Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki klassikot on suoraan sieltä ja syvältä. Jos siis ajattelit tarjota voileipäkakkua, pommacia, juhla mokkaa ja täytekakkua, niin mieti uudestaan. Klassikkovastaus on, "no mitä mä sitten tarjoan?" ja se kertoo olennaisen. Jos mitään teemaa ja erilaista ei keksi, niin eikö mikään hälytyskello soinut ennen tätä minun kirjoitusta? Siis että jos itse tietää menevänsä tutulla ja turvallisella kaavalla, muttei kuitenkaan sitä silti tajua?!

Nyt rohkeasti sinne laatikon ulkopuolelle. Se että värjää kakun kermavaahdon vihreäksi, EI ole vielä kovin erikoista ja uniikkia. Voileipäkakun sijaan tarjoile vaikka hodareita amerikkalaiseen tyyliin. Tai mitä nyt hyvänsä, kunhan on aidosti jotain uutta. Sanoo Martta-mummi mitä tahansa, niin amerikkalaiset hodarit kuivatulla sipulirouheella ja jääkylmä Budweiser olut siihen kylkeen lasipullosta ei jätä ketään kylmäksi. Maistuu ihan varmasti. Jälkkäriksi vaikka vaahtokarkkitikkareita joita dippailla suklaa-suihkulähteeseen.

Pääasia on lopulta se, että tarjottavat ovat aidosti erilaista. Se että "kaikille ei hodarit maistu" -argumentti on tasan yhtä kulahtanut, kuin että minä sanoisin ettei kaikki juo kahvia ja/tai tykkää voileipäkakusta.

Voileipäkakku on helppo.

Hodarit kärsii heti, nakki syödään kuumana, nakki ei myöskään voi olla tuntikaupalla vedessä. Halkeaa ja vettyy.

Suklaasuoihkulähde on äärimmäisen sottuinen.

Ideoita on helppo heittää, jos ei mieti yhtään toteutusts

Olen minäkin ollut 70-luvulla sellaisissa häissä että oksat pois!Ei ollut tarkoituskaan lähteä ko juhliin,mutta töissä ollessamme kauppias oli käynyt tuomassa meille yhteishäälahjan(siis kyläläisten kauppaan keräämän).Häät olivat naapurikylässä,venematkan päässä.Tarjottavat olivat loppuneet jo alkuun.Meille ja monelle muulle tarjottiin suolamuikkuja ja vettä!Kyseessä oli iso rikas talo ja morsian heidän ainoa lapsensa!Morsiamen äiti kulki muikkulautasen ja vesikannun kans tarjoilemassa!Riihessä kyllä polskattiin "rahalla ja pelillä"

up

Suolatikkuja ja keksejä.

Jos pitää valmistujaiset tms. juhlat, joihin kerätään kutsutuilta lahjoja ja rahaa. Oletan että juhlissa tarjoillaan muutakin kuin esim. keksiä ja kahvia jos kutsussa on mainittu tarjoilusta. Pitkän matkan takaa tullut vieras saattaa olla nälkäinen.

Sain allergisen reaktion kakusta. Kysyin morsiammelta onko suklaakakussa pähkinää, koska olen allerginen. Hän sanoi ettei ole mutta kyllä se kurkkuni meni melkein umpeen kun sitä maistoin. Ja siis hän kyllä tiesi kakun sisällön koska juhlat oli pienet ja hän leipoi anoppinsa kanssa kaiken itse.

Pullia pakastimesta ja kuivia pikkuleipiä hautajaiskahveilla. Jäi kyllä syömättä kun tyttärensä ilmoitti, että ottakaa nyt kaikki näitä vainajan itsensä leipomia pullia ja keksejä. Ei tainnut sen jälkeen moni muukaan koskea vaikka ei kait niissä periaatteessa mitään vikaakaan ollut.

Eiköhän aluperäiset juhlat ole juhlittu jo vuosia sitten. Mutta kun tää myt tänne nostettiin, niin kerronpa kokemukseni. Olin häissä, joissa alkuruokana oli porkkanaa ja kurkkua kaupan sipsidipillä. Pääruokana kanankoipia ja ranskalaisia. Jälkkäriksi mansikkarahkaa ja loppu ilta vedettiin viinaa Tallinnasta.

Että semmonen pohjanoteeraus. Lähdettiin ennen karaokea pizzalle.

Isot kollegan tuparit. Pelkkää kahvia (jouduttiin itse keittämään kun pyysimme juotavaa), suolakaloja ja loppuillasta grillissä Atrian perusnakkeja. Ketsuppi sentään talon puolesta. Näistä kyllä tuli puhetta jälkikäteen. Terveisiä Jyväskylään.

Vierailija kirjoitti:

On voileipäkakkuja ja sit voileipäkakkuja. Sellaiset mahdollisimman halvalla tehdyt on kauheita. Täytteenä kurkkusalaattia, seuraavassa välissä italiansalaatti ja kolmannessa munavoi... kauheus kruunattu majoneesilla. Yök.

Täytteisiin pitää oikeasti panostaa. Siinä toki on se hankaluus, että maukasta voikkarikakkua menee huomattavasti enemmän.

Olen sukulaisen rippijuhlissa syönyt tuollaista eikä ollut mitään valittamista. Ilahduin, että ylipäätään oli  voileipäkakkua tarjolla, peräti kaksi, toinen oli kala- ja toinen kinkkukakku, riitti kaikille kunnolla. Lisäksi paljon muutakin syötävää, itse tehtyjä suolaisia ja makeita piirakoita, salaattia, täytekakku, keksejä. Eipähän jäänyt kukaan nälkäiseksi.

Kursailu kertoo vieraskoreudesta eli siitä että ei saa olla oma itsensä tai syödä miten haluaa ilman että ihmiset ympärillä arvostelee ja tuomitsee. Olen kerran ollut kaverin juhlissa jossa juuri näin oli. Jokaisesta suupalasta supistiin ja muutenkin puhuttiin pahaa toisista selän takana.[/quote]

Vedätköhän nyt vähän liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä jostain täytekakusta? No, mitenkäs sitten ne suolaiset herkut menevät loppuun asti? Niistäkö ei sitten muka supista? Kivoja kavereita muuten sulla... kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin arvaatkaan.[/quote]

Onko ylemmän kertonut jotenkin vastuussa kavereidensa huonosta käytöksestä?

Hääparin ystävineen itse tekemä vegaaninen häätarjoilu. Ihan hyvää, en ole ennakkoluuloinen, mutta kun kyseessä on juhlaruoka eikä mikään terveysretriitti, ja suurin osa kutsutuista on sekasyöjiä, niin rasvaa, mausteita, sokeria ja suolaa voi käyttää vähän reippaammalla kädellä. Itse kannatan veganismia ja pyrin vähentämään eläinperäisten tuotteiden käyttöä, mutta luulen että änkeröt lihaanit saivat näistä juhlista vain vettä myllyynsä.

Ei nyt viralliset juhlat, mutta mieleeni muistui yhdet kaverisynttärit lapsena. Meitä lapsia oli vieraana ainakin 15 ja YKSI pieni pakastekakku, ei muuta tarjottavaa. Puolet vieraista ei saaneet kakkua lainkaan.

Lapseni rippijuhliin tilasin 24 henkilön kakun, vaikka vieraita oli 16. Kakku loppui täysin kesken, vaikka paljon muutakin tarjottavaa oli.

Työkaveri teki tarjoilut ylppäreihin ts. kaatoi suoraan pusseista halpoja prinssinnakkeja ja lihapullia ja näiden kanssa sitten pilkottu kurkkuja ja tomaattia. 

Pahin kokemus on ollut tarjoiluiden loppuminen heti alkuunsa. Ajoimme pitkän matkan rippijuhliin kesäkuumalla. Mitään juotavaa kahvin lisäksi ei saanut, ei mitään mukeja tms. tarjolla. Täytin lopulta täydessä kaaoksessa olevan keittiön hanasta omaan limupulloon vettä. Ruokaa odoteltiin, mutta ei sitä ollut. Ekat vieraat olivat jo syöneet tarjolla olleet kakut ja suolaiset ja meidän jälkeen oli vielä useita vieraita tulossa. Itsehän olisin lähettänyt hätäpäissäni jonkun kauppaan ostamaan ihan mitä tahansa, mutta juhlanpitäjät eivät ongelmaa asiasta ottaneet, vaan keskittyivät vieraiden viihdyttämiseen.

Ei tulisi mieleenkään arvostella kenenkään juhlatarjoiluja huonoiksi.

Mutta itse ilahdun jos juhlissa on tarjolla voileipäkakkua ja täytekakkua.

Ei nyt liity juurikaan otsikkoon tämä tarina, mutta eräs sukulaiseni kutsui meidät kaksi pariskuntaa mökillensä kyläilemään ja eipä aikaakaan, kun jo ruokakutsu kuului.

Emäntä on tunnettu hyvistä ruoistaan ja osasimme siten jotain hyvää odottaakin.  

Aloimme sitten mättää nälkäisinä ruokia suihimme. Siinä oli jos jonkinmoista salaattia, leipää, kalaa jotain lihaa ym.

Ruoan päälle kiittelimme kovasti, kunnes emäntä sitten sanoi, että nämä nyt olivat vasta alkuruoat ja varsinainen pääruoka oli vasta seuraavaksi. Hieman nolotti, kun oli jo maha ihan piukkana, kun emme kukaan olleet asiaa tajunneet.

Puolustustukseni on sanottava, että olen suurperheen jäsen ja siten oppinut jo pienestä pitäen pitää puoleni ruokapöydässä...

Mä olen olut saamelaisissa rippijuhlissa ja se oli kyllä eksoottinen kokemus tarjoiluineen. Hääjuhlan kokoiset. Ihan mielettömät tarjoulut omasta mielestä, mutta paikallisten mielestä olivat maukkaat, mutta vaatimattomat, koska vieraita oli vain n. 80, joka heidän mittapuun mukaan oli vähän. Minulle selvisi myöhemmin, että niihin kutsutaan myös naapurit, koko suku kummankin vanhemman puolelta ja tervetulleita ovat kaikki nekin, jotka tulevat varsinaisten kutsuttujen mukana, kuten minä.

Tarjolla oli pääruokana poronlihakeittoa, 4 eri kalalautasta, 5 erilaista kakkua ja isot määrät erilaisia makeita leivonnaisia. Ne tekevät siellä mintaa eri sorttia, että jokaiselle on aina jotain. Siellä ei ollut kuin 1 ruokarajoitteinen ja häntä varten osa oli tehty gluteenittomiksi. Näytti maistuvan sekasyöjillekin. Itse en muutamasta versiosta tykännyt, mutta näytti menneen muille kaupaksi, eli joku voi olla toiselle herkku. Minä taas pidin pinaattilohesta ja söin sen toisen vieraan kanssa melkein kaksistaan.

Opin myös, että siellä ne tosiaan syö hartaasti ja pitkään. Santsaavat joka välissä. Juhlat kestivät koko päivän ja viimeisimmät lähti ilamyöhään. Jotkut oli ihan yökylässä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi joka ei voileipäkakusta perusta. Sitä aika monessa juhlassa on ja yleensä se on ollut niissä ainoa suolainen tarjottava. Toki sitä sitten vähän kohteliaisuudesta nälkäänsä maistaa ja suurin osa on ällöttävän veteliä tai todella kuivia. Kuivat yleensä ovat olleet itse tehtyjä ja vetelät tilattuja. En myöskään oikeen tykkää niistä täytekomboista.

Yhden kerran maistoin siedettävää voileipäkakkua mutta senkin pilasi yhdessä kerroksessa ollut ällöttävän kirpeä ja oudon makuinen kerros jota ei kehdannut raapia lautasen reunalle.

Tästä syystä meillä on aina myös valmiiksi tehtyjä leipiä, piirakoita, suolaisia tuulihattuja tai sitten ihan kunnon ruoka. Koskaan ei kukaan ole sen voileipäkakun perään itkenyt. Tärkein on se, että hyvää ruokaa on ja sitä on riittävästi.

Peukkujen perusteella lisättäköön Virallisten Palstatotuuksien Listaan seuraava: Voileipäkakut ovat mahtavia, aina.

Ja juu, en itsekään niistä välitä ja monta kertaa on juhlissa harmittanut kun mitään muuta ruokaisaa suolaista ei ole tarjolla. Tuntuu olevan jokin virallinen suomalainen juhlaruoka, "kun kaikkihan niistä tykkää".

Vierailija kirjoitti:

Lapseni rippijuhliin tilasin 24 henkilön kakun, vaikka vieraita oli 16. Kakku loppui täysin kesken, vaikka paljon muutakin tarjottavaa oli.

Joo mua ihmetyttää aina noi määrät. En ole itse edes mikään herkkuturpa, mutta monesri kuuden hengen kakku tuntuu liian pieneltä edes kahdelle.