Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat tekivät lasten puolisot pois sulkevan testamentin jo silloin, kun me lapset olimme nuoria. Näin ollen lauseke ei ole nykyisiä puolisoita vastaan suunnattu.
Juuri näin. Todella lapsellista ottaa se itseä vastaan suunnatuksi toimeksi. Mitään oikeutta kun siihen ei ole anyways, niin mitä haittaa kyseisestä lausekkeesta on? Lapsi voi antaa kumppanilleen silti avioerossa siitä mitä haluaa, jos haluaa (en kyllä tajua miksi haluaisi, ja sitä varten se just on). Ja jos lapsi kuolee, ja hänellä on lapsia, niin lauseke suojaa lastenlapsille sen omaisuuden, vaikka vanhempi menisi naimisiin henkilön kanssa, joka ei ole lastenlasten vanhempi. Menee nekin rahat vernperinnölle, eikä vieraan lapsille, esimerkiksi.
Mun isoäidin papereissa on lukenut, että avio-oikeutta lahjaan/perintöön jne ei ole saajan kulloisellakaan aviopuolisolla! :D Ei oteta etukäteen kantaa, josko se tyyppi vaikka vaihtuu eikä tiedetä edes, kuka se on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.
Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.
No, näitäkin rikkaita perineitä on, jotka odottavat. Sillä ei useinkaan päästä Suomen verorikkaiden kärkeen, ressukka luuloinesi. Minusta jo parin millin perintö on aika suuri.
Haistappa vittu.
Onneksi ei provo mene lainkaan tunteisiin. 😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂😋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Olisi kannattanut kasvattaa lapsensa niin että eivät ota itselleen kusipäisiä ahneita puolisoita. Minun lapsilla on niin mukavat puolisot, että ei tulisi mieleenkään rajata näiden avio-oikeutta testamentilla. Tosin lapseni eivät ole kyllä naimisissakaan, joten avio-oikeus ei vielä ole ajankohtainen muutenkaan.
Avio-oikeutta ei kyllä kannattaisi perustaa lasten kumppaneiden mukavuuteen, voih! Siis apua miten lapsellista ajattelua. Kyllä lapsiasi sitten vituttaa, kun et suojannut omaisuutta heille kaikenvaralta, jos heillekin tulisi vaikkapa ero. Koska se suoja ei mitään haittaa, jos kaikki menee lapsillasi hyvin.
Se on lasten oma tehtävä suojata omaisuutensa ja se tehdään avioehdolla tai sillä että ei mennä avioon.
Miksi se näin täytyy rajata? Oletko jotenkin riippuvainen appivanhempiesi kuvitellusta ajattelusta, että olet heille kuin oma lapsi? Grow up.
Ainakin anopin mukaan minä olen heille kuin toinen poika. Itse asiassa vähän enemmänkin. Anoppi joskus vittuilee omalle pojalleen siitä että vävystä on heille enemmän apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Varmaan vielä mainostatte jo nyt eläessänne lastenne puolisoille että heidän avio-oikeutensa perintöön on rajattu pois? Tuollainen on kyllä melko ilkeää vittuilua.
Jos asia selviää vasta toisen kuollessa, niin leskelle voi tulla aika yksinäinen loppuvanhuus kun lapset ja puolisonsa kokevat tulleensa loukatuiksi.
Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat myös avioehdon mainitsemisesta. Miksi rikkaamman osapuolen pitäisi todistella rakkauttaan asettamalla iso osa omaisuudestaan tyrkylle avioeron tapahtuessa? Suoranaiseksi rahalliseksi kannustimeksi erota? Kaikkien avioerojen osapuolet ovat joskus rakastaneet toisiaan, rakkaus ei ole todiste ettei eroa joskus tapahtuisi.
Jos liitto sujuu sopuisasti, avioehdosta tai avio-oikeuden rajaamisesta perintöön ei ole mitään haittaa, koska yhteistaloudessa rahat hyödyttävät kaikkia.
Olen nainut henkilön jolla on samanlainen varallisuus ja tausta kuin itselläni, joten eipä ole tarvetta tehdä mitään avioehtoja pelätä taloudellista hyväksiköyttöä. Rikkaat tuntuu kaikki olevan kusipäitä.
Ai? Tuntuuko susta, että rikkaat on kusipäitä, kun et saa hyötyä heistä avioerossa taloudellisesti? Mä luulin, että se kusipää olisi se, joka haluaisi hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.
Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.
No, näitäkin rikkaita perineitä on, jotka odottavat. Sillä ei useinkaan päästä Suomen verorikkaiden kärkeen, ressukka luuloinesi. Minusta jo parin millin perintö on aika suuri.
Haistappa vittu.
Onneksi ei provo mene lainkaan tunteisiin. 😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂😋
Eiköhän se mennyt tunteissiin sinulla kun pitää alkaa keksimään henkilökohtaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ehdottomasti kannattaa liittää testamenttiin lauseke, jolla lasten puolisot suljetaan perinnön ulkopuolelle.
Naapurin rouva muutti kotoa pois toisen miehen luo ja teini-ikäiset lapset jäivät isälleen. Miehen isä kuoli, eikä ollut testamenttia. Mies peri isänsä kaksion. Koska avioero ei ollut vielä voimassa, joutui mies antamaan vaimolleen sekä puolet yhteisen kodin arvosta että puolet myös kaksion arvosta.
Tässä hyvä käytännön esimerkki, mihin tilanne voi johtaa, jos ei ole tehty lasten puolisoa poissulkevaa testamenttia.
Miniän tilannetajuttomuutta on lähteä mukaan puhumaan perinnöstä. Suu suppuun asioista jotka ei sinulle kuulu etkä niistä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Älä unta näe, sillä esim. meillä on testamentti, joka sulkee perinnöstä pois lasten avioikeuden ja suosittelen sitä kaikille, niin ahneet miniät ja vävyt eivät pääse osingoille.
Varmaan vielä mainostatte jo nyt eläessänne lastenne puolisoille että heidän avio-oikeutensa perintöön on rajattu pois? Tuollainen on kyllä melko ilkeää vittuilua.
Jos asia selviää vasta toisen kuollessa, niin leskelle voi tulla aika yksinäinen loppuvanhuus kun lapset ja puolisonsa kokevat tulleensa loukatuiksi.
Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka loukkaantuvat myös avioehdon mainitsemisesta. Miksi rikkaamman osapuolen pitäisi todistella rakkauttaan asettamalla iso osa omaisuudestaan tyrkylle avioeron tapahtuessa? Suoranaiseksi rahalliseksi kannustimeksi erota? Kaikkien avioerojen osapuolet ovat joskus rakastaneet toisiaan, rakkaus ei ole todiste ettei eroa joskus tapahtuisi.
Jos liitto sujuu sopuisasti, avioehdosta tai avio-oikeuden rajaamisesta perintöön ei ole mitään haittaa, koska yhteistaloudessa rahat hyödyttävät kaikkia.
Olen nainut henkilön jolla on samanlainen varallisuus ja tausta kuin itselläni, joten eipä ole tarvetta tehdä mitään avioehtoja pelätä taloudellista hyväksiköyttöä. Rikkaat tuntuu kaikki olevan kusipäitä.
Ai? Tuntuuko susta, että rikkaat on kusipäitä, kun et saa hyötyä heistä avioerossa taloudellisesti? Mä luulin, että se kusipää olisi se, joka haluaisi hyötyä.
Pysy provovossa.
Perintörahat tulivat eilen tilille ja koko perinnön jako meni täysin kivutta, vaikka perillisiä on viisi.
Tämä onnistui vain siksi, että perintöä jakamassa oli vain yksi nainen eikä ainotakaan miniän perkelettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniän tilannetajuttomuutta on lähteä mukaan puhumaan perinnöstä. Suu suppuun asioista jotka ei sinulle kuulu etkä niistä ymmärrä.
Tahditonta minustakin, mutta miniä ei varmaan tajunnut että appivanhemmat ovat mustasukkaisia jopa sellaisesta omaisuudestaan jota eivät enää pyty itse käyttämään.
Olisihan se oikeasti fiksua pistää omaisuus perillisille siinä vaiheessa kun vielä elää eikä sitä enää tarvitse.
Enpä usko että itse haudon omaisuuttani kuolemaani asti. En myöskään tule ottamaan vastaan vanhempieni perintöä vaan siirrän sen suoraan omille lapsilleni.
En myöskään näe tarpeelliseksi suojella lapisiani heidän omalta typeryydeltään tai puolisoiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Ymmärrän paremmin kuin arvaatkaan. Ja toivottavasti sinä ymmärrät, etten missään vaiheessa puhunut pilkuisista perusomistuksista. Oli perintö tulossa tuhansia euroja ja tai miljoonia, ajattelisin aivan samalla lailla. Sitä kutsutaan oikeudentajuksi.
Varallisuusmalli. Tajuatko, että se ei viitannut omaisuuden suuruuteen?
Ja jos vanhempani olisivat tienanneet itse, saamatta ikinä perintöä miljoonia, ja mä en perisi siitä yhtään mitään, vaan he antaisivat sen joillekin muille, niin kyllä mä olisin katkera, enkä enää rakastaisi vanhempiani. Koska en voisi nähdä heidän rakastaneen minua. Jos siis varsinkin itse tulisin huonosti toimeen vaikkapa sairaudn tai masennuksen takia. Mutta sun oikeudentuntosi onkin vähän vinksahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt testamentin nuorille sukulaisilleni, ja ilman muuta suljettiin mahdolliset puolisot pois, nykyisin tapahtuu avioeroja niin paljon, vaikkei sellaista rakkailleen toivoisikaan, niin kuitenkin se on mahdollista.
Olin vuosia sitten töissä paikassa, jossa oli paljon toimistoja ja konttoreita, mm yksi varsin persoonallisen tuomarin lakitoimisto. Kerran kuului käytävältä kovaa karjuntaa, ja kun sitten talon ravintolassa satuin hänen pöytäänsä, hän avautui siitä miten paljon vielä nykyisinkin on näitä haukkoja, jotka tulevat kyselemään, miten voisi estää, että vanha isä/äiti/molemmat saataisiin jotenkin holhoukseen, kun ovat ruvenneet tuhlailemaan, ovat jopa käyneet matkalla, ostaneet liian hyvä vaatteita jne, ja heidän odottamansa perintörahat sitten tuhlaavat. Sinä päivänä oli harvinaisen törkeä tämmöinen tapaus ollut ja tuomari sitten saattoi nämä haukat ovelle karjuen, että ettekö edes älyä hävetä, että kovalla työllä rahansa ansainneilta ihmisiltä pitäisi estää elämästä nauttiminen vanhoilla päivillään. (olen muuttanut yksityiskohtia, eikä tämä tuomari ole enää työelämässä).
Puolison rajaaminen ei loukkaa ketään, jos perillesällä ei edes ole puolisoa silloin hänen hyväkseen on tehty testamentti. Mutta silloin kun kyseessä on lapsen pitkäaikainen puoliso jonka kanssa on oltu paljon tekemisissä, niin onhan se nyt ihan pelkkää vittuilua lapsen puolisolle että tehdään testamenttiin tuollainen rajaus ja lisäksi se on epäluottamuslause omaa lasta kohtaan. Minusta se on lapsen ja hänen puolisonsa asia sopia miten tulevien peritöjensä kanssa toimivat, jos haluavat niin voivat tehdä avioehdon jossa rajaavat perinnöt pois avio-oikeudesta.
Koita nyt ymmärtää että lapsen puolisosta ei tule koskaan verisukulaista, hän ei automaagisesti muutu aapivanhempien lapseksi eikä hänellä ole mitään oikeutta appivanhempien omaisuuteen eikä appivanhemmilla ole velvollisuutta antaa omaisuuttaan vieraalle (kyllä, vieraalle) ihmiselle. Sä voi toki olla mitä mieltä tahansa mutta näin nämä asiat oikeasti menevät vaikka sua kuinka ottais aivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän tilannetajuttomuutta on lähteä mukaan puhumaan perinnöstä. Suu suppuun asioista jotka ei sinulle kuulu etkä niistä ymmärrä.
Tahditonta minustakin, mutta miniä ei varmaan tajunnut että appivanhemmat ovat mustasukkaisia jopa sellaisesta omaisuudestaan jota eivät enää pyty itse käyttämään.
Olisihan se oikeasti fiksua pistää omaisuus perillisille siinä vaiheessa kun vielä elää eikä sitä enää tarvitse.
Enpä usko että itse haudon omaisuuttani kuolemaani asti. En myöskään tule ottamaan vastaan vanhempieni perintöä vaan siirrän sen suoraan omille lapsilleni.
En myöskään näe tarpeelliseksi suojella lapisiani heidän omalta typeryydeltään tai puolisoiltaan.
Sinulle ei selvästikään ole periytynyt tai omalla työlläsi syntynyt mitään tähdellistä jaettavaakaan, niin on helppo olla tuota mieltä. Lisäksi mitä sanot appivanhempien oikeuteen myydä vene? Oma veneensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä saapi soutuveneitä halvalla, eikä haittaa vaikka vähän vuotaa, kyydissähän on ahne miniä vain.
Vierailija kirjoitti:
Perintörahat tulivat eilen tilille ja koko perinnön jako meni täysin kivutta, vaikka perillisiä on viisi.
Tämä onnistui vain siksi, että perintöä jakamassa oli vain yksi nainen eikä ainotakaan miniän perkelettä.
Nykyään, lähes poikkeuksetta ulkopuoliset, miniät ja vävyt pyydetään poistumaan pesänjakotilaisuutta, niin paljon he aiheuttavat epäsopua, ymmärtämättömyydellään ja ahneudellaan.
Tietysti heissäkin on poikkeuksia, mutta se on huomioitu usein perunkirjoituksessa.
Luultavasti appivanhempien päässä jyllää samat ajatukset kuin palstan kommentoijissa, tyhmyys, kateus, pahansuopuus, ahneus. Vene ennakkoperintönä voisi olla ihan järkevä ratkaisu. Jos appivanhemmat tarvitsevat tai haluavat veneestään rahaa niin myykööt rauhassa muille. Ap:lla ja miehellään ei ole veneen ostoon rahaa.
Eiköhän päätös ole silloin appivanhempien mitä haluavat tehdä ja saavat tehdä ihan mitä vaan, ap:n mies ja ap voivat toki ehdottaa oman mielipiteensä ja siihenkin heillä on oikeus. Ap:n mies on lapsi, oikeutettu perintöön jos sitä on tai sitä jää ja ap on puoliso, yhteinen talous. Jos appivanhemmilla on mielessä sekä raha, käyttöoikeus veneilyyn ja veneen pysyminen suvussa niin ei taida onnistua. Käyttäisikö ulkopuolinen ostaja appivanhempia veneilemässä?
Kuka hoitaa appivanhempia myöhemmin? Kuka käy heitä tapaamassa? Yleensä kun aletaan riitelemään niin yhteydenpito vähenee. Omaisuudellaan saa tehdä mitä tykkää mutta jos "aletaan vasiten vittuilemaan" ha epäluuloisena näykkimäön niin eipä se ihmisiä lähinnä. Yleensä heikkous tekee vihaiseksi. Nyt appi on voimiensa vähetessä ärhäkkä omaisuutensa ja kuolemattomuutensa puolesta kuin hampaaton kapinen leijona. Sama vika kommentoijilla, heikko ymmärrys tuottaa vihaisia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.
Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.
Ymmärrän paremmin kuin arvaatkaan. Ja toivottavasti sinä ymmärrät, etten missään vaiheessa puhunut pilkuisista perusomistuksista. Oli perintö tulossa tuhansia euroja ja tai miljoonia, ajattelisin aivan samalla lailla. Sitä kutsutaan oikeudentajuksi.
Varallisuusmalli. Tajuatko, että se ei viitannut omaisuuden suuruuteen?
Ja jos vanhempani olisivat tienanneet itse, saamatta ikinä perintöä miljoonia, ja mä en perisi siitä yhtään mitään, vaan he antaisivat sen joillekin muille, niin kyllä mä olisin katkera, enkä enää rakastaisi vanhempiani. Koska en voisi nähdä heidän rakastaneen minua. Jos siis varsinkin itse tulisin huonosti toimeen vaikkapa sairaudn tai masennuksen takia. Mutta sun oikeudentuntosi onkin vähän vinksahtanut.
En ole missään vaiheessa sanonut, että vanhempien tulisi antaa omaisuus jollekin muulle. Minusta vanhempien pitäisi nauttia täysin omaisuudestaan esim. matkustamalla, remontoimalla, taiteella, vanhuuden asumiseen satsaamisella. Sanoin, etten koe oikeudekseni saada vanhempieni omaisuutta ja, etten turvaudu omassa elämässäni siihen. Valitettavasti maailma on pullollaan lapsia ja miniöitä, jotka oikein odottavat perintöä. Oma oikeudentuntoni on ihan kunnossa, kiitos vaan "huolehtimisesta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän tilannetajuttomuutta on lähteä mukaan puhumaan perinnöstä. Suu suppuun asioista jotka ei sinulle kuulu etkä niistä ymmärrä.
Tahditonta minustakin, mutta miniä ei varmaan tajunnut että appivanhemmat ovat mustasukkaisia jopa sellaisesta omaisuudestaan jota eivät enää pyty itse käyttämään.
Olisihan se oikeasti fiksua pistää omaisuus perillisille siinä vaiheessa kun vielä elää eikä sitä enää tarvitse.
Enpä usko että itse haudon omaisuuttani kuolemaani asti. En myöskään tule ottamaan vastaan vanhempieni perintöä vaan siirrän sen suoraan omille lapsilleni.
En myöskään näe tarpeelliseksi suojella lapisiani heidän omalta typeryydeltään tai puolisoiltaan.
Entä jos vanhemmat tarvitsevat rahaa omaan käyttöön? Esim. vessaremontiin, joka on välttämätön, jos vanhus tarvitsee apuvälineitä esim.rollaattorin tai pyörätuolin, jolloin joudutaan tekemään suurempi remontti, suurentamaan ovet ja poistamaan kynnykset jne. jolloin remppa maksaa kymmeniätuhansia.
Ap. appivanhempien omaisuus (ei perintö) on kovin vaatimaton, jos se on 250.000€ ja sisältää okt. Yleensä tuon suuruisista omaisuudesta ei voi antaa ennakkoperintöä, jos lapset haluavat antaa vanhemmilleen, ihmisarvoisen ja inhimillisen elinvuodet.
Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, jolla mahdolliset puolisot suljetaan pois ja he toivovat ettei lapset vaadi lakiosaa kun toinen kuolee. Odotellaan rauhassa että molemmat kuolevat ja lapset saavat sitten sen mitä on jäljellä. Tämä on heidän tahtonsa ja sitä kunnioitetaan. Jos vanhemmat olisi ilmoittanut että testamenttaavat rahansa kodittomille kissoille, se olisi heidän tahtonsa ja sitä kunnioitetaan. Enhän vanhempieni rahankäyttöön puutu heidän eläessä, miksi tämä asia muuttuisi kun he kuolevat? Jokainen tekee rahoillaan mitä tahtoo. Vaikka sitten vanhoilla päivillään laittaisi koko omaisuuden palamaan, mitä se minulle kuuluu?
Appivanhempien testamentista en tiedä, koska tämäkään asia ei mulle kuulu eikä edes kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainut henkilön jolla on samanlainen varallisuus ja tausta kuin itselläni, joten eipä ole tarvetta tehdä mitään avioehtoja pelätä taloudellista hyväksiköyttöä. Rikkaat tuntuu kaikki olevan kusipäitä.