Lue keskustelun säännöt.
Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)
Pöytään kokemuksia niin tiedän, mitä ei ainakaan kannata tehdä!
Kommentit (1617)
Vierailija kirjoitti:
Muuten, osaako joku kertoa millainen makaronilaatikko maissista ja ripsistä tehdystä pastasta tai makaronista tulee? Onko mistään kotoisin? Haluaisin kokeilla, mutta pelkään, että menee pieleen.
Tekoripsiä vai omasta silmästäkö aattelit ripsiä saada makaronilaatikkoon? Sori, ajatus ei houkuttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.
Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.
Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.
Surkeet oli eväät anoppini 80v juhlissa.Pitopalvelu oli ruuat valmistanut , mutta aivan "susi" . Kanaviillokkia ja toisena sipulitonta hyvin pippurista lihamureketta.Tietysti perunat kastikkeet , salaatit Jälkiruokana täytekekut ja kahvi. Ensinnäkään anoppini ei syö kanaa , eikä broileria , lihamureke ei ole juhlaruokaa. Ruuat oli tilannut vanhin tytär Sisaruksia on kuusi ja heidän lapsensa perheineen. Jokainen perhe maksoi oman osuutensa tarjoiluista + me maksoimme lisäksi anopin ja hänen veljesä +vaimon osuuden.Kyllä annoimme palautetta ihan rakentavassa mielessä.
Anne-maj kirjoitti:
Surkeet oli eväät anoppini 80v juhlissa.Pitopalvelu oli ruuat valmistanut , mutta aivan "susi" . Kanaviillokkia ja toisena sipulitonta hyvin pippurista lihamureketta.Tietysti perunat kastikkeet , salaatit Jälkiruokana täytekekut ja kahvi. Ensinnäkään anoppini ei syö kanaa , eikä broileria , lihamureke ei ole juhlaruokaa. Ruuat oli tilannut vanhin tytär Sisaruksia on kuusi ja heidän lapsensa perheineen. Jokainen perhe maksoi oman osuutensa tarjoiluista + me maksoimme lisäksi anopin ja hänen veljesä +vaimon osuuden.Kyllä annoimme palautetta ihan rakentavassa mielessä.
Onko juhlista jo kauan aikaa? Minusta tuntuu, että edellisestä kanaviillokista on aikaa 20-30 vuotta. Lihamurekkeesta saa kyllä juhlatason ruokaa täyttämällä, marinoimalla pinnan ja hyvällä kastikkeella, sopii hyvin esim. riistasta valmistettaessa.
Sain lasin vettä vaikka ilmoitin että olen lahjoittanut heidän häälahjan hyväntekeväisyyteen. Outoa. Sentään 500 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli catering firma ja entinen tango-perintöprinsessa laulamassa.
Mahtoi olla ihanaa laulua, kun catering firma siihenkin osallistui. Upeat juhlat, kerta kaikkiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.
Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.
Siis teehän haudutetaan vahvaksi ja tietysti sen kanssa on tarjolla kuumaa vettä, etko ole nähnyt missään, että pöydässä on kaksi kannua, toisessa vahvaksi haudutettua teetä ja toisessa kuumavesi, siitä sitten annostellaan sopivaksi.
Olen pannut merkille, että jostain syystä haudutettu tee ei kelpaa monellekaan teen juojalle, vaan ottavat mieluummin pussiteetä? Vaikka tarjolla olisi sitä kuumaa vettäkin. Juon itse pääosin kahvia, mutta välillä vatsa ei sitä kestä. Esim. joskus kavereiden kanssa liikkuessa (2 teen juojaa) minä olen ainoa, joka ottaa haudutettu teetä ja he pussiteetä.
Sanoisin, että teen juojat ovat enemmän hifistelijöitä kuin kahvin juojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis suurin osa nöistä tarjoiluista mitä on kerrottu, eivät ole mielestäni edes pahimmasta päästä. Esim. salaatit ja piirakat ns. suolaisina ovat mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on mielestäni että on tarjottavaa, niin suolaista kuin makeaa, ja ruokavaliot kohtuuden mukaan huomioitu. Ei ole pakko olla mitään lämmintä ruokaa, kunhan on tarjoiluja. Esim. liha ja kasvispiirakka erikseen, salaatissa laktoositonta juustoa jne...
Nyt omiin huonoimpiin kokemuksiin. Olen ollut ristiäisissä jossa tajottavat olivat kakku, karjalanpiirakat munavoilla ja kahvi tai tee. Monet tuli 300-500km päästä. Pihi pariskunta kyseessä, rahaa kyllä olisi mutta ei viitsitä sitö käyttää edes oman lapsen juhliin. Ei helvetti. Juhlista suoraan pikaruokapaikkaan, sitten vasta kotiin ajo. Ollaan vielä lähisukua, olisin toivonut että oltaisiin pitkö matka huomioitu kun kuitenkin meitä kovasti toivottiin paikalle.
Yksissä toisissa juhlissa oli 2 kinkkuvoileipäkakkuja, nisuja (eli kuivia keksejä) ja kahvia/teetä. Tänne tultiin vielä kauenpaa edellisenä iltana hotelliin, ja lähdettiin juhlista ajamaan kotiin 800km matkaa taas mäkin kautta. Muut vieraat tulivat kyllä tällä kertaa lähempää. Mutta ankeaa silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.
Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.
Siis teehän haudutetaan vahvaksi ja tietysti sen kanssa on tarjolla kuumaa vettä, etko ole nähnyt missään, että pöydässä on kaksi kannua, toisessa vahvaksi haudutettua teetä ja toisessa kuumavesi, siitä sitten annostellaan sopivaksi.
Olen pannut merkille, että jostain syystä haudutettu tee ei kelpaa monellekaan teen juojalle, vaan ottavat mieluummin pussiteetä? Vaikka tarjolla olisi sitä kuumaa vettäkin. Juon itse pääosin kahvia, mutta välillä vatsa ei sitä kestä. Esim. joskus kavereiden kanssa liikkuessa (2 teen juojaa) minä olen ainoa, joka ottaa haudutettu teetä ja he pussiteetä.
Sanoisin, että teen juojat ovat enemmän hifistelijöitä kuin kahvin juojat.
Mä juon teetä. En ikinä hauduta teetä, vaan teepusseilla mennään. Melkein kaikki muu kelpaa, paitsi Liptonin musta tee. Se on kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.
Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.
Siis teehän haudutetaan vahvaksi ja tietysti sen kanssa on tarjolla kuumaa vettä, etko ole nähnyt missään, että pöydässä on kaksi kannua, toisessa vahvaksi haudutettua teetä ja toisessa kuumavesi, siitä sitten annostellaan sopivaksi.
Olen pannut merkille, että jostain syystä haudutettu tee ei kelpaa monellekaan teen juojalle, vaan ottavat mieluummin pussiteetä? Vaikka tarjolla olisi sitä kuumaa vettäkin. Juon itse pääosin kahvia, mutta välillä vatsa ei sitä kestä. Esim. joskus kavereiden kanssa liikkuessa (2 teen juojaa) minä olen ainoa, joka ottaa haudutettu teetä ja he pussiteetä.
Sanoisin, että teen juojat ovat enemmän hifistelijöitä kuin kahvin juojat.Mä juon teetä. En ikinä hauduta teetä, vaan teepusseilla mennään. Melkein kaikki muu kelpaa, paitsi Liptonin musta tee. Se on kauheaa.
Teenjuojissa on tosiaan eroa. Kaikki tuntemani teen juojat juovat haudutettua teetä aina kun voivat. Pussitee on heille vähän sama asia, kuin tarjoaisi pikakahvia.
Rippijuhlat, joissa oli ihan periaatteessa ok tarjottavat; tilattu täytekakku, tilattu suolainen kinkkupiirakka, kaupan keksejä ja sipsejä. Mutta tarjottavat laitettiin saarekkeelle pitopalvelun pahvilaatikoissa. Ja vieraiden jo läsnäollessa etsittiin kaapeista jotain kulhoja, joihin kumaistiin keksit ja sipsit saatesanoilla "siinä nyt olis sitten". Muutenkin sellainen isännöiminen ja emännöiminen, missä kaadetaan kahvia ja kutsutaan kohteliaasti pöytään yms, puuttui ihan kokonaan. Osa vieraista oli tullut satojen kilometrien päästä, vaikka vierasmäärä ei iso ollutkaan. Ihmiset eivät uskaltaneet ottaa kovin paljon, kun tarjottavat näyttivät niin vähäisiltä. Uskon, että pitkämatkalaisilla oli kuitenkin kurniva nälkä.
Vanhemmat kuitenkin asiantuntijatöissä sellaisissa toimenkuvissa, joissa joutuu opettelemaan sosiaaliset taidot ellei niitä ole kotoa saatu. Kahvilla kummit päivittelivät, että tuli kiire kun heille kerrottiin vasta eilen, että he ovat ne ihmiset jotka kutsutaan myös kirkkoon ja alttarille siunaamaan. Oli siis koronarajoitukset meneillään ja ei mitenkään selviö, ketkä monista kummeista ja isovanhemmista tulevat kirkkkoon, kun paikalla saa olla perheen lisäksi vain 2 hlö. Kaikille juhlien järjestäminen ei kuulu taitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, joille ei kinkkukiusaus tai lohisoppaa kelpaa. Mitä toivoisitte näiden tilalle? Laitetaan vielä lisäehdoksi, että budjetti on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.
Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.
Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.
Mä muista että ensimmäiset ruokavaliomerkinnät pitopöydissä oli tyyliin keliakia ja hyla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.
Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.
Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.
Mä muista että ensimmäiset ruokavaliomerkinnät pitopöydissä oli tyyliin keliakia ja hyla.
Sukukohtaista varmaankin. Kirjoitin -78. Meillä oli laktoositon ja munaton jo silloin. Mutta tuota selittää, että äitini, pikkuveljeni ja minä olimme jo silloin laktoosi-intolerantteja. Ja suvussa muutama joille kanamuna ei sopinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.
Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.
Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.
Mä muista että ensimmäiset ruokavaliomerkinnät pitopöydissä oli tyyliin keliakia ja hyla.
Sukukohtaista varmaankin. Kirjoitin -78. Meillä oli laktoositon ja munaton jo silloin. Mutta tuota selittää, että äitini, pikkuveljeni ja minä olimme jo silloin laktoosi-intolerantteja. Ja suvussa muutama joille kanamuna ei sopinut.
Melkeinpä uskaltaisin väittää, että vuonna -78 se laktoositon on ollut samalla maidoton kyllä sitten.
Vähän ohiksena, musta tuntuu, että 80-luvulla muna-allergia oli tosi paljon yleisempää kuin nyt. Tai sit mun tuttavapiiriin vaan kuului enemmän muna-allergikkoja kuin mun lasten.
Heh heh. Tästä muistui tapahtuma 1980-luvun loppupuolelta.
Eräällä kaverilla piti olla treffit naisen kanssa. Illalla, kun niiden piti olla jo takanapäin, lähdin käymään kaverin luona kuulemassa fiilikset. Hänen luo mennessäni tuo nainen tuli nyyhkyttäen mua vastaan. Ihmettelin, mitä on sattunut?
Kaverin luo päästyäni selvisi, että kaveri oli alkanut huutamaan siitä, kun hänen vanhempansa olivat tehneet heille tavallista kotiruokaa. Kaverin mielestä sen olisi pitänyt olla jotakin tosi hienoa ja erikoista, kun hän tuo naisen kotiinsa syömään. Mutta keittiössä odottikin pöytä, jossa oli jotain perunoita, nakkikastiketta, voileipiä, maitoa ym. arkista. Tästä kaveri oli alkanut huutaa ja haukkua ja heitteli juomalasit seinille, lautaset ja ruoat pitkin lattioita. Nainen oli pelästynyt, alkanut itkeä ja lähti pois. Kaveri yritti saada naista jäämään puhumalla hienoon ravintolaan lähtemisestä, mutta turhaan. Sitten raivosi vanhemmilleen, kuinka saivat nyt vielä tämänkin aikaiseksi.
Sotku kaverin luona oli hirveä. Sirpaleita ympäriinsä ja sapuskaa roiskittu pöydälle, seinille ja lattialle. Kaveri oli jotenkin koomisen näköinen, kun hän siinä kiukutteli ruuista viimeisen päälle laittautuneena. Päällään vaalea puku, kravatti kaulassa, liivi takin alla ja kiiltävät kengät jaloissa. En siinä kauaa viipynyt, lähdin epäuskoisena ja huvittuneena menemään.
Myöhemmin tämä kaveri selitteli nolona, kuinka hänellä oli vain pimentynyt päässä, kun näki ne tarjoilut. Puhui, ettei ole sen jälkeen tavoittanut naista mistään.🙂
Te jotka menette juhliin satojen kilometrien päähän:
Käykää hyvät ihmiset matkan varrella välillä syömässä.
Kekkereiden pääasia ei takuulla ole mättökestit. Mikä julmettu ruokavuori pitäs olla jossain synttäreillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan kaipaisi sitä suvaitsevaisuutta kasvissyöjien puolelta. Eiköhän se juhlien järjestäjä saa itse päättää mitä laittaa tarjolle. Joskus tuntuu siltä, että jää juhlat pitämättä, kun ihmisillä on niin paljon vaatimuksia, eikä yksinkertaisesti uskalleta pitää juhlia. Ei ennen ollut niin.
Siitä on varmaan tosi pitkä aika, kun ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jo minun ylioppilasjuhlissani vuonna 1994 oli erikseen laktoositon ja gluteeniton kakku. Karjalanpiirakatkin tehtiin laktoosittomaan maitoon. Kuohuviinimaljan vaihtoehtona oli Pommacia. Ei ole minusta iso vaiva.
Samana vuonna olen päässyt ylioppilaaksi. Onnea siitä. Pommacia tietysti oli, mutta eipä tainnut olla mitään muita tonton-tarjottavia minun juhlissani, vaikka ruokaa ja kakkuja tarjottiin. Nykyään käytän itsekin laktoositonta, mutta silloin se oli vielä harvinaista eikä äiti osannut sellaisia järjestää. Vasta tällä vuosituhannella on mielestäni yleistynyt rajoitteiden huomioiminen.
Mä muista että ensimmäiset ruokavaliomerkinnät pitopöydissä oli tyyliin keliakia ja hyla.
Sukukohtaista varmaankin. Kirjoitin -78. Meillä oli laktoositon ja munaton jo silloin. Mutta tuota selittää, että äitini, pikkuveljeni ja minä olimme jo silloin laktoosi-intolerantteja. Ja suvussa muutama joille kanamuna ei sopinut.
Sukukohtaista varmaankin. Meillä ei allergioita "harrasteta". Serkkuni on kasvissyöjä, ja poimii tarjonnasta itselleen sopivat vaihtoehdot. Hänen äitinsä taas pitää isoa älämölöä, jos kasvisvaihtoehto puuttuu. Serkkuni on 40v. Hän ei asiasta tee ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh heh. Tästä muistui tapahtuma 1980-luvun loppupuolelta.
Eräällä kaverilla piti olla treffit naisen kanssa. Illalla, kun niiden piti olla jo takanapäin, lähdin käymään kaverin luona kuulemassa fiilikset. Hänen luo mennessäni tuo nainen tuli nyyhkyttäen mua vastaan. Ihmettelin, mitä on sattunut?
Kaverin luo päästyäni selvisi, että kaveri oli alkanut huutamaan siitä, kun hänen vanhempansa olivat tehneet heille tavallista kotiruokaa. Kaverin mielestä sen olisi pitänyt olla jotakin tosi hienoa ja erikoista, kun hän tuo naisen kotiinsa syömään. Mutta keittiössä odottikin pöytä, jossa oli jotain perunoita, nakkikastiketta, voileipiä, maitoa ym. arkista. Tästä kaveri oli alkanut huutaa ja haukkua ja heitteli juomalasit seinille, lautaset ja ruoat pitkin lattioita. Nainen oli pelästynyt, alkanut itkeä ja lähti pois. Kaveri yritti saada naista jäämään puhumalla hienoon ravintolaan lähtemisestä, mutta turhaan. Sitten raivosi vanhemmilleen, kuinka saivat nyt vielä tämänkin aikaiseksi.
Sotku kaverin luona oli hirveä. Sirpaleita ympäriinsä ja sapuskaa roiskittu pöydälle, seinille ja lattialle. Kaveri oli jotenkin koomisen näköinen, kun hän siinä kiukutteli ruuista viimeisen päälle laittautuneena. Päällään vaalea puku, kravatti kaulassa, liivi takin alla ja kiiltävät kengät jaloissa. En siinä kauaa viipynyt, lähdin epäuskoisena ja huvittuneena menemään.
Myöhemmin tämä kaveri selitteli nolona, kuinka hänellä oli vain pimentynyt päässä, kun näki ne tarjoilut. Puhui, ettei ole sen jälkeen tavoittanut naista mistään.🙂
Fiksu nainen. En minäkään tuollaisen raivohullun moukan kanssa lähtisi toisille treffeille.
Jos on ruokarajoitteita, vaikka olipa sitten sairauksia tai vain erikoisuuden tavoittelemista, huolehtii ihan itse ongelmastaan. Ei voi edellyttää, että kutsuja rupeaisi jokaista hyysäämään. Aina voi ottaa mukaan jotain pientä välipalaa tai sen oman pullan, jos on ongelmainen. Aina ei voi luottaa siihenkään, että vaikka olisi jotain erikoisruokavalioruokaa tehty, niin sitä sitten olisi vielä jäljellä, kun sitä haluaisi.