Täysi-ikäiseltä rahaa asumisesta/ruoasta?

Meillä kumpikin opiskelevista lapsista on tullut tänne lapsuudenkotiin kesätöiden vuoksi pari kertaa. He ovat kysyneet, kuinka paljon maksavat meille ruokakuluistaan. Olen selittänyt heille, että niin kauan kun heillä on opiskelut kesken, niin meille ei tarvitse maksaa mitään. Ihan viimeisen päälle en passaa, siivota pitää ja pestä omat pyykit.

Valmistumisen jälkeen asiaa pitäisi miettiä uudestaan. Olen itse pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä eikä miehenkään palkka päätä huimaa. En tosin usko, että kumpikaan lapsista työllistyy kotipaikkakunnalle. Mies asui lapsuudenkodissaan vielä muutaman vuoden töihin päästyään ja hän maksoi vanhemmilleen muutaman sata markkaa kuukaudessa. Summa oli kuulemma pieni, koska äitinsä pystyi kulkemaan omat työmatkat miehen auton kyydissä, siinä hänellä säästyi matkakulut ja tunti päivässä.

En ole perinyt kotona asuvilta vuokraa tai muita maksuja. Molemmat tosin muuttivat jo opiskeluaikana pois kotoa. Me maksoimme elämisen niin etteivät joutuneet ottamaan opintolainaa. Molemmat teki vähän töitä, se ja opintoraha asumislisän kanssa riitti. Me maksoimme vuokran, netin ja sähkön + veden. Ja joskus auton bensoja tms. Itse maksoivat loput. 

Yksi lapsi asuu vielä kotona, hänen kanssaan mennään samoilla linjoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin vuokraa kotona asumisesta. Mulle oli itsestään selvyys että maksoin vanhemmille kun asuin aikuisena kotona.

Onpa hirveät vanhemmat sulla. Asuin kotona melkein 19-vuotiaaksi asti, siihen asti vanhemmat maksoi mulle kaikki ruuat, opiskeluvälineet, vaatteet jne. Sitten sain töitä ja muutin pois, vanhemmat maksoivat muuton ja ostivat tarpeellisia asioita omaan asuntoon. Tästä on nyt kolme vuotta, nykyään pärjään omillani ihan hyvin, mutta vanhempien satunnaiset rahalahjoitukset olivat tosi tärkeitä alussa. Sekä tietysti abivuonna, millä olisin muka maksanut koulukirjat, ruuat, hygieniatuotteet, vaatteet jne? Vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukeakaan kotona asuessani. Ei puhettakaan että olisin pystynyt maksamaan vuokraa vanhemmilleni. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi sellaista lapseltaan vaatiakaan. 

Mun vanhemmilla oli tiukkaa velkojen takia. Ovat vain duunareita kuten minäkin. Ei ollut hirveät vanhemmat.

Ei kaikki synny kultalusikka sususa. Mä olen ollut työelämässä 19v. lähtien. Asuin vanhempien luona 20+ asti.

Missä kohtaa tuossa viestissä kirjoitin, että olen syntynyt kultalusikka suussa? Keksit nyt ihan omiasi. Jos vanhemmat haluavat olla normaaleja vanhempia ja auttaa lastaan, niin silloin on pakostakin syntynyt kultalusikka suussa vai?

Mitä tekemistä tolla on normaaliuden kanssa? Ihan varmasti noilla duunarivanhemmillakin on ollut halua auttaa lastaan, mutta taloudellinen tilanne ei ole antanut myöten. Ei se tee heistä mitenkään epänormaaleja. Tälläisia perheitä on tänä päivänä todella paljon eikä se tee heistä huonoja vanhempia. Kaikkea ei voi elämässä ennakoida, työttymyyttä , sairauksia jne.

Sitä tekemistä, että heti huudeltiin että olis kultalusikka suussa syntynyt, kun kertoo että omat vanhemmat ovat tukeneet taloudellisesti. Eli ikään kuin väitettiin, että vain rikkaat vanhemmat haluaisivat/voisivat auttaa lastaan taloudellisesti. Te olette ehkä hieman eri sukupolvea kuin minä, jolloin tilanne kotoa muuttaessa on voinut olla erilainen, mutta tällä hetkellä se on tämä: vaikka täysi-ikäinen lapsi saisikin töitä, ne ovat lähes aina osa-aikaisia ja huonosti palkattuja töitä, tyylillä 8-10e per tunti. Itse olen esim saanut muutamasta eri työpaikasta noin 500-1000 euroa kuussa. Joskus 80-luvulla kun te olette muuttaneet pois kotoa, olette ehkä saaneetkin heti kokoaikaista työtä? Nykyään nuorten kk-palkat ovat juuri tuota 500-1000 euroa (esim kaupan tai pikaruokapaikan kassa). En tiedä miten tuosta summasta joku kehtaisi pyytää lapseltaan vielä vuokraa. Vanhemmilla noin yleisesti ottaen palkat ovat +2000e. Eri asia tietysti, jos vanhempi on työtön yh. Silloinkin olisi kaikille järkevämpää, että lapsi muuttaisi pois kotoa mahdollisimman pian, niin sekä lapsi että vanhempi saisivat omaa asumistukea. Vanhempien luona asuessa kun ei saa mitään, vaikka vanhempi vaatisikin vuokraa.

Kai sitä voi aikapaljon miettiä tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos on itse hyväpalkkainen ja kyseessä on opiskeleva aikuinen lapsi niin ei tietenkään pyydetä rahaa häneltä.

Jos tilanne on taas toisinpäin, että itsellä ei rahaa juuri ole ja aikuinen lapsi on jo oikeasti työssä ja nostaa hyvää palkkaa niin silloin tietysti on ymmärrettävää pyytää rahaa häneltä. Tosin ihmettelen vähän miten tuollainen tilanne pääsee ylipäätään syntymään, miksi se aikuinen lapsi ei ole jo muuttanut tai viimeistään tuossa vaiheessa muuta omaan asuntoon.

En pyytänyt mitään, mutta mun esikoinen tarjoutui itse maksamaan 200 euroa kuussa. Hänellä oli parempi palkka kuin minulla, joten otin kyllä rahan vastaan. Silti hän sai säästöön rahaa hyvin ja muutti kotoa ostamaansa asuntoon. Opiskelijoilta en kehtaisi mitään ottaa, vaikka tarjoaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin vuokraa kotona asumisesta. Mulle oli itsestään selvyys että maksoin vanhemmille kun asuin aikuisena kotona.

Onpa hirveät vanhemmat sulla. Asuin kotona melkein 19-vuotiaaksi asti, siihen asti vanhemmat maksoi mulle kaikki ruuat, opiskeluvälineet, vaatteet jne. Sitten sain töitä ja muutin pois, vanhemmat maksoivat muuton ja ostivat tarpeellisia asioita omaan asuntoon. Tästä on nyt kolme vuotta, nykyään pärjään omillani ihan hyvin, mutta vanhempien satunnaiset rahalahjoitukset olivat tosi tärkeitä alussa. Sekä tietysti abivuonna, millä olisin muka maksanut koulukirjat, ruuat, hygieniatuotteet, vaatteet jne? Vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukeakaan kotona asuessani. Ei puhettakaan että olisin pystynyt maksamaan vuokraa vanhemmilleni. Enkä ymmärrä, miten kukaan voi sellaista lapseltaan vaatiakaan. 

Mun vanhemmilla oli tiukkaa velkojen takia. Ovat vain duunareita kuten minäkin. Ei ollut hirveät vanhemmat.

Ei kaikki synny kultalusikka sususa. Mä olen ollut työelämässä 19v. lähtien. Asuin vanhempien luona 20+ asti.

Missä kohtaa tuossa viestissä kirjoitin, että olen syntynyt kultalusikka suussa? Keksit nyt ihan omiasi. Jos vanhemmat haluavat olla normaaleja vanhempia ja auttaa lastaan, niin silloin on pakostakin syntynyt kultalusikka suussa vai?

Joillakin vanhemmilla on just ja just varaa ostaa itselleen ruokaa yms. Eivät pysty elättäämään muita. Ei vaikka kuinka on oma lapsi.

No tästäkin on tehty meidän talossa säännöt; jos lapsi opiskelee ei tarvitse maksaa mitään. Jos lapsi on armeijassa/sivarisa ei tarvitse maksaa. Jos lapsella on töitä saa syödä kotona yms mutta maksaa kohtuullista "vuokraa? Esim 200€/kk jos lapsi on työtön tekee sitten kotitöitä ja hakee aktiivisesti töitä jos näin ei tpshdu maksaa sen esim 200€ tai muuttaa muualle näin meillä :)

Oma isäni veloitti jo 17-vuotiaana saadusta opintotuestani puolet, koska lapsilisät kohdaltani lakkasi...

Jos lapsi oikeasti opiskelee (mahdollisesti myös käy töissä), niin en perisi vuokraa - ellei rahatilanteeni sitten olisi niin heikko että olisi pakko osallistuttaa nuori talouden kuluihin. Asumistukeen ja toimeentulotukeenhan vaikuttavat myös nuoren tulot. Jos tilanne on se että olen köyhä ja nuoren tienaama 500e pienentää minun kuukausitulojani 500:lla, ei ole mahdollista että elätän hänet täysin.

Jos lapsi lusmuilee kotona ja "miettii kuka on ja mitä haluaa tehdä" niin edellyttäisin roimaa osallistumista kotitöihin, ruoanlaittoihin, kauppakäynteihin, lemmikkien hoitoon jne. TAI taloudellista osallistumista. 

Meillä nuorin asuu vielä kotona, on kokoaikaisessa vakityössä eikä maksa kotiin mitään. Poika tekee osansa kotitöistä ja auttaa myös isommissa töissä. Meidän on miehen kanssa helppo käydä mökillä, kun tietää että kotona on kaikki kunnossa ja talo asuttuna.