Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut todnäk.lepakon poskelleni sysipimeässä syysmyrskyssä, se tuntui lämpimältä nahkarukkaselta joka lensi pois. Onneksi oli kääntynyt puhumaan takanani kulkevalle kaverille, koska muutenhan sehän olisi tullut suoraan päin näköä.
Enpä usko, että oli lepakko, niillä on erittäin hyvä tutka, joten eivät kyllä törmäile ihmisiin.
Saattoi olla syysmyrskyllä oll vaikka joku vaahteran lehti yms.
Tietysti kyllä myrskyn takia lepakko on voinut sinkoutua poskeesi, kieltämättä. Niin, verivaahteran tiedän, mutta nahkaista en. Pudonneet rukkaset tuskin lentävät yli 165 cm:n korkeudessa, saati että olisivat lämpimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuli esikoisen jälkeen keskenmeno rv 7.
Kun sitten tulin uudestaan raskaaksi ja myöhemmin koteuduin sairaalasta tämän vauvani kanssa, lähetin mielessäni rakkaita terveisiä "tuonpuoleiseen" tuolle aiemmin keskenmenneelle pikkuiselle. Tapasin myös laulaa vauvalleni hoitamisen yhteydessä yhtä laulua 70-luvulta.
5 vuotta tästä menin uteliaisuuttani ensimmäistä kertaa meediolle. Täysin tuntematon, mukava nainen kertoi minulle seuraavaa: "Sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo toisella puolella. Hän oli hyvillään, kun lähetit hänelle rakkaita terveisiä. Jostain syystä kuulen myös Jukka Kuoppamäen laulun Pieni mies."
Aivan ihmeellistä, mistä hän tiesi tämän kaiken? Tiesi paljon muutakin, mutta siitä tulisikin jo kirja.
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt ufoista tuli juttua, niin täysjärkinen enoni kertoi, kuinka kerran Lapissa talvipimeällä autolla ajaessa näki oudon asian.
Auton vierellä kulki kirkas valo n. parin metrin korkeudessa penkan puolella. Se seurasi auton kulkua 50 km ja sitten aukeassa kohdassa lähti todella kovaa vauhtia eteenpäin ja katosi taivaanrantaan.
Eno ei ollut mikään hörhö, vaan skeptinen mies. Tätä tapausta ei osannut selittää mitenkään.
Googlettakaa Pudasjärven ufot ja Hessdalen lights.
Mummoni oli minulle erittäin läheinen ja hän kuoli ennenkuin sain esikoiseni. Lapseni ristiäispäivänä heräsin aamulla ja haistoin makkarissamme orkidean. Saman tuoksun jota mummoni käytti. Tuli itku ja ikävä ja tunne, että mummo halusi kertoa minulle olevansa ristiäisissä mukana ja näkevänsä lapseni. Sama tuoksu tuli parin vuoden päästä hääpäivänäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla ja söin jotain ruokaa. Hotkin, koska sisään ei saanut mennä ruoan kanssa. Yhtäkkiä ruoanpala takertui kurkkuun niin, etten saanut henkeä. En edes sen vertaa, että olisin voinut vetää henkeä ja onnistunut yskäisemään. Tilanne kesti kymmenisen sekuntia, eikä kukaan varmaan huomannut, mutta olin ihan varma että kuolen. Se tunne, kun ei saa henkeä, on aivan järkyttävä.
Mökkinaapurin vaimo kuoli makkaranpalaseen, joka juuttui kurkkuun. Kaikkensa yrittivät, mutta kun Medi-Heli saapui paikalle, ei mitään ollut tehtävissä. Todella surullinen kesä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli esikoisen jälkeen keskenmeno rv 7.
Kun sitten tulin uudestaan raskaaksi ja myöhemmin koteuduin sairaalasta tämän vauvani kanssa, lähetin mielessäni rakkaita terveisiä "tuonpuoleiseen" tuolle aiemmin keskenmenneelle pikkuiselle. Tapasin myös laulaa vauvalleni hoitamisen yhteydessä yhtä laulua 70-luvulta.
5 vuotta tästä menin uteliaisuuttani ensimmäistä kertaa meediolle. Täysin tuntematon, mukava nainen kertoi minulle seuraavaa: "Sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo toisella puolella. Hän oli hyvillään, kun lähetit hänelle rakkaita terveisiä. Jostain syystä kuulen myös Jukka Kuoppamäen laulun Pieni mies."
Aivan ihmeellistä, mistä hän tiesi tämän kaiken? Tiesi paljon muutakin, mutta siitä tulisikin jo kirja.
Mielenkiintoista. Olen aina halunnut käydä meediolla, mutta olen ollut liian epäileväinen enkä myöskään tiedä, kuka olisi oikeasti hyvä hommassaan.
Näitä kaikenlaisia "ammattilaisia" kun varmasti riittää, ja usein puhutaan meedioiden olevan vain hyviä lukemaan ihmisiä ja osuvan oikeaan arvailemalla/johdattelemalla.
Esim. tämä vähän kuuluisampi meedio, Theresa Caputo, jonka ohjelma pyörii Suomessakin frii-kanavalla nimellä viestejä tuonpuoleisesta. Hänestäkin on puhuttu, että kun järjestää näitä ryhmäistuntoja, niin noissa olisi ihan liian helppo lähteä johdattelemaan juttua, kun isosta ihmisjoukosta löytyy aina yksi tai useampi joiden äiti/isä, isovanhempi, puoliso tai lapsi on kuollut esimerkiksi. Toisaalta hän kertoilee kyllä erittäin tarkkoja yksityiskohtia, mutta kun kyse on kuitenkin tv-ohjelmasta niin ikinä ei voi tietää...
Joka tapauksessa aikamoinen tapaus! Olisi niin ihanaa kuulla menehtyneistä läheisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä nii erikoinen, mutta kesällä 2016 vaarini kuoli, ja olimme hautajaisissa. Kun veimme kukkia haudalle, edessä olevan rivin hautakivelle tuli fasaani joka katseli koko sen ajan. Kenties vaarini, joka oli nyt fasaani, tai tullut sen muodossa katselemaan? Sen jälkeen oli jo rauhallisempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta käsittämättömän pieni todennäköisyys-viestistä tuli mieleen...mieheni äidin sotun loppuosa on minun syntymäpäiväni, ja minun äitini sotun loppuosa on mieheni syntymäpäivä. Lisäksi miehen äidin sotussa on kirjain, jolla oma sukunimeni alkaa ja äitini sotun kirjain on se, millä mieheni sukunimi alkaa.
Ja meitä on 5,4 miljoonaa....
Pikkujuttu, mutta olen syntynyt mieheni nimipäivänä. :)
Ja minä parhaan kaverini nimipäivänä😊
Minäpä olen syntynyt presidenttimme nimipäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli esikoisen jälkeen keskenmeno rv 7.
Kun sitten tulin uudestaan raskaaksi ja myöhemmin koteuduin sairaalasta tämän vauvani kanssa, lähetin mielessäni rakkaita terveisiä "tuonpuoleiseen" tuolle aiemmin keskenmenneelle pikkuiselle. Tapasin myös laulaa vauvalleni hoitamisen yhteydessä yhtä laulua 70-luvulta.
5 vuotta tästä menin uteliaisuuttani ensimmäistä kertaa meediolle. Täysin tuntematon, mukava nainen kertoi minulle seuraavaa: "Sinulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on jo toisella puolella. Hän oli hyvillään, kun lähetit hänelle rakkaita terveisiä. Jostain syystä kuulen myös Jukka Kuoppamäen laulun Pieni mies."
Aivan ihmeellistä, mistä hän tiesi tämän kaiken? Tiesi paljon muutakin, mutta siitä tulisikin jo kirja.
Mielenkiintoista. Olen aina halunnut käydä meediolla, mutta olen ollut liian epäileväinen enkä myöskään tiedä, kuka olisi oikeasti hyvä hommassaan.
Näitä kaikenlaisia "ammattilaisia" kun varmasti riittää, ja usein puhutaan meedioiden olevan vain hyviä lukemaan ihmisiä ja osuvan oikeaan arvailemalla/johdattelemalla.
Esim. tämä vähän kuuluisampi meedio, Theresa Caputo, jonka ohjelma pyörii Suomessakin frii-kanavalla nimellä viestejä tuonpuoleisesta. Hänestäkin on puhuttu, että kun järjestää näitä ryhmäistuntoja, niin noissa olisi ihan liian helppo lähteä johdattelemaan juttua, kun isosta ihmisjoukosta löytyy aina yksi tai useampi joiden äiti/isä, isovanhempi, puoliso tai lapsi on kuollut esimerkiksi. Toisaalta hän kertoilee kyllä erittäin tarkkoja yksityiskohtia, mutta kun kyse on kuitenkin tv-ohjelmasta niin ikinä ei voi tietää...Joka tapauksessa aikamoinen tapaus! Olisi niin ihanaa kuulla menehtyneistä läheisistään.
Demonit eli saatana enkelit kertovat näille meedioille näiden kuolleiden asioista, koska ovat tarkkailleet näiden elämää ja tietävät niistä kaiken - sinuna pysyisin heistä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä nii erikoinen, mutta kesällä 2016 vaarini kuoli, ja olimme hautajaisissa. Kun veimme kukkia haudalle, edessä olevan rivin hautakivelle tuli fasaani joka katseli koko sen ajan. Kenties vaarini, joka oli nyt fasaani, tai tullut sen muodossa katselemaan? Sen jälkeen oli jo rauhallisempi olo.
Jos oikeasti uskoisit jälleensyntymiseen, huomaisit ettei vaarisi voisi syntyä fasaanivauvaksi ja kasvaa yhtäkkiä täysikasvuiseksi fasaaniksi. Ehkä uskotkin vain mylittleponyfasaaneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lastenkodissa lapsuuteni ja nuoruuteni. Paikka oli kaksikerroksinen omakotitalo metsäisellä sijainnilla. Kuuleman mukaan edellinen asukas oli taloon kuollut, ja paikka laitettiin myyntiin. Talossa oli tietty kohta, jossa tuntui aina narisevan ( tästä kohdasta lähti portaat alakertaan, ja tähän, noh, alueeseen kuului myös yksi huone) Tuon huoneen ikkunaan kuului usein yöllä joku koputtavan. Kerran yksi hoitaja oli nähnyt ikkunan takana henkilön, joka jollain tavalla katosi, kun hän huhuili pimeyteen olettaen että kenties joku meistä lapsista on vielä iltasella ulkona. Asuin itsekkin tuossa huoneessa jonkun hetken. Kerran yöllä heräsin siihen, että ikkunaan taas koputettiin. Kun avasin silmät, työpöydässäni oleva kaappi aukesi hitaasti. Säikähdin aivan kamalasti, menin vaan peiton alle ja jotenkin siitä sitten nukahdinkin jossain vaiheessa. En sen kummemmin asiaa seuraavana päivänä ajatellut. Mutta muistelen aina välillä. Tuo talo oli ahdistava, muutin sieltä pois jo 8 vuotta sitten mutta vieläkin säännöllisin väliajoin näen ahdistavia unia, jotka keskittyvät tähän, ja käytävän toisella puolella olevaan vastakkaiseen huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varmaan joku sähkövika vedenkeittimessä kun se menee aina itsekseen päälle. Ei pelottavaa, mutta ollaan kämppisten kaa alettu sanoa, että joku mummon kummitus se vaan haluaa teetä. :D Kaikki oudot äänet menee nykyään mummon piikkiin.
Vedenkeittimen virtajohto kannattaa aina irrottaa seinästä käytön jälkeen. Mulla on myös ollut pari keitintä, jotka menevät itsestään päälle. Ensin luulin että on vain jotain vikaa siinä ensimmäisessä. Muilta olen myös kuullut, että vedenkeitin menee itsestään päälle tai kuuluu sellainen naksahdus itsestään, mikä kuuluu päälle laitettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä nii erikoinen, mutta kesällä 2016 vaarini kuoli, ja olimme hautajaisissa. Kun veimme kukkia haudalle, edessä olevan rivin hautakivelle tuli fasaani joka katseli koko sen ajan. Kenties vaarini, joka oli nyt fasaani, tai tullut sen muodossa katselemaan? Sen jälkeen oli jo rauhallisempi olo.
Tästä ja monista muista täällä kerrotuista lintujutuista tulee mieleen suomalaisen muinaisuskonnon Sielulintu. Itse ainakin jollain tasolla koen sen lohdulliseksi, jos meillä jokaisella on syntymästä asti sielulintu, joka kuollessamme tulee hakemaan meidät tuonpuoleiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös satun katsomaan kelloa aina klo 22.22. Ja tämä numero 22 on seurannut minua jo vuosia. Aina joka paikassa 22. No, päätin alkaa seuraamaan sitä itse. Otin sen merkkinä. Johdatuksen. Kun tapasin rakkaan aviomieheni, hän asui silloin portaassa 22, on syntynyt 22 päivä jne... En edes muista enää kaikkea, mutta tämä numero 22 johdatti mut hänen luokseen. Nyt asumme asunnossa, jonka numero on, mikäs muukaan, kuin 22.
Pikkuisen nauratti, kun luin tämän viestin ja sitten vilkaisin puhelimen näytön yläkulmaa. Akkua 22% jäljellä ja kello 22.22....
Mikään näkymätön ei voi olla niin pahaa, kuin se että jotkut ihmiset tekee toisen elämän helvetiksi. Kaikki tekee jotain virheitä, mutta narsistisesti häiriintyneet eivät ota vastuuta teoistaan. Hyväksikäyttäjä ei kadu, koska hänellä oli hauskaa. Kukaan ei usko sellaista pahuutta ellei ole nahoissaan kokenut. Pahinta ne tapaukset, jossa tekijä ei joutunut vastuuseen. Kanssarikollisia myös ne jotka hyväksyvät hyväksikäyttäjän. Roskaväkeä, vaikka olisi hienot työt ja vaatteet mutta ei omatuntoa, ei ole mitään. Mikään näkymätön ei voi olla pahempi.
Tuli mieleen vielä yksi juttu, menee ehkä kategoriaan selittämättömät enemmän kuin pelottavat.
Tästä on aikaa ehkä neljä tai viisi vuotta. Oli elokuun alkupuoli, myöhäinen ilta. Olin menossa nukkumaan, kun tulin tietoiseksi oudosta, tasaisesta, koputtavasta äänestä. Ääni tuli seinistä, eikä sillä tuntunut olevan mitään selkeää keskusta, vaan se tuli ikään kuin "kaikkialta samaan aikaan". Muualla talossa ääntä ei kuulunut, ainoastaan minun huoneessani. Ääni kesti aika pitkään, kunnes se hiljeni.
Totta kai talo naksahtelee ja paukkuu esim. talvella, mutta tuollaista tuntikausia kestävää, tasaista koputusta ei ole sitä ennen tai sen jälkeen kertaakaan esiintynyt. Ääni oli minusta liian tasainen ollakseen minkään eläimen tuottamaa, liian pitkäkestoista aiheutuakseen putkistoista tms (okt, eikä kukaan ollut sillä hetkellä esim. suihkussa). Rakenteiden lämpölaajeneminen/supistuminen on ehkä paras selitys, mutta jännä, ettei sama ilmiö ole toistunut muina kesinä, eikä ääntä ole koskaan kuulunut talon muissa osissa.
Virtahepo kirjoitti:
Tuli mieleen vielä yksi juttu, menee ehkä kategoriaan selittämättömät enemmän kuin pelottavat.
Tästä on aikaa ehkä neljä tai viisi vuotta. Oli elokuun alkupuoli, myöhäinen ilta. Olin menossa nukkumaan, kun tulin tietoiseksi oudosta, tasaisesta, koputtavasta äänestä. Ääni tuli seinistä, eikä sillä tuntunut olevan mitään selkeää keskusta, vaan se tuli ikään kuin "kaikkialta samaan aikaan". Muualla talossa ääntä ei kuulunut, ainoastaan minun huoneessani. Ääni kesti aika pitkään, kunnes se hiljeni.
Totta kai talo naksahtelee ja paukkuu esim. talvella, mutta tuollaista tuntikausia kestävää, tasaista koputusta ei ole sitä ennen tai sen jälkeen kertaakaan esiintynyt. Ääni oli minusta liian tasainen ollakseen minkään eläimen tuottamaa, liian pitkäkestoista aiheutuakseen putkistoista tms (okt, eikä kukaan ollut sillä hetkellä esim. suihkussa). Rakenteiden lämpölaajeneminen/supistuminen on ehkä paras selitys, mutta jännä, ettei sama ilmiö ole toistunut muina kesinä, eikä ääntä ole koskaan kuulunut talon muissa osissa.
Katopa kuolemankello. Se on kuoriainen.
Tämä ei ole pelottava. Muutama vuosi sitten oli jokin jouluaaton aatto tai muu ihan joulunaluspäivä ja olisiko ollut viikonloppu kun oli sellainen hiljainen iltapäivä. Joulukuusta en ollut vielä laittanut esiin. Istuin sohvalla lukemassa ja äkkiä kuulin yläpuoleltani sellaista kuin pienen hopeakellon helinää ja kilinää. Vaikea verrata mihinkään ääneen sitä, se oli kirkas, sointuva ja heleä ja kuulosti aivan taivaalliselta. Yläpuolellani oli vain katto, seinä jonka vieressä istuin on keskellä asuntoani ja asun rivitalossa joten se ei tullut naapurista eikä minulla ollut missään roikkumassa mitään tiukuja, tietokone ei ollut päällä, puhelin on mulla aina äänettömällä, ikkuna kiinni, itse olin virkeä enkä ole muulloin kuullut selittämättömiä ääniä. En keksinyt mitään selitystä tuolle, olisiko ollut joulun henki :D.
Alue: Aihe vapaa
Muutin aikoinaan uuteen asuntoon, josta olen jo muuttanutkin vuosia sitten.
Muuton jälkeen kävin äkkiä suihkussa ja menin nukkumaan. Keskellä yötä heräsin, kun oven suussa seisoi vanha mies. Kysyin unenpöpperössä, että kuka ja miten. Mies sanoi, että oli asunut asunnossa ennen ja kysyi kohteliaasti saako käydä välillä katsomassa entistä asuntoaan.
Sanoin, että tietenkin saat, mutta toivon etten näe sinua. Pelottaa. Mies kiitti ja mä nukahdin.
Myöhemmin tutustuin naapureihin ja he kertoivat, että asunnon omisti ennen yksinäinen mies joka kuoli sinne, asuttuaan 50-luvulta asti. Vähän pelotti mutta luulen että tein hyvän diilin aaveen kanssa.