Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Kylläpä pikkuisen tunteita herättää tämä. Mitä pahaa en tässä ehdotuksessani appivanhemmille ajatellut. Jos itse joutuisin vanhuuden vuoksi luopumaan veneestä, enkä niitä venerahoja mihinkään tarvitsisi, niin todellakin antaisin veneen ennakkoperintönä. Pääsisin itsekin vielä purjehtimaan, plus että rakas lapseni perhe pääsisi. Ajattelein hieman lapsenlapsianikin. Vahvistaisin tällaisella päätöksellä suhdettani jälkeläisiini. Mitä muuta arvokasta minulla olisi? Että kuka se tässä itsekäs on.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä pikkuisen tunteita herättää tämä. Mitä pahaa en tässä ehdotuksessani appivanhemmille ajatellut. Jos itse joutuisin vanhuuden vuoksi luopumaan veneestä, enkä niitä venerahoja mihinkään tarvitsisi, niin todellakin antaisin veneen ennakkoperintönä. Pääsisin itsekin vielä purjehtimaan, plus että rakas lapseni perhe pääsisi. Ajattelein hieman lapsenlapsianikin. Vahvistaisin tällaisella päätöksellä suhdettani jälkeläisiini. Mitä muuta arvokasta minulla olisi? Että kuka se tässä itsekäs on.
AP
Ymmärrän kyllä ajatuksenjuoksuasi, mutta en sitä, että sua harmittaa, ettette saaneet ilmaista venettä? Oliko teillä siis sellaiseen jokin oikeus ja jos niin mikä...?
Ja miksi oletat, että he eivät mihinkään niitä rahoja tarvitsisi? En minäkään välttis kehtaisi niitä lapsiltani ottaa, ellei sitten alihintaan, jos lapsi haluaisi venen ja muuten möisin sen. Mutta n nyt ymmärrä, miksi veneestä PITÄÄ ilmaiseksi luopua?
Kun jos ne appivanhemmat eivät oleet "budjetoineet" venettä kellekään lahjaksi, vaan osaksi talouttaa, jotka rahat todellakin tarvitsisivat? Eivät ole edes mitään rikkaita, jos 250 000 on koko yhteinn omaisuus.
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä se, että vähänkö niitä on nähty tilanteita, joissa vene annettaisiin ja otettaisiin hymysuin vastaan kaunein lupauksin kuljettaa vanhuksia veneilemässä, ja sitten nuorella polvella ei ole koskaan halua ottaa vanhuksia mukaan. Vähän paha appivanhemmilla olisi enää siinä sitten inistä.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Ok. Eli siitä lopullisesta perintöosuudesta (25 % kun on kaksi poikaa) vanhemmat voivat suojata toisilleen puolet. Eli leski saa 75 %, jos lapset vaativat (riitauttavat) asian ja saavat molemmat 12.5 %. JOs eivät vaadi, niin leski saa 100 %.
Jos ei riitauta vaan tyytyy asiaan, kuinka paljon ne verot suurinpiirtein ovat, jos kokonaisomaisuuden arvo on noin 250 000€? Alkoi kiinnostaa tuollainenkin kauhuskenario.
AP
Että sä oot ällöttävä harakka. Kerää ihan itse rahasi omalla työllä, kun kerran noin himoitset.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä pikkuisen tunteita herättää tämä. Mitä pahaa en tässä ehdotuksessani appivanhemmille ajatellut. Jos itse joutuisin vanhuuden vuoksi luopumaan veneestä, enkä niitä venerahoja mihinkään tarvitsisi, niin todellakin antaisin veneen ennakkoperintönä. Pääsisin itsekin vielä purjehtimaan, plus että rakas lapseni perhe pääsisi. Ajattelein hieman lapsenlapsianikin. Vahvistaisin tällaisella päätöksellä suhdettani jälkeläisiini. Mitä muuta arvokasta minulla olisi? Että kuka se tässä itsekäs on.
AP
Edelleen sinä se itsekäs olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
No sn asian nyt ei pitäisi olla "miniän statuksen" varassa millään tavalla muutenkaan, vaan lähteä aidosta halusta auttaa, ja ellei sitä ole, niin miksi ihmeessä autella?
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
Puolison mummo harmitteli vanhoilla päivillään että hänellä ei ole tytärtä (viisi poikaa). Koska kukaan ei käy katsomassa häntä eikä auta häntä ja arveli että jos olisi tytär, niin häntä varmaan kiinnostaisi enemmän. Samainen mummo on aikoinaan suututtanut kaikki miniänsä, olisi melkein tehnyt mieli muistuttaa häntä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi kannattaakin vihjata, että vanhemmat tekevät testamentin, jolla suljetaan aviopuolisot ulos perinnöstä, koska jos testamenttia ei ole, niin ei käy. Tai tuskin itse haluat vihjata, mutta annan maailmankaikkeudelle sellaisen tehtävän, että joku vihjaa. Elleivät he nyt sitä itse ymmärrä.
Eivätköhän ymmärrä, toivon ainakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Ok. Eli siitä lopullisesta perintöosuudesta (25 % kun on kaksi poikaa) vanhemmat voivat suojata toisilleen puolet. Eli leski saa 75 %, jos lapset vaativat (riitauttavat) asian ja saavat molemmat 12.5 %. JOs eivät vaadi, niin leski saa 100 %.
Jos ei riitauta vaan tyytyy asiaan, kuinka paljon ne verot suurinpiirtein ovat, jos kokonaisomaisuuden arvo on noin 250 000€? Alkoi kiinnostaa tuollainenkin kauhuskenario.
AP
Käsittääkseni perillisen pitää vaatia lakiosanasa, joten jos toinen perillinen ei vaadi mitään, niin hänenkin osuutensa siirtyy leskelle.
http://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/EtusivuPerintovero.aspx
Siis ei mitään veroja makseta jos ei saa mitään perintöä, vaan kaikki menee leskelle. Perintöveroa joutuu maksamaan saadessaan perintöä, eli esimerkisi siinä tapauksessa että perintö kyllä jaetaan mutta sen käyttöoikeus säilyy leskellä, esimerkiksi asunto. Mutta se alentaa veroja jos perinnön hallinnassa on rajoituksia.
Jos omaisuus on 250 tonnia ja miehesti vaatii siitä lakiosan, niin vero on vajaan tonnin.
Mäkin pelästyin äitini perittyäni (mutta niin että koko omaisuusnoli edelleen isän käytössä), että meiltä menee talo alta perintöveroja maksellessa. Koska käyttöoikeutta ei minulla ole ja isäni on aika nuori (seitsemänkymppinen), niin verot alenivat paljon. Koko perinnöstä meni vain parikymmentätuhatta veroja ja omaisuus oli siis isompi (+kesämökki, sijoitusasunto, autoja) ja minä ainoa lapsi.
T.8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
No jos molemmat vanhemmat ovat olleet aina vain täysin oman taloutensa varassa, niin sitten ymmärrän näkökantasi. Mutta minun vanhempani ovat perineet aika paljon, joten kyllä siitä osa minulle kuuluu, ei ole ollut heidän ansiotaan saada se sen enempää, kuin tulee minunlaan olemaan. Taidat olla kurjalistoa perimältäsi tai jotain muuta surkeaa luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
No tuskinpa se purjevene ainoa omaisuus siellä on? Ottaisit siis henkilökohtaisena vittuiluna sen, että avioparin yhteinen asunto säilyisi isäsi kuoleman jälkeen ensin äidilläsi, ennen kuin sinä perisit sen? Oletko vähän vajaa vai mistä tässä on kyse?
Leskellä on aina muutenkin asumisoikeus heidän yhteiseen kotiinsa, joten tuon vuoksi ei tarvi tehdä mitään järjestelyjä.
Ap ei ole muuttamassa appivanhempien kotiin, vaan mielellään käyttäisi venettä jota appivanhemmat eivät enää pysty itse käyttämään.
Joo? Se vene on yksi asia. Täysin TOINEN ASIA on se, että appivanhemmat haluavat, että ensimmäisen kuoltua oma puoliso saa siinä vaiheessa pitää yhteisen omaisuuden. Siihen varmaan tärkeimpänä kuuluu asunto. Niin ap vetää hernettä nenään tästä! Mitä kohtaa sä et tässä käsitä???
Mitä sinä siitä asunnosta jankutat, koska siitä ei nyt ole kysy ja leski saa asua siinä ilman testamenttiäkin vaikka sen omistus siirtyisi perillisille.
Nyt puhutaan purjeveneestä jota apppivanhemmat eivät pysty enää itse käyttämään, mutta eivät halua antaa poiskaan.
Appivanhemmilla on täysi oikeus tehdä omasta veneestään vaikka juhannuskokko, ja jotkut ovat tehneetkin, kun ovat hermostuneet ahneisiin sukulaisiin.
Toivottavasti se vene mätänee romuksi säilytyspaikassaan hoidon puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä pikkuisen tunteita herättää tämä. Mitä pahaa en tässä ehdotuksessani appivanhemmille ajatellut. Jos itse joutuisin vanhuuden vuoksi luopumaan veneestä, enkä niitä venerahoja mihinkään tarvitsisi, niin todellakin antaisin veneen ennakkoperintönä. Pääsisin itsekin vielä purjehtimaan, plus että rakas lapseni perhe pääsisi. Ajattelein hieman lapsenlapsianikin. Vahvistaisin tällaisella päätöksellä suhdettani jälkeläisiini. Mitä muuta arvokasta minulla olisi? Että kuka se tässä itsekäs on.
AP
Sinä olet uskomattoman ahne ja tyhmä ihminen. Sulla ei ole mitään oikeutta pyytää appivanhemmilta mitään. Kuinka hvetin huonosti sut on kasvatettu? Oikeasti todella kuvottavaa ja vastenmielistä kärkkyä vielä elossa olevien omaisuutta. Jos sä haluat veneen, sä säästät ja ostat sen. Alapas katsella mistä vois karsia jotta rahat saa kokoon. Sun aloitukses on törkeintä mitä olen hetkeen lukenut, en tajua miten miehes enää on tuollaisen juntin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
Puolison mummo harmitteli vanhoilla päivillään että hänellä ei ole tytärtä (viisi poikaa). Koska kukaan ei käy katsomassa häntä eikä auta häntä ja arveli että jos olisi tytär, niin häntä varmaan kiinnostaisi enemmän. Samainen mummo on aikoinaan suututtanut kaikki miniänsä, olisi melkein tehnyt mieli muistuttaa häntä tästä.
No, rahallako sitten olisitte käyneet hoivaamassa mummoa?? ;)
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.