Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Täällä, miehellä on persoonallisuushäiriö mutta ei ehkä ihan pahimmasta päästä. Terapia on auttanut jotenkuten mutta on tärkeää löytää osaava terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.
Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.
Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.
Miten tämä rajattomuus on ilmennyt puolison käytöksessä? Ihan vain uteliaisuuttani haluaisin tietää?
Kannattaa aloittaa parisuhdeterapia, joskus ihminen tarvitsee tukea kasvaakseen suhteeseen, tää ongelma tuskin on luontainen, jos on tullut esiin vasta suhteen edetessä.
Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka motivoitunut tuo rajaton on terapiaansa ja itsensä muuttamiseen. Siitä voit laskea onnistumisen todennäköisyyden. Jos ei ole vielä edes aloittanut terapiaa, tuhlaat aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?
Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.
Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.
Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni isä jätti minut juuri synnytettyäni. En ikinä nähnyt tämän tulevan, niin hyvin ilmeisesti näytteli. Joten jos huomaat ongelmia, se on mielestäni positiivinen merkki. Toivoa voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.
Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.
Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.
Sitten vaan lasua matkaan, jos epäilee lapsia kohdeltavan huonosti. Rajaton saattaa myös mielellään hylätä lapsensa, joten sitten ei tule myöskään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kiusaa, alistaa, syyllistää yms ja on aina ollut täntyyppinen niin mussa ainakin herää paniikki ja aggressio eikä musta olis vastakappaleeksi.
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.
Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimitte vain eri tavalla. Minusta toinen sentään yritti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?
Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.
Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.
Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.
En ymmärrä vieläkään. Mitä tuollainen kyvyttömyys oikein tarkoittaa? Mitä ihmettä? Kuulostaa keksityltä jutulta, onko tarkoitus nostaa itsensä toisen yläpuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Tehkää asioita enemmän yhdessä, seuraavan kerran yhdessä kauppaan. Pienillä teoilla toinen yrittää ilahduttaa toista, toinen taas ei näytä ymmärtävän tämän eleen tarkoitusta.
Minä luulen, että ymmärrän. Vaihtoehtoina on:
Läheisriippuvuus, haluaa miellyttää.
Ylimielisyys, tietää mikä on toiselle parasta.
Oikeutuksen tunne, eli katsoo olevansa oikeutettu toimimaan siten.
Puhdas rajattomuus, eli ei näe, mikä kuuluu omaan tonttiin ja mikä toisen reviiriin.
Vaikka ei persoonallisuushäiriötä olisikaan, niin kyllä nämä kaikki kulminoituvat narsismin häiriöön. Läheisriippuvuudessakinnon kyse siitä, ettei narsismi ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.
Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.
Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.
Mikään oikea terapia ei koskaan tule olemaan "todella suoraa puhetta" eikä varsinkaan "selviä neuvoja". Terapian pointti on aivan muu ja se voi olla, ja usein onkin, menestystarina, jos terapeutin ja potilaan vuorovaikutus on toimiva ja potilas itse tekee sen raskaan työn motivoituneena.
Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.
Oleellista oma motivaatio. Haluaako puolisosi työskennellä tämän haasteen selättämiseksi. Jos hän ei koe ongelmaa, niin mikään ei tule muuttumaan, koska vain sinä näet ongelman. Jos sen sijaan hän itse haluaa työstää asiaa ja kehittyä, niin silloin on paljonkin tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan ”yrittää”. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.
Läheisriippuvat ovat tuollaisi.
Huonolta kuulostaa. Kyse on todenäköisesti pers.häiriöstä tai bipolaarista, ja jälkimmäisessä auttavat (otetut) lääkkeet. Persoonallisuushäiriöt ovat hitaita hoitaa eikä hlö välttämättä itse kärsi rajattomuudestaan kuin ehkä satunnaisesti. Ja voi myös esittää kärsivänsä. Valitettavasti narsistiset ihmiset nauttivat rajattomuudestaan, muka-oikeutuksestaan.
Oman mielenterveytensä tuossa vain pilaa jos on itse tolkuissaan ja ymmärtää mikä merkitys rajoilla on laadukkaalle, arvokkaalle elämälle ja itsekunnioitukselle. Usein kaksi rajatonta (narsisti/epävakaa) hakeutuvat yhteen.
En tuhlaisi aikaani tuollaiseen.