Täysi-ikäiseltä rahaa asumisesta/ruoasta?

Ai mitä ihmeen järkeä? Kyllä aikuisen työssäkäyvän ihmisen pitää maksaa asumisestaan ja syömisestä edes jotain. Vai vanhemmat maksaa 23v. Kokopäivätyössä olevan jälkeläisensä asumisen ja ruokakulut? Ja tämä aikuinen lapsi hummaa palkkansa matkusteluun ja bailaamiseen? Herätkää hyvät ihmiset ja opettajaa jälkikasvunne ottamaan vastuuta itsestään ja rahankäytöstään. Kotiin asumisesta ja ruuasta maksaminen on hyvä keino aloittaa oman talouden hallinta.

Tiedän vain yhden ihmisen, joka joutui maksamaan äidilleen vuokraa heti täytettyään 18. Tämä johti siihen, että hänen täytyi lopettaa opiskelut ja mennä töihin, että sai sen vuokran maksettua... Minusta ihan järkyttävää ja huonoa vanhemmuutta vaatia opiskelevalta nuorelta jotain vuokraa. En käsitä miten tuommoisia ihmisiä voi edes olla olemassa. Mutta peukuista päätellen palstalaisten mielestä on ihan ok vaatia lapseltaan vuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä ihmeen järkeä? Kyllä aikuisen työssäkäyvän ihmisen pitää maksaa asumisestaan ja syömisestä edes jotain. Vai vanhemmat maksaa 23v. Kokopäivätyössä olevan jälkeläisensä asumisen ja ruokakulut? Ja tämä aikuinen lapsi hummaa palkkansa matkusteluun ja bailaamiseen? Herätkää hyvät ihmiset ja opettajaa jälkikasvunne ottamaan vastuuta itsestään ja rahankäytöstään. Kotiin asumisesta ja ruuasta maksaminen on hyvä keino aloittaa oman talouden hallinta.

Tässä puhuttiin 18-vuotiaasta? Jos 23v asuu vielä kotona ilman aikomusta muuttaa pois niin siinä on varmaan vähän muitakin ongelmia taustalla kuin rahankäyttö.

Veljeni muutti takaisin äidille 21-vuotiaana, kun oli sotkenut raha-asiansa. Ulosotto vei palkasta paljonko, kolmanneksen?, en osaa sanoa. Veli ei pystynyt maksamaan vuokra-asuntoa niin äidillä oli vähän pakkorako ottaa hänet takaisin. Äiti pyysi vuokraa 100e kuussa, ettei veli rälläisi aivan kaikkea, veli kun tykkää käyttää palkkansa viinaan ja häiritsee viikonloppuisin äidin yöunia tuodessaan ties mitä seuralaisia aamuyöstä kotiin...

Olen 16 vuotiaasta maksanut kaiken itse. Isä lupasi maksaa lukion ei ammatillista koulutusta. Menin ammatilliseen kouluun, joka oli ns. yksityiskoulu ja nautti täyttä valtiollista tukea. Meillä oli ruokamaksu 22mk/pv. Lisäksi kirjoihin ja työvaatteisiin meni reilu 1000 mk. Kovia rahoja lapselle joka saa vielä lapsilisää, jotka ei tule omaan käyttöön. Menin töihin, että sain kouluni maksettua. Neljä arkivapaapäivää pidin per vuosi. Nuoruus jäi elämättä ja kaverisuhteet luomatta. Ai niin, palkasta loput piti antaa kotiin. Olisi kuulemma epäreilua, että jollakin perheenjäsenellä on enemmän rahaa kuin toisilla.

Hengissä olen edelleen, omiltani en varmaan osaa periä rahaa jos ei ole pakko. Heidän tulee säästää "kotiin maksettavan" vuokran verran tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin vuokraa kotona asumisesta. Mulle oli itsestään selvyys että maksoin vanhemmille kun asuin aikuisena kotona.

Onpa hirveät vanhemmat sulla. Asuin kotona melkein 19-vuotiaaksi asti, siihen asti vanhemmat maksoi mulle kaikki ruuat, opiskeluvälineet, vaatteet jne. Sitten sain töitä ja muutin pois, vanhemmat maksoivat muuton ja ostivat tarpeellisia asioita omaan asuntoon. Tästä on nyt kolme vuotta, nykyään pärjään omillani ihan hyvin, mutta vanhempien satunnaiset rahalahjoitukset olivat tosi tärkeitä alussa. Sekä tietysti abivuonna, millä olisin muka maksanut koulukirjat, ruuat, hygieniatuotteet, vaatteet jne? Vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukeakaan kotona asuessani. Ei puhettakaan että olisin pystynyt maksamaan vuokraa vanhemmilleni. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi sellaista lapseltaan vaatiakaan. 

Mun vanhemmilla oli tiukkaa velkojen takia. Ovat vain duunareita kuten minäkin. Ei ollut hirveät vanhemmat.

Ei kaikki synny kultalusikka sususa. Mä olen ollut työelämässä 19v. lähtien. Asuin vanhempien luona 20+ asti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain yhden ihmisen, joka joutui maksamaan äidilleen vuokraa heti täytettyään 18. Tämä johti siihen, että hänen täytyi lopettaa opiskelut ja mennä töihin, että sai sen vuokran maksettua... Minusta ihan järkyttävää ja huonoa vanhemmuutta vaatia opiskelevalta nuorelta jotain vuokraa. En käsitä miten tuommoisia ihmisiä voi edes olla olemassa. Mutta peukuista päätellen palstalaisten mielestä on ihan ok vaatia lapseltaan vuokraa?

Minä tiedän vielä vittumaisemman tapauksen. Kyseessä oli yh-äiti, jolla lukiolaispoika ja pieni lapsi (eri isät näillä, of course). Kun lukiolaispoika lähestyi 18-v ikää, mamma ilmoitti että tämän on muutettava pois. Niin jäi hällä lukio kesken, mutta onneksi oli kesätöissä ja työnantaja jeesasi, niin että pääsi asuntoon kiinni. Ja hyvin on pärjännyt elämässään, fiksu kaveri kun oli. Ja aikojen saatossa on välitkin äitiin parantuneet.

Minä kannan tuolle äidille vieläkin kaunaa, vaikka ihan ulkopuolinen olen. Minusta tuo oli niin törkeästi tehty, että sanattomaksi vetää. Hän oli muutenkin inhottava tyyppi - kun poika oli omilla rahoillaan ostanut itselleen ruokaa, niin tämä hyväkäs tuli osille!

Minä voisin kuvitella ottavani lapselta ruokarahaa jos hän on saanut opinnot päätökseen ja on täysipäiväisesti töissä ja asuu kotona, koska se on halpaa. Sen sijaan jos hän vimmatusti säästäisi omaan asuntoon, en perisi ruokarahaa.

25 jatkaa...

Yks vuosi minulla oli harjoittelu ja en voinut olla niin paljon töissä. Isä vaati rahaa kotiin ja ei sitten millään ymmärtänyt ettei sitä ole. Nostin opintolainaa, että sain hänet hiljaiseksi. Kiltintytönsyndrooma on kauhee. :(

Kuulostaa oudolta pyytää omaa lasta osallistumaan vuokraan ja ruokaan rahallisesti etenkin, jos hän vielä opiskelee. Jos kyseessä on joku poikkeuksellinen talousahdinko, niin sitten ymmärrän paremmin. Hän ei saa kuitenkaan paljoakaan yhteiskunnan tukea nuoren ikänsä ja mahdollisen opiskelijastatuksen vuoksi, se kannattaa muistaa myös. Riippuu paljon siitä, mitä nuori tekee elämällään ja millaisia summia pyytäisit.

Muistaakseni ainakin lukio-opinnoissa saatat joutua avustamaan lasta taloudellisesti opintojen loppuun saakka. Opintotukeen voi myös vaikuttaa vanhempien tulot täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Noh...toivottavasti sinä sentään pyydät asiallisesti kuluihin osallistumista jos nykytilanne harmittaa, etkä vaan näytä ovea pääsykoestressin ollessa pahimmillaan, kuten oma äitini. Kannattaa muistaa, että nuori asuu lapsuudenkodissa eikä varmasti voi elää yhtä vapaasti, kuin omassa asunnossaan. Tilanne on kuin alivuokralaisuus ilman vuokrasopimuksen tuomia laillisia ja taloudellisia etuja :)

Opiskelevalta nuorelta en rahaa pyytäisi.en myöskään armeijassa olevalta. Mutta työssäkäyvä nuori saisi osallistua ainakin ruokakustannuksiin edes satasen verran kk. Ja samalla säästää palkastaan takuuvuokraa tai omaan ensiasuntoon.

Kun itse asuin kaksikymppisenä vanhemmillani ja kävin töissä, mulle oli itsestäänselvyys että osallistuin kuluihin. Muuten olisi ollut tunne että hyväksikäytän vanhempiani. En varsinaisesti vuokraa maksanut vaan maksoin oman osuuteni sähköstä, vedestä yms. laskuista. Ruoat ostin ja tein enimmäkseen itse, osittain myös sen vuoksi koska olin enimmäkseen kasvissyöjä ja vanhemmat enemmän liha ja peruna -linjalla. Tuli kuitenkin halvemmaksi tämä järjestely kuin se että olisin asunut yksin ja maksanut vuokraa, sain säästettyä rahat autokouluun ja autoon yms. ennen kuin muutin pois.

Olen opiskelija, ja olen maksanut äidilleni vuokraa (400€/kk) 17-vuotiaasta lähtien. Lisäksi kustannan kaikki ruokana. Kun joskus valmistun ja pääsen muuttamaan omilleni, niin välit katkeavat kokonaan.

Jos lapsi opiskelisi täysiaikaisesti, niin en perisi. Jos taas tekee töitä opiskelujen ohella, niin pyytäisin jonkun summan rahaa "vuokraan". Se raha menisi sitten sivuun ja lapsi saisi sen itselleen takaisin, kun muuttaa omaan kotiin. Eli perheen talouden potti ei kasvaisi, mutta lapsella olisi mahdollisesti tuplasäästöt poismuuttaessaan.

18v saa jo toimeentulotukea jos ei ole töissä tai koulussa. Totta kai AIKUISEN täytyy osallistua OMIIN kustannuksiinsa. Ei ne vanhemmat enää siitä lapsesta mitään saa. Ruokaan menee 100-200€/kk. Ihan on perusteltua ja kohtuullista aikuista lasta pyytää osallistumaan. Aloitin itse työt koulun ohella 15 vuotiaana, koska ansaitsin niin kävin suunnilleen kerran viikossa kaupassa ja ostin kassillisen ruokaa, vaikka äiti ei olis halunnu.

En pyydä työssäkäyvältä lapseltani vuokraa tai ruokarahaa, mutta omat menonsa saa maksaa. Puhelin, vaatteet, ulkona käymiset tms. Eli tarjoan kodin ja ruuan, muun maksaa lapsi palkallaan itse.

Häpeäisin jos pitäisi pyytää omalta lapselta rahaa.

Siitä lähetään että kotona saa asua niin pitkään kuin tarve. Säästämistä olen opettanut heille 1-vuotiaasta saakka, säästöpossut on. Kannustan säästämiseen ja järkevään rahankäyttöön, annan vinkkejä ja tukea ja aihetta omaan ajatteluun. Mutta nähdäkseni 18-vuotiaalla on loppupeleissä oikeus tehdä rahoillaan mitä tahtoo, joten ehtoja en ala latelemaan.

Tiedän yhden jolla on ikää jo 27 ja asuu edelleen vanhemmillaan ja käy töissä. Vanhemmat ei veloita mitään, saa säästettyä koko palkkansa ja on avoimesti kertonut asuvansa niin kauan, että on säästössä omistusasuntoon raha. Ja vanhemmat kiltisti elättää tämän "lapsen". Miksi muuttaakkaan pois kun äiti maksaa kaiken.

Opiskelijana (kun ei ollut tuloja) en maksanut, mutta ennen kuin muutin pois ja olin jo töissä, maksoin 300€.

18 vuotiaana olin vielä lukiossa. Välivuonna tulleet rahat säästin opiskeluun ettei tarvinnut ottaa opintolainaa. Kotona ei edes puhuttu vuokrasta tai ruokarahasta. Maksoin omat menoni kun olin töissä. Kotona tein enemmän kotitöitä. Ellei ole paha rahapula niin lapselta ei tulisi pyytää rahaa varsinkaan jos on vielä koulussa. Voi pyytää käydä kaupassa joskus tai tehdä esim. Kotitöitä. Maksaisin mielummin enemmän vuokraa ja asuisin omillani kuin maksaisin vanhemmille ja silti eläisin heidän säännöillä.

Katsoisin, että olen epäonnistunut kasvattajana,  jos aikuinen, työssäkäyvä ihminen ei haluaisi edes osallistua itsensä elättämiseen. 

Työssä käyvän tulee maksaa asumisestaan ja ruuastaan. Jotenkin irvokasta, että yli parikymppisten ei katsota olelmaan velvollisia ottamaan mitään vastuuta elämästään. 

Summa on sitten harkinnanvarainen, eikä välttämättä kustannuksia vastaava. Periaate kuitenkin ehdottomasti tämä.