Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?

Vierailija kirjoitti:

Voi että olen kateellinen. Meillä vanhemmat ovat niin pienituloisia eivätkä omista mitään, että eivät mitään lainoja tms. voisi edes takailla. Ajokrotin ovat kuitenkin kaikille kolmelle lapselle maksaneet, josta olen ylpeä.

Varmasti tuo varallisuus ainakin joltain osin vaikuttaa myös lapsen menestymiseen, kun pystyy opiskeluaikana keskittymään opiskeluun eikä tarvitse tehdä osa-aikatyötä ja rahoittaa se oma opiskelu. Itsestä tuntuu, että se opiskeluaika oli niin pirun rankka rypistys, että olen jo ihan poikki. En halua enää mitään muuta elämältä, kuin helppoutta.

Kavereista ne ketkä ovat menestyneet ja hyvässä ammatissa ovat niitä, joiden vanhemmat ovat varakkaita ja todella aikoinaan halunneet perheen (me olemme kaikki vahinkolapsia). Ei ole alkoholiongelmia tms. Ne joilla ongelmia on ollut, kipuilevat nyt niitä, kun nämä menestyneet perustavat perhettä jne.

Ai että elämä on perseestä, niin epäreilua, ettei siinä ole mitään järkeä!

Tämä on kuin suoraan mun elämästä... Mielenterveys- ja päihdeongelmaiset vanhemmat, joita ei lasten koulunkäynti kiinnostanut. Lisäksi erityisesti äidilläni oli ja on edelleen ikävä tapa vähätellä niin itseään kuin muitakin perheenjäseniään. Esim. kun olin lapsi, jossain suvun häissä äiti kerran kailotti ääneen, miten me olemme osaamattomia ja rumasti pukeutuneita ja kaikinpuolin niin paska perhe muihin verrattuna. Tähän päälle rankaa koulukiusausta. Itsetunto oli aivan pohjamudissa peruskoulun jälkeen. En uskonut lukiossa pärjäämiseen. Vanhempia ei kiinnostanut, aina jaksivat moittia "liian älykkäitä" ihmisiä. Sain opiskeltua ammatin ammattikoulussa. Mutta opiskeluinto, tiedonjano ja kunnianhimo alkoivat nostaa päätään. Sitten tuli lakiuudistus, ja ammattikoulun käyneet saivat opiskeluoikeuden korkeakouluihin. Opiskelin uuden ammatin ammattikorkeassa ja tulotaso parani. Nyt olen kohta 40v ja haaveilen yliopisto-opinnoista. Uskon nyt, että pärjään. Mutta itsetunnon korjautuminen ja vaikeiden perheolosuhteiden käsitteleminen on vienyt kauan aikaa. Yritän olla omille lapsilleni kaikkea muuta, kuin mitä omat vanhempani olivat. Varmasti on ihmisiä, jotka pystyvät pärjäämään erinomaisesti elämässään raskaista lapsuuskokemuksista huolimatta. Itseasiassa tunnenkin yhden tyypin, joka on päihdeperheestä lähtöisin mutta opiskellut pitkälle ja on kansainvälisestikkin arvostettu työssään. Hänen veljensä taas on seurannut vanhempiensa päihdehuuruista elämää. Samoin minun sisarukseni kärsivät vakavista mielenterveysongelmista, toinen on jo alle 30v jäänyt masennuksen vuoksi eläkkeelle. Että ei se aina ole niin mustavalkoista tämä elämä.

Miten tuosta mikään liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan sitten tasapuolisesti kaikille. Sitten te pienet itkette ja purnaatte. Kohta koittaa sekin aika kun kommunistinen vallankaappaus toteutetaan suomessakin. Kyllä oli monta rikasta aatelista Venäjälläkin tsaarin vallan aikaan, mutta se loppui kuin veitsellä leikaten, yhdesä yössä! Samoin oli Ranskassa hovissa varsinanen kermeperse suku ja hovi, mutta heidät vietiin köyhän kansan kaapatessa vallan suoraan vankilaan ja teloituslavoille. Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatta.

Tuota samaa voivat odottaa myös ne köyhien perheiden lapset, jotka ovat omalla työllään ja asuntolainalla hankkineet omistusasunnon. Heidänkin asuntonsa vallankaappauksessa sosiaalisoineet.

Hyvin usein näissä lapsille asuntoja ostavissa ei ole varsinaisesti rikkaita. Asian voisi esittää vertauskuvallisesti: kun lapsuudenkodista lähtiessäsi saat renkaat, pohjan ja moottorin, sun ei tarvitse hankkia kuin kori ja sisustus. Ja ennenkuin sulla on lapsi ja tämä täysi-ikäinen, olet korin ja sisustuksen lisäksi ehtinyt jo hankkia myös renkaat, pohjan ja moottorinkin. On siis luontevaa antaa omalle lapselleen renkaat, pohja ja moottori, kun tämä muuttaa omilleen. Miksi pitäisi kerätä varallisuutta vain itselleen eli rikastua, kun sitä voi rikastumisen sijasta hyvin jakaa myös jälkeläisilleen?

Tunnen yhden, joka on saanut ison pesämunan lähtiessään opiskelemaan - sinänsä hienoa jos vanhemmat voivat noin toimia. Itse olen saanut pieniä avustuksia vanhemmilta (tyyliin ruokakassi kun tulivat kylään ja lapsenlapsille ostavat vaatteita) ja aion tehdä itse samoin - lapset tekevät itselleen sellaisen elintason kuin haluavat, yksi voi lukea lääkäriksi ja toinen käydä ammattikoulun, valinnoillaan vaikuttavat tulevaan elintasoonsa.

M48 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista miten eri taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Itse sain avustusta opiskeluihin ja ensi asuntoon. Nyt mietin voinko hankkia kaksi lasta vai onko lapsiluku yksi jotta voin tarjota varmuudella korkean elintason, harrastukset, opinnot ilman lainaa jne. Ei tulisi mieleenkään haaveilla 3+ lapsesta lääkärin palkalla, koska taloudelliset rahkeet eivät riittäisi.

Kaikki on todellakin suhteellista, maassamme on paljon monilapsisia perheitä, joissa ei todellakaan nautita lääkärin palkkatasosta.

Kärjistäen on sanottu, että Suomessa nainen voi mennä naimisiin rakkaudesta, valtio kustantaa säällisen elintason. Vastaavasti Yhdysvalloissa on kuulemma ihan tavallista, että nainen kysyy sulhaskandidaatilta, onko tällä varaa kustantaa perhe-elämä.

Tää olis hyvä systeemi. Sitten vastauksesta riippumatta nuoripari pakenisi kaupungin asuntoihin elämään vuokralla työttömänä elämänsä loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Ai, sä kysyt ihan tosissasi siis, että miksi köyhä ei anna lapselleen Helsingissä sijoituskämppää ja milliä etukäteisperintönä, niin pikkuhiljaa koko suku (jälkeläiset) rikastuisi? Mutta sitten joku fiksu rikas, joka on isäpapaltaan perinnön aikoinaan saanut (ja onnistunut sen pitämäänkin vielä!), antaa.

Jee.

Kai se taloudellinen tukeminen on ok, jos vanhemmilla on siihen varaa ja homma ei riistäydy ihan lapasesta. Eräs lapsuudenystäväni hoidattaa lapsiansa vanhemmillaan ja maksattaa kaikkea, vaikka vanhemmilla ei ole mitenkään isot tulot ja perheessä on hyvin tienaava isäkin. Mun mielestä on järkyttävää, että perheellinen, aikuinen ihminen kuluttaa rahansa design-sisustusesineisiin. lomamatkoihin, lasten merkkivaatteisiin ja kenkiin. Kun rahat ei riitä ja luottolaskut on tapissa, pyydetään vanhemmat ostoksille ja lopulta asuntolainaankin vaaditaan avustus, kun ostosmaniassa on törsännyt kaikki perheen lainanmaksuun tarkoitetut rahat. Sama toistuu useana kuukautena vuodessa ja vanhemmat maksavat, ettei tupa lähde alta.  Mielestäni vanhemmat tekevät lapselleen suoranaisen karhunpalveluksen ja en sano tätä kateudesta. 

Toisella lapsuudenystävälläni on asunto vanhempien ostamana ja maksaa nimellistä vuokraa heille asumisesta. Hän kuitenkin tekee ahkerasti töitä opintojen ohella ja on kiitollinen saamastaan avusta.

Itse en ole kotoa saanut mitään, vaan olen oppinut raatamaan rahan eteen. Opin myös säästämään ja harkitsemaan ostokseni. Pientä ruoka-apua sain tiukimpina kuukausina.  Toivon, että lapsistanikin tulisi järkeviä rahankäyttäjiä, mutta toki haluaisin avustaa heitä siinä vaiheessa, kun aloittelevat omaa elämäänsä.  Silti haluan, että he oppivat myös itse pärjäämään taloudellisesti, eikä kaikkea kanneta valmiina eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Onnekas 84 kirjoitti:

En häpeä yhtään että asutaan ihanalla alueella Helsingissä mieheni ja lapsemme kanssa vanhempieni ostamassa 400 000 euron talossa..en ole vetys vaan ahkera työntekijä, vanhempani nyt vaan sattuvat olemaan rikkaita ja edelleen ostavat lapsellemme vaatteita, maksavat aina jos käymme kahvilla, syömässä ym..olen erittäin kiitollinen ja haluamme tarjota saman omalle lapsellemme joka on nyt 6-vuotias..

Sama homma. Appivanhemmat ovat ostaneet lapsilleen omat asunnot. He myös ostavat paljon vaatteita  ym. lapsenlapsilleen eli siis mieheni siskon lapsille. Meillä ei ole lapsia, mutta anopilta saan paljon lahjoja, kun tulevat kylään.  Appiukko maksaa aina ravintolaillalliset. Me tienataan kuitenkin noin 10.000 euroa netto kuukaudessa, joten ei ole kyse rahapulasta. Itse asiassa ollaa päätetty tehdä kumpikin testamentit sisarustemme lapsille kun omia lapsia ei ole.

No tässä kyllä kannattaisi antaa etukäteen. Valtio vie todella ison köntän sisuksille ja näiden lapsille testamentin kautta tulleista varoista. Menee ihan hukkaan.

Miksi se on häpeä ottaa rahat vastaan vanhempiensa elinaikana, jos heillä on varaa sitä rahaa antaa kuin saada ne rahat perintönä heidän kuolemansa jälkeen? Ei varmaa kukaan perintöä jätä ottamatta, jos tiedossa on varallisuutta. Sama raha kuitenkin kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen aika monta. Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi eli lahjoitetaan/annetaan ennakkoperintönä omaisuutta lapsille, jotta perintöveroa ei tarvitse myöhemmin maksaa. Samalla omat lapset saavat helpotusta niihin ruuhkavuosiin, kun ei ole tarvetta tehdä ylitöitä tms. siksi, että saa maksettua kotinsa.

Usko tai älä, kaikki asunnon vanhempiensa maksamana saaneet eivät ole potentiaalisia murhaajia tai vetelyksiä. Suurin osa heistä on erittäin menestyviä veronmaksajia.

Meidän suvussamme on niin, että vanhempani olivat molemmat kovapalkkaisia johtajia ja hankkivat paljon omaisuutta aikanaan. Ovat lahjoittanwet sitä eteenpäin mulle asunnon muodossa. Itse olen akateeminen, mutta tosi pienituloinen yksinhuoltaja. Eli erittäin iso apu siitä, että sain kodin ilmaiseksi.

Tämä nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi on muuten ensimmäinen, jossa jo ihan tilastollisesti väestötasollakin lapset ovat köyhempiä kuin suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempansa. Ennen vanhaan lapset tukivat köyhiä eläkeläisiä, nyt omaisuus ja tulot jakautuvat aika monilla toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista miten eri taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Itse sain avustusta opiskeluihin ja ensi asuntoon. Nyt mietin voinko hankkia kaksi lasta vai onko lapsiluku yksi jotta voin tarjota varmuudella korkean elintason, harrastukset, opinnot ilman lainaa jne. Ei tulisi mieleenkään haaveilla 3+ lapsesta lääkärin palkalla, koska taloudelliset rahkeet eivät riittäisi.

Tämä on todella hyvä kysymys. Itse keskiluokkaisena sinkkuna (netto noin 3000 e/kk) en voi käsittää, miten jotkut ihmiset uskaltavat hankkia esim. 3 lasta, vaikka ulos päin on heti nähtävissä niukkuus ja sosioekonomiset huolet. Olen katsellut hyvin läheltä ihmisiä, jotka vain lisääntyivät ja lopulta menettivät jopa kotinsa, kun ei viitsitty suunnitella omaa (tai lapsien) elämää kovin pitkälle. Liekö sitten se, ettei viitsitty käyttää ehkäisyä vai ajatella oikein rationaalisesti, mutta sama se - lopputulos todella huono. Jos haluaa lapsia, niin mielestäni ei kannata panostaa niinkään määrään vaan siihen, että saa kasvatettua edes yhdestä hyvin pärjäämään. Ja just se, että pystyy turvaamaan sen lapsen elämän. Oikeasti nyt on jo nähtävissä, kuinka huonot ajat Suomessa on luvassa, kun puuhataan perustuloa, ja koko sosiaaliturvajärjestelmä natisee liitoksistaan :(.

Haluan tähän väliin muistuttaa, että elämme kuitenkin onnekkaasti sen tasoisessa hyvinvointivaltiossa että laajemmalla mittapuulla meidän "huono-osaiset" on ihan helvetin hyväosaisia.

Jos oikeasti ei uskalla muutamaa lasta tehdä tähän maahan (jonne moni palaa ulkomailta tekemään ne lapset hyvien olosuhteiden vuoksi) niin kannattaa miettiä onko hieman liikaa lähtenyt mukaan tähän pelottelupropagandaan ja onko pelot täysin realistisia?

Ja mitä tarpeita aidosti lapsella on? Kärsiikö lapsi jos ei saa trendituotteita ja kaikkea haluamaansa?

En mä ainakaan pelkää mitään. Myöskään tavaran ostelu lapsille ei ole prioriteetti vaan harrastukset, matkustelu, vaihtovuodet, lainaton opiskelu ja käsiraha asuntoon. Tässä taas yksi kärjistetty ero yhteiskuntaluokkien välillä.

Minä en ole tässä elämässä saanut mitään lahjana. Kaikki on itse hommattua ja maksettua. Tällä hetkellä olen työtön, 4kk ollut ilman mitään järkevää. "Tulot" 900e kuukaudessa ja siihen päälle asumistuki. Töitä haen koko ajan. Vanhempia ei pätkääkään kiinnosta meikäläisen toiminta. Ovat eläkkeellä ja voivat paksusti. Ammattikorkeassa opiskellessani rahat eivät riittäneet edes ruokaan. En käynyt baarissa / tuhlaillut, joten siitäkin jotenkin selvisin. Lapsuus oli turvallinen mutta rahaton. Muilla oli siistit merkkivaatteet, itse tykitin menemään jossain t-paidassa ja armeijan maihareissa. Mitä jäi käteen? Mieletön selviytymisvietti. Vielä ei ole tullut tilannetta missä menisi sormi suuhun. Miinukset: täydellinen empatian puute. En pyydä apua, enkä sitä anna. Eli kyllä se tausta vaikuttaa, väittäisin. 

PS. Kiitos kun sain avautua.

Vierailija kirjoitti:

te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatt

Kokeile ensin herätä ennen kymmentä, prole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Ai, sä kysyt ihan tosissasi siis, että miksi köyhä ei anna lapselleen Helsingissä sijoituskämppää ja milliä etukäteisperintönä, niin pikkuhiljaa koko suku (jälkeläiset) rikastuisi? Mutta sitten joku fiksu rikas, joka on isäpapaltaan perinnön aikoinaan saanut (ja onnistunut sen pitämäänkin vielä!), antaa.

Jee.

Minun isäni vielä elää eikä häneltä ole tulossa mainittavampia perintöjä. Kaksioni, jota nyt vuokraan olen itse maksanut ja tyttäreni siihen aikanaan muuttaa tai vuokraa eteenpäin, ihan miten haluaa. Miksi hänen tulisi odottaa, että kuolisin kun kaiken saa muutenkin?

Tuomari Jurmio kirjoitti:

Minä en ole tässä elämässä saanut mitään lahjana. Kaikki on itse hommattua ja maksettua. Tällä hetkellä olen työtön, 4kk ollut ilman mitään järkevää. "Tulot" 900e kuukaudessa ja siihen päälle asumistuki. Töitä haen koko ajan. Vanhempia ei pätkääkään kiinnosta meikäläisen toiminta. Ovat eläkkeellä ja voivat paksusti. Ammattikorkeassa opiskellessani rahat eivät riittäneet edes ruokaan. En käynyt baarissa / tuhlaillut, joten siitäkin jotenkin selvisin. Lapsuus oli turvallinen mutta rahaton. Muilla oli siistit merkkivaatteet, itse tykitin menemään jossain t-paidassa ja armeijan maihareissa. Mitä jäi käteen? Mieletön selviytymisvietti. Vielä ei ole tullut tilannetta missä menisi sormi suuhun. Miinukset: täydellinen empatian puute. En pyydä apua, enkä sitä anna. Eli kyllä se tausta vaikuttaa, väittäisin. 

PS. Kiitos kun sain avautua.

Hauska teksti. Ihminen joka ei koskaan ole keneltäkään mitään saanut, ja kuitenkin jostakin se asumistuki tupsahtaa. Näinhän se on meillä kaikilla. Joko me kaikki veronmaksajat autamme, tai vanhemmat auttavat. Yhtä vähän kukaan oikeasti pärjää aina ihan itse. Suurimmalla osalla se apu on sekoitus valtion avusta ja vanhempien avusta. Ja onneksi apua on. On maita, missä oikeasti pitää pärjätä itse, ja niissä vähäosaiset kuolevat kaduilla nälkään.

Vierailija kirjoitti:

te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan sitten tasapuolisesti kaikille. Sitten te pienet itkette ja purnaatte. Kohta koittaa sekin aika kun kommunistinen vallankaappaus toteutetaan suomessakin. Kyllä oli monta rikasta aatelista Venäjälläkin tsaarin vallan aikaan, mutta se loppui kuin veitsellä leikaten, yhdesä yössä! Samoin oli Ranskassa hovissa varsinanen kermeperse suku ja hovi, mutta heidät vietiin köyhän kansan kaapatessa vallan suoraan vankilaan ja teloituslavoille. Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatta.

N. 100 vuotta sitten oli sisällissota: punaiset ja valkoiset. Joko siitä on niin paljon aikaa, että haluat taas sotia? Ei millään pahalla, mutta selvä omistusoikeus on toimivan kansantalouden perusmekanismi. Voithan sinä aina yrittää muuttaa Pohjois-Koreaan, niin näkisit siellä ihan konkreettisesti, kuinka hienoa se kommunismi lieveilmiöineen on.

Vierailija kirjoitti:

Tuomari Jurmio kirjoitti:

Minä en ole tässä elämässä saanut mitään lahjana. Kaikki on itse hommattua ja maksettua. Tällä hetkellä olen työtön, 4kk ollut ilman mitään järkevää. "Tulot" 900e kuukaudessa ja siihen päälle asumistuki. Töitä haen koko ajan. Vanhempia ei pätkääkään kiinnosta meikäläisen toiminta. Ovat eläkkeellä ja voivat paksusti. Ammattikorkeassa opiskellessani rahat eivät riittäneet edes ruokaan. En käynyt baarissa / tuhlaillut, joten siitäkin jotenkin selvisin. Lapsuus oli turvallinen mutta rahaton. Muilla oli siistit merkkivaatteet, itse tykitin menemään jossain t-paidassa ja armeijan maihareissa. Mitä jäi käteen? Mieletön selviytymisvietti. Vielä ei ole tullut tilannetta missä menisi sormi suuhun. Miinukset: täydellinen empatian puute. En pyydä apua, enkä sitä anna. Eli kyllä se tausta vaikuttaa, väittäisin. 

PS. Kiitos kun sain avautua.

Hauska teksti. Ihminen joka ei koskaan ole keneltäkään mitään saanut, ja kuitenkin jostakin se asumistuki tupsahtaa. Näinhän se on meillä kaikilla. Joko me kaikki veronmaksajat autamme, tai vanhemmat auttavat. Yhtä vähän kukaan oikeasti pärjää aina ihan itse. Suurimmalla osalla se apu on sekoitus valtion avusta ja vanhempien avusta. Ja onneksi apua on. On maita, missä oikeasti pitää pärjätä itse, ja niissä vähäosaiset kuolevat kaduilla nälkään.

Niinpä. Ilmeisesti myös tuo 900 e on yhteiskunnalta saatua lahjoitusta eli työttömyystuke tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan sitten tasapuolisesti kaikille. Sitten te pienet itkette ja purnaatte. Kohta koittaa sekin aika kun kommunistinen vallankaappaus toteutetaan suomessakin. Kyllä oli monta rikasta aatelista Venäjälläkin tsaarin vallan aikaan, mutta se loppui kuin veitsellä leikaten, yhdesä yössä! Samoin oli Ranskassa hovissa varsinanen kermeperse suku ja hovi, mutta heidät vietiin köyhän kansan kaapatessa vallan suoraan vankilaan ja teloituslavoille. Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatta.

Tuota samaa voivat odottaa myös ne köyhien perheiden lapset, jotka ovat omalla työllään ja asuntolainalla hankkineet omistusasunnon. Heidänkin asuntonsa vallankaappauksessa sosiaalisoineet.

Hyvin usein näissä lapsille asuntoja ostavissa ei ole varsinaisesti rikkaita. Asian voisi esittää vertauskuvallisesti: kun lapsuudenkodista lähtiessäsi saat renkaat, pohjan ja moottorin, sun ei tarvitse hankkia kuin kori ja sisustus. Ja ennenkuin sulla on lapsi ja tämä täysi-ikäinen, olet korin ja sisustuksen lisäksi ehtinyt jo hankkia myös renkaat, pohjan ja moottorinkin. On siis luontevaa antaa omalle lapselleen renkaat, pohja ja moottori, kun tämä muuttaa omilleen. Miksi pitäisi kerätä varallisuutta vain itselleen eli rikastua, kun sitä voi rikastumisen sijasta hyvin jakaa myös jälkeläisilleen?

No tavallinen keskituloinen työssäkäyvä ei osta lapsilleen asuntoja. Kyllä siinä on kyse keskimääräistä varakkaammasta väestä, joka noin tekee.

Niinpä. Ilmeisesti myös tuo 900 e on yhteiskunnalta saatua lahjoitusta eli työttömyystuke tai vastaavaa.[/quote]

Kyllä se on ihan omilla nyrkeillä hankittua. Haluatko arvailla lisää?

Sanookaa, mitä sanotte, mutta eniten tässä maassa oikeasti saavat ne nettosaajat, joiden ongelmia on hoidettu elämän alkuvaihteista lähtien. Usein noihin köyhiin perheisiin suunnataan paljon resursseja. Todennäköisesti ihminen on tuolloin vielä aikuisenakin riippuvainen yhteiskunnan tulonsiirroista. Vaikka rikkaiden lapset ovatkin tietyssä mielessä etuoikeutettuja, ovat he todennäköisesti niitä yhteiskunnan nettomaksajia, jotka elättävät ne ihan tavalliset lapsiperheet ja alaluokan.

Olen naimisissa italialaisen miehen kanssa. Hänen vanhempansa ostivat kolmion häälahjaksi hänen siskolleen, ja antoivat 300.000 euroa miehelleni asuntoa varten. Mieheni kiitti, ja otti 200.000 euroa sen lisäksi asuntolainaa nykyiseen asuntoonsa. Oman asuntoni olen laittanut vuokralle, ja nyt asutaan miehen asunnossa.  Muuten ollaan samalla alalla ja tienataan saman verran.