Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Itseä tökki eniten oman miehen valmistujaisjuhlat. Anoppi halusi väen vängällä järkätä ne eikä huolinut apua yms. Halusi myös itse päättää päivän koska järkkää ne, väliä siis ei ollut sillä että se päivä oli juuri sellainen joka ei olisi sopinut minulle työvuorojen takia. Asiasta yritettiin keskustella - turhaan. Hän ne järkkää niin hänelle käy vain kyseinen päivä. Suuttui kun ehdotettiin että järkätään ne sitten itse.

No lopulta tappelun jälkeen sain työni järkättyä kauhean säädön jälkeen ja pääsin kun pääsinkin mieheni juhliin. Ongelmana oli vain se että keliakiaani ei oltu otettu huomioon ja juhlissa ei ollut minulle mitään syötävää paitsi salaatti.

Oltiin siis tällöin seurusteltu n.5vuotta josta kolme asuttu yhdessä, ettei todellakaan keliakiani yms ollut mikään vieras asia. Samaa hän myös toteutti kutsuessa meitä syömään. Valmisti esim keitettyjä perunoita, ruskeakastiketta ja vihersalaattia ja sanoi että no sinähän voit syödä salaattia ja perunaa. Ja loukkaantui jossei päästy joskus paikalle.

Vaikeaa. Toisaalta mieheni on nuorin lapsi ja ainoa poika, joten varmaan vaikeaa irrottaa otetta, varsinkin kun muutti suoraan lapsuudenkodistaan asumaan minun kanssa ja jätti pesän tyhjäksi. Ajan myötä helpottu ja nyt ok välit.

Meillä voileipäkakut on aina ollu hitti. Viimeksi tein juhliin joissa oli 14 vierasta niin muutamaa eri kakkua (täyte ja juusto), piirakkaa, muffinia, keksiä, karkkia ja kaksi isoa voileipäkakkua (toinen oli jokin kreikkalaistyylinen ja toinen mozzarella basilika pesto tomaatti). Voileipäkakkuja ei paljoa jäänyt, vaikka kaikkea muuta kyllä. Itse koen taas suolaiset piirakat kauhean tylsäksi, niitä on varmaan syönyt nyt liikaa niin voileipäkakku oli mukavaa retrovaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Kälyni 40-vuotis syntymäpäivät. Ruoka ei loppunut ja se oli varmasti maukastakin, mutta... Karjalanpaisti ja uunilohi on niin nähty. Sitä on syöty liian usein. Vähän mielikuvitusta peiliin, kiitos;)

Tarjoiluissa selkeästi eroja. En ole ikinä ollut juhlissa, jossa tarjoiltu karjalanpaistia! Tai se ainoa kerta kun olen syönyt karjalanpaistia oli työpaikan tarjoamalla lounaalla. Uunilohta en ole nähnyt juhlissa, vain savustettua tai graavattua lohta on ollut tarjolla.

Mitään superankeaa ei ole tullut minulle juhlissa vastaan. Annoskoossa on vain joskus kitsasteltu... Vaikka oltiin syöty tukeva lounas ennen häitä, niin kolmen ruokalajin illallisen jälkeen piti lähteä kotiin... Koska oli nälkä.. Viinaa olis kyllä ollut tarjolla vaikka kuinka paljon.

Raikkaat voileivät

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummon hautajaisten tarjoulut oli kamalat, kuivaa poronkäristystä, suolatonta muussia, kamala vetinen täytekakku ( siis se oli suorastaan märkää) samoin puolukkapiirakka joka oli ylivttynyttä, paikalla oli myös kääretorttu joka YLIMAKEAA. Mitään ei pystynyt loppuun syömään

Voisko edes YRITTÄÄ kirjoittaa selvemmin?

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

JOPAS olikin tuomio. Sori, en pidä koskaan juhlia etten vaan loukkaa sinun tai kaltaistesi tarkkaan laadittuja normeja.

Hautajaiset : tieto oli, että vainaja olisi halunnut ns. ruokahautajaiset. Tarjolla oli voileipäkakkua (hyvää) ja täytekakku sekä pullat ja keksit (ei niin hyvää). Lähimmille sukulaisille oli sitten ruoka heillä kotona. Häät: lantrinki loppui kesken ja loppuillasta boolissa todella maistui alkoholi. Noita nyt varmaan sattuu ja tuskin kenellekään ikuisia traumoja jäänyt.

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

En ole väittänytkään leipovani jokaisiin juhliin. Jos luit ajatukseni, huomasit minun kommentoivan sitä, mitä juhlien järjestämisen tapa kertoo ihmisestä laajemmin. Ja kuten itsekin kommentisdasi osoitat ja tuot esillesi, kyse on viime kädessä arvoista, asioiden arvottamisesta ja valinnoista. Alkujaan toit myös esille rahattomuuden ja osaamattomuuden, joihin voi toki helpostikin vaikuttaa: itse tekeminen on usein edullisempaa kuin valmiiden tarjottavien ostaminen / tilaami en. Ja kuten monista kommenteista olemme saanwet lukea, itse tehdyt tarjottavat mielletään usein myös maukkaammiksi ja houkuttelevemmiksi. Raha ei sen sijaan korvaa kaikkea: huonolla suunnittelulla saa pilattua juhlat kuin juhlat, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Eli ei se ole aina rahasta kiinni. Huomioimalla toiset ihmiset tarkoin itsensä lisäksi/sijasta (ja tällä tarkoitan väistämättä hommia määrää x, vaikka tilaisi kaiken valmiinakin), voi saada ihmeitä aikaan pienelläkin budjetilla. Itseäni ärsyttääkin ehkä eniten piittaamaton ja itsekäs asenne, jossa kaiken tekemisen ja viitsimisen lähtökohtana on minä itse.

*xbzööööh*???

Kaikki klassikot on suoraan sieltä ja syvältä. Jos siis ajattelit tarjota voileipäkakkua, pommacia, juhla mokkaa ja täytekakkua, niin mieti uudestaan. Klassikkovastaus on, "no mitä mä sitten tarjoan?" ja se kertoo olennaisen. Jos mitään teemaa ja erilaista ei keksi, niin eikö mikään hälytyskello soinut ennen tätä minun kirjoitusta? Siis että jos itse tietää menevänsä tutulla ja turvallisella kaavalla, muttei kuitenkaan sitä silti tajua?!

Nyt rohkeasti sinne laatikon ulkopuolelle. Se että värjää kakun kermavaahdon vihreäksi, EI ole vielä kovin erikoista ja uniikkia. Voileipäkakun sijaan tarjoile vaikka hodareita amerikkalaiseen tyyliin. Tai mitä nyt hyvänsä, kunhan on aidosti jotain uutta. Sanoo Martta-mummi mitä tahansa, niin amerikkalaiset hodarit kuivatulla sipulirouheella ja jääkylmä Budweiser olut siihen kylkeen lasipullosta ei jätä ketään kylmäksi. Maistuu ihan varmasti. Jälkkäriksi vaikka vaahtokarkkitikkareita joita dippailla suklaa-suihkulähteeseen.

Pääasia on lopulta se, että tarjottavat ovat aidosti erilaista. Se että "kaikille ei hodarit maistu" -argumentti on tasan yhtä kulahtanut, kuin että minä sanoisin ettei kaikki juo kahvia ja/tai tykkää voileipäkakusta.

Lopultakin mulle selvisi, mitä on ne raikkaat voileivät 😂 siis ihan perusarkisia voileipiä. Mä olen aina luullut niiden olevan jotain hyvää ja erikoisempaa, juhlavaa.

Kiva ketju, josta kyllä käy hyvin ilmi, miten erilailla ihmiset käsittää hyvän juhlaruokailun.

Mä olen järjestänyt paljon juhlia. Kotoa olen oppinut, ettei mikään ole pahempaa kuin se, ettei tarjottavat riitä tai että tarjottavat ei jollekin maistu. Siksi mä teen aina useita ruokalajeja ja aina löytyy jotain mieluista. Mä mitoitan myös niin, ettei ikinä ole loppunut mikään kesken ja ruokaa on ollut reippaasti jäljellä.

Usein jää vielä ystäviä istumaan myöhäiseen yöhön, otetaan toinen syöntikierros ja edelleen on jäljellä seuraavksi päiväksi.

Viimeiset juhlamme menimme helpoimman kautta ja ne järjestettiin ravintolassa. Menu sovittiin etukäteen ja ruoka oli tosi hyvää ja riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta tuo on aika jännä että jossakin on ok että ei tule kirkkoon mutta tulee juhlaan. Täällä tullaan kirkkoon jos haluaa tulla juhliin. Muuten ihmiset pitää todella törkeänä kun se konfirmaatio on kuitenkin sen juhlan syy ja päätapahtuma. Vähän sama kun menisi häissä vaan juhlaan.

Kaikki kirkot ei ole niin isoja, että niihin sopisi ison rippikouluryhmän jokaisen konfirmoitavan koko suvut ja muut juhlavieraat. Mieti jos konfirmoitavia on vaikkapa 30 ja jokaiselle tulisi 40 läheistä kirkkoon.

En ole koskaan ollut konfirmaatiossa jossa olisi kerralla noin monta konfirmoitavaa. Meillä ryhmät täällä on max 15 ja ryhmiä useita jotka jaettu muutamaan eri kirkkoon ja usealle eri päivälle. Ja nämä ryhmätkin lisäksi on niin että usea päiväripariryhmä ja usea leiri. Päiväripareilla on ensin kaikki konfirmaatiot ja leiri heidän jälkeensä.

Hyvänen aika. Mitähän omassa ryhmässäni olisi ollut, 150 ehkä? Pikkukaupungin koko ikäluokka joka tapauksessa. Tai siis puolet, koska osa kävi leirillä kesällä ja osa koulun talvella.

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Ja ihan turha tilata bändiä häihin. Kai nyt jokainen pystyy pari biisiä opettelemaan, jos oikeasti välittää vieraistaan ja viitsii vähän nähdä vaivaa. Voitte keksiä mitä tahansa tekosyitä, mutta laiskuutta se vain on, jos harjoittelu ei maita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo kovasti tarjoilujen perään, mutta voisin kuvitella että jos olis kahvia ja jotain Marie -keksejä niin se olis aika tylsää.

Täällä aina dissataan kaikkea "perinteistä" ja "tylsää" (tyyliin suolainen piirakka, voileipäkakku), mutta kummasti ne perinteiset jutut vaan uppoaa juhlavieraisiin.

En dissaa noita mutta en kyllä niitä söisikään. 90% kerroista tuollaisissa suolaisissa jutuissa on jotain jota en allergioitten takia voi syödä, vähintäänkin jotain sipulia. Eivätkä ne maistu omaan makuuni yleensä hyviltä vaikka täytteet nimellisesti minulle sopisivatkin.

Huonoimmat mahdolliset tarjoilut ovat muutenkin näitä valmiiksi "sörssättyjä" eli sellaisia että samaan astiaan tai leipomukseen on työnnetty paljon erilaisia juttuja sekaisin. Eivätkö juhlien järjestäjät oikeasti tajua että siinä vaan kasvaa eksponentiaalisesti se vaara että syötävä ei sovikaan kaikille?

Parasta on jättää valinnanvapaus syöjälle itselleen laittamalla esim. salaattitarpeet omissa kulhoissaan esiin, jolloin jokainen saa varmasti koottua itselleen sopivan annoksen ilman turhaa hälinää ja säätämistä. Win-win -tilanne kaikin puolin.

Ongelma siinä että laittaa kaikki erikseen on siinä että joku aines loppuu. Esim tuttavani rippijuhlissa oli näin ja salaattiin oli savulohta, kanakuutioita ja jotain lihaa lisättäväksi ja sukulaismies kävi ja otti muutaman siivun kurkkua ja kauhoi kalat ja lihat melkeen kaikki omalle lautaselleen. Eikä siinä viitsisi vieressäkään seistä katsomassa ja komentamassa. Mielestäni olisi parasta kysyä kaikilta allergioita tai itse ilmoittautuessa ilmoittaa ne.

Tärkeintä on että ruokaa on riittävästi. Eikä kukaan seiso vieressä komentamassa

Jos ne on noin omissa kulhoissaan ja joukossa yksi tai kaksi rohmua mikään ei riitä. Ne kauhoo kaiken mitä pystyy ja jättää pari palaa ihan vaan näön vuoksi.

Sitten sitä on liian vähän. Jotkut syö itse lusikallisen ja heille kaikki muu on rohmuamista. Lusikallinen kalaa riittää ja loppu salaattia!

Itse varaan aina niin paljon ruokaa ettei voi loppua kesken. Eikä tarvitse miettiä rohmuaako joku meillä juhlissa

Noissa juhlissa oli ihan kunnon määrä noita täytteitä. Tämä rohmu on juuri tuota sorttia joka vetää kaiken omalle lautaselleen. Jos sitä otettaisiin niin että kaikille riittää menisi juhlien pitäjällä koko budjetti niihin lihoihin. Tämä sama rohmu vetää isosta kakusta puolet ja kaveri kertoi että oli aikoinaan ostanut viisi donitsia heille mennessään niin että 1 jokaiselle. Tämä mies oli ennen kun kahvi valmistui vetänyt kolme ja ihmetteli miksei lopuille riitä jos ne kaksi vikaa laittaa puoliksi.

Minun veli on todella suursyömäri. Mutta silti meillä ei ole ruoka loppunut kesken. Aina on suursyömäreitä ja pieniruokaisia. Veljelläkin tulee se raja jossain vaiheessa vastaan, mutta perhepizza ja puoli litraa jäätelöä menee kevyesti kerralla. Kyllä minäkin luulen, että vähän sitä ruokaa on jos yksi pystyy syömään kaiken. Kun ei kukaan oikeasti pysty. Enkä ole nähnyt ketään veljeäni suurempaa suursyömäriä. Aina on kuitenkin minun kaltaisiani pieniruokaisia. Äiti nauroi eläissään, että veli on saanut minunkin ruokahalun. 

Ei kaiken, vaan ne kulholliset, jotka oli tarkoitettu protskuksi salaattiin. Onnistuu kyllä yhdeltäkin sen verran, että ei paljon muille jää. Ja en ole ed. kirjoittaja.

En ihan allekirjoita noita "lohikeitto/karjalanpaisti/tms ei ole juhlaruokaa" kommentteja. Jos puhutte juhlavasta ruoasta, ei ehkä olekaan, mutta ne ovat aivan tyypillisiä suomalaisia juhlaruokia. Tärkeää on, että ne voidaan valmistaa isollekin vierasjoukolle ajoissa tai jopa seurojentalon kälysessä keittiössä, ja niitä voidaan pitää jonkin aikaa lämpimänä tarjoilupöydässä. Ihan perinteistä, eikä siinä ole mitään vikaa.

Jos puhutte juhlavasta tai jopa juhlallisesta menusta, se tarjotaan useammin pienemmälle porukalle kotona tai sitten ravintolassa ammattihenkilöstön tekemänä. En todellakaan odota sellaista perhehäissä tai vastaavissa.

On se noloa jos tarjoaa ihan pikkumäärät sitä lihaa ja kalaa salaattibaarissa. Pikkumäärä se on, jos yhdelle lautaselle mahtuu kaikki kolme kulhollista

Sitä pitää laskea reilusti. Vaikka kokonaisia lohifileitä. Broileria ja paahtopaistia tms myös reilusti. Jos haluaa että kaikki ottaa ihan vähän, on parempi tehdä valmis salaatti

Ylivoimaisesti karmeimmat tarjottavat olivat yksissä pienissä häissä. Liha oli hyvää, mutta juuri ja juuri riitti, samoin muuta ruokaa oli niin vähän, että kukaan ei saanut ottaa mitään lisää. Pitopalvelusta oli tilattu eikä mitenkään säästöbudjetilla, mutta tällaista tuli. Alkukeitto oli karmeaa suolaista litkua ja sulhanen naureskeli, että onko tämä jollain lailla enteellistä sille, mitä tuleman pitää.

Olivat omat hääni. Itse olin kaiken tilannut.

No, siitä seurasi 30 vuoden hyvä avioliitto. Paradoksaalista kyllä, hautajaisten tarjoilu oli parempi. Parempi pitopalvelu.

Kyllä ihan normaali ihmiset osaa katsoa että jos jollakin on maitoallergia siinä ei ole allergeenja.

Kun eivät osaa. Vaikka kertoisi selkeästi, että maitoallerginen lapsi ei voi syödä mitään maidon ainesosia, niin iloisena tullaan tarjoamaan hylaa tai laktoositonta.

"Joo, ei tässä ole maitoa!" Mutta kyselemällä selviää, että siinä on kuitenkin kermaa, juustoa tai voita... "No ihan vähän vaan!"

Ikävää on olla se pikkutarkka nipottaja, joka tenttaa ja tenttaa, että eikö nyt varmasti. Ja kun sittenkin sitä maitoa oli, niin ikävä olla niitä ilonpilaajia, ettei voi sitten syödä "edes nyt vähän".

Ja vaikka leipuri olisi tiedostava ja tarkka, niin vakavasti allergisen täytyy silti taas ikävästi hieman tentata, sillä niitä maidon aineksia saattaa salakavalasti olla vaikka mausteseoksissa tai nonparelleissa. Loukkaavaltahan se varmisteleva tenttaaminen varmaan tuntuu.

Parasta kyllä oli, kun ystävällinen vieras halusi tuoda tuomisia ja pyysi leipomosta maidotonta kakkua. Hänelle myytiin hyla-kermakakku. Sille leipomolle kyllä lähti palautetta. Se on ymmärrettävää, että kaikki eivät ole perehtyneet kaikkiin eri allergioihin, mutta ruuan ammattilaisten ehdottomasti pitäisi olla. Ja tarkasti. Vakava maitoallergia on vähän muuta kuin laktoosi-intoleranssi.

Onko tämä sitten selvinnyt? Miten tehdään raikkaat voileivät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sen että joka maassa on omat perinteessä. Suomessa vaan ne perinteet on niin ankeita. Tännekin kaivattaisiin enemmän väriä ja iloa.

T: se jonka mielestä suomalaiset ovat ankeuttajia

Kerropa omista juhlistasi. Tarjoilut, ohjelma, jne.

En järjestä perus kahvittelujuhlia, koska ne ovat tylsiä. Kesällä pidetään karnevaalit, ruokana buffetmaisesti grillistä herkkuja + salaatit, jälkiruokana mansikkakakkua ja karkkia sekä drinkkejä, lapset saavat pihalla hyppiä trampoliinillä sekä heille on myös poniratsastusta. Ja nämä siis ihan sukujuhlat, joissa myös ystäviä seassa. En kestä pönöttämistä.

Ovatko nämä rippijuhlat vai häät?

Katsos kun kyllä kaavoihin kangistuneetkin osataan pitää kavereille tai sukulaisillekin tuon tyyppisiä juhlia.

Mutta tässä ketjussa oli kyse näistä " virallisista" juhlista. Eli kerro nyt sellaisiin parhaat vinkkisi jos sinulla niitä kerran on.

Esim kahvittelun ohella jotku ihanat värikkäät drinkit, myös alkoholittomana halukkaille. Rentoa ruokaa, ei aina sitä keittoa ja suolaisia piirakoita. Mitä jos vaikka burgereita ja erikoisoluita? Ne ovat nykypäivää ja nykyään myös juhlallisempaa.

Pointtina se, että vaan jotain uutta! Ihan sama mitä. Mutta näitä samoja tarjoiluja on syöty vuodesta toiseen.

Et ole kyllä kertonut mitään uutta. Burgerit ja erikoisoluet menevät hyvin kaveripiirin epävirallisissa juhlissa, mutta ei tuollaiset tarjoilut esim. häihin sopisi.

Lisäksi haluan nähdä sen juhlajärjestäjän joka juottaa tyyriitä erikoisoluita isolle esim. hääporukalle. Maksavat alkossa jotain 3 euroa pullo. Saat ajaa itsesi konkurssiin jos noilla juotat koko suvun hyvän hääfiilikseen :)  Halvemmaksi tulee tehdä vodkabooleja tai vaikka perusolutta. Jotka usein haetaan Virosta toki.

Virossakin nuo erikoisoluet maksavat paljon, eli kuka on oikeasti juottanut 200 sukulaista jollain Kronenbourgilla sammuksiin ;)

Tuttavani ilmoitti juhlan järjestäjälle, että hänellä on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Juhlassa oli laktoositonta ja gluteenitonta kakkua, mutta ne oli erikseen, eli laktoosittomassa oli gluteenia ja gluteenittomassa oli laktoosia, joten tuttavani ei voinut syödä kumpaakaan.

Eräissä juhlissa, jotka järjestettiin kotona, ei ollut tarpeeksi istumapaikkoja. Tilaa olisi kyllä ollut, jos olisi lainannut tuoleja. Juhlat kuitenkin kestivät kauan, niin ei siellä jaksanut seisoa varsinkaan juhlakengissä.