Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Minä oikeasti ihmettelen eikö kaikki näe niitä ajatuksia kuvina ? Kirjaa lukiessa näen maisemat, rakennukset ja ihmiset, toki kun kirjasta tulee elokuva on usein pettymys ettei henkilöt ole samannäköisiä kuin minun mielikuvissa oli, samoin paikat ei näytä samalta jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mustiin silmäluomentaustoihin piirry kuvia silmien ollessa kiinni jos joku nyt luulee niin. Ne kuvat "nähdään" mielen sisällä, kuvitellaan aivoissa.
No et voi oikeastaan noikaan rajata pois, tapoja nähdä on aika monenlaisia ja jokaisella on ne omat tavat nähdä tai olla näkemättä.
Ei nyt sentään. Eroilla on aina fysiologinen tausta ja fysiologiset tekijät. Fysiologisesti ei ole mahdollista kuvien piirtyminan itse silmissä tai näkyminen suljettuja silmäluomia vasten, sellaista mekanismia ei ole. Kuvat muodostuvat aina aivoissa, ihan jokaisella meistä.
Tässä asiassa ei ole olemassa sellaista kuin "jokaisen oma tapa nähdä". Vaikka isoja eroja onkin.
Olet valitettavan väärässä. Nähdä voi visuaalisia kuvia a
Puhumme aivan eri asiasta. Fysiologisesti näön mekanismit ovat mitä ovat, siinä ei ole mitään mystistä. Edelleenkään itse silmissä ei muodostu kuvia eikä niitä muodostu suljettuja silmäluomia vasten.
Tietoisuus on aivan kokonaan toinen asia, kuten vaikkapa se kuinka näkeminen koetaan yms. Siinä suhteessa voi sanoa että jokainen "näkee" omalla tavallaan.
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mustiin silmäluomentaustoihin piirry kuvia silmien ollessa kiinni jos joku nyt luulee niin. Ne kuvat "nähdään" mielen sisällä, kuvitellaan aivoissa.
No et voi oikeastaan noikaan rajata pois, tapoja nähdä on aika monenlaisia ja jokaisella on ne omat tavat nähdä tai olla näkemättä.
Ei nyt sentään. Eroilla on aina fysiologinen tausta ja fysiologiset tekijät. Fysiologisesti ei ole mahdollista kuvien piirtyminan itse silmissä tai näkyminen suljettuja silmäluomia vasten, sellaista mekanismia ei ole. Kuvat muodostuvat aina aivoissa, ihan jokaisella meistä.
Tässä asiassa ei ole olemassa sellaista kuin "jokaisen oma tapa nähdä". Vaikka isoja eroja onkin.
Olet valite
Paikkailinkin perään viestiäni mutta tämän vastauksesi myötä päätänkin jättää arvostukseni sinua kohtaan tähän. Emme pysty keskustelemaan koska olet täysin ehdoton. Hyvää jatkoa.
Minä näen kuvia mielessäni sekä silmät auki että kiinni. Se on vähän niin kuin otsani ja päälakeni rajapinnassa olisi aineeton 3d-näyttö, jossa asioita tapahtuu.
Voin esimerkiksi tätäkin kirjoittaessani katsoa silmilläni puhelimen näyttöä ja samaan aikaan visualisoida mielessäni vaikkapa kirjan sivun, jota luin aiemmin tänään. Valokuvamuistia minulla ei ole, eli en näe sitä kirjan sivua teksteineen sanatarkasti, mutta pystyn kuvittelemaan miltä se suunnilleen näyttää.
Pystyn palauttamaan asioita mieleeni muistelemalla ja visualisoimalla, missä kohtaa tieto sijaitsi kirjan aukeamalla, tai missä olen vaikka nähnyt jonkun esineen kotona viimeksi.
Joskus harvemmin havaintojeni aikajana menee sekaisin: saatan esimerkiksi kaupassa miettiä, että paristot taitaa olla loppu, muistelen sen laatikon olleen tyhjä. Mutta kun pääsen kotiin, niin paristoja olikin hyvin jäljellä, mutta visuaalinen mielikuva tästä ei ollut yhtä voimakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on kyllä mielenkiintoisia aiheita. Itsellä meni pasmat hetkeksi sekaisin, kun luin jostain, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä puhetta ollenkaan.
Jotenkin tuntuu niin kummalta. Miten he pohtivat asioita, kirjoittavat vaikka esseitä, eikö heillä soi laulujen sanat päässä, eivätkö käy sisäistä keskustelua hankalista asioista, jotka mietityttävät.
Minulla on päässä sellainen kunnon neuvosto. Aiheesta kuin aiheesta tulee useampi näkökanta harkittavaksi. Keskustelen myös itseni kanssa onko vaikka joku hankinta järkevä vai ei ja se on ihan samanlaista, kun keskustelisin jonkun muun ihmisen kanssa. Paitsi siinä ovat äänessä mun omat eri puolet.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi mielikuvituksekas, ja voin silmät kiinni kuvitella vaikka mitä, ihan kuin katsoisin elokuvaa. Koko maiseman, rakennukset, ihmiset, keskustelut, miltä tuuli tuntuu ja linnut kuulostaa. Mulle tulee järkytyksenä, ettei kaikki voi?
Sama. Mutta en minä silti valokuvamaisesti näe niitä asioita. "Näen" ne mielessäni, eli osaan kuvitella ne, olivatpa silmät auki tai kiinni. Ja voin tutkailla tarkkojakin yksityiskohtia tai palauttaa mieleen, miltä esimerkiksi joku edesmennyt rakkaani näyttää tai miltä häntä tuntui vaikka halata.
Minulla on myös synestesia. Minun kohdallani se tarkoittaa, että "näen" kirjaimet, sanat ja numerot eri väreissä. Tosin tässäkään kohtaa esim. kirjaa lukiessani, en oikeasti näe kirjaimia värillisinä siinä kirjan sivuilla, vaan ne hahmottuvat mielessäni tietyillä väreillä. Värit ovat aina samat, mikä on kätevää, koska se auttaa esim. omaksumaan vieraskielisten sanojen kirjoitusasun tai pitkät numerosarjat melko helposti. Tämä sama ominaisuus on myös sisaruksillani ja omilla lapsillani, mutta ilmeisesti se ei kuitenkaan ole hirveän yleistä, koska esimerkiksi työkaverit ovat lähes aina ihan ihmeissään kun kerron asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
No kuten itsekin ajattelet, jos ei näe mitään niin se kaikki on sitä tietoa ja tarvittaessa sen tiedon ja asioiden pyörittelyä/jäsentelemistä. Monilla on asioiden hoitoa varten ihan paperinen lista tai puhelimen muistiokin tms.
Asioita pulpahtelee mieleen ja sitten niitä hoidetaan. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä mielenkiintoisia aiheita. Itsellä meni pasmat hetkeksi sekaisin, kun luin jostain, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä puhetta ollenkaan.
Jotenkin tuntuu niin kummalta. Miten he pohtivat asioita, kirjoittavat vaikka esseitä, eikö heillä soi laulujen sanat päässä, eivätkö käy sisäistä keskustelua hankalista asioista, jotka mietityttävät.
Minulla on päässä sellainen kunnon neuvosto. Aiheesta kuin aiheesta tulee useampi näkökanta harkittavaksi. Keskustelen myös itseni kanssa onko vaikka joku hankinta järkevä vai ei ja se on ihan samanlaista, kun keskustelisin jonkun muun ihmisen kanssa. Paitsi siinä ovat äänessä mun omat eri puolet.
No voin kertoa sinulle että minulla ei ole koskaan ollut mitään sisäistä puhetta, ei siis minkäänlaista ja musta tyhjä pää jota tässä on ihmetelty. Johtuu varmasti tuostakin ettei minussa ole mitään eri puolia, olen vain tällainen normaali ihminen. En ole koskaan keskustellut itseni kanssa vaan jos ajattelen, ajattelen asioita ja pohdin niitä. Olen avoin, ulospäinsuuntautunut ja välitön (aito ja rehellinen) ihminen. En laskelmoi omaksi eduksi, en harrasta ylianalysointia tms vaan keskityn itseeni ja elämääni sekä asioihin. Liitin vertailun vuoksi noita asioita tuohon, olen itsekin tässä oppinut paljon erilaisuudestani muihin verrattuna. Olen lisäksi hyvin aktiivinen kaikin puolin mutta suhteellisen rauhallinen luonteeltani kuitenkin. Tässä nyt jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi mielikuvituksekas, ja voin silmät kiinni kuvitella vaikka mitä, ihan kuin katsoisin elokuvaa. Koko maiseman, rakennukset, ihmiset, keskustelut, miltä tuuli tuntuu ja linnut kuulostaa. Mulle tulee järkytyksenä, ettei kaikki voi?
Sama. Mutta en minä silti valokuvamaisesti näe niitä asioita. "Näen" ne mielessäni, eli osaan kuvitella ne, olivatpa silmät auki tai kiinni. Ja voin tutkailla tarkkojakin yksityiskohtia tai palauttaa mieleen, miltä esimerkiksi joku edesmennyt rakkaani näyttää tai miltä häntä tuntui vaikka halata.
Minulla on myös synestesia. Minun kohdallani se tarkoittaa, että "näen" kirjaimet, sanat ja numerot eri väreissä. Tosin tässäkään kohtaa esim. kirjaa lukiessani, en oikeasti näe kirjaimia värillisinä siinä kirjan sivuilla, vaan ne hahmottuvat mielessäni tietyillä väreillä. Värit ovat aina samat, mikä on kätevää, koska se autta
Jännä tuo synestesia ja ilmeisesti periytyvää. Minä näen väreissä vain kuukaudet.
Vierailija kirjoitti:
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
Teen asiat automaationa. En "näe" niitä, vaan muistan ne. Muistan esim. mihin aikaan on oltava perillä ja mihin aikaan on lähdettävä, jotta todennäköisesti ehdin ajoissa. Ja mitä on tehtävä ennen låhtöä.
En näe niitä listoina enkä minään muunakaan. En myöskään kuule niitä. Muistan ne vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on kyllä mielenkiintoisia aiheita. Itsellä meni pasmat hetkeksi sekaisin, kun luin jostain, että kaikilla ihmisillä ei ole sisäistä puhetta ollenkaan.
Jotenkin tuntuu niin kummalta. Miten he pohtivat asioita, kirjoittavat vaikka esseitä, eikö heillä soi laulujen sanat päässä, eivätkö käy sisäistä keskustelua hankalista asioista, jotka mietityttävät.
Minulla on päässä sellainen kunnon neuvosto. Aiheesta kuin aiheesta tulee useampi näkökanta harkittavaksi. Keskustelen myös itseni kanssa onko vaikka joku hankinta järkevä vai ei ja se on ihan samanlaista, kun keskustelisin jonkun muun ihmisen kanssa. Paitsi siinä ovat äänessä mun omat eri puolet.
Minulla on päässä myös neuvosto, mutta sitten on se yks joka vie ajatukset ihan muualle, enkä loppujen lopuksi edes muista mistä lähdettiin neuvottelemaan, mutta joo ADHD on niin ei ajatukset pysy kasassa, vaan pomppivat miten sattuu. Mitään en saisi ikinä tehtyä jos en pystyisi välillä pistämään hanttiin omille aivoille, oikeasti voisin lähteä kesken pottujen kuorimisen pesemään vaikka vessaa tai koiran kanssa metsään lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas tuli aikoinaan yllätyksenä se, että suurin osa ihmisistä ei osaa erottaa C:tä E:stä, eli nuoteista puhutaan. Niissä on selvä ero, ihan eri puusta veistetyt. Kuulin, että olen yksi kymmenestä tuhannesta joka sen osaa tehdä.
Tein kerran jotain musikaalisuustestiä netissä, ja helpoimmissa tehtävissä piti tunnistaa onko sävel korkeampia vai matalampi kuin verrokkisävel. Tästä päättelin, että kaikki eivät ehkä tunnista onko soitettu sävel korkeampi vai matalampi kun edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
No kuten itsekin ajattelet, jos ei näe mitään niin se kaikki on sitä tietoa ja tarvittaessa sen tiedon ja asioiden pyörittelyä/jäsentelemistä. Monilla on asioiden hoitoa varten ihan paperinen lista tai puhelimen muistiokin tms.
Asioita pulpahtelee mieleen ja sitten niitä hoidetaan. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
Minäkin tarvitsen kirjoitettuja listoja muistaakseni tehdä tai ostaa kaiken. Mutta kun kirjoitan muistilapulle Käy kaupassa ostamassa paprikoita, niin näen samalla videota päässäni siitä, kuinka lähimarketissa valitsen pussiin punaisia, kiiltäviä paprikoita, näen niiden kannat, tunnen miltä paprika tuntuu kädessä, hedelmäpussin rapina ja kuinka en meinaa saa hedelmäpussia avattua.
Voin jatkaa tästä ajattelua ja jäädä kiertelemään kaupassa. Menen vaikka leipäpisteelle katselemaan leipiä ja mietin millainen leipä maistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ap silmät auki kuvittelua. Pystyn esim. piirtämään mielestäni kuvittelemiani asioita, mutta en näe mitään silmät kiinni.
Poikaystävällä sama.
Juu, sama. Pystyn kuvittelemaan maisemia ja piirtämään muistikuvan esim. siitä miltä joku tuttu paikka tai ihminen näyttää ja visualisoimaan sen mielessäni kuvaksi, mutta en pysty kunnolla kuvittelemaan värejä, enkä ehdottomasti näe mielikuvitukseni tuotteita jos ne eivät ole fyysisesti paikalla. Ja yksityiskohdat, esim. kaverini naama, on vaikea muistaa, mutta kokonaisuus, kuten joku huone tai maisema on helpompia. Vähän samalla tavalla kuin muistan kyllä, mitä joku on joskus minulle sanonut, miltä kissan miuku kuulostaa, vaikka en ole kissaa moneen päivään nähnyt ja millainen vuosien takainen lempibiisini on sisällöltään. Muistan millainen ääni ja äänen paino on, mutta en silti fyysisesti kuule muistelemiani ääniä korvissani
Vierailija kirjoitti:
Minä oikeasti ihmettelen eikö kaikki näe niitä ajatuksia kuvina ? Kirjaa lukiessa näen maisemat, rakennukset ja ihmiset, toki kun kirjasta tulee elokuva on usein pettymys ettei henkilöt ole samannäköisiä kuin minun mielikuvissa oli, samoin paikat ei näytä samalta jne
Riippuu, mitä tarkoitat näkemisellä. Pystyn muodostamaan visuaalisen kuvan esim. fantasiakirjailijan omakeksimästä alueesta mielessäni, mutta en näe sitä näköaistillani. Näköaisti toimii pelkästään lähdeluettelona sille, miltä esim. ihminen, puu, metsä, tai kerrostalo keskimäärin näyttää
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä asia minkä ihmiset ymmärtää eri tavalla vai onko oikeasti eroa siinä miten eri ihmiset näkee asioita mielessään. Itse näen mustaa, kun laitan silmät kiinni, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan ja näkemään asioita mielessä, yhtälailla silmät kiinni kuin auki olevina. Ikäänkuin aivot vaipuu eri moodille ja näen muuta, kuin mitä oikeasti on silmieni edessä. Tuo kolmannen viestin kirjoittajan kuvailema aphantazia kuulostaa siltä, ettei tosiaan pysty kuvittelemaan mielessään mitään kuvia.
Mulla on tämä sama, että pystyn mielessäni näkemään mielikuvituksen tuottamia asioita silmät auki. Itseasiassa paljon paremmin kuin silmät kiinni. Monesti vaan istun ja uppoudun ajatuksiini vaikka tunniksi. Silmät on auki, mutta ajatukset on omissa mielikuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuvittelu ole samaa kuin näkeminen.
Halusinoiminen on periaatteessa samaa kuin näkeminen, näkeminenhän syntyy aivoissa.
Ihmiset tässä ketjussa eivät tunnu ymmärtävän näkemisen ja kuvittelemisen eroa.
Kuvittelu on näkemistä. Tavallaan palautekytkentöjen toisensuuntaista liikennettä aivoissa. Aivothan luo sen näkösignaalinkin perusteella "kuvan", eikä se kuvana mihinkään "heijastu".
Hallusinoiminen esim. psykedeelien käytön yhteydessä selittyy aivojen kemiallisena toiminnan muutoksena. Kytkennät ei toimi, niin kuin niiden pitäisi, tai minkä mallin aivot on itselleen luoneet muistiin. Mallit vääristyy satunnaisten otosten, jotka ei noudata logiikkaa, eikä oppimaansa, mukaan. Syötteen tulostus muuttuu irrationaaliseksi, kuten unissakin voi tapahtua. Informaatio, jota on olemassa, sekoittuu sellaiseksi komboksi, mitä ei ole.
Mutta tämä ketju on mielenkiintoinen ihan fysiologisesta näkökulmasta.
Silmien kautta saatava aistitieto kulkee talamuksen kautta aivokuorelle. Joka on varsin massiivisesti valjastunut tämän aistin käsittelyyn. Lähes kolmasosa (koko käytännössä kognitiivisista toiminnoista vastaavasta) rakenteesta.
"Kuva" muodostuu aistisignaaleista puretusta tiedosta, muistista, ja kyvystä yhdistellä informaatiota. Silmät etsii vain puuttuvia/muuttuneita paloja kuvasta.
Siis aistielimestä talamuksen kautta aivokuorelle. MUTTA aivokuorelta talamukseen kulkee kymmenkertainen määrä yhteyksiä.
Ilmeisesti juuri tämä päinvastainen signaalien syöttö on tehokkaampaa ja laajempaa henkilöillä, jotka muodostaa mielensisäisesti todellisuutta vastaavia kuvia ilman niitä syöttäviä aistisignaaleja. Tai vaihtoehtoisesti niillä, jotka ei muodosta, vastakkaisen "kuvaliikenteen" yhteydet on jääneet kehittymättä, tai vaurioituneet joiltakin osin jossain vaiheessa, joka on syy yksisuuntaiselle signaalikululle. Tai sitten oppimisen kautta (lisääntyneet ja vahvistuneet hermoyhteydet) "sisäisesti näkevien" aivokuori käsittelee laajemmin muistin informaatiota ilman ulkopuolisia syötteitä sen virittämiseksi.
Ajatella, mun ei tarvitse edes sulkea silmiä nähdäkseni elokuvaa in my minds eye, niin sanotusti!
Joudun myös myöntämään ettei liikunnasta irtoa muuta kuin korkeintaan maisemat. Väkinäistä suorittamista, koska on pakko.