Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki klassikot on suoraan sieltä ja syvältä. Jos siis ajattelit tarjota voileipäkakkua, pommacia, juhla mokkaa ja täytekakkua, niin mieti uudestaan. Klassikkovastaus on, "no mitä mä sitten tarjoan?" ja se kertoo olennaisen. Jos mitään teemaa ja erilaista ei keksi, niin eikö mikään hälytyskello soinut ennen tätä minun kirjoitusta? Siis että jos itse tietää menevänsä tutulla ja turvallisella kaavalla, muttei kuitenkaan sitä silti tajua?!

Nyt rohkeasti sinne laatikon ulkopuolelle. Se että värjää kakun kermavaahdon vihreäksi, EI ole vielä kovin erikoista ja uniikkia. Voileipäkakun sijaan tarjoile vaikka hodareita amerikkalaiseen tyyliin. Tai mitä nyt hyvänsä, kunhan on aidosti jotain uutta. Sanoo Martta-mummi mitä tahansa, niin amerikkalaiset hodarit kuivatulla sipulirouheella ja jääkylmä Budweiser olut siihen kylkeen lasipullosta ei jätä ketään kylmäksi. Maistuu ihan varmasti. Jälkkäriksi vaikka vaahtokarkkitikkareita joita dippailla suklaa-suihkulähteeseen.

Pääasia on lopulta se, että tarjottavat ovat aidosti erilaista. Se että "kaikille ei hodarit maistu" -argumentti on tasan yhtä kulahtanut, kuin että minä sanoisin ettei kaikki juo kahvia ja/tai tykkää voileipäkakusta.

Kuulostaa kamalalta ja epähygieeniseltä. Suklaasuihkulähteet on ok ainoastaan pienessä porukassa kun voi vahtia, että porukka osaa käyttää sitä. Muutoin kiva pöpölinko kun kaikki tollot dippaa jo kertaalleen haukattuja vaahtokarkkien puolikkaita lähteeseen. Saa varmasti samasta paikasta sitten naapurin lapsen noron, isosedän koronan ja työkaverin influenssan.

En ole mitään huonoja tarjoiluja kokenutkaan. Ainoa, mikä voi minusta mennä pieleen on se, että tarjottavat loppuvat kesken ja että makeaa on tosi paljon, ja suolaista vähän, koska suolaisia tarjottavia menee aina enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki klassikot on suoraan sieltä ja syvältä. Jos siis ajattelit tarjota voileipäkakkua, pommacia, juhla mokkaa ja täytekakkua, niin mieti uudestaan. Klassikkovastaus on, "no mitä mä sitten tarjoan?" ja se kertoo olennaisen. Jos mitään teemaa ja erilaista ei keksi, niin eikö mikään hälytyskello soinut ennen tätä minun kirjoitusta? Siis että jos itse tietää menevänsä tutulla ja turvallisella kaavalla, muttei kuitenkaan sitä silti tajua?!

Nyt rohkeasti sinne laatikon ulkopuolelle. Se että värjää kakun kermavaahdon vihreäksi, EI ole vielä kovin erikoista ja uniikkia. Voileipäkakun sijaan tarjoile vaikka hodareita amerikkalaiseen tyyliin. Tai mitä nyt hyvänsä, kunhan on aidosti jotain uutta. Sanoo Martta-mummi mitä tahansa, niin amerikkalaiset hodarit kuivatulla sipulirouheella ja jääkylmä Budweiser olut siihen kylkeen lasipullosta ei jätä ketään kylmäksi. Maistuu ihan varmasti. Jälkkäriksi vaikka vaahtokarkkitikkareita joita dippailla suklaa-suihkulähteeseen.

Pääasia on lopulta se, että tarjottavat ovat aidosti erilaista. Se että "kaikille ei hodarit maistu" -argumentti on tasan yhtä kulahtanut, kuin että minä sanoisin ettei kaikki juo kahvia ja/tai tykkää voileipäkakusta.

Hodarit ja vaahtokarkkitikkarit suklaadipillä on enemmän tupariruokaa kuin rippijuhlatarjoiluja. Sen lisäksi kivat sille, joka joutuu siivoamaan joka puolelle roiskuneen suklaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälyni 40-vuotis syntymäpäivät. Ruoka ei loppunut ja se oli varmasti maukastakin, mutta... Karjalanpaisti ja uunilohi on niin nähty. Sitä on syöty liian usein. Vähän mielikuvitusta peiliin, kiitos;)

Tarjoiluissa selkeästi eroja. En ole ikinä ollut juhlissa, jossa tarjoiltu karjalanpaistia! Tai se ainoa kerta kun olen syönyt karjalanpaistia oli työpaikan tarjoamalla lounaalla. Uunilohta en ole nähnyt juhlissa, vain savustettua tai graavattua lohta on ollut tarjolla.

Mitään superankeaa ei ole tullut minulle juhlissa vastaan. Annoskoossa on vain joskus kitsasteltu... Vaikka oltiin syöty tukeva lounas ennen häitä, niin kolmen ruokalajin illallisen jälkeen piti lähteä kotiin... Koska oli nälkä.. Viinaa olis kyllä ollut tarjolla vaikka kuinka paljon.

Minä olen helppo juhlavieras. Minulle kelpaisi häissäkin oikein hyvin karjalanpaisti, lohikeitto tai kinkkukiusaus. Kaikki nuo on erinomaisia ruokia, kun ne tehdään oikein, eikä pihistellä raaka-aineissa. Lohta pitää keitossa on riittävästi, kermainen liemi ja kunnolla makua. Karjalanpaistiin ei saa käyttää halvinta mahdollista lihaa vaan ihan kunnon paistista kuutioidaan sopivia palasia ja haudutetaan pitkään uunissa. Kinkkukiusaus jostain muusta kuin niistä valmiista ällösuikaleista on erinomaista. Jotain palvikinkkua vaikka. 

Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.

Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.

Huonointa ruokaa häissä oli hääparin "näköinen" ruoka. Jotain ihme mustikkamarinoituja silakkafileitä, jo ulkonäkökin oli... no, ei ruokahalua herättävä.

Noita oli tarjoiluvadilla parikymmentä, vieraita kaks kertaa enemmän. Jääkaapissa oli ehkä täydennystä, mutta ei tuosta uskaltanut (eikä tehnyt mielikään) ottaa kuin puolikas silakkafile.

Jotain muuta yhtä eksoottista piperrystä muutamalla vadilla, en muista mitä, kun noi sinertävät silakat jäivät päällimmäisenä mieleen.

Tarjoilu pienessä keittokomerossa, johon mahtui 2 henkeä kerralla.

Jos järjestää ruokahäät, pitää jokaiselle olla jotakin syötävää ja riittävästi, eikä mennä Himputimpuktun kansalliruuilla, vaikka hääpari olisikin sieltä kotoisin.

Tästä on jo parikymmentä vuotta, mutta eräissä häissä oli tarjolla vain lihakeittoa, joka alkoi loppumaan kesken. No sitä keittoa sitten alettiin jatkamaan vedellä ja hyvä jos lautaselleen pari sattumaa sai laihan liemen lisäksi. Nam.

Ylioppilasjuhlissa viime vuonna oli vain kalakeittoa. Mutta sitä olikin sitten paljon :)

Kommenttina erityis ruokavalioihin... sain juhlissa salaatti lautasen ja kahvin.. vaikka olin ilmoittanut allergiat kutsun yhteydessä kuukausia aikaisemmin!

Mua ei haittaa tarjottiin mitä tahansa. . Ei jostain syystä maistu häissä eikä hautajaisissa yhtään mikään. En vain saa syötyä. Harmillinen juttu.

Onkohan tämmöllisiä ihmisiä muita, oon miettinyt.

Olisi varmaan kannattanut ottaa omat eväät mukaan...647

Makaronisalaatti, joka sisälsi lähinnä suolatonta makaronia.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti on saatu aikaan keskustelua kahvista ja teestä. Olen järjestänyt paljon isoja juhlia ja kohta olisi taas lakkiaiset edessä. Ainakin itse koen haudutetun teen paljon vaikeammaksi kuin kuuman veden ja teepussit (tarjolla yleensä 4-5 eri laatua). Meidän juhlissa on yleensä noin 30-40 vierasta, joista kolme juo teetä. Iiris-täti tykkää hyvin laihasta teestä ja tuskin käyttää pussia kupissa. Markku-setä taas ei ota pussia pois kupista lainkaan vaan antaa sen olla siellä koko ajan koska tykkää vahvasta teestä. Voi lisätä seuraavalle kupille vielä toisen pussin sekaan ja kaataa kuumaa vettä päälle. Mari-serkku on taas jotain siltä väliltä. Kenenköhän maun mukaan hauduttaisin teen? Iiris olisi varmasti kyselemässä kuumaa vettä, jolla lantrata teetä. Markku kyselisi lisää teepusseja. Ehkä Mari voisi olla tyytyväinen. Paljon helpompi, että jokainen voi tehdä mielestänsä teetä.

Itse olen kahvin juoja ja juon mieluiten espressoa tai kauralattea. Juhlissa kyllä menee perus Presidentti tai Juhla Mokka, niin kuin yleensä kaikille kahvin juojille.

 Siis teehän haudutetaan vahvaksi ja tietysti sen kanssa on tarjolla kuumaa vettä, etko ole nähnyt missään, että pöydässä on kaksi kannua, toisessa vahvaksi haudutettua teetä ja toisessa kuumavesi, siitä sitten annostellaan sopivaksi.

Makeaa saa yleensä mahan täydeltä, mutta suolaista on liian vähän. Kahvi yleensä loppuu jossain kohtaa kesken.

Vegaanina sain kerran yksissä valmistujaisissa "voileipäkakkua", jossa oli täytteenä vaan suolakurkkua ja porkkanaa ja kuorrute oli jotain limaa, joka on minulle edelleen mysteeri, että mistä se oli valmistettu. Vegetuorejuustoa ja majoneesia olis jo sillon ollu kyllä ihan olemassa... Myöhemmin kuulin juhlakalulta, että hänen tilatessa "maidotonta ja munatonta kasvisvoileipäkakkua" pitopalvelusta oli sanottu, että no mitä siihen sitten muka voi enää laittaa. Internet on keksitty ja silleen...

Myös perus tämä että jätetään vaan ne  epävegaaniset ainekset pois. Yksissä häissä esim. sain italiansalaattia, jossa oli muut ainekset, mutta ei kinkkua eikä majoneesia, eli aika kuivaa tavaraa. Miten vaikeaa se voi olla tehdä versio, johon laittaa vaikka Bon Soyan viherpippurileikkelettä kuutioituna ja vegemajoneesia?

Eräissä yo-juhlissa oli aivan liian vähän tarjottavaa. Pöydällä oli yksi pieni juustokakku ja kulhossa hieman keksejä. Suolaista ei ollut ollenkaan. Maistathan kaikkia, sanoi juhlien emäntä. Kyllä maistoin. Yritin ottaa mahdollisimman vähän, että toisillekin jäisi.

Siis se ja sama mitä tarjoat (täyte-, juusto- javoileipäkakkuja tms), kunhan tarjottavaa on reilusti.

Tv-ohjelmassa missä neljä hääparia mittelevät, yhdellä parilla oli ruokana itsetehtyä kinkkukiusausta. Miksi pitää häät jos ei ole varaa?

Itse tehnyt ammatikseen juhlia ja kyllä se särähtää korvaan jos haluaa juhlakalu oman näköiset tarjottavat. Tosia asia on, että tarjottavat tehdään, että kaikille on mieluista syötävää. Ihan tiedoksi, että jos olet ruokarajoitteinen niin silloin myös ihan normisettiä vieraille, mutta myös itselle mieluista syötävää. Aika paljon säästää hermoja, kun ei tarvitse kuulla nurinaa vierailta.

Itselläni on  vain yksi lapsi ja kun se aikanaan pääsee esim.ripille niin itse en aio tehdä mitään, koska se olisi vain minun hommani joten menemme ravintolaan syömään tai meille tulee pitopalvelu. Meillä on pieni suku niin ravintolassa syöminen ei tyhjennä lompakkoa.

rippijuhlat, urheiluteemainen rippileiri. kirkon jälkeen mentiin ravintolaan, jossa selvisi että tarjoilut piti maksaa itse, edes kahvia ei tarjottu. Muutamat vanhemmat sukulaiset olivat ajaneet viitisen tuntia päästäkseen paikan päälle.

Mistä saakka perinteiset perhejhlat ovat olleet virallisia tilaisuuksia?