Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Nyt oli fysiologia hyvin selitetty. Kiitos! Jos viitsit, kerro lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli fysiologia hyvin selitetty. Kiitos! Jos viitsit, kerro lisääkin.
Siis sinä joka kerroit talamuksen osuudesta näkemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
No kuten itsekin ajattelet, jos ei näe mitään niin se kaikki on sitä tietoa ja tarvittaessa sen tiedon ja asioiden pyörittelyä/jäsentelemistä. Monilla on asioiden hoitoa varten ihan paperinen lista tai puhelimen muistiokin tms.
Asioita pulpahtelee mieleen ja sitten niitä hoidetaan. Se on vain normaalia olemista
Heh, noin minäkin teen, vaikka yleensä kirjoitankin listan miehelleni, enkä itse käy siellä kaupassa. Ikäänkuin "avattarena" kävelen portista sisään ja jatkan kuvailemallasi tavalla. Leipien mautkin voi palauttaa mieleen. Mies tykkää, kun listan järjestys on se, missä järjestyksessä ne kaupassakin tulee vastaan. Ei tarvitse turhaan kierrellä:)
Lainaus ei oikein toimi, mutta kiitän sitä kauppalistan tekijää, nyt näen vain isoja punaisia paprikoita päässäni, enkä saa niitä pois.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä asia minkä ihmiset ymmärtää eri tavalla vai onko oikeasti eroa siinä miten eri ihmiset näkee asioita mielessään. Itse näen mustaa, kun laitan silmät kiinni, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan ja näkemään asioita mielessä, yhtälailla silmät kiinni kuin auki olevina. Ikäänkuin aivot vaipuu eri moodille ja näen muuta, kuin mitä oikeasti on silmieni edessä. Tuo kolmannen viestin kirjoittajan kuvailema aphantazia kuulostaa siltä, ettei tosiaan pysty kuvittelemaan mielessään mitään kuvia.
Minäkin pohdin että sanoittaako ihmiset vaan eri tavalla. En siis oikeesti näe muuta kuin mustaa. Mutta voin kuvitella näkeväni. En siis tiedä oikeastaan, kumpaan laskisin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ymmärtänyt väärin. Muutkin näkevät silmillään mustaa mutta mielessään kuvia. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään mielessään kuvia. Sinä kykenet. Olet normaali.
Minulle selvisi vasta muutama vuosi sitten, että kaikki eivät näe asioita mielessään, eli kärsivät afantasiasta. Esimerkiksi puolisolla on näin, hän ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset lukevat kirjoja(mutta lukee kyllä mm.sarjakuvia). Kun luen kirjaa, "näen" kuvatut tapahtumat mielessäni kuin katsoisin elokuvaa. Joskus oikein hätkähdän, kun luen vaikka fantasiaa työmatkalla, ja yhtäkkiä siirryn haltiamaailmasta normaalimaailmaan. Inhoan katsoa kirjoihin perustuvia elokuvia/sarjoja, koska hahmot ovat yleensä eri näköisiä kuin minun versiossani.
Tämä on sekä kirous, että siunaus. Nautin lukemisesta ja unelmiin uppoutumisesta, mutta näen myös traumaattiset muistot ja kuvittelemani kauhuskenaariot yhtä selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minäkin tarvitsen kirjoitettuja listoja muistaakseni tehdä tai ostaa kaiken. Mutta kun kirjoitan muistilapulle Käy kaupassa ostamassa paprikoita, niin näen samalla videota päässäni siitä, kuinka lähimarketissa valitsen pussiin punaisia, kiiltäviä paprikoita, näen niiden kannat, tunnen miltä paprika tuntuu kädessä, hedelmäpussin rapina ja kuinka en meinaa saa hedelmäpussia avattua.
Voin jatkaa tästä ajattelua ja jäädä kiertelemään kaupassa. Menen vaikka leipäpisteelle katselemaan leipiä ja mietin millainen leipä maistuisi."
Siis mitä ihmettä, eikö kaikki tuollainen "turha" haaveilu vie aikaa ihan älyttömän paljon?
Kun minä kirjoitan lapulle "Osta paprikoita", käyn ostamassa paprikoita ja siinä se. Nyt kun yritän miettiä, miltä paprika näyttää, tulee sellainen todella kaukainen mielikuva punaisesta paprikasta, mutta ei sen tarkempaa kuvaa päähän ja kun suljen silmät, sekin mielikuva katoaa.
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin tarvitsen kirjoitettuja listoja muistaakseni tehdä tai ostaa kaiken. Mutta kun kirjoitan muistilapulle Käy kaupassa ostamassa paprikoita, niin näen samalla videota päässäni siitä, kuinka lähimarketissa valitsen pussiin punaisia, kiiltäviä paprikoita, näen niiden kannat, tunnen miltä paprika tuntuu kädessä, hedelmäpussin rapina ja kuinka en meinaa saa hedelmäpussia avattua.
Voin jatkaa tästä ajattelua ja jäädä kiertelemään kaupassa. Menen vaikka leipäpisteelle katselemaan leipiä ja mietin millainen leipä maistuisi."
Siis mitä ihmettä, eikö kaikki tuollainen "turha" haaveilu vie aikaa ihan älyttömän paljon?
Kun minä kirjoitan lapulle "Osta paprikoita", käyn ostamassa paprikoita ja siinä se. Nyt kun yritän miettiä, miltä paprika näyttää, tulee sellainen todella kaukainen mielikuva punaisesta paprikasta, mutta ei sen tarkempaa kuvaa päähän ja kun suljen silmät, sekin mielikuva kat
Ei se ole "haaveilua". Se on todellisuuden konstruoimista (mallintamista). Käytetty aika on säästöä kaupassa, kun ei tarvi miettiä mitä söisi, ostaisi ja miltä maistuu.
Modernin neurotieteen mukaan aivojen toiminta perustuu nimenomaan muistiin, aistisyötteisiin (signaalit, niiden tulkinta, syötteet, tulosteet ja kytkennät takaisinkytkentöineen) ja ennustamiseen. Jatkuvaan sellaiseen. Isolta osin tiedostamattomasti. Mutta tietoisesti voi tietenkin tehostaa toimintaa ja keskittää huomion oleelliseen. Ilman tuota komboa ihminen ei voisi edes kävellä. Et silti kävele tietoisesti kuin osan ajasta. Jokainen joka känny kädessä kävelee vaikka auton alle, keskittää tietoisuutensa muuhun kuin kävelemiseensä. Noin esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te mustannäkijät ajattelette päässänne esimerkiksi päivän ohjelman? Onko se niinkuin listan muodossa vai jonkinlainen prosessikaavio, viivoja tehtävästä toiseen jne?
Minä elän päivän ohjelman katsomalla filmiä, jossa syön aamupalaa, pakkaan laukun, laitan laukkuun läppärin, . . . , puen päälle takin, pipon, jos en ole varma missä auton avaimet ovat, etsin niitäkin mielikuvissani, tässä on takin tasku olisivatko siellä, jätinkö ne eteisen pöydälle (niin muuten jätin), ..automatka, jne.
No kuten itsekin ajattelet, jos ei näe mitään niin se kaikki on sitä tietoa ja tarvittaessa sen tiedon ja asioiden pyörittelyä/jäsentelemistä. Monilla on asioiden hoitoa varten ihan paperinen lista tai puhelimen muistiokin tms.
Asioita pulpahtelee mieleen ja sit
Hieno taito tuo kaupan läpi skannaaminen, olen kuullut joidenkin tekevän kauppalistaa juuri tällä tavalla. En ole itse ollut tietoinen edes tästä tavasta joten tylsästi vain mietin mitä tehdään ruoaksi ja käyn kaappeja läpi ja samalla katson mitä tarpeita puuttuu. Kauppalista siis muodostuu tällä tavalla lähinnä. Jos en ole keittiössä tai ei ole tarvetta katsella niin mietin vain kuumeisesti mitähän sitä tarvitsisi ja yritän muistella mitä on kaapissa. Kaupassakin joskus muistuu mieleen niitä asioita joskus.
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt väärin. Muutkin näkevät silmillään mustaa mutta mielessään kuvia. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään mielessään kuvia. Sinä kykenet. Olet normaali.
No ihan yhtä normaalia sekin on ettei kykene edes mielessään näkemään kuvia. Ei sitä kaikki välttämättä edes tarvitse, kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi vasta muutama vuosi sitten, että kaikki eivät näe asioita mielessään, eli kärsivät afantasiasta. Esimerkiksi puolisolla on näin, hän ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset lukevat kirjoja(mutta lukee kyllä mm.sarjakuvia). Kun luen kirjaa, "näen" kuvatut tapahtumat mielessäni kuin katsoisin elokuvaa. Joskus oikein hätkähdän, kun luen vaikka fantasiaa työmatkalla, ja yhtäkkiä siirryn haltiamaailmasta normaalimaailmaan. Inhoan katsoa kirjoihin perustuvia elokuvia/sarjoja, koska hahmot ovat yleensä eri näköisiä kuin minun versiossani.
Tämä on sekä kirous, että siunaus. Nautin lukemisesta ja unelmiin uppoutumisesta, mutta näen myös traumaattiset muistot ja kuvittelemani kauhuskenaariot yhtä selvästi.
Ei se ole mikään kärsimys ettei edes mielessään näe kuvia tai muutakaan eikä se tarkoita mitään ihme afantasiaa. Vai onko taas vaan kategoroitu ihmisten ominaisuuksia? Ihan tervettä on olla näkemättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin tarvitsen kirjoitettuja listoja muistaakseni tehdä tai ostaa kaiken. Mutta kun kirjoitan muistilapulle Käy kaupassa ostamassa paprikoita, niin näen samalla videota päässäni siitä, kuinka lähimarketissa valitsen pussiin punaisia, kiiltäviä paprikoita, näen niiden kannat, tunnen miltä paprika tuntuu kädessä, hedelmäpussin rapina ja kuinka en meinaa saa hedelmäpussia avattua.
Voin jatkaa tästä ajattelua ja jäädä kiertelemään kaupassa. Menen vaikka leipäpisteelle katselemaan leipiä ja mietin millainen leipä maistuisi."
Siis mitä ihmettä, eikö kaikki tuollainen "turha" haaveilu vie aikaa ihan älyttömän paljon?
Kun minä kirjoitan lapulle "Osta paprikoita", käyn ostamassa paprikoita ja siinä se. Nyt kun yritän miettiä, miltä paprika näyttää, tulee sellainen todella kaukainen mielikuva punaisesta paprikasta, mutta ei sen tarkempaa kuvaa
Muistakaa nyt aina kuitenkin se että jokainen on erilainen eivätkä kaikki tavat sovi edes kaikille. Ei laiteta minkäänlaiseen arvojärjestykseen ihmisiä. Monilla on vahvaa sisäistä maailmaa ja omia hienouksia mutta kaikilla ei ole samanlaista kokemusmaailmaa, fantasiamaailmaa tai muuta tunteikasta sisintä vaan osa on hyvin järkevää ja rationaalisempaa porukkaa ja jokainen on lisäksi yksilö eikä siis koskaan täysin samanlainen kuin joku toinen ihminen, hyvin moni asia vaikuttaa jokaisen yksilön toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin tarvitsen kirjoitettuja listoja muistaakseni tehdä tai ostaa kaiken. Mutta kun kirjoitan muistilapulle Käy kaupassa ostamassa paprikoita, niin näen samalla videota päässäni siitä, kuinka lähimarketissa valitsen pussiin punaisia, kiiltäviä paprikoita, näen niiden kannat, tunnen miltä paprika tuntuu kädessä, hedelmäpussin rapina ja kuinka en meinaa saa hedelmäpussia avattua.
Voin jatkaa tästä ajattelua ja jäädä kiertelemään kaupassa. Menen vaikka leipäpisteelle katselemaan leipiä ja mietin millainen leipä maistuisi."
Siis mitä ihmettä, eikö kaikki tuollainen "turha" haaveilu vie aikaa ihan älyttömän paljon?
Kun minä kirjoitan lapulle "Osta paprikoita", käyn ostamassa paprikoita ja siinä se. Nyt kun yritän miettiä, miltä paprika näyttää, tulee sellainen todella kaukainen mielikuva punaisesta paprikasta, mutta ei sen tarkempaa kuvaa
Vanhaakin jo tutkittua tietoa tuo on, sanoitettu ehkä hieman eri tavalla ja liitetty asiaa näihin mielen ja tietoisuuden asioihin eri tavalla. Ihminen on kokonaisuus ja jos ihminen on esimerkiksi koomassa, hän ei ole tajuissaan eikä kävele. Täysin loogista.
Mulla on hillitömän visuaalinen mielikuvitus ja laaja päänsisäinen maailma. Voisin vaikka eksyä niihin maailmoihin.
Poimin mm historiasta, kirjoista, elokuvista elementtejä muistiin ja voin tarvittaessa rekunstroida vaikka pompeijin kaupungin ennen tuhoa kaikesta siitä materiaalista. Voin kävellä kadulla ja katsella ihmisiä. Hauskaa. Myös aidot menneisyyden tapahtumat ja paikat pystyn rakentamaan hyvin yksityiskohtaisesti. Visuaalinen muisti. Ei ole koskaan tylsää😄
Vierailija kirjoitti:
Illalla kun menen nukkumaan, mun on pakko kehitellä itse sellainen rentouttava tarina johon uppoudun täysin, jokaista yksityiskohtaa myöten. Yleensä se on jokin romanttinen kohtaus, jolloin myös tunnen kaiken hyvin vahvasti, ikään kuin se kaikki tapahtuisi oikeasti siinä. Sitä kuvitellessa sitten nukahdan, mutta tuleva uni ei mitenkään liity tuohon kuvitelmaan, eikä se kuvitelma siis ole unta. Pystyn myös hereillä silmät auki, vaikka kaupungilla, uppoutumaan vastaavaan tarinaan niin, etten ikään kuin näe tai ole läsnä siinä todellisessa tilanteessa lainkaan. Suunnistan vähän niin kuin autopilotilla, enkä välttämättä huomaa jos tulee tuttuja vastaan. Luulin että kaikki tietysti pystyvät samaan, todella hämmentävää ettei näin ole!
Tämä! Ollaan samiksii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illalla kun menen nukkumaan, mun on pakko kehitellä itse sellainen rentouttava tarina johon uppoudun täysin, jokaista yksityiskohtaa myöten. Yleensä se on jokin romanttinen kohtaus, jolloin myös tunnen kaiken hyvin vahvasti, ikään kuin se kaikki tapahtuisi oikeasti siinä. Sitä kuvitellessa sitten nukahdan, mutta tuleva uni ei mitenkään liity tuohon kuvitelmaan, eikä se kuvitelma siis ole unta. Pystyn myös hereillä silmät auki, vaikka kaupungilla, uppoutumaan vastaavaan tarinaan niin, etten ikään kuin näe tai ole läsnä siinä todellisessa tilanteessa lainkaan. Suunnistan vähän niin kuin autopilotilla, enkä välttämättä huomaa jos tulee tuttuja vastaan. Luulin että kaikki tietysti pystyvät samaan, todella hämmentävää ettei näin ole!
Tämä! Ollaan samiksii.
Minäkin teen tätä. Olen tehnyt lapsesta asti.
Onko kukaan huomannut että jos lukee jotain lapsuuden kirjaa tai sarjakuvaa pitkästä aikaa (siis ei ole lukenut sitä sitten lapsuuden) niin ne tunnereaktiot ja muistot voivat olla tosi voimakkaita?
Eli jos vaikka jutussa syödään niin tiedät vieläkin tasan miltä se maistuu tai muistat äänet, tunteet, lämpötilan yms. Oletan että mulla oli lapsena vahva eläytymisen taito ja menin täysin tarinaan sisään. Osia noista asioista muistan vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan huomannut että jos lukee jotain lapsuuden kirjaa tai sarjakuvaa pitkästä aikaa (siis ei ole lukenut sitä sitten lapsuuden) niin ne tunnereaktiot ja muistot voivat olla tosi voimakkaita?
Eli jos vaikka jutussa syödään niin tiedät vieläkin tasan miltä se maistuu tai muistat äänet, tunteet, lämpötilan yms. Oletan että mulla oli lapsena vahva eläytymisen taito ja menin täysin tarinaan sisään. Osia noista asioista muistan vieläkin.
Joskus tulee muistojakin mieleen mutta välillä vain nekin naurattavat. Olen kyllä itse asiassa ollut myös pettynyt kultareunaisiin muistoihini liittyen joihinkin kirjoihin, tulee sellainen olo että olisin huijannut itseäni muistellessani niin hyviä kirjoja.
itse näen tulevat tapahtumat ns kuvakorttien tai maisemakuvien muodossa. Uusia, tuntemattomia tilanteita varten kuvittelen vaikkapa bussin, jolla menen tapahtumapaikalle tai keksin päästäni siluetin henkilöstä, jonka siellä tapaan. Filmiä ja liikkuvia kuvia en näe, niiden kuvitteleminen on todella vaikeaa. Koittaessani kuvitella esim. auton liikkumista tai pyörremyrskyä on liike tönkköä staccatoa