Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Kuulostat ap. mun edesmenneeltä työkaverilta. Töissä hän jakoi appivanhempiensa varallisuutta, jopa huonekalut, mitä hänen miehensä lapsuuden kodista kuuluu "meidän perintöön", vaikka appivanhemmat olivat vanhoja, niin saivat elää kuitenkin pitkän elämän ja elävät kait vieläkin.
Me työkaverit saatiin kuulla "perinnönjakoa" kyllästymiseen asti ja kuinka appivanhemmat olivat ahneita ja vanhuuden höperöitä, kun eivät ymmärtäneet ennakkoperinnöistä mitään, kun he olivat niitä jotka tarvitsivat tavarat ja rahat, eikä appivanhemmat.
Ikävä kyllä luoja päätti toisin ja työkaverini sairastui ja menehtyi ja käsittääkseni nuo 95v. appivanhemmat elävät vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
Puolison mummo harmitteli vanhoilla päivillään että hänellä ei ole tytärtä (viisi poikaa). Koska kukaan ei käy katsomassa häntä eikä auta häntä ja arveli että jos olisi tytär, niin häntä varmaan kiinnostaisi enemmän. Samainen mummo on aikoinaan suututtanut kaikki miniänsä, olisi melkein tehnyt mieli muistuttaa häntä tästä.
No, rahallako sitten olisitte käyneet hoivaamassa mummoa?? ;)
Tuon mummon tapauksessa kyse oli kyllä myös rahasta, mutta myös vähättelystä ja haukkumisesta.
Kyllä minusta aikankin tuntuisi vähän pahalta jos läheiset ihmiset tekisivät päätöksiä joilla rajaavat minut pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
Appiukko on aikoinaan perinyt kymmeniä tuhansia hehtaareja metsää, eikä enää ole jäjellä juuri mitään ja varmasti ehtii ryypätä nuo loputkin ennen kuin heittää veivinsä.
Hoh hoijaa, provot aina vaan paskempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Olisi kannattanut kasvattaa lapsensa niin että eivät ota itselleen kusipäisiä ahneita puolisoita. Minun lapsilla on niin mukavat puolisot, että ei tulisi mieleenkään rajata näiden avio-oikeutta testamentilla. Tosin lapseni eivät ole kyllä naimisissakaan, joten avio-oikeus ei vielä ole ajankohtainen muutenkaan.
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitun vittu kun tää palsta ei päivitä ketjua!!!!
Vierailija kirjoitti:
Kun jos ne appivanhemmat eivät oleet "budjetoineet" venettä kellekään lahjaksi, vaan osaksi talouttaa, jotka rahat todellakin tarvitsisivat? Eivät ole edes mitään rikkaita, jos 250 000 on koko yhteinn omaisuus.
Jos okt niin kuin ap. kertoi, muutama kymppitonni menee helposti jo talon remppakuluhin esim. katto-, ikkuna ja ovi rempat, uusi ulkovarasto, auton vaihto jne
Huvittavaa, jos appivanhemmat elävät, niin ap. puhuu jo perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Varmaan vielä mainostatte jo nyt eläessänne lastenne puolisoille että heidän avio-oikeutensa perintöön on rajattu pois? Tuollainen on kyllä melko ilkeää vittuilua.
Jos asia selviää vasta toisen kuollessa, niin leskelle voi tulla aika yksinäinen loppuvanhuus kun lapset ja puolisonsa kokevat tulleensa loukatuiksi.
Ap ei näytä tajuavan, miltä oma käytös näyttää muiden silmissä. Olet ehkä ajattelevinasi vilpittömästi, että ennakkoperintö olisi ollut win-win kaikille osapuolille, mutta et ymmärrä, että sinun roolissasi ihminen ei vain voi ehdottaa moista ilman, että vaikuttaa ahneelle. Tulee mieleen, että ylität reviirirajan ilman että hahmotat sitä itse. Kannattaa miettiä asiaa.
Samoin suljet silmäsi siltä, että appivanhempasi ehkä ovat rahan tarpeessa. Kehtaisitko ehdottaa naapurille, joka myy autoaan, että lahjoita tuo meille, voimme kyyditä sinua tarvittaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "omaisuuden pitäminen suvussa" on siinä mielessä katala että omaishoitokuvioiden tullessa ajankohtaiseksi miniä ei ole käytettävissä. Ennen oli eri tavalla kun puolisoa ei rajattu perinnön ulkopuolelle.
Puolison mummo harmitteli vanhoilla päivillään että hänellä ei ole tytärtä (viisi poikaa). Koska kukaan ei käy katsomassa häntä eikä auta häntä ja arveli että jos olisi tytär, niin häntä varmaan kiinnostaisi enemmän. Samainen mummo on aikoinaan suututtanut kaikki miniänsä, olisi melkein tehnyt mieli muistuttaa häntä tästä.
No, rahallako sitten olisitte käyneet hoivaamassa mummoa?? ;)
Tuon mummon tapauksessa kyse oli kyllä myös rahasta, mutta myös vähättelystä ja haukkumisesta.
Kyllä minusta aikankin tuntuisi vähän pahalta jos läheiset ihmiset tekisivät päätöksiä joilla rajaavat minut pois.
Siis tarkoitatko avio-oikeutta? Miksi olet antanut itsesi ikinä ajatellakaan sitä oikeutenasi puolisosi vanhempien omaisuuteen?
Minunkin appivanhemmat ovat varakkaita. Paljon paljon rikkaampia kuin me.
Ainoa mitä olen heiltä pyytänyt on tarpeetonta tavaraa.
Olen "pakon" edessä konmarittanut meiltä ylimääräiset tavarat pois ja heillä on koti täynnä.
Asuvat 350 neliön asunnossa, kaikki huoneet, kaikki kaapit ovat aivan täynnä.
Joten minä olen saanut heiltä kirpputoritavaraa aina autolastillisen kun käymme heillä ja rahoilla olen ostanut ruokaa.
Vielä on kaikki laskut saatu maksettua mutta ylimääräiseen ei ole rahaa.
Kohta tulee pääsiäinen ja anoppi kertoi jo on taas monta kasaa valmiina.
Vähän enemmän piste fi on meidän ruokarahojen maksaja tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kyllä ketään yli 50-vuotiasta, joka ei olisi tehnyt keskinäistä omistusoikeustestamenttia ja jossa ei olisi suljettu lasten aviopuolisoita pois. Yhdessä vaiheessa suosittiin hallintaoikeustestamenttia, mutta koska niistä on paljon huonoja kokemuksia, niin harvempi enää päätyy niihin.
Monella 30-40-vuotiaalla ei ole vielä testamenttia, koska kuolema tuntuu kaukaiselta, mutta viisikymppisten lähestyessä ja omien vanhempien ikääntymistä seuratessa testamentin teko muistuu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Puolison rajaaminen ei loukkaa ketään, jos perillesällä ei edes ole puolisoa silloin hänen hyväkseen on tehty testamentti. Mutta silloin kun kyseessä on lapsen pitkäaikainen puoliso jonka kanssa on oltu paljon tekemisissä, niin onhan se nyt ihan pelkkää vittuilua lapsen puolisolle että tehdään testamenttiin tuollainen rajaus ja lisäksi se on epäluottamuslause omaa lasta kohtaan. Minusta se on lapsen ja hänen puolisonsa asia sopia miten tulevien peritöjensä kanssa toimivat, jos haluavat niin voivat tehdä avioehdon jossa rajaavat perinnöt pois avio-oikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Olisi kannattanut kasvattaa lapsensa niin että eivät ota itselleen kusipäisiä ahneita puolisoita. Minun lapsilla on niin mukavat puolisot, että ei tulisi mieleenkään rajata näiden avio-oikeutta testamentilla. Tosin lapseni eivät ole kyllä naimisissakaan, joten avio-oikeus ei vielä ole ajankohtainen muutenkaan.
Avio-oikeutta ei kyllä kannattaisi perustaa lasten kumppaneiden mukavuuteen, voih! Siis apua miten lapsellista ajattelua. Kyllä lapsiasi sitten vituttaa, kun et suojannut omaisuutta heille kaikenvaralta, jos heillekin tulisi vaikkapa ero. Koska se suoja ei mitään haittaa, jos kaikki menee lapsillasi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Puolison rajaaminen ei loukkaa ketään, jos perillesällä ei edes ole puolisoa silloin hänen hyväkseen on tehty testamentti. Mutta silloin kun kyseessä on lapsen pitkäaikainen puoliso jonka kanssa on oltu paljon tekemisissä, niin onhan se nyt ihan pelkkää vittuilua lapsen puolisolle että tehdään testamenttiin tuollainen rajaus ja lisäksi se on epäluottamuslause omaa lasta kohtaan. Minusta se on lapsen ja hänen puolisonsa asia sopia miten tulevien peritöjensä kanssa toimivat, jos haluavat niin voivat tehdä avioehdon jossa rajaavat perinnöt pois avio-oikeudesta.
Vanhempien asettama avio-oikeuden rajaaminen ei mitenkään estä lasta jakamasta avioerossa perintönsä puolisonsa kanssa kuten haluavat. Mutta se suojelee lasta siltä, että sinusta sattuisi kuoriutumaan kusipää. Sen epäileminen ei ole epäluottamuslause sinua kohtaan, koska sinun ei ole pakko olla kusipää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Jep, mikään ei kiellä kusipäisyyttä. Aika moni onkin kusipää ihan vain siksi että voi olla.