Mitä yllätyksiä on tullut vastaan, kun olet nähnyt treffikumppanin ekaa kertaa luonnossa?

Pituuskeskustelusta miesnäkökulma, että pitkänä ihmisenä itselle on tärkeää myös naisen pituus. Mieluiten 175+ ja yli 180 sentin on jo ihan huippua! Ja tästä on kuulkaa moni lyhyempi verisesti loukkaantunut ja AINA tulee se korkkarikommentti perään. Ikään kuin toisin päin tuo olisi jotenkin ennenkuulumattoman väärää.

Toki en mä ehdottoman tinkimätönkään ole, eli totta kai ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka voi ajaa ohi tuollaisista. Esim. kiva, söpö ja sopusuhtainen 160cm räpsyttää silmiä, niin voi siinä polvet notkahtaa... Ja luonnehan lopulta sitten ratkaisee kaiken, että jatkuuko juttu.

Menin luontoon tapaamaan treffikumppaniani ja hän olikin laiskiainen!

Tämä ei nyt ihan ole sitä mitä otsikossa pyydetään, luonnossa olin nähnyt mutta olin aika humalassa joten ulkonäöstä en muistanut mitään!

Mutta olin viettämässä iltaa kaupungissa josta olin kotoisin. Tapasin baarissa miehen joka oli töissä samalla suunnalla missä itse opiskelin tuolloin. No oltiin vaihdettu numerot ja sovittiin joskus myöhemmin kahvit eräälle viikonlopulle. Menimme kahville ja ihan siistin puoleinen mies kuitenkin, mutta ei muuten sytyttänyt pätkääkään!! Olimme kuin päivä ja yö ja keskustelu ei minusta ollut luontevaa. Eikä tullut kahvittelun aikana ajateltua muuta kuin että voisin pikkuhiljaa jo lähteä kotia kohti.

No kahvin jälkeen kävelimme vielä hiukan, ja sitten hän yhtäkkiä ehdottaa että lähdettäisiinkö tapaamaan hänen äitiään, hänen äitinsä kuulema haluaisi tavata meidät ja tarjota pizzat jossain. (Odottiko hänen äitinsä meitä jo jossain lähistöllä, sitä en tiedä)

Ahdistus sen kuin lisääntyi. Sanoin etten vielä ollut sellaiseen valmis että lähde sinä syömään äitisi kanssa niin minä lähden nyt kotia. Siinä sitten mies rupesi vain halailemaan, liian nopeasti tuli liian liki. Yritin jo tehdä lähtöä, sanoin jo heippoja ja mies vain jatkoi ja jatkoi mukaansa pyytämistä ja liian liki tulemista, kunnes vihdoin vain lähdin kävelemään kotiin päin äkkiä ja huikkasin moit.

Jäi suoraan sanottuna ällöttävä olo tuosta!

Viestiä laittoi paljon vielä perään, ei millään tahtonut ymmärtää etten ollut kiinnostunut.

Fitnesskissa muuttuikin livenä  jumppapalloksi. Sen takia ekat treffit hänen luonaan hämärässä. Järkytyin ja join kaksi pulloa viiniä tunnissa ja otin suihinoton ja lähdin pois tekosyyn varjolla. 

Mies oli todella lihava. Siis todella, todella, TODELLA lihava. Lähemmäs 200 kg-lihava.

Eikä muuten kompensoinut mitenkään persoonallisuudellaan. Aggressiivinen, vittumainen ja misogynistinen. Näen aina välilla parissa FB-ryhmässä hänen kommentointiaan ja se on aina yhtä myötähäpeää herättävää.

"Miehen naama oli niin kapea, että olisi voinut työntää sen postiluukusta läpi"

Miten tämä ajatus naurattaa ihan hirveästi, mutta samalla tekee tosi surulliseksi?

Ihmettelen vaan yhtä asiaa, siis yhtä. Miten niin täydelliset ihmiset, mitä tunnutte olevan, tarvitsevat Tinderistä apua kumppanin etsintään?

Käytöksen arvostelun ymmärrän, mutta en koskaan ulkonäön arvostelua, ellette laita omaa kuvaa tänne arvosteltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaan yhtä asiaa, siis yhtä. Miten niin täydelliset ihmiset, mitä tunnutte olevan, tarvitsevat Tinderistä apua kumppanin etsintään?

Käytöksen arvostelun ymmärrän, mutta en koskaan ulkonäön arvostelua, ellette laita omaa kuvaa tänne arvosteltavaksi.

Eipä täällä sellaisia itseään täydellisinä pitäviä ole näkynyt. Sellaisia kylläkin jotka ovat suivaantuneet toisen osapuolen valehtelusta. 

Liikunnallinen nainen. Joo, varmaan autolla liikkui paljonkin koska tavatessamme ensimmäiseksi huomioni kiinnitti hemmetin paksu maha ja varmaan 25 kg ylipainoa.

Tapahtui aikana ennen Tinderiä: Viestittelin suomi24:ssä fiksun oloisen, kovasti urheilua harrastavan naisen kanssa. Kuvansa olivat vähän huonolaatuisia, mutta ihan perusnätti nainen vaikutti olevan kyseessä. Siispä treffeille ja katsomaan, että miten käy. Kyseessä taisivat olla toiset nettitreffini koskaan, ensimmäisistä ei jäänyt paljon kerrottavaa, muttei mitään traumojakaan.

Ehdin tapaamispaikalle täpärästi ensimmäisenä. Siinä odotellessani katselin, kuinka eräs nainen näytti kävelevän juuri minua kohti. Kävelipä hyvinkin, koska kyseessähän oli seuralaiseni, vaikka odotinkin tapaavani koko lailla erinäköisen daamin. En ottanut esille kuvien ja todellisuuden välistä epäsuhtaa, mutta deitti varmaan aisti tunnelman olevan hieman jäinen, koska selvensi varsin nopeasti asiaa oma-aloitteisesti. Ikävien sattumusten takia urheiluharrastukset olivat jääneet tauolle, oli ollut masennusta ja siinä sivussa paino oli noussut runsaat parikymmentä kiloa, vaikka huippulukemista oli jo tultu hieman alaspäin. Se selkein profiilista löytynyt kuva oli luonnollisesti peräisin ajalta ennen tätä muutosta.

Tällainen vedätys oli itselle sellainen turnoff, että homma oli ensi hetkestä lähtien tuomittu epäonnistumaan, vaikka vedinkin kohteliaana miehenä treffit läpi. Kovasti jäi tuolloin sokkotreffiamatööriä mietityttämään, että millä logiikalla kannattaa tuottaa treffikumppanille pettymys ensitapaamisella ja odottaa tilanteen kääntyvän lopulta voitoksi. Mutta tämähän on yksin tämänkin ketjun tarinoiden perusteella laajalti harjoitettu taktiikka, ihan sukupuolesta riippumatta. Toki myös omat myöhemmät kokemukset Tinderistä osoittivat, että parhaimman näköisillä naisilla profiilikuvat vastasivat parhaiten todellista ulkomuotoa, ja vastaavasti epämääräisiin kuviin liittyi suuri ”riskipotentiaali”.

Ketjun aiheeseen liittyen pitää vielä mainita, että kokolailla miellyttävä yllätys oli taannoin, kun yksi luonnossa kuviaankin kauniimpi neiti viehättyi tavattuamme allekirjoittaneesta samassa mitassa kuin minä hänestä. Ja suurempi yllätys oli se, että treffailua seurannut yhteiselo on osoittanut hänen olevan vielä ihanampi kumppani kuin olisin uskaltanut aluksi toivoa.

kuppikoko vain c85 kirjoitti:

Niin, voin yhtyä tähän edellä kirjoittamaasi. Itse 172, aina ollut hoikka.  [ ... ]  Pitkiä naisia on paljon, luulisi että porukka alkaisi jo huomaamaan sen. Mutta silti joskus kuulee ihmettelyä siitä kun olen "niin pitkä".

Siis onko 172 muka jotenkin pitkä edes naiseksi? Itse ainakin luokittelen kaikki noin 160-170 -senttiset yhteen ja samaan pikkuihmisten joukkoon.

Semmoinen 185-senttinen nainen onkin sitten jo mukava näky, alkaa pitkien korkojen kanssa olla lähellä mun pituutta.

Luultavasti olen tietämättäni ja ei tahallisesti aiheuttanut joillekin miehille tuon pettymyksen olemalla luonnossa lihavampi kuin kuvassa tai kuvissa. Pyrin kyllä mahdollisimman rehelliseen kuvaan ja kuvat on aina myös tuoreita + kerron mitatkin toisinaan jos tulee puheeksi mutta joskus kuva on kuitenkin tainnut hämätä. 

Kikkelin pienuus. Se oli kuin mun peukalo terhakkaana.

Kyllä, en enää pitänyt yhteyttä.

Se ei tajunnu laittaa kumisaappaita vaan sillä oli tennissukat ja sandaalit.

Jännää kun naiset ovat järjestään 10-15 kg isompia kuin mitä kivansa antavat ymmärtää. Tosin kun tuon on oppinut, niin en ole enää lähtenyt tapaamaan ketään josta ei ole kokovartalokuvaa normaalista kuvakulmasta ja siten että henkilö ei ole pieni piste horisontissa.

Kysyn myös aina että miten tuore kuva on kyseessä. 

Nainen olikin 10-15kg tukevampi kuin kuvissa, valitettavasti se on itselle iso turnoff. Haen kuitenkin normaalivartaloista ihmistä, joka tykkää liikkua ja pitää itsestään huolta. En mitään sipsiämussuttavaa sohvaperunaa, joka hyllyy kuin mikäkin hyytelö.

Ja en todellakaan ole itse mikään veistos.

Älkää naiset lisääntykö noiden lyhyiden miesten kanssa, niin loppuu se evoluutiokehitys siihen.

Mies oli etukäteen sanonut olevansa 165 cm pitkä. Itse olen 166 cm enkä käytä korkkareita. Tavatessa mies oli minua päätä lyhyempi.

Vierailija kirjoitti:

Kikkelin pienuus. Se oli kuin mun peukalo terhakkaana.

Kyllä, en enää pitänyt yhteyttä.

Täälläkin on tullut oikeasti katkarapu juhlakunnossa vastaan. Yritti kinuta jatkotreffejä, mutta lopetin homman heti alkuunsa. Ihan vähän kävi sääliksi miehen puolesta. Luuli olevansa vielä valtava catch.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetellään, miksi nainen haluaa vähän itseään pidemmän miehen.

Minäkin haluan. Olen itse vähän roteva ja harteikas, ja lyhyet miehet ovat usein myös sirompia kuin minä. Tunnen heidän rinnalla itseni ihan tankiksi, ja kuin voisin nostaa heidät ilmaan tai likistää alleni.

Kukaan nainen ei miehensä rinnalla halua tuntea itsensä dinosaurukseksi.

Jos mies olisikin myös vanttera ja harteikas, sopisimme hyvin yhteen.

Nyt minulla on mies, joka on lihaksikas, pitkä ja roteva, niin että jopa minä näytän naisellisen pieneltä hänen rinnallaan. Ihanaa.

Minä en näytä rotevalta varmaan yhdenkään miehen rinnalla. En halua tuntea itseäni pieneksi enkä suojelluksi. Silti pidän pitkistä miehistä.

Minusta on aivan luonnollista pitää viehättävänä korostuneita vastakkaisen sukupuolen tuntomerkkejä. Siis jos on hetero.

Miehillä niitä tuntomerkkejä ovat juuri se pituus, leveät hartiat, matala ääni, isot kädet jne. On maailman luonnollisin asia pitää jotain noista tai kaikkia puoleensavetävinä ominaisuuksina. Silti naisia syyllistetään tästä aivan valtavasti. Ja naiset ovat koko ajan pyytelemässä anteeksi. Ei ole mitään syytä.

On aivan luonnollista pitää siroja ja sopusuhtaisen painoisia naisia viehättävinä. Miehet ovat sukupuoleltaan skrodempia ja siksi arvostavat naisissa päinvastaista ulkonäköä. Tällä läskipalstalla miesten pitäisi koko ajan olla pyytelemässä anteeksi kun itsekurittomat läskipallerot vaahtoavat, ettei heidän läskinsä saisi haitata yhtään eikä ketään.

Tuo vaahtoaminen on kohdistunut ihmisiin, jotka tuijottavat "läskipalleroita" ravintolassa ym. En ole ikinä nähnyt palstalla kenenkään naisen vaahtoavan, kun sai mieheltä pakit ylipainon vuoksi. Saitko sinäkään "vaahtoamista" osaksesi tuon kommenttisi takia?

Minua muuten solvattiin täällä mm. pinnalliseksi kanaksi, kun sanoin että pidän pitkistä miehistä. N55kg

Ja minun viestiäni alapeukutettiin yli 50 kertaa kun sanoin että tinderdeitti oli liian lyhyt enkä hänestä siksi viehättynyt. Näemmä nainen ei itse saa päättää millaisista miehistä viehättyy.