Auttakaa, jos sopii? Ei ole kiva fiilis nyt
Yritän pitää lyhyenä. Heti alkuun sanoisin: tiedetään, tiedetään... meillä on erikoisemman laatuinen suhde, mutta kuitenkin. Eli kommuikaatiomme on aivan solmussa, emme pääse missään asioissa eteenpäin, koska molemmat pitävät itsepintaisesti kiinni omista näkemyksistään asioissa. Minä: sinä et ikinä osoita myötätuntoa missään asioissa jnejnejne. Hän: luuletko, että haluan osoittaa mitään myötätuntoa, kun käyttäydyt näin ja noin jnejne. Minä: niin, ja miksi käyttäydyn niin? Koska sinä et ikinä . . .
Eli emme nykyään pääse minkäänlaiseen sopuun, vaan intämme samoja asioita loputtomiin.
Suutuin jostain poikaystävälle ja sanoin, että minulle riitti, haluan hänen jättävän minut rauhaan. Näitä on ollut ennenkin, heh... poikaystävä ei tykkää tekstailusta, joten hänen on helppo olla näpyttämättä viestejä perääni ja sitten myöhemmin sanoa, että "enhän minä edes viestittele, sinä se vaan jatkat ja jatkat." Hän on tehnyt aiemminkin saman, eli odottanut että minä kyllästyn viestittelemään ilman vastauksia, ja SITTEN hän yrittää hieroa sopua. Nyt en vain enää tiedä, tapahtuuko sitä enää. Olen monta kertaa sanonut ihan suoraan, että nyt riitti, en tahdo tätä enää. Silloin poikaystävä pulputtaa tarkoituksella päälleni eikä anna suunvuoroa puhelimessa, ja lopulta lyö luurin korvaan. Ovea ei avaa, koska arvaa asiani (ero). Eli poikaystävä käyttäytyy erittäin vaihtelevasti, enkä tiedä enää mistään mitään. Olisiko minun parempi sinkkuna, kannattaako erota muutamien huonojen asioiden takia, jos on paljon hyvääkin (hautautunut tämän vihan alle).. Ja lopuksi vielä yksi juttu, eli poikaystävä pajauttelee.. tätä inhoan, vaikka sitä ei tietääkseni tapahdu usein. En vain tiedä, haluanko seurustella sellaisen miehen kanssa. En tiedä, voisinko antaa periksi ja elää joskus tulevaisuudessa yhteisessä kodissa, jonka kaapeista löytyy kannabistarvikkeita. Se ei vain jotenkin istu minun tapaani elää. Kotoani ei löydy mitään muuta "hämärää" kuin viinapullo, joka on ollut samassa paikassa jo pitkään.
Tiedän että tämä on tooooosi sekava, koska ei tällaisia voi täysin ymmärtää ulkopuolisena. ja on hankalaa kirjoittaa itselle selkeistä asioista niin, että kaikki ymmärtävät pointin. Olen myös valvonut koko yön miettien tätä kaikkea.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan rakkahimmat palstalaiset mielipiteenne poikaystävän satunnaisesta pajauttelusta. Hyväksytkö/hyväksyisitkö? Näitä on netti pullollaan, tiedetään... Meillä on oikeasti myös paljon yhteistä, ja paljon hyvää. Se kaikki on vain hautautunut tämän vihan ja katkeruuden alle. Ja takaraivossa pyörii jatkuvasti ajatus kannabiksesta. Miksi juuri tuon ihmisen täytyy omata juuri se miinus.
En hyväksyisi edes satunnaista kannabiksen käyttöä. Sellainen ihminen ei ole luotettava. Anna sen mennä.
Huumehörhöt ei koskaan ole luotettavia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että ehkä alan vain elämään omaa elämääni ja ehkä poikaystävä havahtuu, kun en enää viestittelekään. Toisaalta en tiedä... se kannabis. En vain sulata sitä ajatusta. Olkoon maailman miedoin päihde, ei sillä ole mitään väliä. Minä en vain pidä ajatuksesta, että kaapeissa on ties mitä tarvikkeita.
Kultaseni.. Hänen ailahtelevaisuutensa on täsmälleen kannabiksen käytön seurausta. Se ptulee pahenemaan ja pahenemaan ajan myötä eikä psykoopaatti-narsistin kanssa voi elää. Jätät sen ukkelin, lähetä kirje jonka hän lukee. Ei se ole niin että te seurustelette kunnes saat sanottua "ero" niin että hän tajuaa. Jätät vain ukkelin ja elät omaa eläämääsi, sillä sipulius.
Poikaystävä on oikeasti joissakin asioissa aivan järjettömän vainoharhainen. Naurahdan sisäisesti, kun niin moni vänkää, että ei se gännäbis mitään aiheuta!1! Poikaystävän jutut ovat välillä aivan... en edes keksi oikeaa sanaa. Absurdeja. Sekopäisiä. Hän on jatkuvasti aivan yltiöparanoidi kaikesta mikä liittyy naapureihin. Aina pitää olla häpeämässä milloin mitäkin elämän ääntä, kun NAAPURIT blaablaa. Huoh se on niin rasittavaa.
Tuntuu todella surulliselta ajatella kaikkea mikä meitä yhdistää, kaikkia niitä asioita joita ei muista miehistä löydy. Ja sitten asiat, jotka erottavat meitä... Minkä takia juuri tuon ihmisen täytyy olla joissakin asioissa niin sekopäinen.
mun näkökanta asiaan, sä taidat olla vähän riippuvainen poikaystävästäsi ja voihan toi "suhde jatkua monta monta vuotta ja sitten päätyä eroon. Oikeesti, vaikka tuntuis kuinka vaikealta, sä pääset vielä yli siitä ja kannattais nyt irrottautua täysin, ettei sun elämä mene ns. hukkaan.
Eli et halua edes erota kunhan märehdit ja sairaalla tavalla nautit tästä. Mistä tiedät että yhdistäviä asioita ei muista miehistä löydy? oletko ollut kaikkien kanssa? Et sinä apua kaipaa. sitä on jo sinulle annettu. haluat vain rypeä piehtaroida mudassa.
Vierailija kirjoitti:
mun näkökanta asiaan, sä taidat olla vähän riippuvainen poikaystävästäsi ja voihan toi "suhde jatkua monta monta vuotta ja sitten päätyä eroon. Oikeesti, vaikka tuntuis kuinka vaikealta, sä pääset vielä yli siitä ja kannattais nyt irrottautua täysin, ettei sun elämä mene ns. hukkaan.
Poikaystävän hyviä puolia: ei käytä somea (en rehellisesti sanottuna pystyisi enää sopeutumaan mieheen, joka käyttää), pitää yhteyttä silloin kun meillä menee hyvin enkä minä jauha erosta. Meillä on melko samanlainen huumorintaju, ei nyt täysin mutta lähes. Uskallan olla oma itseni enkä yritä hissutella ja varoa sanojani. Joskus poikaystävä kiukkuaa jostain, mutta lopettaa melkein heti kun huomaa, etten jaksa välittää turhasta valituksesta.
Tuntuisi niin surkealta luopua tästä kaikesta.
Lisää hyviä puolia: poikaystävällä ei ole mitään naiskavereita ja jatkuvaa viilettämistä paikasta toiseen. Hänen kanssaan voi olla kotona ilman, että hän saa yllättävän puhelun ja painelee ulos ovesta muihin rientoihin.
Ja sitten on se kannabis... ja yleinen ärsyttävyys. Ap
Poikaystävän hyviä puolia: ei käytä somea (en rehellisesti sanottuna pystyisi enää sopeutumaan mieheen, joka käyttää), pitää yhteyttä silloin kun meillä menee hyvin enkä minä jauha erosta. Meillä on melko samanlainen huumorintaju, ei nyt täysin mutta lähes. Uskallan olla oma itseni enkä yritä hissutella ja varoa sanojani. Joskus poikaystävä kiukkuaa jostain, mutta lopettaa melkein heti kun huomaa, etten jaksa välittää turhasta valituksesta.
Tuntuisi niin surkealta luopua tästä kaikesta.[/
Melko laiha saalis jos tuossa kaikki hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Eli et halua edes erota kunhan märehdit ja sairaalla tavalla nautit tästä. Mistä tiedät että yhdistäviä asioita ei muista miehistä löydy? oletko ollut kaikkien kanssa? Et sinä apua kaipaa. sitä on jo sinulle annettu. haluat vain rypeä piehtaroida mudassa.
Minulla on todella korkeat vaatimukset miehelle. Olen ollut sinkkuna niin paljon vuosien varrella, että tiedän kuinka mitättömän vähän on edes suunnilleen minulle sopivia miehiä.
Jos ei avaa ovea tai vastaa puheluihin, niin ota se viesti nyt perille. Ero tuli jo. Kaikki eivät halua puida jälkipyykkiä. Kuulostat hankalalta kumppanilta. Usko jo!
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän hyviä puolia: ei käytä somea (en rehellisesti sanottuna pystyisi enää sopeutumaan mieheen, joka käyttää), pitää yhteyttä silloin kun meillä menee hyvin enkä minä jauha erosta. Meillä on melko samanlainen huumorintaju, ei nyt täysin mutta lähes. Uskallan olla oma itseni enkä yritä hissutella ja varoa sanojani. Joskus poikaystävä kiukkuaa jostain, mutta lopettaa melkein heti kun huomaa, etten jaksa välittää turhasta valituksesta.
Tuntuisi niin surkealta luopua tästä kaikesta.[/
Melko laiha saalis jos tuossa kaikki hyvä
No ei nyt varmaan KAIKKI sentään. Tuskin jaksatte lukea mitään listaa poikaystävästäni.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei avaa ovea tai vastaa puheluihin, niin ota se viesti nyt perille. Ero tuli jo. Kaikki eivät halua puida jälkipyykkiä. Kuulostat hankalalta kumppanilta. Usko jo!
Poikaystävä on tehnyt saman tempun aiemminkin. Usko jo! Tunnen hänet.
Kun katsoo mainitsemiasi hyviä puolia niin eipä niissä ole oikein mitään.
Tosin jos et hyväksy somen käyttöä voi tämä mies olla ainoa mahdollisuutesi.
Muuten, eipä oikein aineksia pitkään onnelliseen suhteeseen.
Nuo perässäroikkujat ovat rasittavia, jotka eivät tajua, että toinen voi oikeasti poikkaista sen suhteen veitsellä leikaten ja se oli sitten siinä. Ei halua nähdä tai kuulla toisesta enää mitään. Pahimmassa tapauksessa joutuu vaihtamaan puhelinnumeronkin.
Hän on monta kertaa sanonut, että ei halua kuunnella erojankkauksiani eikä hänellä ole mitään asiaa, jos jauhan samoja juttuja koko ajan.
Miksi enää jankkaat asiaa?
Et halua tehdä näköjään ratkaisua.
Ei asia täällä ratkea vaan omassa päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei avaa ovea tai vastaa puheluihin, niin ota se viesti nyt perille. Ero tuli jo. Kaikki eivät halua puida jälkipyykkiä. Kuulostat hankalalta kumppanilta. Usko jo!
Poikaystävä on tehnyt saman tempun aiemminkin. Usko jo! Tunnen hänet.
Tuollaisen kanssa haluat vielä olla ehdoin tahdoin yhdessä ja piinata perässä? Kohta saat käräjäoikeudesta kutsun kuulusteluihin vainoamisesta.
Se ei ole helppoa. Olen miettinyt usein, että jospa heltyisin ja yrittäisin lähestyä rakastavasti, enkä vihaisesti. Sitten mieleeni pompsahtaa se kannabis... ärsyynnyn ja pyörrän alkuperäisen ideani. Minun on niin vaikea sulattaa asiaa. Ap