Täysi-ikäiseltä rahaa asumisesta/ruoasta?

Kaikilla ei ole mahdollisuutta elättää täysi-ikäistä lasta, vaikka kuinka tahtoisi. Itse olen yh ja työtön. Kauhulla ajattelen jo tulevaisuutta, kun lapsi täysikäistyy ja joudun todennäköisesti muuttamaan pienempään asuntoon ja laittamaan lapsen omilleen tai sitten jatketaan tässä yhdessä ja olemaan se "vihattu äiti, joka ottaa rahaa jälkikasvultaan" yhteiseen taloudenpitoon.

Jos olisi varaa, pitäisin lapsen omasta puolestani ikuisesti luonani ja antaisin rahaa😯

Kela maksaa kotona asuville opiskelijoille vähemmän opintotukea juuri sen takia että olettavat vanhempien elättävän. Jos nuorelta perii siinä tilanteessa vuokraa niin se hukkuu opintolainaan. Itse sain vuosi sitten reilut 60€/kk tukea (19v, asuin kotona) joten eipä siitä mitään vuokria olisi voinut porukoille maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin, että olen epäonnistunut kasvattajana,  jos aikuinen, työssäkäyvä ihminen ei haluaisi edes osallistua itsensä elättämiseen. 

Työssä käyvän tulee maksaa asumisestaan ja ruuastaan. Jotenkin irvokasta, että yli parikymppisten ei katsota olelmaan velvollisia ottamaan mitään vastuuta elämästään. 

Summa on sitten harkinnanvarainen, eikä välttämättä kustannuksia vastaava. Periaate kuitenkin ehdottomasti tämä. 

Se ettei joudu omille vanhemmilleen parikymppisenä maksamaan vuokraa ja ruokaa, ei tarkoita ettei ottaisi "mitään vastuuta elämästään". Ei todellakaan. Toki sillä voi itselleen perustella oman lapsensa kuppaamisen.

Jos itse vain vaivoin selviät asumis-ja ruokakuluista, niin pientä korvausta niistä voisi harkita säännöllisessä kokoaikatyötä käyvältä aikuiselta jälkeläisestään.

En kyllä ikinä rahastaisi lastani. Tämä on hänen kotinsa eikä se muutu hänen vuokrakämpäkseen 18 vuoden tultua tauluun. Olen äiti, en vuokranantaja.

Vierailija kirjoitti:

18v saa jo toimeentulotukea jos ei ole töissä tai koulussa. Totta kai AIKUISEN täytyy osallistua OMIIN kustannuksiinsa. Ei ne vanhemmat enää siitä lapsesta mitään saa. Ruokaan menee 100-200€/kk. Ihan on perusteltua ja kohtuullista aikuista lasta pyytää osallistumaan. Aloitin itse työt koulun ohella 15 vuotiaana, koska ansaitsin niin kävin suunnilleen kerran viikossa kaupassa ja ostin kassillisen ruokaa, vaikka äiti ei olis halunnu.

1) 18-vuotias ei ole aikuinen

2) kuka on niin rahanahne paska että tekee lapsia siksi että saisi heistä rahallista hyötyä?

3) kuinka voi sanoa omasta lapsesta ettei hänestä saa mitään eli oma lapsi ei merkitse mitään?

4) ajattelutavallasi olisit valmis heittämään kodin mukavuuksista jo 17 vuotiaan ulos koska lapsilisät eli taloudellinen hyöty ei tule enää tilille 17 ikävuoden tultua täyteen

Älä hanki lapsia

Äiti otti 200e/kk ja ruokarahaa kun asuin kotona epäsäännöllisesti (viikonloput ja välillä viikolla) 16-19 vuotiaana. Muutin lopullisesti pois kun olin 19v. enkä ole sen jälkeen äitiäni vaivannut läsnäolollani.

Itse en missään tapauksessa pyytäisi vuokraa tai ruokarahaa, mutta ymmärrän sen hyvin siinä tilanteessa, että vanhempi/vanhemmat on pienituloisia tai tukien varassa ja töissäkäyvällä aikuisella lapsella on liki sama tulotaso kuin vanhemmilla, kenties lapsen tulot heikentävät vanhempien tukia jne. Silloin on ymmärrettävää, että aikuinen työssäkäyvä osallistuu kuluihin. Itse en myöskään lähtisi sille lijalle, että perisin "vuokraa" ja antaisin summan myöhemmin takaisin. Mieluummin opetan säästämistä ja järkevää rahankäyttöä, parempi ne rahat on laittaa suoraan lapsen omalle asp-tilille.

Jos aikuinen ihminen käy töissä, maksaa tämä ihminen mun mielestä jotain asumisestaan ja ruuastaan, asui sitten sitten yksin, parisuhteessa tai vanhemmillaan. Itselläni on pienet tulot, ja olisi musta tosi omituista, jos lapseni ei osallistuisi menoihin, jos aikanaan asuisi vielä kotona ja saisi säännöllistä palkkaa. Mitä järkeä siinä olisi, että äidillä ei ole rahaa mihinkään, mutta lapsi elää siinä vieressä hyvinkin ylellisesti? Olisiko se tosiaan lapsen rahastamista, jos on sitä mieltä, että lapsi osallistuu yhteisiin menoihin? Herrajumala, miten tekopyhää porukkaa.

Mun piti maksaa kotiin ruokarahaa kun opiskeluaikana tulin kotipaikkakunnalle kesätöihin. Kuintenkin piti se opiskelupaikkakunnan kämpänkin vuokra maksaa. Kesätyötienestit ei sitten pitkälle riittäneet, joten jouduin ottamaan opintolainaa vaikka tein viikonloppyisinkin töitä. Ihan periaatteen takia tämä, etten vain luule että raha kasvaa puussa.

Nyt kun olen hyväpalkkainen 45v, vanhemmat antaa 500e jouluisin ja äskettäin 20000e ennakkoperintöä. Kiva, mutta opiskelijana sille rahalle olis ollut enemmän tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ihminen käy töissä, maksaa tämä ihminen mun mielestä jotain asumisestaan ja ruuastaan, asui sitten sitten yksin, parisuhteessa tai vanhemmillaan. Itselläni on pienet tulot, ja olisi musta tosi omituista, jos lapseni ei osallistuisi menoihin, jos aikanaan asuisi vielä kotona ja saisi säännöllistä palkkaa. Mitä järkeä siinä olisi, että äidillä ei ole rahaa mihinkään, mutta lapsi elää siinä vieressä hyvinkin ylellisesti? Olisiko se tosiaan lapsen rahastamista, jos on sitä mieltä, että lapsi osallistuu yhteisiin menoihin? Herrajumala, miten tekopyhää porukkaa.

Tässä kiteytettynä juuri mitä itse ajattelen. Opiskelevat nuoret ovat erikseen, mutta eipä sitä kukaan aikuinenkaan koko palkkaansa saa pitää, vaan suuri osa menee pakolliseen elämiseen. Enkä tässä tarkoita mitään muutaman kympin tienestejä esim. Satunnaisesta lehdenjaosta tms. Mutta jos nuori aikuinen käy töissä säännöllisesti, niin luonnollisesti osaltuu kuluihin, asuu sitten kotona tai omillaan.

Jouduin maksamaan vuokraa 18-vuotiaana äidilleni 200 euroa/kk pienestä työttömyystuesta (opiskelin sillä tuella) ja kyllä ärsytti. Itse en ikinä pyytäisi vuokraa lapseltani jos olisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ikinä rahastaisi lastani. Tämä on hänen kotinsa eikä se muutu hänen vuokrakämpäkseen 18 vuoden tultua tauluun. Olen äiti, en vuokranantaja.

Sinäkin maksat siitä oikeudesta, että asut omassa kodissasi. En ymmärrä logiikkaa alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin vuokraa kotona asumisesta. Mulle oli itsestään selvyys että maksoin vanhemmille kun asuin aikuisena kotona.

Onpa hirveät vanhemmat sulla. Asuin kotona melkein 19-vuotiaaksi asti, siihen asti vanhemmat maksoi mulle kaikki ruuat, opiskeluvälineet, vaatteet jne. Sitten sain töitä ja muutin pois, vanhemmat maksoivat muuton ja ostivat tarpeellisia asioita omaan asuntoon. Tästä on nyt kolme vuotta, nykyään pärjään omillani ihan hyvin, mutta vanhempien satunnaiset rahalahjoitukset olivat tosi tärkeitä alussa. Sekä tietysti abivuonna, millä olisin muka maksanut koulukirjat, ruuat, hygieniatuotteet, vaatteet jne? Vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukeakaan kotona asuessani. Ei puhettakaan että olisin pystynyt maksamaan vuokraa vanhemmilleni. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi sellaista lapseltaan vaatiakaan. 

Mun vanhemmilla oli tiukkaa velkojen takia. Ovat vain duunareita kuten minäkin. Ei ollut hirveät vanhemmat.

Ei kaikki synny kultalusikka sususa. Mä olen ollut työelämässä 19v. lähtien. Asuin vanhempien luona 20+ asti.

Missä kohtaa tuossa viestissä kirjoitin, että olen syntynyt kultalusikka suussa? Keksit nyt ihan omiasi. Jos vanhemmat haluavat olla normaaleja vanhempia ja auttaa lastaan, niin silloin on pakostakin syntynyt kultalusikka suussa vai?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole mahdollisuutta elättää täysi-ikäistä lasta, vaikka kuinka tahtoisi. Itse olen yh ja työtön. Kauhulla ajattelen jo tulevaisuutta, kun lapsi täysikäistyy ja joudun todennäköisesti muuttamaan pienempään asuntoon ja laittamaan lapsen omilleen tai sitten jatketaan tässä yhdessä ja olemaan se "vihattu äiti, joka ottaa rahaa jälkikasvultaan" yhteiseen taloudenpitoon.

Jos olisi varaa, pitäisin lapsen omasta puolestani ikuisesti luonani ja antaisin rahaa😯

Tässä kohtaa herää kysymys, että miten sulla on nytkään varaa elättää sitä lasta, jos ei kerta ole sittenkään, kun se täyttää 18? Lapsilisää ei saa enää 17-vuotiaastakaan. Eli miten tilanne muuttuu ratkaisevasti siinä kohtaa kun se lapsi täyttää 18, että yhtäkkiä sulla ei ole sitä varaa elättää?

Veloittaisin jos olisi, mutta säästäisin rahat ja antaisin takaisin, kun muuttaa omilleen

Jos raha on ihan oikeasti tiukassa, ulosottomies paukuttaa ovea ja pikavippiä otetaan ruokaan niin silloin on ok.

Mutta jos pitää maksaa toimeentuleville vanhemmille jotain asumisoikeutta niin voin sanoa että välit viilenee. Itse teen täyttä työpäivää välivuodella ja olen 19v. Käytännössä en kuluta paljoakaan kotona kun käyn siellä periaatteessa nukkumassa ja syömässä yhden aterian päivässä. Omat menot, vaatteet, puhelimet sun muut tulee omasta pussista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Veloittaisin jos olisi, mutta säästäisin rahat ja antaisin takaisin, kun muuttaa omilleen

Maksaisittehan myös verot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin vuokraa kotona asumisesta. Mulle oli itsestään selvyys että maksoin vanhemmille kun asuin aikuisena kotona.

Onpa hirveät vanhemmat sulla. Asuin kotona melkein 19-vuotiaaksi asti, siihen asti vanhemmat maksoi mulle kaikki ruuat, opiskeluvälineet, vaatteet jne. Sitten sain töitä ja muutin pois, vanhemmat maksoivat muuton ja ostivat tarpeellisia asioita omaan asuntoon. Tästä on nyt kolme vuotta, nykyään pärjään omillani ihan hyvin, mutta vanhempien satunnaiset rahalahjoitukset olivat tosi tärkeitä alussa. Sekä tietysti abivuonna, millä olisin muka maksanut koulukirjat, ruuat, hygieniatuotteet, vaatteet jne? Vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukeakaan kotona asuessani. Ei puhettakaan että olisin pystynyt maksamaan vuokraa vanhemmilleni. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi sellaista lapseltaan vaatiakaan. 

Mun vanhemmilla oli tiukkaa velkojen takia. Ovat vain duunareita kuten minäkin. Ei ollut hirveät vanhemmat.

Ei kaikki synny kultalusikka sususa. Mä olen ollut työelämässä 19v. lähtien. Asuin vanhempien luona 20+ asti.

Missä kohtaa tuossa viestissä kirjoitin, että olen syntynyt kultalusikka suussa? Keksit nyt ihan omiasi. Jos vanhemmat haluavat olla normaaleja vanhempia ja auttaa lastaan, niin silloin on pakostakin syntynyt kultalusikka suussa vai?

Mitä tekemistä tolla on normaaliuden kanssa? Ihan varmasti noilla duunarivanhemmillakin on ollut halua auttaa lastaan, mutta taloudellinen tilanne ei ole antanut myöten. Ei se tee heistä mitenkään epänormaaleja. Tälläisia perheitä on tänä päivänä todella paljon eikä se tee heistä huonoja vanhempia. Kaikkea ei voi elämässä ennakoida, työttymyyttä , sairauksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole mahdollisuutta elättää täysi-ikäistä lasta, vaikka kuinka tahtoisi. Itse olen yh ja työtön. Kauhulla ajattelen jo tulevaisuutta, kun lapsi täysikäistyy ja joudun todennäköisesti muuttamaan pienempään asuntoon ja laittamaan lapsen omilleen tai sitten jatketaan tässä yhdessä ja olemaan se "vihattu äiti, joka ottaa rahaa jälkikasvultaan" yhteiseen taloudenpitoon.

Jos olisi varaa, pitäisin lapsen omasta puolestani ikuisesti luonani ja antaisin rahaa😯

Itse kolmen teini-ikäisen äitinä yritän opettaa tärkeitä taitoja: miten hankkia ammatti ja toimeentulo, hoitaa kotityöt, ihmissuhteet ja raha/virastoasiat. En missään tapauksessa aio roikkua jalassa kiinni vaan itken ilosta ja haikeudesta kun linnunpojat nousevat siivilleen