Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)
Näin mulle on (töissä) sanottu, olen siis sinkku, lapsiakaan ei ole. Jotkut oikeasti kuvittelevat, että mulla ei kertakaikkiaan voi olla töiden jälkeen mitään muuta kuin pelkkää vapaa-aikaa. :D
Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria...
Vaikka olenkin yksin, niin kyllä mä käyn kaupassa, siivoan kotiani, teen ruokaa, huolehdin pyykeistä jne.
Jos en tekisi kotitöitä, niin kotini muistuttaisi hyvin äkkiä sikolättiä.
En tietenkään voikaan tietää, millaista on huolehtia huushollista, jossa on lapsia.
En ole sitä koskaan kokenut. En pysty saamaan lapsia, siksi olen perheetön.
Miksi ei ole edes miestä tällä hetkellä? Jätin mieheni, koska hän alkoi ryypätä liikaa. :(
Mutta joo, mullakin on omat kiireet töiden lisäksi.
Mua vaan ihmetyttää joidenkin negatiivinen suhtautuminen tähän asiaan. Yksinäisten elämä "tuomitaan" sillä perusteella, että kun on "niin paljon vapaa-aikaa."
Osa mun työkavereista on aika hankalia tapauksia muutenkin, yritän silti tulla toimeen kaikkien kanssa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Huvitti toi: "saa röhnöttää sohvalla ja kattoa telkkaria". Siinä sitä unelman täyttymystä kerrakseen. :)
Se voi olla jollekin jossain vaiheessa elämää aikamoinen unelma!
Joo minunkin mielestä sinkulla on paljon ylimääräistä aikaa, jos kotityöt on ainoa asia mikä illat ja viikonloput täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä lapsettomat keksii itselleen olemattomia kiireitä. Kamaan, jokainen jolla on lapsia tietää satavarmaksi, että lapsettoman kiireet ovat pienemmät kuin lapselliset. Lapsettomat eivät ilmeisesti tajua, että lapsellisetkin ovat olleet joskus lapsettomia, ja pystyvät niin ollen vertaamaan. Toki varmasti on mahdollista velttoilla lastenkin kanssa jos oikein tahtoo, mutta siitä seuraa ongelmia.
Apua... Totta kai lapsiperheessä on enemmän kotitöitä kuin sinkulla. Mutta eihän tässä siitä edes ole kyse. Kyse on siitä, että sinkulla ei muka olisi ollenkaan kotitöitä tai muita kiireitä, vaikka jokainen täysijärkinen ymmärtää että se ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Onko tosiaan kaikki yksinhuoltajia vai miksi helvetissä te kuvittelette olevanne jotenkin korvaamattomia perheessänne? Lapsella on KAKSI vanhempaa joista kumpikin on kyvykkäitä pesemään sitä perkeleen pyykkiä, hakemaan kaupasta sata litraa maitoa viikossa ja laittamaan sen lapsen nukkumaan. Sillä aikaa voi itse sitten tehdä ylitöitä vaikka röhnöttää siinä sohvalla.
Jännä että nämä omasta mielestään kiireiset äipät kuitenkin ehtii palstailla ihan ilman ongelmia. Taitaa olla se kiire ainoastaan omien korvien välissä tai sitten on ongelmia elämänhallinnassa. Tai molempia.
N30v kirjoitti:
Vanhemmat ihmiset on huomattavasti tunnollisempia töissään, oli ne sitten sinkkuja tai perheellisiä. En tiedä montaakaan nelikymppistä joka edes kehtaisi pyytää vapaaksi jotain festariviikonloppua. Itse ainakin olen sitä ikäluokkaa joka pyytää vapaata korkeintaan tyyliin mummon hautajaisiin. Olen huomannut että nuoremmalla sukupolvella se on elämä ensin ja töihin tullaan sit jos ehtii. Toki poikkeustapauksiakin on!
Niin, me laitetaan oma itsemme, omat mielihalumme (ja oma perheemme) ensin. :) Sitten vasta työt. Ei tarvitse uhriutua ja olla marttyyri, kun on mennyt ja tehnyt mitä on elämältä halunnutkin. Nuoret on yleensä töissä sen takia, että saadaan rahaa, jolla voi maksaa vuokra, laskut ja sitten sen festarilipun. Ei me töihin mennä sen takia, että OLLAAN NYT SITTEN TÖISSÄ.
T: Sinkku, lapseton, egoistinen nuori nainen, jonka ei tarvitse syyttää ketään elämättömästä elämästä
Mä en enää jaksa niitä jotka valittaa kiireestä, koska olen huomannut että
A. On ihmisiä, joilla ei ole muita aktiviitteja ku se perusarki ja ne on aina niin hirveen tärkeinä omista aikatauluista ja aina on niin "kiire" johonkin mitä ei ole edes määriteltävissä. Sen tietää jo etukäteen ku jotain alkaa sopia et tulee joku kuukausien mantraluettelo jotain mitätöntä tyylii "pitää ostaa leipää tiistaina ja keskiviikkona miettiä mitä pistää päälle perjantaina ja..." jos onnistuu tällasen kans sopimaan jotain, ni yleensä tulee myös niitä viime hetken peruutuksia: "kun huomenna meen käymään kampaajalla ni ei sit viitti joka päivä olla menossa"
B. On ihmisiä, jotka tekee ihan hullun lailla kaikkea mahdollista -joka kerta on jotain uutta kuulumista: rakentaa, hoivaa, työskentelee, sukuloi, kirjoittaa väitöskirjaa, remontoi ihan muuten vaan naapureiden kotia, perustaa kuoron ja hoitaa viittä lastaan. Ja he löytävät aikaa muille silti käden käänteessä ja pitävät sanansa.
Tais mennä vähän ohitse aiheen :D mut tunnistatteko ite saman? Onneks suurin osa ollaan jotain tuolta väliltä.
Suhteellisen inhottavia ja vähätteleviä viestejä nimenomaan äiti-ihmisiltä. Tosi kurja asenne.
Totta kai vaikka kolmen pikkulapsen perheessä on enemmän tekemistä kuin yksin asuvalla.
Ei kai siitä nyt kukaan kiistele?
Sinkkuna häiritsi lähinnä se, että oletettiin aikaa olevan AINA ylitöihin, sukulaislapsien hoitamiseen ym. Minullakin oli omat sitoumukseni ja menoni.
Kotitöitä en kyllä tunnista. En edes miellä kotitöiksi jotain itselle ruokaa tekemistä ja yhden lautasen huljuttamista hanan alla. Onko kotityö pyyhkäistä muruset pöydältä ja pestä rintaliivinsä?
Mutta ylipäänsä häiritsi se asenne, että sinkku on kaikkien käytettävissä.
Nyt kun olen tämä kolmen pikkulapsen äiti, ei kukaan oletakaan mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan kaikki yksinhuoltajia vai miksi helvetissä te kuvittelette olevanne jotenkin korvaamattomia perheessänne? Lapsella on KAKSI vanhempaa joista kumpikin on kyvykkäitä pesemään sitä perkeleen pyykkiä, hakemaan kaupasta sata litraa maitoa viikossa ja laittamaan sen lapsen nukkumaan. Sillä aikaa voi itse sitten tehdä ylitöitä vaikka röhnöttää siinä sohvalla.
Jännä että nämä omasta mielestään kiireiset äipät kuitenkin ehtii palstailla ihan ilman ongelmia. Taitaa olla se kiire ainoastaan omien korvien välissä tai sitten on ongelmia elämänhallinnassa. Tai molempia.
Minä olen eronnut ja silloin kun lapset ovat minulla, minä todellakin olen korvaamaton ja päiviini ei paljon muuta kuin kotihommia mahdu. Nyt kun lapset ovat isällään, syön kaapista mitä löydän, keräilen paikoilleen vain ne tavarat, jotka itse otan esiin, en kuskaa ketään minnekään, en tarkistele läksyjä eikä pyykkiäkään kerry juuri mitään. Ennen eroa minulla oli vain yksi lapsi lisää hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksa niitä jotka valittaa kiireestä, koska olen huomannut että
A. On ihmisiä, joilla ei ole muita aktiviitteja ku se perusarki ja ne on aina niin hirveen tärkeinä omista aikatauluista ja aina on niin "kiire" johonkin mitä ei ole edes määriteltävissä. Sen tietää jo etukäteen ku jotain alkaa sopia et tulee joku kuukausien mantraluettelo jotain mitätöntä tyylii "pitää ostaa leipää tiistaina ja keskiviikkona miettiä mitä pistää päälle perjantaina ja..." jos onnistuu tällasen kans sopimaan jotain, ni yleensä tulee myös niitä viime hetken peruutuksia: "kun huomenna meen käymään kampaajalla ni ei sit viitti joka päivä olla menossa"
B. On ihmisiä, jotka tekee ihan hullun lailla kaikkea mahdollista -joka kerta on jotain uutta kuulumista: rakentaa, hoivaa, työskentelee, sukuloi, kirjoittaa väitöskirjaa, remontoi ihan muuten vaan naapureiden kotia, perustaa kuoron ja hoitaa viittä lastaan. Ja he löytävät aikaa muille silti käden käänteessä ja pitävät sanansa.
Tais mennä vähän ohitse aiheen :D mut tunnistatteko ite saman? Onneks suurin osa ollaan jotain tuolta väliltä.
Ja täytyy myöntää et ennen olin itse hyvä esimerkki A:sta kunnes tapasin paljon noita B:itä ja silloin tajusin et asennemuutos on paikallaan! A-mainen tapa on tosi itsekäs. Vaikka eipä minusta kyllä B:ksikään olisi ;)
Miksi tässä verrataan sinkkuja lapsiperheisiin?
Kyllä sinkullakin voi olla lapsia ja parisuhde voi olla lapseton.
Tätä koko keskustelusta paistaa erittäin hyvin läpi kuinka katkeria ja vittuuntuneita lapselliset täällä ovat.
Mitäs läksitte. Ois kannattanu miettiä etukäteen että jaksatteko lapsiperhe-elämää. Ihan turhaan täällä kailotatte katkeruuttanne julki, omia valintojanne.
Mä olin kyllä ennen lapsia kiireinen mut ihan eri syistä kuin lasten jälkeen. Päinvastoin mulla on kiire jotenkin jopa vähentynyt lasten myötä, ehkä pakko ottaa rennommin?
Vierailija kirjoitti:
Suhteellisen inhottavia ja vähätteleviä viestejä nimenomaan äiti-ihmisiltä. Tosi kurja asenne.
Tämä keskustelu nyt ajautui noihin kotitöihin, koska ap ei puhunut mistään muista kiireistään. Ehkä siksi niihin tartuttiin tiukemmin.
"Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria..."
Asun yksin ja allekirjoitan tämän väittämän ihan täysin. Asunnon siivoamiseen menee ehkä 2 tuntia viikossa, pyykkien pesuun menee n. 20 minuuttia (koska konehhan se pesee, odotellassa voi katsella vaikka telkkaria).
Elämäni ON mukavan leppoisaa, ei se tarkoita, etteikö vapaa-aikani olisi siltikin arvokasta, itsehhän minä sille arvon määrittelen. Töissä ei kuulu yhtään kenellekkään että miten vapaa-aikani käytän, mutta voihan se joskus jotakin kakaralaumaa hyysävää katkeroittaa kun näkee minun stressittömän olemukseni. Aaaaaaaah.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai vaikka kolmen pikkulapsen perheessä on enemmän tekemistä kuin yksin asuvalla.
Ei kai siitä nyt kukaan kiistele?
Sinkkuna häiritsi lähinnä se, että oletettiin aikaa olevan AINA ylitöihin, sukulaislapsien hoitamiseen ym. Minullakin oli omat sitoumukseni ja menoni.
Kotitöitä en kyllä tunnista. En edes miellä kotitöiksi jotain itselle ruokaa tekemistä ja yhden lautasen huljuttamista hanan alla. Onko kotityö pyyhkäistä muruset pöydältä ja pestä rintaliivinsä?
Mutta ylipäänsä häiritsi se asenne, että sinkku on kaikkien käytettävissä.
Nyt kun olen tämä kolmen pikkulapsen äiti, ei kukaan oletakaan mitään :D
Minun maailmassani ruuanlaitto, tiskaaminen, pyykinpesu, siivoaminen ymv. ovat kotitöitä, vaikka sinkku olenkin. En minä niitä oikein muuksikaan kuin kotitöiksi osaa nimittää.
En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.
Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.
Me asutaan miehen kanssa kahdestaan, kun lapset ei enää asu kotona. Kotitöiden määrä romahti vaikkei mies ihmeemmin mitään tee täällä. Nyt mies on ollut reissussa ja tuntuu kuin itsekin olisin lomalla. Näin leppoisaa on viimeksi ollut sinkkuna ollessani.