Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?
05.04.2017 |
Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?
Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.
Kommentit (258)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että olen kateellinen. Meillä vanhemmat ovat niin pienituloisia eivätkä omista mitään, että eivät mitään lainoja tms. voisi edes takailla. Ajokrotin ovat kuitenkin kaikille kolmelle lapselle maksaneet, josta olen ylpeä.
Varmasti tuo varallisuus ainakin joltain osin vaikuttaa myös lapsen menestymiseen, kun pystyy opiskeluaikana keskittymään opiskeluun eikä tarvitse tehdä osa-aikatyötä ja rahoittaa se oma opiskelu. Itsestä tuntuu, että se opiskeluaika oli niin pirun rankka rypistys, että olen jo ihan poikki. En halua enää mitään muuta elämältä, kuin helppoutta.
Kavereista ne ketkä ovat menestyneet ja hyvässä ammatissa ovat niitä, joiden vanhemmat ovat varakkaita ja todella aikoinaan halunneet perheen (me olemme kaikki vahinkolapsia). Ei ole alkoholiongelmia tms. Ne joilla ongelmia on ollut, kipuilevat nyt niitä, kun nämä menestyneet perustavat perhettä jne.
Ai että elämä on perseestä, niin epäreilua, ettei siinä ole mitään järkeä!
Älä yleistä. Mulla on varakkaat vanhemmat, se ei kuitenkaan pelastanut mua mielenterveysongelmilta tai siltä, että biologinen isä on alkoholisti. Veljeni on ollut koulukiusattu, siihenkään ei ne varakkaat vanhemmat vaikuttaneet. Ei se "kultalusikka suussa syntyminen" automaattisesti tarkoita, että tulisi helppo elämä. Vanhemmilla ei myöskään ole velvollisuutta auttaa aikuista lasta, eli vaikka vanhemmat olisi miten rikkaita, eivät lapset välttämättä saa siitä osaansa ennen kuin vanhemmat kuolevat.
Vierailija kirjoitti:
Joo - ei vi...ta enkä ole kateellinen. Itse olen ollut isän kuoleman jälkeen 15-vuotiaasta tilanteessa, jossa olen koko ajan ja yhä hommannut ja antanut rahaa äidilleni (ja silloin sisaruksillenkin, jotka ovat minua nuorempia). En voinut mennä lukioonkaan kun en olisi jaksanut töiden vuoksi.
Sitten täällä on ketju, että muka perhetausta ei vaikuttaisi ihmisen mahdollisuuksiin Suomessa (tai elämässä yleensä).
Kyllä perhetausta vaikuttaa ihan ensimmäisenä. Se vaokuttaa jo, minkälainen olo sinulla on ollut vauvasta kolme vuotiaaksi. Siitä se jo lähtee. Oliko perusluottamus elämään vai ei. Minkälainen ympäristö? Kannustiko vanhemmat? Sosioekonominen tausta?
Älä välitä, ihmiset tällä palstalla eivät ymmärrä näitä asioita. Olen itse opettaja ja ymmärrän kyllä aivan varmasti. Olen myöskin alkoholisti perheestä. Olen tuurilla saanut niin hyvän avioliiton, että pystyin opiskeleen vasta nelikymppisenä opettajaksi . Mutta nyt olen opettaja ja nautin siitä saavutuksesta, vaikken ole saanutkaan kuin määräaikaisia töitä.
Alkoholistiperheen lapselle on saavutus jo se, että saa ammatin, jaksaa elää, ja arvostaa itseään.
Mulle lapsuudenkaveri oli niin katkera kun "vanhemmat oli ostaneet ensiasunnon" mulle. Ilmeisesti pienessä pitäjässä huhut kiertää, vanhempani olivat lainani takaajia eivätkä siis maksaneet asunnostani penniäkään – kuten en minäkään ostaessa, vaan pankki. Jäin myös miettimään, että onko tuollainen jotenkin tavanomaista jos sitä osataan paheksua.
Meidän vanhemmat maksaa kaikkien lasten puhelinlaskut (ikää 27, 22 ja 19) ihan vaan siksi koska sai ne halvemmalla kaikki yhdessä laskussa. Meidän vanhemmat haluaa osallistua ja auttaa vähävaraisempia lapsiaan (yksi eläkkeellä synnynnäisen sairauden takia, kaksi opiskelee). Kyselevät jatkuvasti että kuinka voisivat auttaa ja maksavat satunnaisia asioita, autonkorjausta, lukiokirjoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurannut sukulaisperhettä jossa tytär on saanut asunnon, rahaa ja ylipäänsä tyttären ei ole tarvinnut mistään asioistaan huolehtia, sinänsä sehän on vain hienoa, mutta kyseinen tytär ei osaa arvostaa saamaansa apua yhtään ja kun on kaiken saanut valmiina niin on etääntynyt niin sanotusta "normaalielämästä" ja ihan normaaleista arkiasioiden hoidosta (tytär odottaa varmaan loppuelämänsä saavansa aivan kaiken valmiina ja vanhempien hoitavan kaikki hänen asiansa).
Oho, aivan kuin mun kynästä, tiedän täsmälleen samanlaisen tapauksen. Juuri tuo itseohjautuvuuden ja pärjäämisen menetys on ehkä se suurin negapuoli, mutta kyseessä ei ole pelkkä raha vaan kasvatusongelma ollut laajemminkin. Kun tekee lapsensa puolesta kaiken, tekee suuren karhunpalveluksen lapselleen.
Tietämäni "tytär" ei osaa esimerkiksi tankata autoaan vaan tarvitsee kolmannen henkilön tekemään sen. Ei ole koskaan tarvinnut opetella tekemään itse. Ja ei, en puhu mistään 18-vuotiaasta vaan ihan aikuisesta ihmisestä.
Omassa tuttavapiirissä valtaosalla oli jo nuorena vanhempien sponssaama omistusasunto. Oli ihan normaalia varainsiirtoa ilman perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa kaveripiiriin eksyi koulun vuoksi tasan yksi tyyppi, jonka vanhemmat asuivat kunnan vuokratalossa. Sen ikuisen lokkimaisen elämäntyylin kyllä huomasi vähän kaikessa. Sekä tietyn sivistymättömyyden ja moukkamaisuuden. Jätin aika nopeasti pakkokutsumiset väliin, kun muiden kanssa tavattiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle lapsuudenkaveri oli niin katkera kun "vanhemmat oli ostaneet ensiasunnon" mulle. Ilmeisesti pienessä pitäjässä huhut kiertää, vanhempani olivat lainani takaajia eivätkä siis maksaneet asunnostani penniäkään – kuten en minäkään ostaessa, vaan pankki. Jäin myös miettimään, että onko tuollainen jotenkin tavanomaista jos sitä osataan paheksua.
kuules, hei, ei ne sun kaverit nyt tuosta ole kateellisia. Ethän sinä sitä ilmaiseksi olekaan saanut. Miksi ihmeessä olisivat jos olet ottanut jo nuorille harteillesi ylisuuren asuntolainan. Se se vasta on riippakivi. Mitään muuta ei voi tehdä, matkustella, tai edes sairastaa vapaasti , aina on velat niskassa. Ennemmin olisi säälinaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa kaveripiiriin eksyi koulun vuoksi tasan yksi tyyppi, jonka vanhemmat asuivat kunnan vuokratalossa. Sen ikuisen lokkimaisen elämäntyylin kyllä huomasi vähän kaikessa. Sekä tietyn sivistymättömyyden ja moukkamaisuuden. Jätin aika nopeasti pakkokutsumiset väliin, kun muiden kanssa tavattiin.
JUST TÄMÄ! Tämä on se kauhuesimerkki ihmsiestä joka kehittyy tommioisista ilmaiseksi eläjistä.
Tässä ketjussa nostaa päätää taas se luterilaisuus, jonka mukaan mitä ei ole itse saanut, ei ole ansainnut.
Itselleni vanhemmat ostivat opiskelijakämpän ja maksoivat asunnon kulujakin vaikka kuinka. Sain jopa suoranaista käyttörahaakin välillä. En häpeä tätä asiaa, joskin en minä nyt sillä erityisesti ylpeilekkään. En siis käy hieroamassa sitä muiden kavereiden naamaan. Silti, jos joku kysyy kerron toki avoimesti.
En tiedä mitä haittaa siitä on, että tekee lasten elämän helpommaksi. Kyllä mä olen nähnyt miten monet kaverit nääntyvät opiskeluaikana. Miksi Suomessa on edelleen vallalla sellainen mielikuva, että opiskeluajan pitää olla vaikeaa ja tiukkaa? Valtiokin lähtee siitä, että opiskelija pärjää vähemmällä kuin työtön jne. Miksei opiskeluaika saisi olla hauskaa, rentoa ja helppoa? Ei sen opiskelun haasteen pitäisi tulla normaalin arjen pyörittämisestä. Eikö päätarkoitus ole opiskella ja sitä kautta haastaa itseään. Normaalin arjen pyörittämisen takia, monella jää se haaste kokematta ja yliopisto mennään läpi juosten kusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa kaveripiiriin eksyi koulun vuoksi tasan yksi tyyppi, jonka vanhemmat asuivat kunnan vuokratalossa. Sen ikuisen lokkimaisen elämäntyylin kyllä huomasi vähän kaikessa. Sekä tietyn sivistymättömyyden ja moukkamaisuuden. Jätin aika nopeasti pakkokutsumiset väliin, kun muiden kanssa tavattiin.
JUST TÄMÄ! Tämä on se kauhuesimerkki ihmsiestä joka kehittyy tommioisista ilmaiseksi eläjistä.
Tämä entinen kaveri on yksi syy siihen, miksi olen entistä maahanmuuttokriittisempi. Pääsi samalla näkemään, miten nuo elämäntapalusmuilijat oikeasti pääsevät huijaamaan sosiaalietuuksia. Kuulkaas kaikki on mahdollista. Sitten tänne tulee vielä ulkopuolelta samanlaisia loiseläjiä, joille tarjotaan vielä tulkki ja sossun täti oikein valmiiksi kertoo kaikki etuudet. Jo maassa olevalta tuttavaverkostolta kuulet kaikki metkut.
Rahan jakamisessa ei ole mitään pahaa, kunhan vanhemmat ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa. Jotenkin en näe tuota perseilyä ongelmaksi ns. vanhan rahan rikkaissa perheissä, joissa yleensä opetetaan järkevää rahan käyttöä ja vastuun ottamista omasta elämästä.
On tietysti niitä ihmisiä, jotka ovat lapsesta lähtien saaneet kaiken. Heidän ongelmansa on, että he usein saavat vielä paljon lisääkin, mutta pilaavat myös kaiken vastuuttomuudellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista opiskeluajoistani muistan samassa solussa asuneen sveitsiläisen kaverin jonka autona oli Maserati. No se ei tykännyt siitä ja vaihtoi sen Porscheen.
Me vähän udeltiin, että mitä sun faijas niin niinku tekee työkseen. Se vastas, ettei se tiedä sitä suomeksi mutta englanniksi se on businessman. No me siihen, että ei tartte sanoa enempää, me taidetaan ymmärtää.
Minä olen tuollainen. Tai ei vanhemmat taloa ole maksaneet, mutta muuten auttaneet todella paljon. Meillä petti ehkäisy reilu parikymppisenä, kun molemmilla oli vielä korkeakouluopinnot täysin kesken. Vanhempani käytännössä elättivät meidät kunnes mieheni valmistui ja sai työpaikan. Olisimme toki voineet kitkutella pienillä tuloilla, mutta nyt elintasomme pysyi meille normaalina ja saimme viettää perheenä aikaa paljon yhdessä. Ehtona oli, että enempää lapsia ei tule ennen kuin pystymme elättämään ne itse. Pystyin vanhempieni ansiosta olemaan tytön kanssa kotona, kunnes tämä täytti kolme. Sen jälkeen luin omat opintoni loppuun ja olemme nyt molemmat töissä ihan perus 3000+€ palkoilla. Ihan normaali perheenäiti koen olevani. Ja ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni. Toinen lapsi jäi kyllä vanhempieni ehdon takia tekemättä, kun ainoa oli jo niin iso valmistuessani, ettemme halunneet aloittaa alusta. Siitäkin olen kyllä vanhemmilleni kiitollinen, sillä elämämme on juuri sopivan kivaa ja helppoa näin. Lisäksi taloudellinen tilanne on sellainen, että voimme tarpeen vaatiessa auttaa omaa tytärtämme niin kuin meitä autettiin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa nostaa päätää taas se luterilaisuus, jonka mukaan mitä ei ole itse saanut, ei ole ansainnut.
Itselleni vanhemmat ostivat opiskelijakämpän ja maksoivat asunnon kulujakin vaikka kuinka. Sain jopa suoranaista käyttörahaakin välillä. En häpeä tätä asiaa, joskin en minä nyt sillä erityisesti ylpeilekkään. En siis käy hieroamassa sitä muiden kavereiden naamaan. Silti, jos joku kysyy kerron toki avoimesti.
En tiedä mitä haittaa siitä on, että tekee lasten elämän helpommaksi. Kyllä mä olen nähnyt miten monet kaverit nääntyvät opiskeluaikana. Miksi Suomessa on edelleen vallalla sellainen mielikuva, että opiskeluajan pitää olla vaikeaa ja tiukkaa? Valtiokin lähtee siitä, että opiskelija pärjää vähemmällä kuin työtön jne. Miksei opiskeluaika saisi olla hauskaa, rentoa ja helppoa? Ei sen opiskelun haasteen pitäisi tulla normaalin arjen pyörittämisestä. Eikö päätarkoitus ole opiskella ja sitä kautta haastaa itseään. Normaalin arjen pyörittämisen takia, monella jää se haaste kokematta ja yliopisto mennään läpi juosten kusten.
"Hieroamassa"? Haluatko myydä vokaalin?
Ei siinä oo pahaa jos antaa koska nuorena sitä tarvii. Itsekin oon saanut no en taloa mutta kaksion Hgistä.
Tuo oli hyvin kommentoitu, että varakkaissa vanhan rahan perheissä lapset opetetaan myös käyttämään sitä järkevästi heti, kun ymmärtävät jotakin numeroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle lapsuudenkaveri oli niin katkera kun "vanhemmat oli ostaneet ensiasunnon" mulle. Ilmeisesti pienessä pitäjässä huhut kiertää, vanhempani olivat lainani takaajia eivätkä siis maksaneet asunnostani penniäkään – kuten en minäkään ostaessa, vaan pankki. Jäin myös miettimään, että onko tuollainen jotenkin tavanomaista jos sitä osataan paheksua.
kuules, hei, ei ne sun kaverit nyt tuosta ole kateellisia. Ethän sinä sitä ilmaiseksi olekaan saanut. Miksi ihmeessä olisivat jos olet ottanut jo nuorille harteillesi ylisuuren asuntolainan. Se se vasta on riippakivi. Mitään muuta ei voi tehdä, matkustella, tai edes sairastaa vapaasti , aina on velat niskassa. Ennemmin olisi säälinaihe.
"Kaveri" on yksikkö. Ja siis ei varmaan olekaan kateellinen kun asia selvisi, mutta sitä ennen kuitenkin auliisti kertoi kaikille miten lelliperse olen koska vanhemmat osti asunnon... Osaatko lukea ollenkaan?
Samaa olen katsellut, että tuntuu olevan yleinen käytäntö jopa ihan pienipalkkaisilla työssäkävijöillä. Kyse ei ole edes siitä, että muutettaisiin koulupaikkakunnalle tms. Vaan saman kunnan sisällä, jossa vanhemmatkin asuvat ja kotonakin tilaa olisi.