Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?
05.04.2017 |
Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?
Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.
Kommentit (258)
Kateellinen täälläkin.
Olisinpa saanut vanhemmilta edes sitä henkistä tukea, mutta ei. Muutama vuosi sitten lainasin omalle isälleni rahaa että saa autonsa remontoitua. Ei ole maksanut vieläkään kaikkea takaisin. Mitään apua en saa, ja mitään perintöä ei ole tulossa. Päinvastoin, joudun maksumieheksi sitten kun kuolevat. Voihan v****.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on mahdollisuus, on täysin luonnollista haluta kasvattaa mieluummin oman suvun varallisuutta kuin vieraiden sukujen varallisuutta.
Sen takia suurin osa suomalaisista ei halua noita laittomia ma-tuja tänne elätiksi. Luulevat saavansa samaa, vaikka oma perhe, oma suku ja oma työ. Ilmaiseksi vielä?! Ne loput rasmuslaiset elävät itsekin sossun rahalla, eikä tarvitse tienata, niin mitä väliä jakaa muiden...
Aika monet täällä kirjoittaa että pitäisi hävetä jos ottaa vanhemmilta rahaa tai apua vastaan, miksi ihmeessä? Oma tilanne esim. oli se että olin ainoa lapsi, kaikki perintö siis tulossa mulle anyway, ja nuorena vasta työt aloittaneena ei ihan olis ollut varaa Helsingistä kämppää ostaa. Keneltäköhän oli jotenkin pois se että vanhemmat auttoi kämpän maksussa ja osti esim. auton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi toistuva teema on se, että halutaan auttaa lasta juuri opiskeluvaiheessa. Se on mielenkiintoista, miten opiskelijan tukia ja asemaan heikennetään kokoajan yhteiskunnan toimesta. Tämähän koskee sitten eniten niihin nuoriin, joilla ei ole vanhempien tai laajemmin suvun tukiverkkoa.
Tämä kannattaisi köyhempien äänestäjien laittaa merkille. On varmaan ihmisiä, jotka ovat köyhemmistä oloista ja tulotasoltaan matalalla, mutta eivät missään nimessä halua äänestää vasemmistolaisesti ajattelevia, vaikka vasemmistopuolueet yleensä ajavat opiskelijoiden etuja. Erityisesti opiskelijaeduista höytyvät köyhemmistä perheistä tulevat. Heissä on myös sellaisia koulutusvastaisia ihmisiä, jotka inhoavat akateemisuutta jne.
Sellaisista perheistä ponnistaminen eteenpäin on tosi vaikeaa, koska lapsi joutuu taistelemaan paitsi yhteiskunnan eriarvoistavaa politiikkaa vastaan, niin myös omien vanhempien ideologiaa. Yksi opiskelukaverini kertoi kerran, että vanhempansa eivät koskaan rohkaisseet akateemiselle uralla, eikä heiltä kuulema saanut koskaan mitään apuja, vaikka eivät ihan köyhiä olleetkaan.
Itse arvostan suuresti sitä, että omat vanhemmat ovat pystyneet ja myös halunneet auttaa minua omilleen muutossa ja opiskelija-asunnon hankinnassa ja niin poispäin.
Meillä nettotulot 4000/kk. Ei kyllä voitaisi tehdä elämässä mitään, jos ei olisi tätä vanhempien hankkimaa asuntoa. Varmaan kituutettais ja maksettais järjettömiä lainanlyhennyksiä eikä koskaan päästäisi millekään kunnon matkalle. Lapsia vain kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin, kun kaveripiirissä aikoinaan alettiin ostaa asuntoja. Omakotitalo piti lapsettomalle pariskunnalle heti olla. Eikä kaikilla ollenkaan vanhemmat rahoittaneet, vaa pankki. Sitten kun alkoi tulla työttömyyttä ja muuta, niin se itku ja parku, kun mitään varaa ei jätetty siihen, että näin voisi käydä. Piti saada se yksi ylimääräinen huone lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö teitä oikeesti hävetä? Tai ole halua salata asiaa kavereilta ja muilta? Minua hävettäisi, en ainakaan kertoisi kenellekkään, jos vanhemmat elättäisi vielä 3-kymppisenä...Huh huh, no on meitä moneksi. Itse ainakin haluan olla ylpeä omasta elämästäni, enkä niin että olen joku ilmasimatkustaja, lellikki, tms, vauva. Eri asia tietty että jokun lahjan vois toki ottaa vastaan apuna, vaikka auton syntympäivälahjaksi, tai kertaluonteisen asuntolainan kk maksun, mutta että koko talo? Hmmm..mihin vastapalvelukseeen sen otaminen sitten sitookaan?
Toi mun ystävä...siitä kyllä näki ettei oikein olut aikuistunut ollenkaan...mielipiteet ihan syvältä, lapsellisia, piti itseään jonain "parempana", kommentit niin tolloja että.....
Itsehän varmasti jättäisit talot ja muut ottamatta tarjottaessa?
Olen kieltäytynyt kaikesta taloudellisesta avusta jota vanhempani ovat tarjonneet sen jälkeen kun muutin omilleni. Olen lisäksi sanonut heille, että toiveenani on, että käyttäisivät omaisuutensa itse esim. matkustellen ja asuen mahdollisimman mukavasti. En voi sietää vanhempiensa rahoilla eläviä velliperseaikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.
Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.
Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.
Enpä kuitenkaan taitaisi ikinä ryhtyä tuollaiseen järjestelyyn, missä vanhemmat oikeestaan elää koko minun elämäni minun puolesta. En tiijä mut joku tuossa mättää... ei vaan iole luonnonmukaista. Se lintuemokin tiputtaa vaikka väkisin sen pesässä liian kauan oleskelevan poikasensa maahan, että se oppisi lentämään itse omilla siivillään. Muuten se kuolee ja mätänee ja sairastuttaa koko pesän. Jotenkin selkäpiitä karmii tuollainen aikuinen vetelys tai jolla ei ole omaa selkärankaa hoitaa itse omia asioitaan ja elämäänsä. Jossain on menty metsään ja pahasti.
Minä taas en ole koskaan kokenut, että jos vanhempani maksavat laskujani puolestani, he eläisivät minun elämääni. Tai kun nyt maksan omien lasteni yhtiövastikkeita ja laskuja, eläisin heidän elämäänsä. Ihan omaa elämääni olen elänyt ja niin elävät lapsenikin. Kai tiesit, että elinkustannusten kuten vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun yms maksaminen on täysin verovapaata avustamista? Mikä voisi olla parempi tapa elinaikanaan siirtää varallisuutta omille lapsilleen kuin tämä? Sen varallisuudenhan he joka tapauksessa saavat jonain päivänä ja itse ainakin annan mieluummin nyt kuin vasta sitten, kun he ovat eläkkeellä. Ja voihan käydä niinkin, että elän 100-vuotiaaksi ja lapseni vain 70-vuotiaiksi, jolloin he eivät edes ehtisi saada perintöä.
Mä olen samaa mieltä edellisen kanssa, että nuo laskut kuulostaa hiukan oudolta. Minäkin olen saanut rahaa opintoihin ja asuntoon, mutta olen kuitenkin itse maksanut laskut. Opiskellessa isä antoi rahaa kerran vuodessa joka oli sitten budjetoitava koko vuodeksi. Samoin sain lapsena viikko- tai kuukausirahaa eikä kuten jotkut, rahaa pyytäessä.
Ennemmin maksaisin vähän veroa kuin luovuttaisiin rahaa eteenpäin laskuja maksamalla.
Miksi? Kun siitä rahasta on jo kertaalleen maksettu verot, miksi haluaisit maksaa uudelleen? Vaikka ei ole mikään pakko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.
Lahjaveroraja on 5000 euroa, 3 vuoden ajalta. Eli molemmat vanhemmat antavat syntymäpäivälahjaksi 4999,99 euroa ikävuosina 0, 3, 6, 9, 12, 15, 18 jolloin rahaa on liikkunut hitusen alle 70 000. Summa on kuitenkin 18-vuotispäivänä suurempi, koska rahat on laitettu korkoa kasvamaan osakkeisiin tai määräaikaistilillle. Voitoista maksetaan toki 30 % vero.
2,50 % vuosikorolla (joka on näin matalien korkojenkin aikanakin mahdollista) summa olisi 82 867 €.
10 % vuosikorolla (osakkeissa kohtuu yleistä, enkä edes huomioinut osinkoja) 149 353 €.
Jos jaksaa odottaa 21-vuotiaaksi ennen rahojensa asuuntoon sijoittamista, niin jälkimmäinen summa kasvaa lähes 55 000 € isommaksi ja ensimmäinenkin lähes 15 000 €.
Edelleenkään summalla ei osteta asuntoa saati taloa muualta kuin paikkakunnilta, joilta ei ylipäätään sellaista kannata ostaa.
Surkuhupaisa kommenttisi kertoo ainoastaan tämän päivän nuorten kermaperseisestä kuvitelmasta, että parikymppisenä pitäisi heti saada perheasunto hyvältä paikalta tai muuten vanhempien säästäminen on ollut turhaa. Aika moni varallisuuttaan kasvattanut on asunut aluksi ihan kerrostaloyksiössä. Parisuhteen ja ensimmäisen lapsen myötä on muutettu kaksioon ja lasten lukumäärän kasvaessa sitä isompiin asuntoihin. Huvittavinta kuitenkin on, että moni parikymppinen muuttaa joka tapauksessa kerrostaloyksiöön, mutta maksaa siitä vuokraa niin paljon, ettei pysty edes säästämään pankkien asuntolainaan vaatimaa omavastuuosuutta. Joka syksy on varsinkin yliopistokaupungeissa huutava pula pienistä vuokra-asunnoista ja opiskelijan on maksettava usein aivan järkyttävää vuokraa saadakseen edes jonkun luukun, missä asua. Ja sitten kadehditaan niitä, joille vanhemmat ovat ostaneet juuri sellaisen pienen kerrostaloyksiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolikkaani talosta sekä sijoitusasunnon maksoi isä sillä kaikkein murheellisimmalla tavalla, menehtymällä äkillisesti. Olisin ollut valmis ostamaan osuuteni talosta ja aikanaan sijoitusasunnon ihan lainalla, enkä missään nimessä olisi tätä lahjaa halunnut näin kuin se minulle tuli. Mieluummin pankkilaina ja isä olemassa, joka nyt lähti aivan liian aikaisin, 60-vuotiaana :( Kun katson taloa tai sijoitusasunnon pääomatuloja ajattelen sydämessäni, että se oli isän viimeinen lahja minulle, mutta kaikesta luopuisin, jos hän olisi täällä ja ehtinyt nähdä lapsenlapsensa. Velaton osuus talosta tai velaton sijoitusasunto ei ole mitään sen rinnalla, että lapsi ei saa tuntea pappaansa muuta kuin minun ja äitini kertomana enkä minä saa enää jutella ja mökillä viettää kivoja grilli-iltoja isän kanssa.
Kuulin myöhemmin, että isä oli puhunut, että kun tulee aika ostaa talo niin hän on ajatellut osallistua, mutta en ehtinyt häneltä itseltään sitä elävänä kuulla. Olisin toki ottanut vastaan sen lahjan, mutta esim. sijoitusasunnon olisin taatusti hankkinut itse. Eli se mitä isältä sain, en niitä haluaisi, jos sillä saisi isän ja lapseni papan takaisin.
No, ainakin itse aion sellaisen hommata lapselleni, jahka hän parin vuoden päästä muuttaa kotoa. On vain järkevää, että vanhempieni perintö menee suoraan lapsenlapselle, joka sitä tarvitsee, eikä minulle, jolla jo on oma asunto. Säästetään perintöveroissa.
Ja jos perintöyksiö stadilaisessa lähiössä tekee jostakin murhaajan, niin jo on ihme...
Ap, kuulostat kateelliselta ja äärimmäisen ennakkoluuloiselta ihmiseltä. Huonoja ominaisuuksia molemmat. Toivottavasti emme koskaan kohtaa IRL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nykyinen 30 vuotias jonka vanhemmat tukivat läpi opintojen, ajan vanhempieni omistamaa autoa ja asumme miehen kanssa omakotitalossa jonka hankintaan lainasimme heiltä rahat 0%korolla. Lisäksi lahjaveron puitteissa ovat siirtäneet minulle asunto-osakkeita lapsesta saakka josta omistan nyt leijonanosan. Kesämökin sain lahjana - lahjaveron maksoin toki.
Opiskeluaikana asiasta kärryille päässeet manasivat kamalaa tulevaisuutta. Nykyään olen arvostettu, tällä hetkellä keskituloiseksi luokiteltava työntekijä jolla hyvät etenemismahdollisuudet firmassa. Vanhempieni anteliaisuuden ansiosta olen säästänyt palkastani ja kertymää n 50k€. Osin tulemme hyödyntämään tätä jos/kun esim perheenlisäys ajankohtaista jolloin mahdollista ylläpitämää elintasoa ja voin halutessani olla lasten kanssa muutaman vuoden kotona. Tuki on myös mahdollistanut nuorena matkustelua ja mukavien kokemusten hankkimista.
Vanhemmilleni olen kiitollinen ja haluaisin tarjota omalle jälkikasvulleni vastaavaa tukea. Omat vanhempani eivät ole megarikkaita, hyvätuloisia kuitenkin, mutta ennen kaikkea fiksuja rahankäyttäjiä - ja mielestäni olen oppinut samoja periaatteita heiltä.
Itse olen viimeksi saanut vanhemmiltani rahaa(mitään) ylioppilaslahjaksi parikymmentä vuotta sitten. Varaa heillä kyllä olisi ollut ja ovat sitä jonkin verran siskolleni jakaneetkin (on ollut enemmän tarpeessa ja kehdannut tingata).
Toisaalta ymmärrän ihan hyvin, itse ovat nollasta aloittaneet ja menestyneet. Samoin olen itse pärjännyt ihan hyvin ja kivunnut nollasta ylempään keskiluokkaan. Onhan minullakin tietty ylpeys siitä, että kaikki mitä on niin on itse omalla työllä saavutettu.
Tyttäriäni aion kuitenkin kohdella toisin, ostin pikku kaksion jonne saavat majoittua opiskelu ajaksi. Ja aion myös tukeaa heitä muutoinkin kunhan käyttäytyvät.. ;)
Itse tulen saamaan seitsemän numeroisen perinnön, mutta en minä sillä enää mitään tee kun olen jo tehnyt elämäni mukavaksi. Sille tuelle olisi ollut paljon tarvetta 10v sitten...
Ei se vielä mitään että 20-30-vuotiaalle lapselleen ostaa, mutta entäs äitini? Hänen oma äitinsä elättää edelleen häntä, 78-vuotiaana? Äitini on yli 50-vuotias! Kohtuu säälittävää touhua, pitäisköhän pikku hiljaa tulla toimeen omillaan? Ärsyttää mummuni puolesta, hän toki haluaa auttaa ja on aivan järjissään vielä joten en asiaan puutu. Ihmetyttää vaan kun toinen haaskaa rahansa milloin mihinkin krääsään ja mummu sitten maksaa auton remontit ja milloin mitkäkin sähkölaskut. Ja sitten valittaa että rahat on vähissä vielä.
Joo, kyllä se asunto katoaa alehintaan myytäväksi hyvin nopeaan, jos ei kunnollisia tuloja ja säästämisintoa ole. Joku tonnin kertalaaki hissistä tai parvekelasituksista on vielä pientä kun vertaa kymppitonnin tai parin putkiremonttiin. Eiköhän joku 50-100 € kannata kuussa sijoittaa tilille mahdollisia remppoja varten tuon vastikkeen lisäksi.