Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan kaikki yksinhuoltajia vai miksi helvetissä te kuvittelette olevanne jotenkin korvaamattomia perheessänne? Lapsella on KAKSI vanhempaa joista kumpikin on kyvykkäitä pesemään sitä perkeleen pyykkiä, hakemaan kaupasta sata litraa maitoa viikossa ja laittamaan sen lapsen nukkumaan. Sillä aikaa voi itse sitten tehdä ylitöitä vaikka röhnöttää siinä sohvalla.
Jännä että nämä omasta mielestään kiireiset äipät kuitenkin ehtii palstailla ihan ilman ongelmia. Taitaa olla se kiire ainoastaan omien korvien välissä tai sitten on ongelmia elämänhallinnassa. Tai molempia.

Minä olen eronnut ja silloin kun lapset ovat minulla, minä todellakin olen korvaamaton ja päiviini ei paljon muuta kuin kotihommia mahdu. Nyt kun lapset ovat isällään, syön kaapista mitä löydän, keräilen paikoilleen vain ne tavarat, jotka itse otan esiin, en kuskaa ketään minnekään, en tarkistele läksyjä eikä pyykkiäkään kerry juuri mitään. Ennen eroa minulla oli vain yksi lapsi lisää hoidettavana.

Voisiko alapeukuttajat vähän perustella, mikä kohta tässä viestissäni nyt oli pielessä? :D Ettekö usko, että elämäni on tuollaista?

Olen lapseton sinkku ja mulla ei ole kiire mihinkään. Ihan parhautta, en todellakaan ala kilpailemaan sillä että kenellä on kovin kiire, koen olevani voittaja kun ei ole kiirettä.

Voin lähteä milloin vaan (työajan ulkopuolella) kavereiden kanssa tapahtumiin tai reissuun, ostoksille, leffaan. Menen lenkille kun huvittaa. Katson telkkaria tai luen kun huvittaa. Otan päiväunet kun huvittaa. On hiljaista ka kukaan ei keskeytä. Menen harrastamaan milloin vaan siltä tuntuu, tekemistä kyllä riittää, mutta ilman kiirettä ja pakkoa.

Täytän astianpesukoneen ja ripustan pyykit kun huvittaa. Kerran meni 3 viikkoa etten jaksanut siivota lainkaan. Pieni asunto niin siivosin sitten alle kahdessa tunnissa koko kämpän. Lähinnä vaan pölyä oli.

En jää ylitöihin mutta eipä niitä meidän alalla juuri tehdäkään. Voin pitää talviloman sesonkiviikkojen (koulujen lomien) ulkopuolella ja lähteä halvemmalla matkoille, joissa ei ole suomalaisten lomailijoiden tungosta. Teen sitä ruokaa mitä mieli tekee. Jos ostan jäätelöä niin saan syödä sen itse sitten kun haluan, ei ole kukaan ehtinyt syödä sitä tietämättäni.

En halua kiirettä. En halua lapsiperheen arkea. Mun mielestä elämä on helppoa ja nautinnollista. Rahaa on omiin menoihin ja ylikin jää joka kuukausi. Joku kiva mies olisi ihan kiva, tarvitsisi siivota ja tehdä ruokaa vielä harvemmin jos jakaisi nämä puuhat toisen kanssa.

En todellakaan ihaile ihmistä joka on koko ajan kiireessä eikä ehdi edes vaatteitaan silittää ja tulee kokoukseen ruttuisissa vaatteissa tukka huonosti ja väsyneenä. Säälittää joskus. Kaikki ei saa töissäkään olla rauhassa kun lapset soittelee milloin mistäkin.

Te ette nyt osaa päättää!

Pitääkö äitien olla katkeria ja kateellisia, koska lapsettomien sinkkujen elämä on niin leppoisaa?

Vai

Pitääkö äitien uskoa, että lapsettomien sinkkujen elämä on aivan yhtä kiireistä ja stressaavaa kuin kaikkien muidenkin ja näitä kiireitä ei saa kyseenalaistaa eikä kotitöiden aiheuttamalle stressille nauraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Ei se kamalaa ole. Se on oksettavaa itsensä korostamista. Ymmärrätkö että tuolla asenteella teet myös omille lapsillesi karhunpalveluksen. Olet juuri se perinteinen marttyyriuhriutujaäitihahmo, joka on synnyttänyt aivot pihalle lasten mukana. 

Ihan täysin sairaita nämä joittenmielestä sinkuilla ei voi olla muuta kuin "yksi astia huljuteltavana ja siinä se".Kyllä se koti yhtä lailla sotkeutuu, suu siinä sitten yksi tai viisi. Siivoustiheys voi olla eri, mutta ihan yhtälailla kaapit on joskus siivottava, lattiat joskus pestävä ja vaatteita ja astioitakin kuluu yllättäen yksinkin asuvalla paljon jos yhtään ruokaa tekee. 

Tietysti jos äitihahmomarttyyrien oma sinkkuasumisen kokemus on jostain kommuunista soluasumisen ajoilta opiskelujen aikaan eli siellä kotona ei ole oikeasti tarvinnut tehä nimeksikään mitään ja ruoka ollut jotain einestä eineksen perään niin sitten en näitä kommentteja ihmettele. Mutta astioita kuluu ihan yhtä lailla ruuanlaittoon, tekee sitä ruokaa sitten yhelle tai neljälle - aterinten määrä sitten voikin olla isompi toki - vaan tiskiä tulee kummassakin tapauksessa.

Ja sinkullakin voi olla vaikkapa lemmikkejä, jollin siivoustiheys onkin yllättäen jopa suurempi kuin perheellisellä. 

Ihan uskomatonta marttyyripaskaa nämä "äiti-ihmisten" kommentit. Juuri sellaista itsensä paijaamista että katsokaapa nyt kun niin kauheasti teen ja niin "uskomattoman" paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Ja kun äiti-ihminen valittaa kiireitään, niin onko se nyt niin kamalaa jos omaishoitaja ihmettelee mikä siinä lapsiperheen elämässä muka niin raskasta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Mitä se lapsettoman parisuhdestatus tähän vaikuttaa?

Tosin parisuhde vaikuttaa kyllä siihen, että todennäköisesti sinkku-äidillä on rankempaa, kuin kahden aikuisen lapsiperheessä.

Jos lapseton sinkku oikeasti valittaisi jatkuvasti kiireitään, olettaisin hänellä olevan vakavia elämänhallintaongelmia tai masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Ei se kamalaa ole. Se on oksettavaa itsensä korostamista. Ymmärrätkö että tuolla asenteella teet myös omille lapsillesi karhunpalveluksen. Olet juuri se perinteinen marttyyriuhriutujaäitihahmo, joka on synnyttänyt aivot pihalle lasten mukana. 

Ihan täysin sairaita nämä joittenmielestä sinkuilla ei voi olla muuta kuin "yksi astia huljuteltavana ja siinä se".Kyllä se koti yhtä lailla sotkeutuu, suu siinä sitten yksi tai viisi. Siivoustiheys voi olla eri, mutta ihan yhtälailla kaapit on joskus siivottava, lattiat joskus pestävä ja vaatteita ja astioitakin kuluu yllättäen yksinkin asuvalla paljon jos yhtään ruokaa tekee. 

Tietysti jos äitihahmomarttyyrien oma sinkkuasumisen kokemus on jostain kommuunista soluasumisen ajoilta opiskelujen aikaan eli siellä kotona ei ole oikeasti tarvinnut tehä nimeksikään mitään ja ruoka ollut jotain einestä eineksen perään niin sitten en näitä kommentteja ihmettele. Mutta astioita kuluu ihan yhtä lailla ruuanlaittoon, tekee sitä ruokaa sitten yhelle tai neljälle - aterinten määrä sitten voikin olla isompi toki - vaan tiskiä tulee kummassakin tapauksessa.

Ja sinkullakin voi olla vaikkapa lemmikkejä, jollin siivoustiheys onkin yllättäen jopa suurempi kuin perheellisellä. 

Ihan uskomatonta marttyyripaskaa nämä "äiti-ihmisten" kommentit. Juuri sellaista itsensä paijaamista että katsokaapa nyt kun niin kauheasti teen ja niin "uskomattoman" paljon.

Minä en väittänytkään, etteikö sinkun tarvitsisi koskaan tehdä kotitöitä. Rauhoitu. Se naureskelun kohde on nimenomaan tuo siivoustiheys ja se, että ne kotityöt ovat myös vähän erilaisia (harrastuksiin kuskaamista, läksyjen tarkistamista, vaippojen vaihtamista). Miksi tätä ei saisi sanoa ääneen?

Jos joku tulisi minulle sanomaan, että oma hevonen vie paljon rahaa, niin en minäkään kiirehdi sanomaan ja todistelemaan, että kyllä minullakin menee rahaa, kun tiedän varsin hyvin, ettei minun rahanmenoni ole mitään hevosen pitoon verrattuna (vaikka hevosen pito vapaaehtoista onkin). En minä ainakaan ottaisi vähättelynä tai loukkauksena tai minään kruunun kiillottamisena, jos se hevosen omistaja sanoisi, että minä en voi tietää, mihin sitä rahaa saa hevosen kanssa uppoamaan. Miksi lapsettomat ottavat tämän keskustelun loukkauksena ja vähättelynä, kun ihan tosiasioista puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Mitä se lapsettoman parisuhdestatus tähän vaikuttaa?

Tosin parisuhde vaikuttaa kyllä siihen, että todennäköisesti sinkku-äidillä on rankempaa, kuin kahden aikuisen lapsiperheessä.

Parisuhdestatus ei vaikuta asiaan mitenkään, mutta tämän aloituksen teki lapseton sinkku. Luitko otsikon? 

Mikäs porsas sinä olet jos itseksesi saat kämppäsi sikolätiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.

Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.

Ja kun äiti-ihminen valittaa kiireitään, niin onko se nyt niin kamalaa jos omaishoitaja ihmettelee mikä siinä lapsiperheen elämässä muka niin raskasta on.

No ei yhtään mikään! Sepä se. Minä voin ihan hyvin myöntää, että minun lapsiperhe-elämäni ei ole varmaankaan lähellekään niin rankkaa kuin omaishoitajan. Miksi minun pitäisi siitä loukkaantua? Miksi minun pitäisi aloittajan tavoin alkaa selitellä, että omaishoitajalla ei varmasti ole yhtään rankempaa?

Minä olen myös lapseton aikuinen. En ole onneksi omassa tuttavapiirissäni juurikaan törmännyt tällaiseen ajatteluun, mutta toisaalta minulla on hyvin joustava aikataulu. Koska olen itse niin halunnut ja tehnyt valintoja sen mukaan.

Minua ihmetyttää vähän, miten jotkut täällä kommentoivat aivan kuin ne lapset eivät olisi oma valinta. Jos päättää tehdä lapsia, valitsee samalla elämän, jossa pitää sopeuttaa oma elämä muiden elämään. Ja ihan samalla tavalla lapsettomilla voi olla työn lisäksi velvollisuuksia, kuten vaikkapa vapaaehtois- tai järjestötoiminta, johon liittyy usein aikatauluja.

Siitä olen samaa mieltä, että lapsiperheessä on tietysti enemmän kotitöitä kuin yhden aikuisen taloudessa, mutta en sitten tiedä käyttävätkö ihmiset lapsiperheissä huomattavasti enemmän aikaa kotitöihin vai priorisoidaanko lapsiperheissä niin, että tärkeimmät tulee tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös lapseton aikuinen. En ole onneksi omassa tuttavapiirissäni juurikaan törmännyt tällaiseen ajatteluun, mutta toisaalta minulla on hyvin joustava aikataulu. Koska olen itse niin halunnut ja tehnyt valintoja sen mukaan.

Minua ihmetyttää vähän, miten jotkut täällä kommentoivat aivan kuin ne lapset eivät olisi oma valinta. Jos päättää tehdä lapsia, valitsee samalla elämän, jossa pitää sopeuttaa oma elämä muiden elämään. Ja ihan samalla tavalla lapsettomilla voi olla työn lisäksi velvollisuuksia, kuten vaikkapa vapaaehtois- tai järjestötoiminta, johon liittyy usein aikatauluja.

Siitä olen samaa mieltä, että lapsiperheessä on tietysti enemmän kotitöitä kuin yhden aikuisen taloudessa, mutta en sitten tiedä käyttävätkö ihmiset lapsiperheissä huomattavasti enemmän aikaa kotitöihin vai priorisoidaanko lapsiperheissä niin, että tärkeimmät tulee tehtyä.

Kukas näin on kommentoinut? Olisiko nyt vähän tulkintakysymys?

Vierailija kirjoitti:

N30v kirjoitti:

Vanhemmat ihmiset on huomattavasti tunnollisempia töissään, oli ne sitten sinkkuja tai perheellisiä. En tiedä montaakaan nelikymppistä joka edes kehtaisi pyytää vapaaksi jotain festariviikonloppua. Itse ainakin olen sitä ikäluokkaa joka pyytää vapaata korkeintaan tyyliin mummon hautajaisiin. Olen huomannut että nuoremmalla sukupolvella se on elämä ensin ja töihin tullaan sit jos ehtii. Toki poikkeustapauksiakin on! 

Niin, me laitetaan oma itsemme, omat mielihalumme (ja oma perheemme) ensin. :) Sitten vasta työt. Ei tarvitse uhriutua ja olla marttyyri, kun on mennyt ja tehnyt mitä on elämältä halunnutkin. Nuoret on yleensä töissä sen takia, että saadaan rahaa, jolla voi maksaa vuokra, laskut ja sitten sen festarilipun. Ei me töihin mennä sen takia, että OLLAAN NYT SITTEN TÖISSÄ.

T: Sinkku, lapseton, egoistinen nuori nainen, jonka ei tarvitse syyttää ketään elämättömästä elämästä

Huomaa että olet nuori. Kukaan ei käskenyt jättää elämättä, mutta monella nykynuorella on sellainen käsitys että on ihan ok pyytää ja vaatia esim kesällä joka viikonloppu vapaata, kun on ties mitkä festarijuomingit. Perjantaina pitäisi aina saada aamuvuoro, kun illalla on sitä ja tätä. Maanantaina halutaan tulla iltavuoroon, niin saadaan pitkä viikonloppu. Ja jos pomo ei anna, niin sitten vingutaan ja vängytään vaihtoja työkavereilta. Ja viime kädessä haetaan saikkea.

Mies on töissä paikassa missä on paljon nuoria opiskelijoita (18-25v) ja meno on juuri kuvatunlaista. Kyllä se on aika usein minun mieheni, kahden lapsen isä + muut perheelliset jotka tekee niitä paskimpia vuoroja ja tulee tuuraamaan, kun jollain myöhäisteinillä on taas 2 viikon saikke, kun katkesi koipi ryyppyreissulla.

Olen ollut sekä lapseton että lapsellinen ja kyllä se sinkkuus on vaan helpompaa eikä oikeita kiireitä ole. Ei ole PAKKO tehdä terveellistä ruokaa, ehtiä jumppaan, siivota jos ei joskus huvita. Flunssassa voi levätä sohvalla. Sekin vaikuttaa jo paljon, että koko oman palkan voi käyttää itseensä (voi esim. ostaa kallista salaattibuffetin salaattia iltapalaksi jos ei se ruuanlaitto hotsita, perheellinen ei voi näin tehdä usein ainakaan jos on paljon jäseniä ja ei suuri palkka). Perheellisellä on siis lainkin mukaan velvollisuus huolehtia tietyistä asioista lapsen takia. Sinkku voi milloin tahansa lintsata kiireistään. Ei oikeasti ole kauhean raskasta, että huolehtii vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä lapseton että lapsellinen ja kyllä se sinkkuus on vaan helpompaa eikä oikeita kiireitä ole. Ei ole PAKKO tehdä terveellistä ruokaa, ehtiä jumppaan, siivota jos ei joskus huvita. Flunssassa voi levätä sohvalla. Sekin vaikuttaa jo paljon, että koko oman palkan voi käyttää itseensä (voi esim. ostaa kallista salaattibuffetin salaattia iltapalaksi jos ei se ruuanlaitto hotsita, perheellinen ei voi näin tehdä usein ainakaan jos on paljon jäseniä ja ei suuri palkka). Perheellisellä on siis lainkin mukaan velvollisuus huolehtia tietyistä asioista lapsen takia. Sinkku voi milloin tahansa lintsata kiireistään. Ei oikeasti ole kauhean raskasta, että huolehtii vain itsestään.

Ihan totta puhut, mutta juttu onkin siinä, että se on VALINTA tehdä lapsia. Naurettavaa silloin kitistä ettei voi ostaa salaattia tai yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle, tyyliin "voi että kun minä pyöritän perhearkea enkä ehdi edes sohvalla laiskotella iltaisin" ja muuta hoh hoi hommia.

Eiköhän meidän kaikkien vanhemmat ole eläneet lapsiarkea, siinä ei ole mitään erikoista eikä se tee kenestäkään erityistä.

N30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N30v kirjoitti:

Vanhemmat ihmiset on huomattavasti tunnollisempia töissään, oli ne sitten sinkkuja tai perheellisiä. En tiedä montaakaan nelikymppistä joka edes kehtaisi pyytää vapaaksi jotain festariviikonloppua. Itse ainakin olen sitä ikäluokkaa joka pyytää vapaata korkeintaan tyyliin mummon hautajaisiin. Olen huomannut että nuoremmalla sukupolvella se on elämä ensin ja töihin tullaan sit jos ehtii. Toki poikkeustapauksiakin on! 

Niin, me laitetaan oma itsemme, omat mielihalumme (ja oma perheemme) ensin. :) Sitten vasta työt. Ei tarvitse uhriutua ja olla marttyyri, kun on mennyt ja tehnyt mitä on elämältä halunnutkin. Nuoret on yleensä töissä sen takia, että saadaan rahaa, jolla voi maksaa vuokra, laskut ja sitten sen festarilipun. Ei me töihin mennä sen takia, että OLLAAN NYT SITTEN TÖISSÄ.

T: Sinkku, lapseton, egoistinen nuori nainen, jonka ei tarvitse syyttää ketään elämättömästä elämästä

Huomaa että olet nuori. Kukaan ei käskenyt jättää elämättä, mutta monella nykynuorella on sellainen käsitys että on ihan ok pyytää ja vaatia esim kesällä joka viikonloppu vapaata, kun on ties mitkä festarijuomingit. Perjantaina pitäisi aina saada aamuvuoro, kun illalla on sitä ja tätä. Maanantaina halutaan tulla iltavuoroon, niin saadaan pitkä viikonloppu. Ja jos pomo ei anna, niin sitten vingutaan ja vängytään vaihtoja työkavereilta. Ja viime kädessä haetaan saikkea.

Mies on töissä paikassa missä on paljon nuoria opiskelijoita (18-25v) ja meno on juuri kuvatunlaista. Kyllä se on aika usein minun mieheni, kahden lapsen isä + muut perheelliset jotka tekee niitä paskimpia vuoroja ja tulee tuuraamaan, kun jollain myöhäisteinillä on taas 2 viikon saikke, kun katkesi koipi ryyppyreissulla.

Mullaki vituttaisi elää lapsiperhearkea ja sitten vielä päälle tehdä paskat työvuorot viikonloppuisin. Mieluummin menen festareille tai muualle reissuun ja pitämään hauskaa. Käyn töissä elääkseni, en elä tehdäkseni töitä.

T: Sinkkumies joka ei todellakaan tee viikonloppuvuoroja, neuvottelin sen työsopimukseeni.

Ole lapseton sinkku. Vaikka on varmaankin mahdollista, että sinkulla on jatkuva kiire ja paljon kotitöitä, en kyllä ihan heti hahmota, miten. Ehkä jos tekee pitkää päivää ja omistaa vaikka monta energistä koiraa? Tai jos on paljon ennalta ohjelmoituja harrastuksia, joihin pitää rientää suoraan töistä?

Minä rakastan helppoa ja mukavaa elämää ja inhoan rankkaa ja työlästä elämää. Lapsettomana olen voinut tehdä elämästä toiveideni mukaista. Olen hyvin tietoinen siitä, että vanhempana minun olisi pakko tehdä kaikenlaista rasittavaa askaretta, joista voin nyt helposti laistaa minkään tai kenenkään kärsimättä. Jos ei huvita, en tee, ja muuhun en suostuisikaan.

Minulta puuttuu tarve vakuutella, että olen kiireinen, ihan niin kuin kiireisyys olisi jokin ihmisen arvon mitta. Kyllä se minusta on lähinnä typeryyttä, jos haalii itselleen enemmän velvotteita kuin ehtii kunnolla hoitaa. En halua olla kiireinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä lapseton että lapsellinen ja kyllä se sinkkuus on vaan helpompaa eikä oikeita kiireitä ole. Ei ole PAKKO tehdä terveellistä ruokaa, ehtiä jumppaan, siivota jos ei joskus huvita. Flunssassa voi levätä sohvalla. Sekin vaikuttaa jo paljon, että koko oman palkan voi käyttää itseensä (voi esim. ostaa kallista salaattibuffetin salaattia iltapalaksi jos ei se ruuanlaitto hotsita, perheellinen ei voi näin tehdä usein ainakaan jos on paljon jäseniä ja ei suuri palkka). Perheellisellä on siis lainkin mukaan velvollisuus huolehtia tietyistä asioista lapsen takia. Sinkku voi milloin tahansa lintsata kiireistään. Ei oikeasti ole kauhean raskasta, että huolehtii vain itsestään.

Ihan totta puhut, mutta juttu onkin siinä, että se on VALINTA tehdä lapsia. Naurettavaa silloin kitistä ettei voi ostaa salaattia tai yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle, tyyliin "voi että kun minä pyöritän perhearkea enkä ehdi edes sohvalla laiskotella iltaisin" ja muuta hoh hoi hommia.

Eiköhän meidän kaikkien vanhemmat ole eläneet lapsiarkea, siinä ei ole mitään erikoista eikä se tee kenestäkään erityistä.

En valita enkä nosta, mutta en myöskään ymmärrä lapsettoman valitusta arjen itsehankitusta kiireestä. Paitsi jos ihminen on pitkäaikaissairas, silloin voi olla raskasta myös yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä lapseton että lapsellinen ja kyllä se sinkkuus on vaan helpompaa eikä oikeita kiireitä ole. Ei ole PAKKO tehdä terveellistä ruokaa, ehtiä jumppaan, siivota jos ei joskus huvita. Flunssassa voi levätä sohvalla. Sekin vaikuttaa jo paljon, että koko oman palkan voi käyttää itseensä (voi esim. ostaa kallista salaattibuffetin salaattia iltapalaksi jos ei se ruuanlaitto hotsita, perheellinen ei voi näin tehdä usein ainakaan jos on paljon jäseniä ja ei suuri palkka). Perheellisellä on siis lainkin mukaan velvollisuus huolehtia tietyistä asioista lapsen takia. Sinkku voi milloin tahansa lintsata kiireistään. Ei oikeasti ole kauhean raskasta, että huolehtii vain itsestään.

Siinähän se taas tuli. Jos sinkulla onkin kiireitä, niin eivät ne ainakaan mitään _oikeita_ kiireitä ole. Elämässä on hei muutakin kuin työ ja kotihommat, on jopa sellaista mikä on pakko hoitaa juuri sillä tietyllä hetkellä vaikka ei niin huvittaisi tai jaksaisikaan. Sinkun elämä on helpompaa kuin perheellisen, eikä sitä kai kukaan kiistäkään, mutta ei se nyt sentään pelkkää sohvalla makaamista ole niin kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan, mitä kyllä ihmettelen kun perheellisetkin ovat sentään joskus olleet lapsettomia ja varmaan sinkkujakin.