Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?
05.04.2017 |
Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?
Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.
Kommentit (258)
Mieluummin kyllä elättäisin itse itseni, olisihan se itsellenikin ihannetilanne. Toisaalta ei mua ollenkaan hävetä, että joudun joskus lainaamaan vuokrarahat vanhemmilta, kun tuet on myöhässä (enemmän mua hävettää se tuilla eläminen, jos joku). Olen vaan iloinen, että on tällainen mahdollisuus eikä tarvitse soittaa vuokranantajalle ja rukoilla lisäaikaa maksuun. Itsekin autan huonossa jamassa olevia kavereitani, jos pystyn.
Kieltämättä joskus, kun lukee noita mamman lellipentu-kirjoituksia tulee pohdittua miten suuri osuus kateudella on tässä. Miksi ihmiset yleensäkin käyttää noita halventavia nimityksiä eikä anna toisten elää omaa elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä näe tuollaisessa mitään negatiivista, että ostetaan omalle lapselle asunto. Jos sellaiseen on varaa, ja vanhemmat itse haluavat auttaa. Helpottaa todella paljon taloudellista taakkaa, kun rahaa jää huomattavasti enemmän käteen, kun ei tarvitse maksaa vuokraa tai asuntolainen lyhennystä. Minulle ei mitään asuntoja ole ostettu, mutta vanhemmat ovat joskus auttaneet jossain pienemmissä hankinnoissa. Antaneet esimerkiksi joululahjaksi imurin tai matkapuhelimen, jos sellaista olen tarvinnut. Ja mä olen todella kiitollinen saamastani avusta. Mulla ei ole mitään ongelmia rahojen kanssa, ihan hyvin tulen toimeen. Silti vanhempani joskus auttavat, ihan hyvää hyvyyttään. Ja tämä piirre on siirtynyt myös minulle. Minä autan läheisiäni rahallisesti tai muuten, jos he apua kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on paljon ylimääräistä rahaa, miksei sitä haluaisi lapsiinsa käyttää? Anteliaisuus on hyve, ja lahjan saaja on usein aivan yhtä antelias omille lapsilleen.
Sitä vaan kun opettaa lapsensa helppoon elämään, ni jossain vaiheessa totuus tulee puun takaa, eikä kohtele silkkihansikkain.
Mikä satavarma kohtalo se muka olisi? Eivät kaikki joudu raatamaan tai kitkuttelemaan pienissä rahoissa. Eivät todellakaan. Se ei ehkä ole reilua, mutta niin se vaan menee. Moni varakkaan lapsuuden ja nuoruuden elänyt ihminen on varakas keski-iässä ja vanhanakin ja jakaa puolestaan sitä varallisuutta omille lapsilleen. Tulevaisuudessa yhä enemmän näin, koska koulutus tulevaisuudessa rajautuu yhä selkeämmin vain varakkaiden jälkikasvulle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tuon tiedät? Normaalielämää on sekin, että saa kaiken valmiina, se vain ei ole sinun normaalielämää
Sen verran läheisistä on kyse että siitä on tullut tutuksi. Ehkä "normaalielämää" oli huono sanavalinta, siksi laitoin myös lainausmerkit alkuperäiseen viestiin. Vaikka onkin normaalia että autetaan lasta niin tässä tapauksessa on autettu niin paljon (muutenkin kuin rahallisesti) että nyt aikuisena kyseinen lapsi ei ole oppinut hoitamaan omia asioitaan ja ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on paljon ylimääräistä rahaa, miksei sitä haluaisi lapsiinsa käyttää? Anteliaisuus on hyve, ja lahjan saaja on usein aivan yhtä antelias omille lapsilleen.
Sitä vaan kun opettaa lapsensa helppoon elämään, ni jossain vaiheessa totuus tulee puun takaa, eikä kohtele silkkihansikkain.
Tuleeko sulle yllätyksenä, että menestyvien, hyvin koulutettujen vanhempien lapsista yleensä tulee myös menestyviä ja hyvinkoulutettuja?
Hyvä- ja huono-osaisuus on Suomessa yhä enenevässä määrin periytyvää. Vanhemmilta lahjana saatu talo vain lisää sitä hyväosaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin opiskeluaikani vanhempien ostamassa yksiössä. Myöhemmin he myivät sen ja tekivät hyvän tilin. Kolmekymppisenä olin yksinhuoltaja, vanhemmat halusivat että ostan oman asunnon ja lahjoittivat osan omarahoituksesta. Ei kokonaan, mutta vahvasti vanhempien tuen ja myöhemmän perinnön ansiota on, että taloudellinen asemani on oikein hyvä. Nyt minulla on kaksi aikuista lasta. Ei ole varaa ostaa heille kämppiä pk-seudulta, mutta voisin tukea heitä vastaavasti oman asunnon hankinnassa ja muutenkin tarvittaessa. Tosin ainakaan vielä he eivät ole ryhtymässä asuntovelkaisiksi.
Milleniaalit ovat jopa köyhempiä kuin eläkeläiset eli onko ihme, jos he eivät itse pysty ostamaan asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me ostetaan lapsille kaikki mitä pystytään. Miksei autettaisi, nehän omat lapset jotka on itse tähän maailmaan väännetty ja vaivalla kasvatettu. Ei ehkä asuntoa pysty kaikille kolmelle, mutta kaikessa mahdollisessa autetaan tietysti. Olisi itsellekin ollut enemmän kuin tervetullutta, kun kiduin nälässä opiskeluaikoina, rikkaalla isäukolla kun oli sellainen periaate että ei auteta kun ei häntäkään oltu autettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on paljon ylimääräistä rahaa, miksei sitä haluaisi lapsiinsa käyttää? Anteliaisuus on hyve, ja lahjan saaja on usein aivan yhtä antelias omille lapsilleen.
Sitä vaan kun opettaa lapsensa helppoon elämään, ni jossain vaiheessa totuus tulee puun takaa, eikä kohtele silkkihansikkain.
Tuleeko sulle yllätyksenä, että menestyvien, hyvin koulutettujen vanhempien lapsista yleensä tulee myös menestyviä ja hyvinkoulutettuja?
Hyvä- ja huono-osaisuus on Suomessa yhä enenevässä määrin periytyvää. Vanhemmilta lahjana saatu talo vain lisää sitä hyväosaisuutta.
Näin, eikä se silti tarkoita ettei osaa rahaa käyttää, nämä yleensä osaavat ja siksi se raha pysyy ja kasvaa ja siirtyy taas heidän jälkikasvulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ostetaan lapsille kaikki mitä pystytään. Miksei autettaisi, nehän omat lapset jotka on itse tähän maailmaan väännetty ja vaivalla kasvatettu. Ei ehkä asuntoa pysty kaikille kolmelle, mutta kaikessa mahdollisessa autetaan tietysti. Olisi itsellekin ollut enemmän kuin tervetullutta, kun kiduin nälässä opiskeluaikoina, rikkaalla isäukolla kun oli sellainen periaate että ei auteta kun ei häntäkään oltu autettu.
Hyvä kun täällä ollaan nyt tätä mieltä. Pari päivää sitten oli suosituimmissa ketju, jonka aihe oli "voinko pyytää aikuiselta lapselta vuokraa kotona asumisesta" tjms. Siellä moni oli sitä mieltä, että kyllä sietääkin pyytää 18+ lapselta vuokraa, jos asuu vanhemmillaan. Tämä siis vain huomiona, olen itsekin sitä mieltä että kyllä lapsia tulee auttaa, vaikka olisivatkin aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa nostaa päätää taas se luterilaisuus, jonka mukaan mitä ei ole itse saanut, ei ole ansainnut.
Itselleni vanhemmat ostivat opiskelijakämpän ja maksoivat asunnon kulujakin vaikka kuinka. Sain jopa suoranaista käyttörahaakin välillä. En häpeä tätä asiaa, joskin en minä nyt sillä erityisesti ylpeilekkään. En siis käy hieroamassa sitä muiden kavereiden naamaan. Silti, jos joku kysyy kerron toki avoimesti.
En tiedä mitä haittaa siitä on, että tekee lasten elämän helpommaksi. Kyllä mä olen nähnyt miten monet kaverit nääntyvät opiskeluaikana. Miksi Suomessa on edelleen vallalla sellainen mielikuva, että opiskeluajan pitää olla vaikeaa ja tiukkaa? Valtiokin lähtee siitä, että opiskelija pärjää vähemmällä kuin työtön jne. Miksei opiskeluaika saisi olla hauskaa, rentoa ja helppoa? Ei sen opiskelun haasteen pitäisi tulla normaalin arjen pyörittämisestä. Eikö päätarkoitus ole opiskella ja sitä kautta haastaa itseään. Normaalin arjen pyörittämisen takia, monella jää se haaste kokematta ja yliopisto mennään läpi juosten kusten.
Mikäs sinulla on luterilaista kirkkoa vastaan?
Tiijäksä kukan on Scott Peterson.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ostetaan lapsille kaikki mitä pystytään. Miksei autettaisi, nehän omat lapset jotka on itse tähän maailmaan väännetty ja vaivalla kasvatettu. Ei ehkä asuntoa pysty kaikille kolmelle, mutta kaikessa mahdollisessa autetaan tietysti. Olisi itsellekin ollut enemmän kuin tervetullutta, kun kiduin nälässä opiskeluaikoina, rikkaalla isäukolla kun oli sellainen periaate että ei auteta kun ei häntäkään oltu autettu.
Hyvä kun täällä ollaan nyt tätä mieltä. Pari päivää sitten oli suosituimmissa ketju, jonka aihe oli "voinko pyytää aikuiselta lapselta vuokraa kotona asumisesta" tjms. Siellä moni oli sitä mieltä, että kyllä sietääkin pyytää 18+ lapselta vuokraa, jos asuu vanhemmillaan. Tämä siis vain huomiona, olen itsekin sitä mieltä että kyllä lapsia tulee auttaa, vaikka olisivatkin aikuisia.
kato se on tää asenne, köyhien lapsilta pitää pyytää rahat nuppineulastakin, rikkaiden lapsille pitää ostaa omat talot, mökit, autot, suojatyöpaikat, ja lomamatkat vanhempien espanjankotiin. Ja silti he vaan on hienoja ja aina parempia jne........
Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hieroamassa"? Haluatko myydä vokaalin?
Koetko olevasi hyvinkin nokkela? :) No kiva, jos sain tuotettua sulle onnistumisen tunteen tähän päivään. :D
Vierailija kirjoitti:
Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.
Pelkkiä käytännön järjestelykysymyksiä, minkä jokainen perhe hoitaa tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on paljon ylimääräistä rahaa, miksei sitä haluaisi lapsiinsa käyttää? Anteliaisuus on hyve, ja lahjan saaja on usein aivan yhtä antelias omille lapsilleen.
Sitä vaan kun opettaa lapsensa helppoon elämään, ni jossain vaiheessa totuus tulee puun takaa, eikä kohtele silkkihansikkain.
Tuleeko sulle yllätyksenä, että menestyvien, hyvin koulutettujen vanhempien lapsista yleensä tulee myös menestyviä ja hyvinkoulutettuja?
Hyvä- ja huono-osaisuus on Suomessa yhä enenevässä määrin periytyvää. Vanhemmilta lahjana saatu talo vain lisää sitä hyväosaisuutta.
Näin, eikä se silti tarkoita ettei osaa rahaa käyttää, nämä yleensä osaavat ja siksi se raha pysyy ja kasvaa ja siirtyy taas heidän jälkikasvulleen.
Juuri näin. Vaikka mieheni on saanut siis todella paljon rahaa vanhemmiltaan, niin osaa hän kuitenkin käyttää rahaa järkevästi. On käynyt yliopistot ulkomailla ja nyt menestyy hyvin kansainvälisellä alalla. Isäni maksoi asuntoni vuokran opiskeluaikana ja kustansi ulkomaan matkat (vanhempani kannustivat matkustamaan) ja antoi käyttörahaa ettei tarvinnut käydä töissä opiskelujen ohella. Kyllä se helpotti elämää tosi paljon. Silti minustakin on tullut järkevä rahankäyttäjä ja pärjään oikein hyvin elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ostetaan lapsille kaikki mitä pystytään. Miksei autettaisi, nehän omat lapset jotka on itse tähän maailmaan väännetty ja vaivalla kasvatettu. Ei ehkä asuntoa pysty kaikille kolmelle, mutta kaikessa mahdollisessa autetaan tietysti. Olisi itsellekin ollut enemmän kuin tervetullutta, kun kiduin nälässä opiskeluaikoina, rikkaalla isäukolla kun oli sellainen periaate että ei auteta kun ei häntäkään oltu autettu.
Hyvä kun täällä ollaan nyt tätä mieltä. Pari päivää sitten oli suosituimmissa ketju, jonka aihe oli "voinko pyytää aikuiselta lapselta vuokraa kotona asumisesta" tjms. Siellä moni oli sitä mieltä, että kyllä sietääkin pyytää 18+ lapselta vuokraa, jos asuu vanhemmillaan. Tämä siis vain huomiona, olen itsekin sitä mieltä että kyllä lapsia tulee auttaa, vaikka olisivatkin aikuisia.
Riippuu ihan tilanteesta ja lapsesta. Lähipiirissä tapaus että kolmikymppinen "lapsi" sotki raha-asiat ja muutti takaisin kotiin. Tienaa n. 3000 euroa kuussa käteen. Äitinsä tienaa 1500 ja maksaa kaiken. Minusta tuo on jo hyväksikäyttöä.
Mua on myös vanhemmat tukeneet melko paljon. Sitä ei ole koskaan tarvinnut vaatia. Se on tullut luonnostaan. Säästöhenkivakutus erääntyi, kun täytin 18. Vanhemmat käytännössä elättivät minua. Alle 30-vuotiaana asuin jo velattomassa omistusasunnossa. Kukaan ei ole haaskannut rahojaan ajoneuvoihin tai muuhun humpuukiin.
Vaikka vanhempani ovat tukeneet kaikkia sisaruksiani samalla tavalla eikä kenenkään ole tarvinnut maksaa asuntolainoja tai huolehtia opintolainoista, on meistä tullut silti aivan kunnollisia työssäkäyviä hyvätuloisia ihmisiä. Rahaan suhtautuminen vaikuttaa paljon. Edesmennyt Brooke Astor sanoi, että raha on kuin lannoitetta. Se ei auta, jos sitä ei käytä. Lisäisin itse siihen, että se on siinä mielessä huonoa lannoitetta, että sen väärinkäytöstä seuraa kirjaimmellisesti vain kasa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ostetaan lapsille kaikki mitä pystytään. Miksei autettaisi, nehän omat lapset jotka on itse tähän maailmaan väännetty ja vaivalla kasvatettu. Ei ehkä asuntoa pysty kaikille kolmelle, mutta kaikessa mahdollisessa autetaan tietysti. Olisi itsellekin ollut enemmän kuin tervetullutta, kun kiduin nälässä opiskeluaikoina, rikkaalla isäukolla kun oli sellainen periaate että ei auteta kun ei häntäkään oltu autettu.
Hyvä kun täällä ollaan nyt tätä mieltä. Pari päivää sitten oli suosituimmissa ketju, jonka aihe oli "voinko pyytää aikuiselta lapselta vuokraa kotona asumisesta" tjms. Siellä moni oli sitä mieltä, että kyllä sietääkin pyytää 18+ lapselta vuokraa, jos asuu vanhemmillaan. Tämä siis vain huomiona, olen itsekin sitä mieltä että kyllä lapsia tulee auttaa, vaikka olisivatkin aikuisia.
kato se on tää asenne, köyhien lapsilta pitää pyytää rahat nuppineulastakin, rikkaiden lapsille pitää ostaa omat talot, mökit, autot, suojatyöpaikat, ja lomamatkat vanhempien espanjankotiin. Ja silti he vaan on hienoja ja aina parempia jne........
No nämä "rikkaat" eivät edes harkitsisi vuokran pyytämistä, köyhillä taas ei välttämättä ole muuta mahdollisuutta.
Sitä vaan kun opettaa lapsensa helppoon elämään, ni jossain vaiheessa totuus tulee puun takaa, eikä kohtele silkkihansikkain.