Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi tukea nuorena, kun silloin sitä eniten tarvitsee? Onko periminen myöhäiskeski-iässä jotenkin arvokkaampaa, kun ensiasunnon sijaan ostaa hienon kesämökin ja unelmiensa auton?

Periminen on ihan eri asia, ja se kuuluu elämään. Mutta nuorena aikuisena se oma elämä on kuitenkin meidän jokaisen rakennettava, ja jollainlaila osoitettava olevansa kunnollinen jäsen yhteiskunnalle. Ihan järkyttävää että ei olisi mitään velvollisuuksia tai motiivia tähdätä johonkin hyvään elämään, jota varten herää aamuisin ja lähtee töihin. Toki varmaan ottaisin asunnon itsekin vastaan, mutta en sillä ainakaan ylpeilisi, ekä puhuisi kenellekkään, olisin ihan hiljaa vaan tästä "lottovoitostani" ja että olen vapaamatkustaja kun muut vaan rehkii ja taistelee elämässään asuntolainojen kanssa.

Niin eli ei voi puhua siitä että on saanut jotain ilmaiseksi koska muilla voi mennä huonommin? Tai onnestaan näin ylipäätään. Ihme asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi tukea nuorena, kun silloin sitä eniten tarvitsee? Onko periminen myöhäiskeski-iässä jotenkin arvokkaampaa, kun ensiasunnon sijaan ostaa hienon kesämökin ja unelmiensa auton?

Periminen on ihan eri asia, ja se kuuluu elämään. Mutta nuorena aikuisena se oma elämä on kuitenkin meidän jokaisen rakennettava, ja jollainlaila osoitettava olevansa kunnollinen jäsen yhteiskunnalle. Ihan järkyttävää että ei olisi mitään velvollisuuksia tai motiivia tähdätä johonkin hyvään elämään, jota varten herää aamuisin ja lähtee töihin. Toki varmaan ottaisin asunnon itsekin vastaan, mutta en sillä ainakaan ylpeilisi, ekä puhuisi kenellekkään, olisin ihan hiljaa vaan tästä "lottovoitostani" ja että olen vapaamatkustaja kun muut vaan rehkii ja taistelee elämässään asuntolainojen kanssa.

aikuisena elämässä ei jaeta käytösarvosanoja. ne kuuluvat sinne peruskouluun joka pyörii open miellyttämisen ympärillä.

Eil on 3 lasta ja 3 sijoitusasuntoa. Vielä ei ole ollut tarve antaa lapsille avaimia, kun ovat nyt ainakin alaikäisiä mutta ehkä joku päivä.

Heidän lapsilisillä asuntolainaa lyhennetään kuten vuokratuloilla.

Me vanhemmat asumme kodissa jossa haluamme asua lopun ikämme, vaikka 3 makkaria tulisikin tyhjäksi.

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Raha on vähän kuin kaksiteräinen miekka, sillä saa aikaan tosi paljon hyvää mutta aivan yhtä helposti voi tehdä paljon vahinkoa. Siksi rahan jakelu jälkipolville ei ole automaattisesti hyvä juttu, varsinkaan jos ei osaa jakaa sitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Raha on vähän kuin kaksiteräinen miekka, sillä saa aikaan tosi paljon hyvää mutta aivan yhtä helposti voi tehdä paljon vahinkoa. Siksi rahan jakelu jälkipolville ei ole automaattisesti hyvä juttu, varsinkaan jos ei osaa jakaa sitä oikein.

Mikähän tässä mielestäsi on väärin tehtyä?

Ihan totta että lapsille kannattaa antaa jonkinlaista taloudellista tukea nuorena, nuorena aikuisena mieluummin kuin perintönä keski-iässä tai pahimmassa tapauksessa eläkeiässä. Kulut kun ovat suurimmillaan silloin nuorena. Riippuu sitten siitä paljonko on itse saanut taloudellisia lahjoituksia ja perintöjä vanhemmiltaan ja paljonko ansaitsee että paljonko pystyy lapsia avustamaan. Välttämättähän ei pysty avustamaan sen enempää kuin että maksaa käsirahan ensiasunnosta, takaa sen osan lainasta mihin asunto ei riitä tai että antaa lapselle kotoa muuttaessa jonkin kokoisen vauvasta asti säästetyn rahaston tai osakesalkun.

Tiedän monia, jotka saivat ennakkoperintönä, lahjana sekä asunnon että osakkeita vanhemmiltaan, kummeilta ja isovanhemmilta. Itse sain pienen osakesalkun sekä vanhemmat lainasivat osan ensiasuntooni, maksoin sen heille takaisin. Osa oli itse säästämääni. Osakesalkun säästämistä olen jatkanut sen osinkotuloilla koko ikäni paitsi opiskeluvuosina ja mammalomalla nostin osingot käyttööni. Todennäköisesti nostan sittenkin kun omat lapset alkavat kuluttaa enemmän. Kenestäkään meistä ei ole tullut vastuuttomia, persoonallisuushäiriöisiä lurjuksia vaan korkeakoulutettuja, työssäkäyviä, yrittäjiä, omistajia, omistusasujia, perheyritysten jatkajia, star-up yrittäjiä, perheellisiä tai perheettömiä, Suomessa tai maailmalla asuvia, pien- tai suursijoittajia. Mutta kyllä varakkaisiinkin perheisiin syntyy lapsia, joista jostain syystä kasvaa alkoholisteja, päihdeongelmaisia, persoonallisuushäiriöisiä joko vanhemmista tai muusta kasvuympäristöstä tai vammautumisesta johtuen. Syynä voi olla myös varakkaisiin kohdistuva kiusaaminen. Usein ökyvarakkaat vanhemmat ovat sen verran ylpeitä etteivät anna häirikkölapsensakaan elää tuilla vaan tukevat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi tukea nuorena, kun silloin sitä eniten tarvitsee? Onko periminen myöhäiskeski-iässä jotenkin arvokkaampaa, kun ensiasunnon sijaan ostaa hienon kesämökin ja unelmiensa auton?

Periminen on ihan eri asia, ja se kuuluu elämään. Mutta nuorena aikuisena se oma elämä on kuitenkin meidän jokaisen rakennettava, ja jollainlaila osoitettava olevansa kunnollinen jäsen yhteiskunnalle. Ihan järkyttävää että ei olisi mitään velvollisuuksia tai motiivia tähdätä johonkin hyvään elämään, jota varten herää aamuisin ja lähtee töihin. Toki varmaan ottaisin asunnon itsekin vastaan, mutta en sillä ainakaan ylpeilisi, ekä puhuisi kenellekkään, olisin ihan hiljaa vaan tästä "lottovoitostani" ja että olen vapaamatkustaja kun muut vaan rehkii ja taistelee elämässään asuntolainojen kanssa.

Lapseni opiskelee Helsingissä ja kaveripiirissään on 90% näitä kultalusikan kanssa syntyneitä eli vanhemmat ostaneet asunnon joko lapselle tai sijoitusasunnoksi. Miksi ihmeessä järkevästi toimiminen on sinulle kammotus? Tässä kaikki voittavat eli opiskelija saa edullisen asunnon, vanhemmat saavat sijoitukselleen tuottoa (tai voivat antaa lapselle omaisuuttaan ennakkoperintönä). Lisäksi tällainen nuori ei ole taistelemassa alueen vähistä edullisista vuokra-asunnoista muiden opiskelijoiden kanssa.

Hyvää elämää on nimenomaan sellainen, jossa tartutaan mahdollisuuksiin ja tehdään tänään jotain järkevää, jotta asiat olisivat huomenna vielä paremmin. Kun ei ole asuntovelkaa, voi panostaa paremmin opintoihin ja oman alan työssäkäyntiin siinä sivussa. Ei siis ole pakko mennä siivoamaan toimistoja öisin, jos ei siivousalaa opiskele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhiä hävettäisi, jos vanhemmat tukisivat. Tuon takia köyhät suvut pysyvät köyhinä. Hyväosaisille on tunnusomaista tukea lapsiaan vielä aikuisina. Silloin ne pärjäävät ihan toisella tavalla. t:äiti, jolla kaksio jo odottaa Helsingissä sitä että tytär siien aikanaan muuttaa

Raha on vähän kuin kaksiteräinen miekka, sillä saa aikaan tosi paljon hyvää mutta aivan yhtä helposti voi tehdä paljon vahinkoa. Siksi rahan jakelu jälkipolville ei ole automaattisesti hyvä juttu, varsinkaan jos ei osaa jakaa sitä oikein.

Mikähän tässä mielestäsi on väärin tehtyä?

Missä "tässä"?

Voi että olen kateellinen. Meillä vanhemmat ovat niin pienituloisia eivätkä omista mitään, että eivät mitään lainoja tms. voisi edes takailla. Ajokrotin ovat kuitenkin kaikille kolmelle lapselle maksaneet, josta olen ylpeä.

Varmasti tuo varallisuus ainakin joltain osin vaikuttaa myös lapsen menestymiseen, kun pystyy opiskeluaikana keskittymään opiskeluun eikä tarvitse tehdä osa-aikatyötä ja rahoittaa se oma opiskelu. Itsestä tuntuu, että se opiskeluaika oli niin pirun rankka rypistys, että olen jo ihan poikki. En halua enää mitään muuta elämältä, kuin helppoutta.

Kavereista ne ketkä ovat menestyneet ja hyvässä ammatissa ovat niitä, joiden vanhemmat ovat varakkaita ja todella aikoinaan halunneet perheen (me olemme kaikki vahinkolapsia). Ei ole alkoholiongelmia tms. Ne joilla ongelmia on ollut, kipuilevat nyt niitä, kun nämä menestyneet perustavat perhettä jne.

Ai että elämä on perseestä, niin epäreilua, ettei siinä ole mitään järkeä!

Itse olen seurannut sukulaisperhettä jossa tytär on saanut asunnon, rahaa ja ylipäänsä tyttären ei ole tarvinnut mistään asioistaan huolehtia, sinänsä sehän on vain hienoa, mutta kyseinen tytär ei osaa arvostaa saamaansa apua yhtään ja kun on kaiken saanut valmiina niin on etääntynyt niin sanotusta "normaalielämästä" ja ihan normaaleista arkiasioiden hoidosta (tytär odottaa varmaan loppuelämänsä saavansa aivan kaiken valmiina ja vanhempien hoitavan kaikki hänen asiansa).

Ei se asuntovelan maksaminen ja elämän ruuhkavuosien keskellä kituuttaminen ja kärvisteleminen jalosta ihmistä mitenkään paremmaksi marttyyriksi. Joten ei hävetä että vanhemmillani on ollut varaa ostaa sijoitusasunto jossa asuin opiskeluvuodet, taata asuntolainani ja kustantaa ensimmäinen autoni ja ajokorttini. Tosin opettivat kyllä työnteon, sijoittamisen ja säästämisenkin, että uskoakseni pystyn jättämään myös omille lapsilleni samanlaiset avut.

Meillä lapset saavat keskittyä koulunkäyntiin ja urheilemiseen. Ei tarvitse stressata rahasta, kun sitä kerta on heille antaa. Itse rakentanut omaisuuteni kovalla työllä ja pitkillä päivillä. Tuntuu että omasta elämästä meni osa hukkaan. Samaan en toivo omille lapsille.

Suomi on täynnä veronmaksajien tissiä imeviä pikkukansalaisia. Jos omat vanhemmat ostavat lapsilleen vaikka talon, ei siihen ole nokan koputtamista. Mutta miksi pitää vieraitten pentuja elättää?

Onhan se hyvin järkevää jos siihen on varaa, nimittäin tuollainen teko tuo sille lapselle huomattavaa taloudellista vapautta, josta on varmasti hyötyä tämän elämässä.

Itse tunnen yhden pohjois-Italialaisen naisen, jolle vanhemmat osti asunnon tämän opiskelupaikkakunnalta. Täytyy kyllä myöntää, että näin solussa asuvana opiskelijana olen hieman kateellinen

Olen nyt 24-vuotias, mutta jos minulla joskus on parikymppinen lapsi ja mahdollisuus ostaa tälle asunto, tekisin sen miettimättä.

Eihän sitä vaurautta muuten pääse kertymään sukuun jos ei vanhempi polvi tue nuorempaa. Täytyy vain muistaa sopiva suhde auttamisen ja opiskelun/työnteon välillä.

Aika yleistä taitaa olla lasten tukeminen Suomen kaltaisessa valtaosin kristillisessä yhteiskunnassa. Melko moni toimitusjohtajavalinta tehdään ihan vain sukulaisuussuhteen perusteella vaikka jonossa olisi tuhat pätevämpää henkilöä pestiin.

Se on vain inhimillistä. Omien geenien halutaan jatkuvan ja menestyvän tällä pallolla.

Tasan ei mene nallekarkit. Ei mene ei, mutta ei se mitään. :)

Mieheni ja hänen siskonsa molemmat saivat 250.000 euroa asuntojen ostoon. Molemmat ovat töissä, mutta vanhemmat halusivat rahaa antaa, kun heillä sitä nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen seurannut sukulaisperhettä jossa tytär on saanut asunnon, rahaa ja ylipäänsä tyttären ei ole tarvinnut mistään asioistaan huolehtia, sinänsä sehän on vain hienoa, mutta kyseinen tytär ei osaa arvostaa saamaansa apua yhtään ja kun on kaiken saanut valmiina niin on etääntynyt niin sanotusta "normaalielämästä" ja ihan normaaleista arkiasioiden hoidosta (tytär odottaa varmaan loppuelämänsä saavansa aivan kaiken valmiina ja vanhempien hoitavan kaikki hänen asiansa).

Mistä ihmeestä tuon tiedät? Normaalielämää on sekin, että saa kaiken valmiina, se vain ei ole sinun normaalielämääsi!

Kyllä minäkin katselen ihmetellen sivusta, miten tuttavaperheen kaikki lapset muuttavat 18v iässä vuokralle asumaan ja sossu maksaa kaikki kulut. Toimeentulotuella elävien perheiden lapsille kun maailma on ihan erilainen kuin meidän palkansaajien lapsille: automaattinen toimeentulotuki odottaa samana päivänä, kun on täysi-ikäinen. Vanhempien sijaan kaiken valmiina tarjoaa yhteiskunta, ei tarvitse edes opiskella tai yrittää olla työmarkkinoiden käytössä.

Jostain syystä palstalla tukirahoilla lusmuilu on OK, mutta jos vanhemmat auttavat, on se ehdoton no-no.

Talon ostamiseen harvalla on varaa, ainakaan pk-seudulla. Siis niin että ihan antaisi sen kämpän lapselleen. Sen sijaan tiedän kyllä monia, itseni mukaanlukien, jotka asuvat vanhemmalta/sukulaiselta vuokratussa asunnossa. Mä sain itse valita kämpän, maksetaan kyllä lähes markkinahintaista vuokraa, koska mun vanhemmat otti tätä varten lainaa.