI kannattaisiko vain tosiaan sen kaksien treffien jälkeen yhtyä siihen naisen näkemykseen, että ei nyt sovita toisillemme ja on parempi, että jatketaan etsimistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä haluaisit syyn sille, ettei nainen halua enää tavata sinua?

Jos mies saa paljon pakkeja, eikä mahdollisesti ole vielä koskaan löytänyt minkäänlaista suhdetta, niin alkaahan siinä miettimään, missä on vika. Siksi alkaa haluamaan perusteluja, vaikka eihän niistä perusteluista lopulta paljon hyötyä ole. Kuulostaako tämä järkevältä?

Toki sen ymmärtää, että saattaa haluta perusteluja. Kuten haluaa perusteluja, jos ei tule valituksi vaikka työpaikkaan. Minä olen aina yrittänyt antaa rehelliset perustelut, jos ekoilla tai tokilla treffeillä olen antanut pakit. Valokuvasta olen siis jo ennakkoon nähnyt, että kasvot on kivannäköiset ja ulkonäkö muutenkin miellyttää, joten se on ollut kunnossa jo ennen deittejä. 

Pakkien syitä on ollut se, että eräs ei halunnut lapsia (minä halusin). Eräs ei kuulemma suostuisi muuttamaan itse rakentamastaan omakotitalosta mihinkään ainakaan 15 vuoteen (no, minä en halunnut sitoutua elämään, jossa asunto on etukäteen minulle määrätty). Molemmat asiat selvisi tokilla deiteillä. Mitä näiden syiden tietäminen on hyödyttänyt sitä miestä? Ja molemmat tuohtuivat minulle, kun annoin pakit eivätkä selkeästi edes ymmärtäneet, miksi nuo syyt oli minulle isoja.

Tuo on muuten aika paha. Itsekin tapasin pari kertaa miestä, jolla oli tuo sama "vika". Eikä kyseessä edes ollut vanhempien tontilta lohkaistulle naapuritontille rakennettu talo, mikä olisi se kaikkein pahin skenaario.

Heh :D . Tapasimmekohan samaa miestä? Koska tälläkään ei ollut mikään vanhemmilta lohkaistu tontti tai muu sukuperintö, vaan ihan itse ostettu random-tontti. Hieman "korvessa", joskin isossa kaupungissa kuitenkin. Tämä mies ei muuten ymmärtänyt, että miksi tuo asia oli ongelma, koska hän oli mielessään rakentanut hartiavoimin sitä taloa tulevaa perhettään varten ja jotta tulevalla perheellä olisi asiat hyvin, ja hieno talo valmiina. Siis sitä haaveilemaansa tulevaa vaimoa ja perhettä. Hän vain unohti ajatella, että naisellakin saattaa olla omia haluja ja tarpeita eikä hän voi yksin päättää noin isoista asioista.

Että myydä pitäisi vaivalla rakennettu talo ja muuttaa kerrostaloon treffailemaan sua.

Ja sitten sinä katalogeinesi suunnittelet sen valkoisen luomukses. Kai maksatkin ja rakennutat, onhan mies jo yhden maksanut ja itse rakentanut. Toista ponnistusta et voi vaatia..

Ai katos joku oli kommentoinut tuota talo-viestiäni. Hmm. Miehen ei todellakaan treffailuvaiheessa pidä muuttaa mihinkään minua treffailemaan. Mutta siinä vaiheessa kun yhdessäasuminen on ajankohtaista, niin yhteisen asunnon tulee vastata molempien mieltymyksiä hinnan, sijainnin ja tyylin ja koon suhteen. En minä ole koskaan halunnut asua omakotitalossa enkä korvessa. Olen halunnut ihan muun tyyppistä helppoa asumista hyvien julkisten yhteyksien äärellä. Joten ei, en olisi vaatinut häntä rakentamaan jotain uutta omakotitaloa. Enhän minä muuta tehnyt kuin päättelin, että emme sovi yhteen jos se nykyinen talo on hänelle kaikki kaikessa. Koska se hänen nykyinen talo oli aivan erilainen elämäntapa kuin mitä elämää minä haluan elää. Eli missä ongelma? Emme sopineet yhteen, annoin pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä live-elämässä ole koskaan kuullut, että miesten pitäisi jotenkin tyytyä naiseen, ja ottaa se nainen jonka saa, ja se olisi tyytymistä, koska ei saa sitä johon ihastu(isi). Enkä myöskään tuttavapiirissä havainnut sellaista. Ehkä tuo koskee jotain tietyntyyppisiä miehiä, mutta en tunne sellaisia miehiä yhtään.

Ei kukaan ole niin pahvi että live-elämässä tai muuta kuin anonyymisti tunnustaisi tuommoista. Kai sinäkin nyt sen verran ymmärrät?

No tietysti ymmärrän. Mutta olen tällainen vanhempi nainen jo.. Ja aika taitava näkemään ihmisten läpi, koska olen nähnyt jo paljon elämää ja monenlaista on tullut jo vastaan. Kyllä minä osaan läheisistä miespuoleisista ystävistäni sen nähdä, että milloin he ovat oikeasti ihastuneita ja milloin "vain silleen semisti kiinnostuneita". Olen tuntenut heidät vuosikymmeniä.. Kyllä siinä oppii ihmisestä yhtä sun toista näkemään. Ja sama koskee kyllä omia deittikumppaneita. Naisen silmä katsos harjaantuu aika hyvin miehen aidon ihastumisen bongaamisessa, kun käy vaikka kahdellasadalla deitillä niin eiköhän siinä deittailuista ja ihastumisista opi aika paljon.

Onhan se mahdollista että sinä olet jotain oppinut. Mutta kun luki noita Axl ketjuja missä "kukaan ei voinnut arvata" niin tuli aika toisenlainen käsitys tästä naisen silmästä, joka näkee miehen sielunelämän. Ai niin, iän myötä sitten, sinäkin(kö?) lähdit täysin tyhjästä kuten nuo jotka eivät voinneet arvata, ja nyt sinä kuitenkin olet haukkaakin tarkempi havaitsemaan miesten liikkeitä.

Otahan nyt kuitenkin huomioon, että Axliin haksahtanut nainen ei todennäköisesti edusta keskivertonaista. Tuo Axl-case on ääri-ilmiö, josta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä tyypillisestä tai keskimääräisestä naisesta. 

"En minä mutta ne muut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Oletko ihan varma, että syy ja seuraus menevät juuri noin päin? Jos on huono itsetunto eikä arvosta itseään, voi mennä juuri toisin päin, eli oma kiinnostus loppuu tai sitä ei synny silloin kuin toinen kiinnostuu, koska ei usko ansaitsevansa sitä ja ihmettelee, että mitä se toinen voi minussa nähdä, pakko olla jotenkin viallinen tyyppi, kun minuun ihastuu. Jos aina käy niin, että et yhtään kiinnostu sinuun ihastuneista naisista, niin syy saattaa olla omissa epävarmuuksissasi ja traumoissasi. Et halua kuulua klubiin, johon sinut hyväksytään jäseneksi. Mutta voi tietysti olla myös sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Aika itsekeskeistä ja itserakkaan kuuloista meininkiä ketjussa valittavilta naisilta. Minä minä minä ja minun haluni.

Sama kuva tuli itselle. Tajuavatko nämä naiset millainen tämä yhteiskunta olisi jos miehet olisivat samalla tavalla ajatelleet vain itseään ja omaa sukupuoltaan. No ei kuvata tähän ettei viestiä poisteta, mutta jokainen voi mielessään kuvitella.

Pakkien saaminen koskee tavismiehellä paljon, koska niitä mahdollisuuksia itseä tyydyttävään puolisoehdokkaaseen ei kovin usein tule. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ihmisiä. Nuorempana ja ennen avioeroa tein sen virheen, että en tajunnut päästää itseäni irti kiinnostavasta naisesta vaikka hän oli jo ajatuksissaan ihan muualla. Omasta mielestäni en kuitenkaan häiriköinyt vaan olin aina olosuhteisiin nähden hyvin lempeä ja jouduin lähinnä friendzonelle. Sitä en tiedä miten naiset asian kokivat, helpottavana, ahdistavana vai ikävänä velvollisuutena. Te ette voi tietää miten mies on omasta mielestään panostanut treffeihin tai suhteen alkuun. Mitä enemmän panostaa sitä vaikeampi on luopua.

Nyt vanhempana voin todeta, että päästän irti jos naista ei kiinnosta. En halua hukata enää sekuntiakaan elämästäni sellaisiin naisiin jotka eivät arvosta minua tai miehiä ylipäätään.

Mitä naisten siis pitäisi tehdä? Selitellä ja perustella tarkemmin, miksi eivät halua jatkaa tutustumista? Muotoilla "pakit" niin, että "ymmärrän, että tämä koskee sinuun paljon ja olen siitä erittäin pahoillani jne"? Jotain muuta, mitä?

Jos itselleni olisi joku mies antanut pakit (ja monet pakit olen elämässäni saanut) aloittamalla tuolla tavalla, niin sen jos minkä olisin kokenut nöyryyttäväksi.

Yksi mitä voi kokeilla on kiittää miestä siitä panoksesta minkä hän on treffien tai tapailun eteen tehnyt ja että arvostat sitä. Sen jälkeen perustelet lyhyesti, ytimekkäästi ja mahdollisimman rehellisesti (toista loukkaamatta) miksi et halua jatkaa tapailua ja että tämä on sinun lopullinen päätöksesi. Kukaan ei halua kuulla kliseitä.

Näin olet kohtelias, arvostat treffikumppaniasi ja täytät tuon tässä keskustelussa mainitun miesten logiikan tarpeen (perustelut siitä miksi kannattaa/ei kannata jatkaa tapailua).

"Kiitos, oli kiva tutustua. En valitettavasti koe, että tästä voisi kehittyä mitään enempää. Toivottavasti löydät pian etsimäsi."

Suunnilleen noilla sanoilla olen aina pärjännyt ja jos joskus vielä nettideiteille joudun, niin aion pärjätä jatkossakin. Jos mies kärttää perusteluja, niin minusta riittävä perustelu on se, että "en tunne, että meidän välillämme olisi sitä jotain". Onko sinusta, vai syntyisikö tästä juuri se aloittajan kuvaama tilanne, jossa mies kärttää ja kärttää selitystä, vaikka olet juuri sanonut miksi et halua jatkaa tapailua?

Juuri tuollainen kliseinen latteus saa miehen ärsyyntymään ja henkilöstä riippuen joko hillitsee itsensä tai antaa sitten palautetta. Jos miehenä saisin euron joka kerta kun kuulen tuollaisen "meidän välillämme ei ole sitä kemiaa mitä etsin" lauseen niin olisin miljonääri. Ainakin melkein. ;)

Ei niiden perusteluiden tarvitse olla mitään syväluotaavia tai pitkiä. Mutta ei ihan niitä peruskliseitäkäkään. Eikä niiden nyt välttämättä tarvitse olla ihan täysin todellisia jos pelkäät treffikumppanin reaktiota, kunhan et liioittele ja mene kohtuuttomuuksiin. Niin ja se kun nainen sanoo ettei ole kemiaa kääntyy miesten kielellä muotoon et ole tarpeeksi komea ja pitkä. Tai rikas ja sporttinen. On siis parempi olla mahdollisimman suorasukainen kuitenkaan loukkaamatta.

Mitä sä oikeasti haluat kuulla? Mulle on useampikin mies todennut muutaman tapaamisen jälkeen jotain sen suuntaista, ettei usko että tästä voi kehittyä mitään, eikä kyllä alkupettymyksen jälkeen tullut mieleen syyttää siitä itseäni saati miestä. Minusta tuo on rehellinen ja hyvä perustelu. Valitettavasti henkilökemia ei toimi niin, että kun kriteerit x täyttyy niin yhtälöstä saadaan parisuhde. Joskus se kemian puuttuminen jopa surettaa sitä osapuolta joka sitä ei tunne: tuntuu typerältä torjua mukava ja mielenkiintoinen ihminen ja ihmettelee itsekin, miksei tunteet syty.

No ei ihme jos naisille on nykyään tuo pariutuminen niin vaikeaa kun ette osaa itsekään sanoa mitä se kemia on. Kannattaisi ehkä pysähtyä omalla kohdalla miettimään mikä sen "kemian" saa käyntiin. Eiköhän menneisyyden suhteista varmasti löydy jotain yhtenevää. Noista yhteneväisyyksistä voi sitten poimia jotain sopivan laimeaa.

Jos taas väitätte, että kaikki miehet ovat vaan erilaisia eikä mitään yhtymäkohtia ole, niin silloin todennäköisesti tuo "kemia" on kuukautiskierron ja siihen liittyvien hormonien ohjaamaa eli kun on sopiva hetki niin se siihen sattuva mies saa aikaan perhosia vatsassa.

Ymmärrät kai itsekin, ettei sillä ole mitään väliä että mikä sen kemian tarkalleen saa toimimaan? Sitä kun ei voi keinotekoisesti tuottaa kuitenkaan. Se joko toimii tai ei ja kaikilla on helpompaa, kun hyväksytään se tosiasia. Pareja kuitenkin syntyy jatkuvasti, kun se toimii. Omalla kohdalla tietysti harmittaa silloin kun se ei toimi, mutta mitä siitä raivoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Näin reiluna kolmikymppisenä on vaikea ymmärtää, että jos treffeillä on hauskaa, puhuttavaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy jne. niin tuloksena on silti "oot tosi kiva mutta ei oo kemiaa" kohtalo. Itse kun en tosiaankaan odota, että jo kypsään ikään ehtineet, paljon kokeneet ihmiset ihan spontaanisti enää ihastuvat johonkin samantien. Nuorempana kyllä. Mutta ei enää.

En silti tosiaankaan jää tivaamaan mitään perusteluita. Jatkakoon harhailuaan. 

En ole varma mitä ajattelet sen mystisen kemian olevan, mutta ihan rehellisesti ja kaunistelemattahan se on seksuaalista vetovoimaa, ja jos sitä on molempiin suuntiin niin voi sanoa että on "kemiaa". Kyllä minulla ainakin täytyy olla jonkinlaista seksuaalistakin halua toiseen vaikka yli kolmekymppinen olenkin, ja jos se puuttuu niin ei siitä paljon apua ole vaikka olisi kuinka puhuttavaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita... korkeintaan kaveruussuhde sellaisesta syntyy, joten eiköhän ole parempi ihan molemmille että pistetään peli poikki jos ei kiinnosta jatkaa eikä väkisin jatketa treffailua ihmisen kanssa josta jo tietää ettei tätä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Hmm. Tottakai mies noilla tekee vaikutuksen. Mutta ei se vaikutuksen tekeminen johda naisen ihastumiseen eikä parisuhteeseen. Minuun on tehnyt vaikutuksen hyvin moni mies. Olemalla esimerkiksi rehellinen, herrasmiesmäinen, hauska, oivalluskykyinen, empaattinen jne. Mutta en minä ole heidän kanssaan silti parisuhdetta halunnut. Vaikka olen suuresti ihaillut heitä miehinä. 

Olen 37-vuotias. Jos katson taaksepäin omaa parisuhdehistoriaa ja deittailuhistoriaa, niin hmm. Deittejä on menneen 22 vuoden aikana ollut yli sadan miehen kanssa. Parisuhteita viisi. Kyllä se aika sattumaa on ollut, että keneen olen ihastunut. Ja olen siis alkanut parisuhteeseen vain, jos olen ihastunut ja jos se mies on ollut minuun ihastunut takaisin. Sensijaan noista yli sadasta deittimiehestä on lukuisat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Mutta ei se ole silti yhtään saanut minua haluamaan heitä enempää. 

Kiitos perehdyttävästä vastauksesta! Taidanpa avata kaljan ja mennä funtsimaan asioita.

Otahan alkoholiton olut. Koska ainakin minun yksi kriteeri miehelle on, että hän ei käytä alkoholia ;) . Ja tules tänne sitten takaisin kertomaan, mitä olet funtsinut.

t. eri

Käytän kyllä alkoholia ja joskus jotain muutakin. En siis varmaankaan läpäise kriteeriäsi.

Mutta kiitos, että kysyit. Pääsin sellaisiin fundeerauksiin, että taidan ottaa jatkossa vähän löysemmin rantein deittailun enkä yritä niin paljoa. Tykätköön minun feromoneista, jos on tykätäkseen. Tinderissä voisi yrittää saada ensitapaaminen järjestettyä lyhyemmällä keskustelulla, jotta pääsisi nopeammin toteamaan kemian olemassaolo tai sen olemattomuus. Livenä voisi olla enemmän hereillä, jos joku kiinnittää huomiota.

Oikeastaan tämä helpottaa aika paljon ajatella, etten tee mitään väärin, jos kiinnostus ei herää. Ketjun varsinaisen aiheen mukaisesti en ole koskaan hermostunut, suuttunut tai jäänyt pommittamaan viesteillä saatuani pakit, vaan olen tyynesti niellyt pettymyksen karvaan kalkin. Mutta olen monesti etsinyt pakkien syytä itsestäni. Olenko tehnyt jotain väärin? Olenko ruma tai vastenmielinen? Se on ollut raskasta enkä ole löytänyt vastauksia.

Yksi erityisen mieleen jäänyt keissi monta vuotta sitten oli sellainen, kun sain pakit naiselta, johon olin hyvin ihastunut. Tämä nainen oli innoissaan tehnyt aloitteen ja muutenkin hyvin aktiivinen. Minun oli vaikea ymmärtää, kun hänen mielenkiintonsa lopahti niin kokonaisvaltaisesti. Näimme pari kertaa. Syytä varovasti kysyessäni hän kertoi, etten vienyt jalkoja hänen altaan. Se tuntui minusta silloin kuin veitsi olisi isketty sydämeen. Minun oli hyvin vaikea ymmärtää, mitä hän sillä tarkoitti. Tulkitsin tämän lausunnon ja hänen hieman vaivaantuneen käytöksen tapaamiskerroillamme niin, että olen yksinkertaisesti niin epäviehättävä luonnossa tai tehnyt jotain niin väärin, että hän on hädin tuskin pystynyt olemaan seurassani.

Jotenkin pystyn näkemään tuonkin keissin nyt positiivisemmassa valossa. Ehken mokannut silloin mitään. Ehken ollut vastenmielinen. Ehkä olin silloin jopa ihan kiva ja komea, mutten vain haissut oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Hmm. Tottakai mies noilla tekee vaikutuksen. Mutta ei se vaikutuksen tekeminen johda naisen ihastumiseen eikä parisuhteeseen. Minuun on tehnyt vaikutuksen hyvin moni mies. Olemalla esimerkiksi rehellinen, herrasmiesmäinen, hauska, oivalluskykyinen, empaattinen jne. Mutta en minä ole heidän kanssaan silti parisuhdetta halunnut. Vaikka olen suuresti ihaillut heitä miehinä. 

Olen 37-vuotias. Jos katson taaksepäin omaa parisuhdehistoriaa ja deittailuhistoriaa, niin hmm. Deittejä on menneen 22 vuoden aikana ollut yli sadan miehen kanssa. Parisuhteita viisi. Kyllä se aika sattumaa on ollut, että keneen olen ihastunut. Ja olen siis alkanut parisuhteeseen vain, jos olen ihastunut ja jos se mies on ollut minuun ihastunut takaisin. Sensijaan noista yli sadasta deittimiehestä on lukuisat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Mutta ei se ole silti yhtään saanut minua haluamaan heitä enempää. 

Kiitos perehdyttävästä vastauksesta! Taidanpa avata kaljan ja mennä funtsimaan asioita.

Otahan alkoholiton olut. Koska ainakin minun yksi kriteeri miehelle on, että hän ei käytä alkoholia ;) . Ja tules tänne sitten takaisin kertomaan, mitä olet funtsinut.

t. eri

Ota ihan alkoholipitoinen kunnon olut. Minusta on outoa olla täysin ehdoton missään normaalissa asiassa. Yksi tai kaksi olutta joskus ei tee pahaa kenellekään.

t. joku muu

Hihii! Pitkä a-pitoinen olut teki kyllä ihan hyvää tämän hyvän keskustelun päätteeksi.

T: oluen ottanut

On harhaluulo että naisten toitottama kemia olisi jotain tunteellista tai tunneajattelua. Kyseessä on naisen valikoivampi lisääntymisvaisto ja kyky haistaa alitajuisesti partnerin geneettinen sopivivuus. Kemiaa ei siksi voi selittää koska siinä on kyse primitiivisistä pariutumisvaistoista joissa nainen etsii hyviä piirteitä jälkeläisilleen. Miehillä ei tällaista hajuaistia ole yhtä vahvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä vaikuttaisi olevan enemmän sellaisia, joille nimenomaan parisuhde itsessään on tärkeää eikä se, millaisen ihmisen kanssa siihen lähtee. Omien kokemusteni perusteella olen huomannut, että nämä hätäilijämiehet myös kyllästyvät hyvin nopeasti, kun huomaavat, että nainen ei olekaan sitä, mitä he kuvittelivat. Ikävää asiassa on se, että monella heistä ei ole kykyä myöntää suoraan, että suhde ei toimi, vaan he kanavoivat pettymyksensä kiukutteluun, kiusantekoon ja naisen syyllistämiseen.

Tämä. Viimeksi eilen luin tältä palstalta miehen kommentin, jossa hän kertoi, että hän olisi tyytynyt naiseen (tai nainen olisi riittänyt hänelle, en muista kumpi sanamuoto) eikä hän kilpailuttanut enää muita.

Kuka haluaa olla nainen, johon tyydytään tai joka riittää?

Onkohan noin sanonut mies koskaan ollut rakastunut? 

Minä kirjoitin tuon kyseisen kommentin että nainen riittäisi minulle enkä kilpailuttanut. En valitettavasti voi sanoa olleeni vielä rakastunut vaikka kovasti olen sitä toivonut.

Aika hurjaa. Lienet kuitenkin jo aikuinen? Oletko miettinyt, että miksi et ole ollut rakastunut vielä? Tai mitä mielestäsi se rakastuminen on? Mistä sen oman rakastumisen tunnistaisi? Koetko, että osaisit kuitenkin rakastua?

Olen jo 31v ja tapailuja naisten kanssa on ollut vasta 4 kpl. Suhteissa joko minä olen ollut se kiinnostuneempi tai sitten nainen on ollut se kiinnostuneempi ja itse lähinnä tyytynyt häneen.

Kyllä uskoisin osaavani rakastua helpostikin, en minä ole mikään tunnevammainen, päinvastoin, mutta yleensä mitä kiinnostuneempi olen naisesta niin sitä vähemmän hän on kiinnostunut minusta.

Kun aikaisemmin tässä ketjussa joku nainen sanoi että "eikö miehet haluaisi että nainen olisi hulluna häneen" niin mulla on ollut yksi tuollainen suhde ja se oli juuri se suhde jossa itse olin vain tyytynyt naiseen.

Kiinnostus on aina yksipuolista. Siksi en ole vielä rakastunut, mulla ei ole mahdollisuuksia sellaiseen naiseen johon voisin rakastua.

Oletko ihan varma, että syy ja seuraus menevät juuri noin päin? Jos on huono itsetunto eikä arvosta itseään, voi mennä juuri toisin päin, eli oma kiinnostus loppuu tai sitä ei synny silloin kuin toinen kiinnostuu, koska ei usko ansaitsevansa sitä ja ihmettelee, että mitä se toinen voi minussa nähdä, pakko olla jotenkin viallinen tyyppi, kun minuun ihastuu. Jos aina käy niin, että et yhtään kiinnostu sinuun ihastuneista naisista, niin syy saattaa olla omissa epävarmuuksissasi ja traumoissasi. Et halua kuulua klubiin, johon sinut hyväksytään jäseneksi. Mutta voi tietysti olla myös sattumaa.

Olen varma. Syy ei ole ollut omassa itsetunnossa vaan puhtaasti naisten tasossa.

Tuo nainen joka minusta eniten kiinnostui oli minua reilusti vanhempi ja hänellä oli myös lapsia.

Vanha ikä+lapset=alhainen taso ja tämän vuoksi nainen ihastui minuun koska sai paremman miehen mitä normaalisti voisi saada.

Kun taas nuo naiset joihin minä ihastuin olivat nuoria alle 30v ja hyvännäköisiä ja hoikkia = heidän taso on aika korkea joten he voisivat saada myös minua parempia miehiä ja kyllästyivät minuun nopeasti.

Tasoteoria pätee todella tarkasti pariutumisessa. Kuviota jossa minä ihastuisin hyvätasoiseen naiseen ja myös hän minuun tuntuu täysin mahdottomalta.

Tosi mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vähän alle nelikymppinen nainen. Mulla on nettideitit osuneet aika hyvin maaliin. Olen tosi valikoiva jo kirjoitteluvaiheessa, en etsi sinä komeinta vaan uskoakseni "oman tasoistani" miestä. Mulla on tietyt ulkonäköasiat, jotka viehättävät (pitkä, hiukseton, kiva parta) mutta muunkin näköisiä olen tavannut. Muhun tekee vaikutuksen rauhallisuus, maanläheisyys, tietty sivistys/avarakatseisuus/älykkyys minkä ei tarvitse olla kuitenkaan sidottuna koulutustasoon (vaikka usein onkin).

Tavallaan ymmärrän tuon feromonijutun, mutta ehkä musta on iän myötä tullut rationaalisempi. En edes halua mennä kiima edellä suhteeseen (kuten nuorena) vaan etsin rauhallista ja turvallista suhdetta jossa edetä hitaasti. Feromonikiimoissa valitut miehet ovat olleet mulle täysin epäsopivia, joskin seksuaalisesti täydellisiä. Nyt haluan pitää mun ja lapseni elämän balanssissa. Niinpä mä oikeasti mietin, että onko mun mukava olla, sujuuko juttu, kolahtaako arvomaailma, miten mies kohtelee mua, oltaisiinko me sopivat toisillemme. Jos tulee hyvä fiilis, voidaan kokeilla seksuaalista yhteensopivuutta.

Samaa olen miettinyt mitä täällä on moni tuonut esiin: tuntuu että itse kelpaisin ihan kaikille ja se ärsyttää ja vie luottamusta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut. Tulee juuri sellainen olo että koska olen mukava, hauska, naisellinen ja ihan ok näköinen, se riittää. Välillä oikein provosoin ja lataan tiskille kaikki huonot puoleni, mutta sehän on vaan ihanaa kun olen niin "rehellinen ja avoin" :D

Toisaalta, en mä valita. Tuntuu että maailma on aika täynnä kivoja ja "kiinnostuneita" miehiä. Vuoden verran haluan kuitenkin tapailla ihan rauhassa ja tutustua kunnolla, sen jälkeen voi jo sanoa voisiko yhteinen elämä toimia. Ei feromonien tai jonkun alkuihastumisen perusteella.

Ja mitä tulee treffeihin niin kyllä mä voin rehellisesti myöntää, että mies pystyy käytöksellään vaikuttamaan kiinnostukseeni. En mä ilmaisia kahveja vaadi, mutta onhan se kiva jos mies haluaa tarjota. Kohteliaat tavat tekee vaikutuksen, kukkiakin on tuotu toisille treffeille ja kädestä kiinni ottaminen on tosi suloista. Sen sijaan liian nopea seksin vonkaaminen ja kielen tunkeminen suuhun heti kun eka pusu vaihdetaan, on turn off. Tärkeintä mulle ehkä on kuitenkin yhteinen huumori.Jos ei naurua tule, ei tule suhdetta.

Pakit on otettu ihan hyvin vastaan, jokainen on tyyliin kerran vielä palannut asiaan jotakin kysymään tai varmistamaan ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä live-elämässä ole koskaan kuullut, että miesten pitäisi jotenkin tyytyä naiseen, ja ottaa se nainen jonka saa, ja se olisi tyytymistä, koska ei saa sitä johon ihastu(isi). Enkä myöskään tuttavapiirissä havainnut sellaista. Ehkä tuo koskee jotain tietyntyyppisiä miehiä, mutta en tunne sellaisia miehiä yhtään.

Ei kukaan ole niin pahvi että live-elämässä tai muuta kuin anonyymisti tunnustaisi tuommoista. Kai sinäkin nyt sen verran ymmärrät?

No tietysti ymmärrän. Mutta olen tällainen vanhempi nainen jo.. Ja aika taitava näkemään ihmisten läpi, koska olen nähnyt jo paljon elämää ja monenlaista on tullut jo vastaan. Kyllä minä osaan läheisistä miespuoleisista ystävistäni sen nähdä, että milloin he ovat oikeasti ihastuneita ja milloin "vain silleen semisti kiinnostuneita". Olen tuntenut heidät vuosikymmeniä.. Kyllä siinä oppii ihmisestä yhtä sun toista näkemään. Ja sama koskee kyllä omia deittikumppaneita. Naisen silmä katsos harjaantuu aika hyvin miehen aidon ihastumisen bongaamisessa, kun käy vaikka kahdellasadalla deitillä niin eiköhän siinä deittailuista ja ihastumisista opi aika paljon.

Onhan se mahdollista että sinä olet jotain oppinut. Mutta kun luki noita Axl ketjuja missä "kukaan ei voinnut arvata" niin tuli aika toisenlainen käsitys tästä naisen silmästä, joka näkee miehen sielunelämän. Ai niin, iän myötä sitten, sinäkin(kö?) lähdit täysin tyhjästä kuten nuo jotka eivät voinneet arvata, ja nyt sinä kuitenkin olet haukkaakin tarkempi havaitsemaan miesten liikkeitä.

Otahan nyt kuitenkin huomioon, että Axliin haksahtanut nainen ei todennäköisesti edusta keskivertonaista. Tuo Axl-case on ääri-ilmiö, josta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä tyypillisestä tai keskimääräisestä naisesta. 

"En minä mutta ne muut"

Oli keskustelun aihe mikä tahansa, aina pitää vetää narsisti-Axl edustamaan miestä ja Helsinigin pintaliitonaiset edustamaan naista. Onko enää hyödyttömämpää? Te jotka selitätte maailmaa itsellenne tällä yhtälöllä, lämmittää yhtä paljon kuin housuun kuseminen.

Taso?? Mikä helkkarin taso.. luin tuosta ja sinua ei kiinnostanut sinua vanhempi nainen, jolla oli lapsia. Ei ole tasoa, on ikä ja lapsia eli faktoja. Nuoremmat naiset olivat nuorempia, hyvännäköisiä ja hoikkia, taas faktoja, ei tasoja.

Unohda nuo tasoteoriat, selittelet vaan asioita turhaan itsellesi. Koitapa etsiä lähes itsesi ikäinen ja lapseton nainen, faktoja. Jos sanot, että etsit itsesi tasoista naista niin ei kukaan ymmärrä sinua, pitääkö päälaen olla samalla tasolla vai älykkyyden, vai elintason. Saat vaan hankalan miehen maineen, turhan selittelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka täällä on nyt uskoteltu jotain feromonisoopaa ja maagista yliluonnollista kemiaa, niin bullshit sanon minä. Jos mies on komea, ystävällinen, huomioonottava ja hauska, niin sitä kemiaa löytyy ihan hemmetin monen naisen kanssa ja paljon (ainakin naisten puolelta) riippumatta mistään feromoneista.

Ei siinä mitään yliluonnollista tai maagista ole, ihan biologiaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava ketju. Miehenä ei siis voi mitenkään voittaa naista puolelleen. Pitää vaan tuurilla olla feromonit oikeat. Eli ihan tuuliajohommiksi menee, kun mihinkään ei voi vaikuttaa. Hakata päätä seinään, kunnes joku pitää sun hajusta. Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin. Otan osaa naiset. Jos tämä pariutuminen on tosiaan oikeasti tästä kiinni ja teille se on ihan päivänselvää, mahtaa masentaa, kun teillä ei ole edes illuusiota siitä, että omalla toiminnalla voisi jotenkin tehdä vaikutuksen.

"Ja sitten pitäisi vielä itse tykätä takaisin". Eli nainenkaan ei voi mitenkään vaikuttaa siihen pidätkö tästä vai et? Hmm.

That's the point. Sehän siinä masentavaa onkin, kun kaikki on tuurista kiinni.

Siis ymmärsinkö nyt oikein. Tiedostat, ettet välttämättä kiinnostu naisesta vaikka tämä yrittäisi vaikuttaa asiaan, mutta sinulle tulee yllätyksenä se että nainenkaan ei välttämättä kiinnostu sinusta vaikka yrität vaikuttaa asiaan?

Olen luullut, että asia olisi toisin. Miehille toitotetaan, että ole herrasmies, kohtelias, hauska, tee niin ja näin, niin teet vaikutuksen. Olen luullut, että asia on näin.

Hmm. Tottakai mies noilla tekee vaikutuksen. Mutta ei se vaikutuksen tekeminen johda naisen ihastumiseen eikä parisuhteeseen. Minuun on tehnyt vaikutuksen hyvin moni mies. Olemalla esimerkiksi rehellinen, herrasmiesmäinen, hauska, oivalluskykyinen, empaattinen jne. Mutta en minä ole heidän kanssaan silti parisuhdetta halunnut. Vaikka olen suuresti ihaillut heitä miehinä. 

Olen 37-vuotias. Jos katson taaksepäin omaa parisuhdehistoriaa ja deittailuhistoriaa, niin hmm. Deittejä on menneen 22 vuoden aikana ollut yli sadan miehen kanssa. Parisuhteita viisi. Kyllä se aika sattumaa on ollut, että keneen olen ihastunut. Ja olen siis alkanut parisuhteeseen vain, jos olen ihastunut ja jos se mies on ollut minuun ihastunut takaisin. Sensijaan noista yli sadasta deittimiehestä on lukuisat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Mutta ei se ole silti yhtään saanut minua haluamaan heitä enempää. 

Ja  minä olen monesti seurustellut naisten kanssa, joista en edes pidä, mutta olen tyytynyt heihin. Tässä sukuopuolten väliset erot.

Täytyy olla ihan helvetin tyhmä, että seurustelee jonkun kanssa, jonka kanssa ei edes haluaisi olla. Mitä järkeä? Miksi että pärjää yksin? Minä ainakin olen mieluummin yksin kuin vaan jonkun kanssa.

Vakituista seksiä, matkakaveri, sängyn lämmittäjä yms. Ei se nyt niin tyhmää ole. Kuitenkin tietää että juttu ei tule olemaan pitkäikäinen ja haluaa seurustella.