Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?
05.04.2017 |
Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?
Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän yleistä ylemmän tulotason perheissä. Itse tunnen kaksi moista tapausta henkilökohtaisesti: keski-ikäisen, joka sai rivarinpätkän ja parikymppisen, joka sai upouuden kerrostaloasunnon, että saa leikkiä opiskelijaelämää.
Ihan vaan opiskelee. Toivottavasti valmistuu huippu paperein ihan vaan sun kiusaks.
No kuule samaa tutkintoa varten opiskellaan, sieltä satun tuntemaan tän kultalusikka suussa syntyneen. Ja aivan varmasti tulee pärjäämään paremmin kun voi tehdä meidän alan palkattomia harjoitteluja sen sijaan et painais paskaduunia maksaakseen vuokran. Mun vanhemmat ei voi moista kustantaa.
Tälleen se kato toimii luokka-aseman periytyminen.
Mitä sitten?
, huoliteltu kokoomusnuori kirjoitti. Suutari pysyköön lestissään, eihän sopisi, että köyhien perheiden jälkeläisten tilanne paranisi. Hän huokasi. Oli pakko lopettaa palstailu, shampanjaillallinen odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos susta ei ole tekemään lääkärin työtä, suotta kadehdit palkkaansakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän yleistä ylemmän tulotason perheissä. Itse tunnen kaksi moista tapausta henkilökohtaisesti: keski-ikäisen, joka sai rivarinpätkän ja parikymppisen, joka sai upouuden kerrostaloasunnon, että saa leikkiä opiskelijaelämää.
Ihan vaan opiskelee. Toivottavasti valmistuu huippu paperein ihan vaan sun kiusaks.
No kuule samaa tutkintoa varten opiskellaan, sieltä satun tuntemaan tän kultalusikka suussa syntyneen. Ja aivan varmasti tulee pärjäämään paremmin kun voi tehdä meidän alan palkattomia harjoitteluja sen sijaan et painais paskaduunia maksaakseen vuokran. Mun vanhemmat ei voi moista kustantaa.
Tälleen se kato toimii luokka-aseman periytyminen.
Mitä sitten?
, huoliteltu kokoomusnuori kirjoitti. Suutari pysyköön lestissään, eihän sopisi, että köyhien perheiden jälkeläisten tilanne paranisi. Hän huokasi. Oli pakko lopettaa palstailu, shampanjaillallinen odotti.
Ihan duunari vaan ja kaalikeitto odottaa jääkaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän yleistä ylemmän tulotason perheissä. Itse tunnen kaksi moista tapausta henkilökohtaisesti: keski-ikäisen, joka sai rivarinpätkän ja parikymppisen, joka sai upouuden kerrostaloasunnon, että saa leikkiä opiskelijaelämää.
Ihan vaan opiskelee. Toivottavasti valmistuu huippu paperein ihan vaan sun kiusaks.
No kuule samaa tutkintoa varten opiskellaan, sieltä satun tuntemaan tän kultalusikka suussa syntyneen. Ja aivan varmasti tulee pärjäämään paremmin kun voi tehdä meidän alan palkattomia harjoitteluja sen sijaan et painais paskaduunia maksaakseen vuokran. Mun vanhemmat ei voi moista kustantaa.
Tälleen se kato toimii luokka-aseman periytyminen.
Mitä sitten?
, huoliteltu kokoomusnuori kirjoitti. Suutari pysyköön lestissään, eihän sopisi, että köyhien perheiden jälkeläisten tilanne paranisi. Hän huokasi. Oli pakko lopettaa palstailu, shampanjaillallinen odotti.
Ihan duunari vaan ja kaalikeitto odottaa jääkaapissa.
Ah, tietysti ;) Ja totta kai kaalikeitto, sillähän ne öh siis ME köyhät elämme, toveri ;)
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan pystyisi ottamaan sitä rahaa vanhemmilta kun meillä kuitenkin on ihan omatkin tulot, eikä puutetta tai tarvetta millekään. Ajatuksenakin jo kamala että vanhemmat nostaisi elintasoamme korkeammaksi, mitä meillä itsellä on varaa. Mitä sitten kun tapahtuu jotain ja tuki loppuu? Muutoinkin, rahallinen riippuvuus vanhemmista. Ei kyllä houkuta.
Tietysti ymmärrän jos lapsi on hädässä tai ongelmissa tai raha-asiat kusee. Tai jostain syystä ei oikein pärjää niin ehdottomasti vanhemmat auttaa.
Mutta että aikuisille ihmisille, jotka ovat kyvykkäitä tienaamaan omat rahansa? Ei vaan sovi omaan arvomaailmaan. Perintönä sitten saat mitä sinulle on haluttu antaa tai muuten vaan jää jäljelle.
Sinä saat ajatella niin. Minä kyllä mielelläni otan vastaan vanhemmiltani kaiken, mitä he haluavat antaa. Se että he haluavat antaa ja minä haluan ottaa ei tee välillemme rahallista riippuvuutta. Riippuvuus tarkoittaa ihan muuta. Tämä hyödyttää meitä molempia osapuolia: koemme molemmat iloa tästä asiastamme.
Myös itse ajattelen niin, että oma lapsi on minusta 50 %, ja rakkaasta puolisostani 50 %. Hän on minua ja meitä, kantaa geenejämme ja jatkaa elämäämme, ja haluan suoda hänelle niin paljon hyvää kuin vain mahdollista. Ja koska itse olen saanut, haluan itse myös antaa. Ulkopuolisten suhtautumisesta en ole kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ei nallekarkit mene tasan. Jotkut syntyy kultalusikka suussa, onhan se paljon helpompi rakentaa elämää siltä pohjalta. Ei tällaiset ihmiset välttämättä itse tajua, miten helpolla pääsevät monessa suhteessa. Mutta eihän hyväosaisuuskaan mikään synti ole, eihän sillekään " mitään voi". Kyllä itsekin olisin asunnon ottanut, jos olisi tarjottu. Mutta ei pelkoa, että niin olisi. Päinvastoin; sai kesätyörahoilla maksaa isänsä hautajaisetkin opiskelija-aikana..
T. persaukisten puliukkotasoisten vanhempien lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän yleistä ylemmän tulotason perheissä. Itse tunnen kaksi moista tapausta henkilökohtaisesti: keski-ikäisen, joka sai rivarinpätkän ja parikymppisen, joka sai upouuden kerrostaloasunnon, että saa leikkiä opiskelijaelämää.
Ihan vaan opiskelee. Toivottavasti valmistuu huippu paperein ihan vaan sun kiusaks.
No kuule samaa tutkintoa varten opiskellaan, sieltä satun tuntemaan tän kultalusikka suussa syntyneen. Ja aivan varmasti tulee pärjäämään paremmin kun voi tehdä meidän alan palkattomia harjoitteluja sen sijaan et painais paskaduunia maksaakseen vuokran. Mun vanhemmat ei voi moista kustantaa.
Tälleen se kato toimii luokka-aseman periytyminen.
Mitä sitten?
, huoliteltu kokoomusnuori kirjoitti. Suutari pysyköön lestissään, eihän sopisi, että köyhien perheiden jälkeläisten tilanne paranisi. Hän huokasi. Oli pakko lopettaa palstailu, shampanjaillallinen odotti.
Ihan duunari vaan ja kaalikeitto odottaa jääkaapissa.
Ah, tietysti ;) Ja totta kai kaalikeitto, sillähän ne öh siis ME köyhät elämme, toveri ;)
Nyt sattuu olemaan kaalikeitto ja irl en ikipäivänä olis tuollasen vikisijän toveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Minusta siinä on suuri ero, ostetaanko lapselle esim se talo joka helpottaa hänen elämäänsä ja taloudellista taakkaa, vai kiikuttaako lapsi harvase kuukausi laskujaan maksettavaksi vanhemmille. Ensimmäisen ymmärrän jos varaa kerran on, toista en.
Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet hävetä sitä, että saavat vanhemmiltaan rahaa tai perintöä? Huomaa kyllä, että on eletty aika ulos siitä kepu-Suomesta, jossa kunnioitettiin säästeliäisyyttä, pyrittiin kerryttämään omaisuutta ja siirtämään hyvä jälkipolville.
Jos totta puhutaan, niin työtä tekemällä on tässä maassa oikeasti TODELLA vaikea rikastua. Käytännössä rikkaudet ovat perittyjä, yrityskaupan seurauksena syntyneitä, avioliiton kautta siirtyneitä tai hyvällä arpaonnella hankittuja.
Keskiluokkainen säästäväisyys merkitsi sitä, että ihmiset saivat usein 100-200ke perinnön, usein asunnon ja kesäasunnon. Toisille niitä perintöjä on sitten kertynyt enemmän. Varallisuushan on jakautunut Suomessa suuriin ikäluokkiin.
Ihmetyttää tuo uusrikkaiden ja vasemmistolaisten ajatus, että kaikki pitäisi olla omalla työllä hankittua. Kyllä ihmisellä on siinä mielessä tietty vastuu, että kannattaa huolehtia myös jälkeläistensä elintasosta. Harmittavan moni elää kuitenkin tässä hetkessä. Siihen usein kuuluu, ettei mietitä omaa taloutta kovin pitkälle ja hankitaan liikaa lapsia. Oletteko huomanneet, että rikkailla on harvoin suurperheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet hävetä sitä, että saavat vanhemmiltaan rahaa tai perintöä? Huomaa kyllä, että on eletty aika ulos siitä kepu-Suomesta, jossa kunnioitettiin säästeliäisyyttä, pyrittiin kerryttämään omaisuutta ja siirtämään hyvä jälkipolville.
Jos totta puhutaan, niin työtä tekemällä on tässä maassa oikeasti TODELLA vaikea rikastua. Käytännössä rikkaudet ovat perittyjä, yrityskaupan seurauksena syntyneitä, avioliiton kautta siirtyneitä tai hyvällä arpaonnella hankittuja.
Keskiluokkainen säästäväisyys merkitsi sitä, että ihmiset saivat usein 100-200ke perinnön, usein asunnon ja kesäasunnon. Toisille niitä perintöjä on sitten kertynyt enemmän. Varallisuushan on jakautunut Suomessa suuriin ikäluokkiin.
Ihmetyttää tuo uusrikkaiden ja vasemmistolaisten ajatus, että kaikki pitäisi olla omalla työllä hankittua. Kyllä ihmisellä on siinä mielessä tietty vastuu, että kannattaa huolehtia myös jälkeläistensä elintasosta. Harmittavan moni elää kuitenkin tässä hetkessä. Siihen usein kuuluu, ettei mietitä omaa taloutta kovin pitkälle ja hankitaan liikaa lapsia. Oletteko huomanneet, että rikkailla on harvoin suurperheitä?
Nyky-Suomessa unohtuu se, että perhe on edelleen perusyksikkö, valtiovalta tulee hätiin vasta toissijaisena turvaverkkona. Tämä tarkoittaa vanhempien vastuuta auttaa jälkikasvuaan myös täysi-ikäisyyden rajan ylityttyä. Itse asiassa elatusvelvollisuuttakin on jurisdisesti ulotettu päälle 18 veen.
En jaksanut lukea kuin ensimmäisen sivun, mutta tunnen useammankin, joka on saanut vanhemmiltaan ensiasunnon. Myös minä olen saanut ja olen ostanut vastaavasti ensiasunnot myös omille lapsilleni. Helpompi sitä on nuorena aikuisena elämä aloittaa, kun on velaton asunto. Vaikka se asunto ei mikään hulppea omakotitalo olekaan vaan pieni kerrostaloasunto pääkaupunkiseudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ei varmaan tajua, että on ihan oikeasti rikkaita, jotka mielellään antavat rahaa lapsilleen, jotka käyvät koulut ja löytävät hyvän ammatin, jossa tienaavat hyvin eivätkä ole mitään luusereita, jotka kuppaavat vanhempiensa viimeiset rahat. Vastaavasti he säästävät rahaa lapsilleen jne...
te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan sitten tasapuolisesti kaikille. Sitten te pienet itkette ja purnaatte. Kohta koittaa sekin aika kun kommunistinen vallankaappaus toteutetaan suomessakin. Kyllä oli monta rikasta aatelista Venäjälläkin tsaarin vallan aikaan, mutta se loppui kuin veitsellä leikaten, yhdesä yössä! Samoin oli Ranskassa hovissa varsinanen kermeperse suku ja hovi, mutta heidät vietiin köyhän kansan kaapatessa vallan suoraan vankilaan ja teloituslavoille. Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on mahdollisuus, on täysin luonnollista haluta kasvattaa mieluummin oman suvun varallisuutta kuin vieraiden sukujen varallisuutta.
En häpeä yhtään että asutaan ihanalla alueella Helsingissä mieheni ja lapsemme kanssa vanhempieni ostamassa 400 000 euron talossa..en ole vetys vaan ahkera työntekijä, vanhempani nyt vaan sattuvat olemaan rikkaita ja edelleen ostavat lapsellemme vaatteita, maksavat aina jos käymme kahvilla, syömässä ym..olen erittäin kiitollinen ja haluamme tarjota saman omalle lapsellemme joka on nyt 6-vuotias..
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista miten eri taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Itse sain avustusta opiskeluihin ja ensi asuntoon. Nyt mietin voinko hankkia kaksi lasta vai onko lapsiluku yksi jotta voin tarjota varmuudella korkean elintason, harrastukset, opinnot ilman lainaa jne. Ei tulisi mieleenkään haaveilla 3+ lapsesta lääkärin palkalla, koska taloudelliset rahkeet eivät riittäisi.
Kaikki on todellakin suhteellista, maassamme on paljon monilapsisia perheitä, joissa ei todellakaan nautita lääkärin palkkatasosta.
Kärjistäen on sanottu, että Suomessa nainen voi mennä naimisiin rakkaudesta, valtio kustantaa säällisen elintason. Vastaavasti Yhdysvalloissa on kuulemma ihan tavallista, että nainen kysyy sulhaskandidaatilta, onko tällä varaa kustantaa perhe-elämä.
Onnekas 84 kirjoitti:
En häpeä yhtään että asutaan ihanalla alueella Helsingissä mieheni ja lapsemme kanssa vanhempieni ostamassa 400 000 euron talossa..en ole vetys vaan ahkera työntekijä, vanhempani nyt vaan sattuvat olemaan rikkaita ja edelleen ostavat lapsellemme vaatteita, maksavat aina jos käymme kahvilla, syömässä ym..olen erittäin kiitollinen ja haluamme tarjota saman omalle lapsellemme joka on nyt 6-vuotias..
Sama homma. Appivanhemmat ovat ostaneet lapsilleen omat asunnot. He myös ostavat paljon vaatteita ym. lapsenlapsilleen eli siis mieheni siskon lapsille. Meillä ei ole lapsia, mutta anopilta saan paljon lahjoja, kun tulevat kylään. Appiukko maksaa aina ravintolaillalliset. Me tienataan kuitenkin noin 10.000 euroa netto kuukaudessa, joten ei ole kyse rahapulasta. Itse asiassa ollaa päätetty tehdä kumpikin testamentit sisarustemme lapsille kun omia lapsia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
te rikkaat ylpeilijät ette ota huomioon yhtä asiaa.....nimittäin kommunistista vallankumousta...niinpä. Mitenkäs sitten suu pannaan kun köyhempi työväestö yhdessä tuumin ottaa vallan teiltä, ja kaikkien varat siirretään valtion kassaa, ja sieltä jaellaan sitten tasapuolisesti kaikille. Sitten te pienet itkette ja purnaatte. Kohta koittaa sekin aika kun kommunistinen vallankaappaus toteutetaan suomessakin. Kyllä oli monta rikasta aatelista Venäjälläkin tsaarin vallan aikaan, mutta se loppui kuin veitsellä leikaten, yhdesä yössä! Samoin oli Ranskassa hovissa varsinanen kermeperse suku ja hovi, mutta heidät vietiin köyhän kansan kaapatessa vallan suoraan vankilaan ja teloituslavoille. Herjatkaa vaan nyt kun vielä voitte! Köyhälistö saa tarpeekseen Sipilästä ja kumppaneista ja aloittaa vallankumouksen! Se voi tulla äkkiarvaamatta.
Niin siellä entisessä Neuvostoliitossa on vallalla ne rikastuneet oligarkit sun muut ketkut. Kiertokulkua:D
Voi että olen kateellinen. Meillä vanhemmat ovat niin pienituloisia eivätkä omista mitään, että eivät mitään lainoja tms. voisi edes takailla. Ajokrotin ovat kuitenkin kaikille kolmelle lapselle maksaneet, josta olen ylpeä.
Varmasti tuo varallisuus ainakin joltain osin vaikuttaa myös lapsen menestymiseen, kun pystyy opiskeluaikana keskittymään opiskeluun eikä tarvitse tehdä osa-aikatyötä ja rahoittaa se oma opiskelu. Itsestä tuntuu, että se opiskeluaika oli niin pirun rankka rypistys, että olen jo ihan poikki. En halua enää mitään muuta elämältä, kuin helppoutta.
Kavereista ne ketkä ovat menestyneet ja hyvässä ammatissa ovat niitä, joiden vanhemmat ovat varakkaita ja todella aikoinaan halunneet perheen (me olemme kaikki vahinkolapsia). Ei ole alkoholiongelmia tms. Ne joilla ongelmia on ollut, kipuilevat nyt niitä, kun nämä menestyneet perustavat perhettä jne.
Ai että elämä on perseestä, niin epäreilua, ettei siinä ole mitään järkeä!
Tämä on kuin suoraan mun elämästä... Mielenterveys- ja päihdeongelmaiset vanhemmat, joita ei lasten koulunkäynti kiinnostanut. Lisäksi erityisesti äidilläni oli ja on edelleen ikävä tapa vähätellä niin itseään kuin muitakin perheenjäseniään. Esim. kun olin lapsi, jossain suvun häissä äiti kerran kailotti ääneen, miten me olemme osaamattomia ja rumasti pukeutuneita ja kaikinpuolin niin paska perhe muihin verrattuna. Tähän päälle rankaa koulukiusausta. Itsetunto oli aivan pohjamudissa peruskoulun jälkeen. En uskonut lukiossa pärjäämiseen. Vanhempia ei kiinnostanut, aina jaksivat moittia "liian älykkäitä" ihmisiä. Sain opiskeltua ammatin ammattikoulussa. Mutta opiskeluinto, tiedonjano ja kunnianhimo alkoivat nostaa päätään. Sitten tuli lakiuudistus, ja ammattikoulun käyneet saivat opiskeluoikeuden korkeakouluihin. Opiskelin uuden ammatin ammattikorkeassa ja tulotaso parani. Nyt olen kohta 40v ja haaveilen yliopisto-opinnoista. Uskon nyt, että pärjään. Mutta itsetunnon korjautuminen ja vaikeiden perheolosuhteiden käsitteleminen on vienyt kauan aikaa. Yritän olla omille lapsilleni kaikkea muuta, kuin mitä omat vanhempani olivat. Varmasti on ihmisiä, jotka pystyvät pärjäämään erinomaisesti elämässään raskaista lapsuuskokemuksista huolimatta. Itseasiassa tunnenkin yhden tyypin, joka on päihdeperheestä lähtöisin mutta opiskellut pitkälle ja on kansainvälisestikkin arvostettu työssään. Hänen veljensä taas on seurannut vanhempiensa päihdehuuruista elämää. Samoin minun sisarukseni kärsivät vakavista mielenterveysongelmista, toinen on jo alle 30v jäänyt masennuksen vuoksi eläkkeelle. Että ei se aina ole niin mustavalkoista tämä elämä.
Sitähän ne monet tekee, eikä hyvätulosille se raha ole ilmaseks tullu, eri asia sitte jos on periny mut yleensä neki on kovia tekeen töitä. Yleensä ei aina.