Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Testamentin voi ohittaa vaatimalla lakiosuuden.Itse olen tehnyt niin,koska yksi perikunnan jäsen varasti valtavasti rahaa dementoituneelta vanhemmalta.Ainakin näissä tapauksessa suosittelen.Perintö olisi mennyt vähitellen tyypin kurkusta alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Puolison rajaaminen ei loukkaa ketään, jos perillesällä ei edes ole puolisoa silloin hänen hyväkseen on tehty testamentti. Mutta silloin kun kyseessä on lapsen pitkäaikainen puoliso jonka kanssa on oltu paljon tekemisissä, niin onhan se nyt ihan pelkkää vittuilua lapsen puolisolle että tehdään testamenttiin tuollainen rajaus ja lisäksi se on epäluottamuslause omaa lasta kohtaan. Minusta se on lapsen ja hänen puolisonsa asia sopia miten tulevien peritöjensä kanssa toimivat, jos haluavat niin voivat tehdä avioehdon jossa rajaavat perinnöt pois avio-oikeudesta.
Samoin minä ajattelen, että puolison rajaaminen perinnöstä on ihan järkevää. Aion itsekin tehdä niin (näitä to-do -listalla olevia asioita). Se on loukkaavaa, että sanotaan että teimme tällaisen rajauksen, koska puolisosi on rahanahne ja vain perinnön perässä.
T. 8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Puolison rajaaminen ei loukkaa ketään, jos perillesällä ei edes ole puolisoa silloin hänen hyväkseen on tehty testamentti. Mutta silloin kun kyseessä on lapsen pitkäaikainen puoliso jonka kanssa on oltu paljon tekemisissä, niin onhan se nyt ihan pelkkää vittuilua lapsen puolisolle että tehdään testamenttiin tuollainen rajaus ja lisäksi se on epäluottamuslause omaa lasta kohtaan. Minusta se on lapsen ja hänen puolisonsa asia sopia miten tulevien peritöjensä kanssa toimivat, jos haluavat niin voivat tehdä avioehdon jossa rajaavat perinnöt pois avio-oikeudesta.
Vanhempien asettama avio-oikeuden rajaaminen ei mitenkään estä lasta jakamasta avioerossa perintönsä puolisonsa kanssa kuten haluavat. Mutta se suojelee lasta siltä, että sinusta sattuisi kuoriutumaan kusipää. Sen epäileminen ei ole epäluottamuslause sinua kohtaan, koska sinun ei ole pakko olla kusipää :)
Ei kai tuo perinnön saajan ja hänen puolinsonsa välejä mitenkään närästä. Vainaja on myös kritiikin ulkopuolla. Sen sijaan leski on se joka voi saada kuraa nikaan kun lapset ja heidän puolisonsa tajuavat että tuollaisia rajauksia on tehty, eikä heihin luoteta.
Kyllä ehdottomasti kannattaa liittää testamenttiin lauseke, jolla lasten puolisot suljetaan perinnön ulkopuolelle.
Naapurin rouva muutti kotoa pois toisen miehen luo ja teini-ikäiset lapset jäivät isälleen. Miehen isä kuoli, eikä ollut testamenttia. Mies peri isänsä kaksion. Koska avioero ei ollut vielä voimassa, joutui mies antamaan vaimolleen sekä puolet yhteisen kodin arvosta että puolet myös kaksion arvosta.
Helvetin ahne miniä oot. Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
No tuskinpa se purjevene ainoa omaisuus siellä on? Ottaisit siis henkilökohtaisena vittuiluna sen, että avioparin yhteinen asunto säilyisi isäsi kuoleman jälkeen ensin äidilläsi, ennen kuin sinä perisit sen? Oletko vähän vajaa vai mistä tässä on kyse?
Leskellä on aina muutenkin asumisoikeus heidän yhteiseen kotiinsa, joten tuon vuoksi ei tarvi tehdä mitään järjestelyjä.
Ap ei ole muuttamassa appivanhempien kotiin, vaan mielellään käyttäisi venettä jota appivanhemmat eivät enää pysty itse käyttämään.
Joo? Se vene on yksi asia. Täysin TOINEN ASIA on se, että appivanhemmat haluavat, että ensimmäisen kuoltua oma puoliso saa siinä vaiheessa pitää yhteisen omaisuuden. Siihen varmaan tärkeimpänä kuuluu asunto. Niin ap vetää hernettä nenään tästä! Mitä kohtaa sä et tässä käsitä???
Mitä sinä siitä asunnosta jankutat, koska siitä ei nyt ole kysy ja leski saa asua siinä ilman testamenttiäkin vaikka sen omistus siirtyisi perillisille.
Nyt puhutaan purjeveneestä jota apppivanhemmat eivät pysty enää itse käyttämään, mutta eivät halua antaa poiskaan.
Mutta halusivat myydä? Miksi ihmeessä se pitäisi antaa? Ja siksi jankutin, kun ap ITSE valitti siitä, että mies ei tulekaan perimään ekan vanhemman kuoleman jälkeen, vaan nämä olivat tehneet keskinäisen testamentin. Niin miksi ap otti sitä lainkaan puheksi, jos se ei häntä hierrä? Ja mieluummin leski omistaa kuule sen asunnon, jos vaikka sairastuu voi sen myydä, eikä "vain asua siinä". Perkele.
Ja rahat käyttää vaikka keittiön remppaan tai auton vaihtoon.
Mulla on iäkkäät vanhemmat, mutta iästä huolimatta he haluavat elää ihmisarvoista ja turvallista elämää.
Ikä tuo monia rajoitteita ja jos haluaa elää kotona, niin on tehtävä muutostöitä.
Isäni juuri joutui vaihtamaan autoa, kun vaihteisto oli liian jäykkä, kun oikeaa kättä ei ole saatu kuntoon ja wc remppa sai jäädä odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.
Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Olisi kannattanut kasvattaa lapsensa niin että eivät ota itselleen kusipäisiä ahneita puolisoita. Minun lapsilla on niin mukavat puolisot, että ei tulisi mieleenkään rajata näiden avio-oikeutta testamentilla. Tosin lapseni eivät ole kyllä naimisissakaan, joten avio-oikeus ei vielä ole ajankohtainen muutenkaan.
Avio-oikeutta ei kyllä kannattaisi perustaa lasten kumppaneiden mukavuuteen, voih! Siis apua miten lapsellista ajattelua. Kyllä lapsiasi sitten vituttaa, kun et suojannut omaisuutta heille kaikenvaralta, jos heillekin tulisi vaikkapa ero. Koska se suoja ei mitään haittaa, jos kaikki menee lapsillasi hyvin.
Se on lasten oma tehtävä suojata omaisuutensa ja se tehdään avioehdolla tai sillä että ei mennä avioon.
Miksi se näin täytyy rajata? Oletko jotenkin riippuvainen appivanhempiesi kuvitellusta ajattelusta, että olet heille kuin oma lapsi? Grow up.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.
Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.
No, näitäkin rikkaita perineitä on, jotka odottavat. Sillä ei useinkaan päästä Suomen verorikkaiden kärkeen, ressukka luuloinesi. Minusta jo parin millin perintö on aika suuri.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näytä tajuavan, miltä oma käytös näyttää muiden silmissä. Olet ehkä ajattelevinasi vilpittömästi, että ennakkoperintö olisi ollut win-win kaikille osapuolille, mutta et ymmärrä, että sinun roolissasi ihminen ei vain voi ehdottaa moista ilman, että vaikuttaa ahneelle. Tulee mieleen, että ylität reviirirajan ilman että hahmotat sitä itse. Kannattaa miettiä asiaa.
Samoin suljet silmäsi siltä, että appivanhempasi ehkä ovat rahan tarpeessa. Kehtaisitko ehdottaa naapurille, joka myy autoaan, että lahjoita tuo meille, voimme kyyditä sinua tarvittaessa?
Kyllä minä olen antanut tuttaville tavaroita joita en itse tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi tökeröä mennä puhumaan mistään ennakkoperinnöstä!!!
Me miehen kanssa teemme testamentin. Ja siihen kyllä tulee pykälä, joka sulkee tyttären tulevan puolison ulos. Eli jos tytär ikinä eroaa, peritty omaisuus pysyy tyttärellä.
Ihme lokki olet ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.
Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.
No, näitäkin rikkaita perineitä on, jotka odottavat. Sillä ei useinkaan päästä Suomen verorikkaiden kärkeen, ressukka luuloinesi. Minusta jo parin millin perintö on aika suuri.
Haistappa vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tekivät lasten puolisot pois sulkevan testamentin jo silloin, kun me lapset olimme nuoria. Näin ollen lauseke ei ole nykyisiä puolisoita vastaan suunnattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näytä tajuavan, miltä oma käytös näyttää muiden silmissä. Olet ehkä ajattelevinasi vilpittömästi, että ennakkoperintö olisi ollut win-win kaikille osapuolille, mutta et ymmärrä, että sinun roolissasi ihminen ei vain voi ehdottaa moista ilman, että vaikuttaa ahneelle. Tulee mieleen, että ylität reviirirajan ilman että hahmotat sitä itse. Kannattaa miettiä asiaa.
Samoin suljet silmäsi siltä, että appivanhempasi ehkä ovat rahan tarpeessa. Kehtaisitko ehdottaa naapurille, joka myy autoaan, että lahjoita tuo meille, voimme kyyditä sinua tarvittaessa?
Kyllä minä olen antanut tuttaville tavaroita joita en itse tarvi.
Ai auton ja purjeveneen arvoisia asioita, siinä muutaman kymppitonnin tavaroitako? ;D
MITEN SÄ KEHTAAT MENNÄ EHDOTTAA TOLLASTA SUN APPIVANHEMMILLE??????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Ymmärrän paremmin kuin arvaatkaan. Ja toivottavasti sinä ymmärrät, etten missään vaiheessa puhunut pilkuisista perusomistuksista. Oli perintö tulossa tuhansia euroja ja tai miljoonia, ajattelisin aivan samalla lailla. Sitä kutsutaan oikeudentajuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Varmaan vielä mainostatte jo nyt eläessänne lastenne puolisoille että heidän avio-oikeutensa perintöön on rajattu pois? Tuollainen on kyllä melko ilkeää vittuilua.
Jos asia selviää vasta toisen kuollessa, niin leskelle voi tulla aika yksinäinen loppuvanhuus kun lapset ja puolisonsa kokevat tulleensa loukatuiksi.
Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat myös avioehdon mainitsemisesta. Miksi rikkaamman osapuolen pitäisi todistella rakkauttaan asettamalla iso osa omaisuudestaan tyrkylle avioeron tapahtuessa? Suoranaiseksi rahalliseksi kannustimeksi erota? Kaikkien avioerojen osapuolet ovat joskus rakastaneet toisiaan, rakkaus ei ole todiste ettei eroa joskus tapahtuisi.
Jos liitto sujuu sopuisasti, avioehdosta tai avio-oikeuden rajaamisesta perintöön ei ole mitään haittaa, koska yhteistaloudessa rahat hyödyttävät kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Tosi tökeröä mennä puhumaan mistään ennakkoperinnöstä!!!
Me miehen kanssa teemme testamentin. Ja siihen kyllä tulee pykälä, joka sulkee tyttären tulevan puolison ulos. Eli jos tytär ikinä eroaa, peritty omaisuus pysyy tyttärellä.
Ihme lokki olet ap
Tytär testamenttaa sen aikanaan miehelleen koska haluaa suojata sen lapasiltaan ja näiden puolisoiltaa, silloin se lähtee suvusta.
Se on lasten oma tehtävä suojata omaisuutensa ja se tehdään avioehdolla tai sillä että ei mennä avioon.