Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen mielikuvituskeskus, josta näkee päivälläkin silmät auki, eikö teillä ole?
Eikö me siis kaikki ollakaan täysin samanlaisia niinkö? Uusi juttu tämäkin, uusmodernia ajattelua varmastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen mielikuvituskeskus, josta näkee päivälläkin silmät auki, eikö teillä ole?
Eikö me siis kaikki ollakaan täysin samanlaisia niinkö? Uusi juttu tämäkin, uusmodernia ajattelua varmastikin.
Uusmoderni ajattelu on tullut, se on rehellisempää ja monipuolisempaa ajattelua. Nyt täytyy pohtia asioita erilaisilta kanteilta, nyt ei haluta noloja tilanteita ymmärryksen puutteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen mielikuvituskeskus, josta näkee päivälläkin silmät auki, eikö teillä ole?
No juu ei ole ei.
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuulostaa masentavalta tuo. En voisi kuvitella elämääni ilman kykyä ajatella kuvina tai kuulla musiikkia päässäni.
No ethän sä osais ajatella tommosia jos oisit koko elämän ollu ilman
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tarvitse edes silmiä sulke, että näen sen tuolin.
Mutta minä taas en ymmärrä, että miten voi ajatella ilman että näkee mielessään sen mitä ajattelee? Siis tietysti sanoillakin voi ajatella, tavallaan siis ajattelee "puhetta", mutta ei kyllä voi tuolia sillä tavalla ajatella, täytyyhän se tuoli nähdä mielessään jotta voi esim. kuvailla, että miltäse näyttää? Vai jääkö vain sanat mieleen "puinen, ruskea tuoli, neljä jalkaa, jaloissa muotoilut, selkänojassa on yksi poikkipuola ja istuinosa on soikion mallinen", tuollaisen tuolin näin kun luin aloittajan viestiä, ei sitä voi "näkemättä" kuvailla?
Täällä oli toinen ketju missä puhuttiin sisäisestä puheesta ja mietinkin että miten se on näillä näkijöillä ja ei näkijöillä.
Itse en näe kuvia enkä kuule puhetta. Voin silti ajatella kuvia tai ihan mitä tahansa asioita. En tiedä miten sen selittäisi. Kun tosiaan vaan ajattelen, en näe tai kuule. Joskus jos vaikka joku tavara on hukassa, voin muistaa nähneeni sen esim tuolilla, olen käsittänyt että puhuttaisiin muistikuvasta silloin. Muistan sen mielessäni, mutta en silti oikeasti näe.
Ja olen ihan tavallinen ihminen joka toimii normaalisti. Olen myös melko hyvä piirtämään jos se nyt mihinkään liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näettehän te uniakin, ja kuulette niissä ääniä. Joskus jopa haju- ja tuntoaistimuksiakin niissä.
Skitsifreniaan taipuvaiset ennen taudin puhkeamista näkevät ns.mielikuvitusasioita ja kuulevat harhaääniä. Toisille skitsofreniaan taipuvaisille sairaus ei koskaan onneksi puhkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi mielikuvituksekas, ja voin silmät kiinni kuvitella vaikka mitä, ihan kuin katsoisin elokuvaa. Koko maiseman, rakennukset, ihmiset, keskustelut, miltä tuuli tuntuu ja linnut kuulostaa. Mulle tulee järkytyksenä, ettei kaikki voi?
Vähän pistää sydämeen nyt lukea näitä :/ En minä pysty tuohon vaikka kuinka yritän, ja kuulostaa aika uskomattomalta.
Siis kyllä mullakin toimii silleen mielikuvitus että osaan vaikka kirjottaa mitä vaan että olipa kerran maisema, jossa oli kukkaniitty jossa kukat hulmusi tuulessa ja taustalla vuoristomaisema ja aurinko paistoi ja osaan ajatella tämän silmät auki kuin ns. vaan käsitteenä, ajatuksena, mutta en mä sitä voi nähdä. Mustaa vaan.
Mun on hankala myös kuvitella ees oman äitini kasvoja nyt. Käsite niistä on, mutta enpä osaisi yksityiskohtaisesti alkaa silmät kiinni niitä miettimään. Tein netissä joskus kasvomui
Carl Barks sanoi että näkee kaikki tapahtumat mielessään värillisten ankkojen tekemänä. Yritti sarjakuvissaan tuoda näköjään esiin. Kertoo elämä kerrassaan että lapsena kun hänen mummonsa puhui hänelle niin hän näki itsensä tuollaisena ankkana ja siten käsitteli mielessään mummonsa ohjeet ja neuvot.
Ala harjoitella tuota näkemistä. Ajattele vaikka keltatukkaista tyttöä ja mieti miten kuvailisit jollekin toiselle tuon tytön ja hänen vaatetuksensa ja toimensa niin huomaat että kohta näet tuon keltatukkaisen tytön mielikuvituksessasi. Ajattele että hänellä on punaiset shortsit ja hän juuri hyppää narua mutta katsahtaakin taakseen kohti sinua (näin näet hänen kasvonsa!)
Tuolla ettei pysty kuvittelemaan kuvina on muistaakseni todettu yhteyttä mm. lukivaikeuteen.
Itse kuvittelen paljon silmät auki ja kiinni. Se oikeastaan vähän haittaa elämää, esimerkiksi autoa ajaessa saa olla tarkka ettei ala kuvittelemaan mielessään kaikenlaista.
Näen kuvat samalla tavalla kuin unet, sellaista elokuvamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näettehän te uniakin, ja kuulette niissä ääniä. Joskus jopa haju- ja tuntoaistimuksiakin niissä.
En mä silti oikeasti näe niitä, tai kuule. Mä vaan ajattelen niitä unia.
Asia on eri, mutta teini kertoo käsikirjoittavansa omia uniaan nukkuessaan. Psykologi sanoi, että näitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en kyllä millään usko että millään harjoittelulla pystyisin näkemään
Teen ihmissuhdetyötä ja joskus eläydyn ihmisten kertomiin kokemuksiin niin täysillä, että vaikka olen aivan läsnä ja silmät auki, näen heidän kokemuksensa omassa päässä visualisoutuna. Mitä vahvempi visualisaatiokokemus, sitä helpompi kokea myös empatiaa, siis omasta mielestäni. Muistan myös paremmin ihmisten kertomia asioita, jos pystyn visualisoimaan ne. Toisinaan kyllä mietin, olinko kuitenkaan läsnä vai uppouduinko vain omiin mielikuviini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on kiva mennä illalla nukkumaan kun saa rauhassa kuvitella ja elää tarinoita. Mulla on aina päässä muutama tarina tai maailma joista valitsen se siihen hetkeen mukavalta tuntuvan ja jatkan tarinaa.
Joskus jään jumiin kun menen liikaa yksityiskohtiin ja alan miettimään tosi tarkkaan jotain asiaa ja en pääse tarinassa eteenpäin.
Lisäksi henkilöt tarinassa alkaa AINA elää omaa elämäänsä, alkaa tapahtua kaikenlaista, tulee ongelmia mitä pitää ratkaista jne. Tulee yllätyksiä kun asiat meneekin eri tavalla kuin luulin😅
Tuota onkin hyvä harjoitella kun ei saa nukutuksi. Visualisoi vaikka metsän. Kuvittelee mitä metsässä on; sammalia, puolukoita, rinteitä, puita. Mieti itsesi sinne metsään tekemään jotakin ja anna sen mielikuvan värittyä itsestään, muodostuen uneksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuota onkin hyvä harjoitella kun ei saa nukutuksi. Visualisoi vaikka metsän. Kuvittelee mitä metsässä on; sammalia, puolukoita, rinteitä, puita. Mieti itsesi sinne metsään tekemään jotakin ja anna sen mielikuvan värittyä itsestään, muodostuen uneksi.
Itselleni tuo tapa opetella olisi kyllä vähän tylsä ja epämotivoiva. Kuvittelen paljon ja oma mielikuvitusmaailmani on yhdenlainen elokuvatuotantolaitos, jossa tapahtuu kaikenlaista. Mielestäni kannattaisi aluksi yrittää kuvitella vaikka oma ihastus itsensä kanssa kuumottavaan tilanteeseen :D
Toki rämä voi olla taito, jota kaikki eivät vaan opi.
Vierailija kirjoitti:
Skitsifreniaan taipuvaiset ennen taudin puhkeamista näkevät ns.mielikuvitusasioita ja kuulevat harhaääniä. Toisille skitsofreniaan taipuvaisille sairaus ei koskaan onneksi puhkea.
Skitsofrenia ja kuvien, hahmojen ja äänien kuuleminen liittyy yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota onkin hyvä harjoitella kun ei saa nukutuksi. Visualisoi vaikka metsän. Kuvittelee mitä metsässä on; sammalia, puolukoita, rinteitä, puita. Mieti itsesi sinne metsään tekemään jotakin ja anna sen mielikuvan värittyä itsestään, muodostuen uneksi.
Tämä on hyvä. Metsään kuvittele polku ja seuraa sitä. Voi viedä seikkailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan huomannut että jos lukee jotain lapsuuden kirjaa tai sarjakuvaa pitkästä aikaa (siis ei ole lukenut sitä sitten lapsuuden) niin ne tunnereaktiot ja muistot voivat olla tosi voimakkaita?
Eli jos vaikka jutussa syödään niin tiedät vieläkin tasan miltä se maistuu tai muistat äänet, tunteet, lämpötilan yms. Oletan että mulla oli lapsena vahva eläytymisen taito ja menin täysin tarinaan sisään. Osia noista asioista muistan vieläkin.
Joskus tulee muistojakin mieleen mutta välillä vain nekin naurattavat. Olen kyllä itse asiassa ollut myös pettynyt kultareunaisiin muistoihini liittyen joihinkin kirjoihin, tulee sellainen olo että olisin huijannut itseäni muistellessani niin hyviä kirjoja.
Olen aikuisena lukenut joitain lapsuuden kirjoja ja ollut hämmästynyt kuinka lyhyitä ne oli, kuinka pieniä ne fantasiamaailmat. Olin kai itse täydentänyt ne puuttuvat elementit mielikuvituksen avulla. Muistin asioita joita ei ollut kirjassa.
Minulla on sellainen mielikuvituskeskus, josta näkee päivälläkin silmät auki, eikö teillä ole?