Vapaaehtoisesti lapsettomat fb-ryhmä on älyttömän negatiivinen

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä ketjussa tuntuu veloja olevan, kysyn erästä asiaa. Katsotteko missä seurassa puhutte lapsettomuudestanne vai oletteko hienotunteisia jos paikalla on lapsen hankkineita? Jouduin itse eräässä harrastusryhmässä ikävään tilanteeseen, kun suurin osa ryhmästä oli lapsettomia ja heillä oli tapana puhua aiheesta usein. 

Minun mielestäni oli ikävää joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä siitä miten lapsiperhe-elämä on kamalaa ja miten kukaan heistä ei todellakaan ikinä hankkisi lapsia, mutta kun otin asian puheeksi, sain kuulla että se on tismalleen sama asia kuin se että kerron olleeni lapseni kanssa leikkipuistossa. Minulle kerrottiin etten saa ottaa henkilökohtaisesti näitä puheita ja en voi olettaa saavani erityiskohtelua sen vuoksi että olen äiti, mutta pahoitin kyllä mieleni jatkuvasta lapsiperheiden mollaamisesta ja lopulta vaihdoin harrastusta.

Itselleni esimerkiksi fitness-elämäntapa on vastenmielinen ja vieras, mutta en koe oikeudekseni, enkä halua paasata siitä kun paikalla on fitness-harrastajia. Jos haluan keskustella asiasta, teen sen kun paikalla ei ole tämän ryhmän edustajia.

Riipuu hieman ehkä tilanteesta. Jos olen kaupungilla ja puhun jonkun kanssa negatiiviseen sävyyn lapsista ja vanhemmuudesta niin en kiinnitä juurikaan huomiota mitä suustani päästelen. Itsekkin joudun välillä sivusta kuulemaan asioita jotka ei itseä miellytä, mutta minkäs teen, kun lähden kaupungille kaikkien ihmisten sekaan joista aika varmasti kellään ei ole tismalleen sama ajatusmaailma kuin minulla. En kuitenkaan ikinä menisi asiasta tehden jonkun äidin naamalla kertomaan miten paskaa hänen elämänsä nyt on tms. tälleen kärjistetysti. 

Hyvien kavereiden seassa tuntuu, että toisinaan välitän vielä vähemmän mitä sanon, ne ihmiset tuntee mut ja tietää mitä mieltä olen asioista ja kun puhun niin puhun yleisellä tasolla enkä ole hyökkäämässä heitä ja heidän lapsiaan ja päätöksiään vastaan. Puolituttujen kanssa nyt en yleensä ota koko asiaa itse edes puheeksi, koska velaus ei ole ainut tai edes isoin osa minua henkilönä/ persoonana.

Itselleni tuntuu kamalan vieraalta, että et voi puhua fitness-"vihastasi" fitness-harrastajien kuullen. Miten laajennat omaa ajatusmaailmaasi, kun pysyt vain omassa kuplassasi ja puhut vain ihmisten kanssa jotka ei harrasta tai tykkää fitneksestä? Itselläni on paljon hyvinkin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia kavereita joiden kanssa ei olla joistain asioista edes etäisesti samaa mieltä, silti niistä asioista voidaan puhua ja samalla oppii ymmärtämään toisen kannan asioihin.

Ei niin, että ei saisi olla juurikin ketjussa puhutun kaltaisissa yhden asian ryhmissä, mutta jos on vain vastaavissa yhden asian ryhmissä tai omaa maailmankuvaa tukevissa ryhmissä eikä ikinä katsele ja kuuntele ajatuksia niiden ulkopuolelta niin ollaan minusta jopa vaarallisessa tai vähintään erittäin tylsässä paikassa, kun ajatukset ei kehity mihinkään ilman ulkopuolista ärsykettä ja jankataan vain niitä yksiä ja samoja ajatuksia ajasta ikuisuuteen.

Ei saa koskaan vihata ketään netissä. Pitää vaan paapoa. Näin pääsemme ihanneyhteiskuntaan, jossa kukaan ei koskaan opi muilta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä ketjussa tuntuu veloja olevan, kysyn erästä asiaa. Katsotteko missä seurassa puhutte lapsettomuudestanne vai oletteko hienotunteisia jos paikalla on lapsen hankkineita? Jouduin itse eräässä harrastusryhmässä ikävään tilanteeseen, kun suurin osa ryhmästä oli lapsettomia ja heillä oli tapana puhua aiheesta usein. 

Minun mielestäni oli ikävää joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä siitä miten lapsiperhe-elämä on kamalaa ja miten kukaan heistä ei todellakaan ikinä hankkisi lapsia, mutta kun otin asian puheeksi, sain kuulla että se on tismalleen sama asia kuin se että kerron olleeni lapseni kanssa leikkipuistossa. Minulle kerrottiin etten saa ottaa henkilökohtaisesti näitä puheita ja en voi olettaa saavani erityiskohtelua sen vuoksi että olen äiti, mutta pahoitin kyllä mieleni jatkuvasta lapsiperheiden mollaamisesta ja lopulta vaihdoin harrastusta.

Itselleni esimerkiksi fitness-elämäntapa on vastenmielinen ja vieras, mutta en koe oikeudekseni, enkä halua paasata siitä kun paikalla on fitness-harrastajia. Jos haluan keskustella asiasta, teen sen kun paikalla ei ole tämän ryhmän edustajia.

Jos joku kyselee tai utelee minulta miksi mulla ei ole lapsia niin vastaan rehellisesti..välillä ehkä liiankin suoraan tulee sanottua , varsinkin jos kyselijä painostaa tai yrittää syyllistää mua siitä.

Kuvaamassani tilanteessa en koskaan ottanut puheeksi lasten hankkimista. Vaikka puhuin omasta elämästäni, johon myös lapset kuuluvat, en koskaan puhunut omasta lastenhankinnastani tai siihen johtaneista syistä. Minulla ei ole muutenkaan tapana kysellä aiheesta ihmisiltä. Joltain läheisemmältä voin kysyä aikooko hän hankkia lapsia, mutta jos vastaus on ei, ei minulla ole siihen mitään sanomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä ketjussa tuntuu veloja olevan, kysyn erästä asiaa. Katsotteko missä seurassa puhutte lapsettomuudestanne vai oletteko hienotunteisia jos paikalla on lapsen hankkineita? Jouduin itse eräässä harrastusryhmässä ikävään tilanteeseen, kun suurin osa ryhmästä oli lapsettomia ja heillä oli tapana puhua aiheesta usein. 

Minun mielestäni oli ikävää joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä siitä miten lapsiperhe-elämä on kamalaa ja miten kukaan heistä ei todellakaan ikinä hankkisi lapsia, mutta kun otin asian puheeksi, sain kuulla että se on tismalleen sama asia kuin se että kerron olleeni lapseni kanssa leikkipuistossa. Minulle kerrottiin etten saa ottaa henkilökohtaisesti näitä puheita ja en voi olettaa saavani erityiskohtelua sen vuoksi että olen äiti, mutta pahoitin kyllä mieleni jatkuvasta lapsiperheiden mollaamisesta ja lopulta vaihdoin harrastusta.

Itselleni esimerkiksi fitness-elämäntapa on vastenmielinen ja vieras, mutta en koe oikeudekseni, enkä halua paasata siitä kun paikalla on fitness-harrastajia. Jos haluan keskustella asiasta, teen sen kun paikalla ei ole tämän ryhmän edustajia.

Riipuu hieman ehkä tilanteesta. Jos olen kaupungilla ja puhun jonkun kanssa negatiiviseen sävyyn lapsista ja vanhemmuudesta niin en kiinnitä juurikaan huomiota mitä suustani päästelen. Itsekkin joudun välillä sivusta kuulemaan asioita jotka ei itseä miellytä, mutta minkäs teen, kun lähden kaupungille kaikkien ihmisten sekaan joista aika varmasti kellään ei ole tismalleen sama ajatusmaailma kuin minulla. En kuitenkaan ikinä menisi asiasta tehden jonkun äidin naamalla kertomaan miten paskaa hänen elämänsä nyt on tms. tälleen kärjistetysti. 

Hyvien kavereiden seassa tuntuu, että toisinaan välitän vielä vähemmän mitä sanon, ne ihmiset tuntee mut ja tietää mitä mieltä olen asioista ja kun puhun niin puhun yleisellä tasolla enkä ole hyökkäämässä heitä ja heidän lapsiaan ja päätöksiään vastaan. Puolituttujen kanssa nyt en yleensä ota koko asiaa itse edes puheeksi, koska velaus ei ole ainut tai edes isoin osa minua henkilönä/ persoonana.

Itselleni tuntuu kamalan vieraalta, että et voi puhua fitness-"vihastasi" fitness-harrastajien kuullen. Miten laajennat omaa ajatusmaailmaasi, kun pysyt vain omassa kuplassasi ja puhut vain ihmisten kanssa jotka ei harrasta tai tykkää fitneksestä? Itselläni on paljon hyvinkin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia kavereita joiden kanssa ei olla joistain asioista edes etäisesti samaa mieltä, silti niistä asioista voidaan puhua ja samalla oppii ymmärtämään toisen kannan asioihin.

Ei niin, että ei saisi olla juurikin ketjussa puhutun kaltaisissa yhden asian ryhmissä, mutta jos on vain vastaavissa yhden asian ryhmissä tai omaa maailmankuvaa tukevissa ryhmissä eikä ikinä katsele ja kuuntele ajatuksia niiden ulkopuolelta niin ollaan minusta jopa vaarallisessa tai vähintään erittäin tylsässä paikassa, kun ajatukset ei kehity mihinkään ilman ulkopuolista ärsykettä ja jankataan vain niitä yksiä ja samoja ajatuksia ajasta ikuisuuteen.

Fitness-viha oli vain esimerkki. Se ei ole minulle mitenkään kovin tärkeä asia. Pitäisin kuitenkin huonona käytöksenä jos olisin seurassa jossa on fitness-harrastajia ja ottaisin aiheen jatkuvasti puheeksi negatiivisessa mielessä. 

Jos aihe tulisi puheeksi yleisellä tasolla ja keskusteluun osallistuvat jakaisivat ajatuksiaan lajista, en salailisi mielipidettäni, mutta en tuppautuisi fitness-harrastajien keskusteluun julistamaan että minusta koko harrastus on typerä ja ulkonäkökeskeistä hössötystä. 

Onko heistä suurin osa homoseksuaaleja?

Eivät kaikki tykkää lapsista. Tunnen useita, jotka vihaavat vauvoja ja pieniä lapsia yli kaiken.

Liittyy ihan suomalaiseen kulttuuriin se lapsettomilta utelu.

Siksi meillä on ilmiö kerrostalokyttääjät. Tai kateus naapurin uudesta autosta. Yksi ärsyttävimmistä asioista on ruokakaupan kassajonossa toisten ostoksien arvioijat.

Miten ihmisillä riittää aikaa toisten asioiden kyttäämiseen? Eikö ole omaa elämää ollenkaan?

Puuttuuko rajat siitä missä itse loppuu ja toinen ihminen alkaa?  Toisella ihmisellä on omat tapansa ja makunsa, ei ole sinun asiasi niitä arvostella.

Kaikki suomalaiset eivät ole samanlaisia mutta maassamme on painostusta olla homogeeninen kansa. Miksi?

Jammu-Setä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa oman näkemykseni asiaan. Olin aikaisemmin sitä mieltä, etten tule ikinä hankkimaan lapsia, eli siis vela. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että velaksi ryhtymisen taustalla oli masennus ja osin oman lapsuuteni traumat. Ei ollut siis terveellä pohjalla se ajattelu. Nyt kun olen toipunut masennuksesta olen alkanut ajattelemaan positiivisemmin lapsista ja voisin kuvitella ryhtyväni äidiksi.

Jassoo, tarkoitit varmaan itseäsi?

Mä en olisi ikinä pystynyt elämään mun riemukasta elämää, jos oisin tehnyt lapsen. Nyt on takana n30 eri maata, hyvä elämä ja upea avopuoliso joka EI halua lapsia. Elämämme on mukavaa ja emme vihaa lapsia.

Takana on molemmilla hyvä lapsuus, ei masennusta ja muutenkin arki on mukavaa.

Toiset vaan EI halua lapsia.

Kyllä tarkoitin itseäni. Olen n. kolemkymppinen nainen ja olen myös itse matkustellut yli 30:ssä maassa ja ulkomaanreissuja tullut tehtyä noin 60 kpl. Olen siis nähnyt maailmaa paljon ja käynyt monissa eksoottisessa kohteissa. Jossain vaiheessa sekin alkaa kyllästyttämään ja elämään kaipaa myös muunlaista sisältöä, kuten perhe-elämää. Lapsethan eivät sisänsä estä elämistä täysillä ja matkustelua, kyse on usein vain rahasta ja järjestelyistä.

Kunnioittakaa velojan valintaa heidän asenteistaan huolimatta. 

Nyt on aika kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.

"Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401 

Toisesta ketjusta löytyi vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelupalstalle vievä linkki: http://whitecortex.net/vela/index.php Voidaan tehdä sinne av-hyökkäys, kuten ne tekevät jatkuvasti tänne. 

Täällähän vasta älykästä keskustelua vaivapalstalaiseen tuttuun tapaan xD

En kuulu näihin vela-ryhmiin sen takia että saisin suu vaahdossa huudella lapsivihaa ympärilleni, vaan... no. Selitetäänpä. Oletteko koskaan sattuneet miettimään, miten yksin tällainen reilu kolmekymppinen ei-lapsia-haluava nainen voi elämässään jäädä siinä vaiheessa, kun kaveripiirin viimeinenkin ihminen lisääntyy?

Vela-ryhmistä voi löytää ikäistään juttuseuraa ilman sitä ilmiötä, että 90% keskustelusta liikkuu vauva-/taaperoarjen ympärillä. Ei niissä useimmissa keskusteluissa tai ryhmissä lapsivihaan keskitytä, tai ylipäätään mihinkään lapsiin tai lapsettomuuteen liittyvään. Siellä käydään ihan normaaleja aikuisten ihmisten nettikeskusteluja. Ainoastaan ilman vaippa-/ripuli-/oksennus-/korvatautikierre-/eskari-/muskari-/tarha-/yövalvomisjuttuja. Maistuis varmaan teillekin?

FB-ryhmien stalkkaus ja etenkin (mahdollisesti arkaluontoisen) sisällön jako hupimielessä on muuten aika inhottavaa sosiaalipornotirkistelyä. Liittykää itse omilla naamoillanne ja nimillänne ryhmiin ja vaikka kysykää niitä lapsivihan syitä, jos se teidän pyllyänne niin kutittelee.

Keskittykää äidit vaan omaan elämäänne. Eikö jokaisella ole oikeus olla sellanen kun haluaa, vihata mitä haluaa ja rakastaa mitä haluaa. Ihmettelen tarvetta vakoilla ryhmissä ja vaivautua miettimään toisin valinneiden asioita. Onkohan se jotain katkeruutta ja kateutta? :D

Emilia80 kirjoitti:

Keskittykää äidit vaan omaan elämäänne. Eikö jokaisella ole oikeus olla sellanen kun haluaa, vihata mitä haluaa ja rakastaa mitä haluaa. Ihmettelen tarvetta vakoilla ryhmissä ja vaivautua miettimään toisin valinneiden asioita. Onkohan se jotain katkeruutta ja kateutta? :D

Vihan lietsominen ihmisryhmää kohtaan on kyllä ihan laissa kielletty. En voi perustaa ryhmää, jossa jaamme homovihatunteita, enkä ryhmää, missä vihaamme jotain etnistä ryhmää. Eikä olisi tervettä edes haluta sitä.

Jos oikeasti vihaa jotain ihmisryhmää, on avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vela ja minun ystäväpiirissäni on myös velaksi julistautunut mies. Hän täytti just 30 ja hänellä on selvä ongelma sen kanssa että suurinosa kaveripiiristä on kadonnut sinne perhemaailmaan eikä vietä aikaansa about samalla tavalla kuin kakskymppisenä. Ehkäpä tuo on jotain tiedostamatonta ikäkriisiäkin. Tai jäljessä henkisesti. Tai kummatkin.

Mitähän vittua? Totta kai se harmittaa, että kavereilla ei ole aikaa pitää yllä ihmissuhdetta, ihan sama mistä syystä. Onko sulla empatiavammaa, vai miksi tuota ihmettelet?

Hän lähinnä mietti sitä että näillä ei ole enää aikaa dokata baarissa tai bilettää niinkuin tämä minun tuttava mies vielä tekee vaan totesi että nyt hänen ystävänsä vaan pelailevat lautapelejä ärsyttävien mukuloidensa kanssa iltaisin. Unohdin mainita yhteyden, mutta toki eri asia tuosta näkökulmasta.

Niin, mistä ihmeestä repäisit henkisen jälkeenjääneisyyden tai ikäkriisin?

Siitä että tämä selvästi piti näitä perheellisiä itseään typerämpinä, koska eivät jakaneet maailmankuvaansa hänen kanssaan. Häntä otti päähän että lasten kanssa ajan vietto oli jotenkin parempaa kuin hänen ja porukoiden joskus vanhoina hyvinä aikoina. Se toisten ihmisten arvojen lyttääminen oli minusta epäkypsää sen takia ettei itse hyväksy toisten menneen elämässään eteenpäin.

Miksi muuten lapsia hankkineiden mielestä sen lasten hankkiminen on aina jotenkin "elämässä eteenpäin menemistä" ja lapsettomat usein näiden mielestä "menneisyyten jumahtaneita" tms. Olen vaan kuullut saman niin monta kertaa, niin kiinnostaa. Ettekö keksi mitään muuta tapaa mennä elämässä eteenpäin? Ja onko se lasten kanssa kotona istuminen sitten jotenkin enemmän etenemistä kuin vaikka uralla eteneminen ja muu vastaava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käypäs lukaisemassa aliredditiä Childfree, eli lapsivapaat. Siellä vasta vihaisia ihmisiä onkin. Olen itse ns. aidalla vielä istuva, etten tiedä haluanko lapsia vai en. Kävin sitten mielenkiinnosta katsomassa tuota redditiä ja huhheijakkaa kuinka vihaisia ihmisiä sieltä löytyy. Ihan kuin niiden koko elämä pyörisi lasten ja vanhempien vihaamisen ympärillä, ja koko olemassaolo perustetaan sille lapsettomuudelle sekä muiden ihmisten lapsettomuuteen käännyttämiselle. Ei minulla ole vanhempia tai lapsettomia vastaan mitään, mutta tuo sivu on kyllä melkoista myrkkyä aidalla istujille. Sitten siellä kilvan kehutaan, kuka on eniten lapsivihamielinen :D

Samahan tuo on joidenkin paatoksellisten vegaanien, feministien tai vaikkapa refugees welcome-porukan kanssa. Tulee mieleen, että ihminen viettää aika tyhjää elämää jos jaksaa niin vaahdota toisten asioista.

Siis mitä? :D Nuoko on sun esimerkkejä ihmisistä, jotka vaahtoaa muiden asioista? Ei esim. maahanmuuttokriitikot jne.?

Ai minusta ainakin tuolla vapaahtoisesti lapsettomat ry:n sivuilla on ihan järkevää ja asiallista kommenttia.

Aina joka ryhmään yksi vaahtoaja mahtuu, nimettömille foorumeille vieläpä monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vela ja minun ystäväpiirissäni on myös velaksi julistautunut mies. Hän täytti just 30 ja hänellä on selvä ongelma sen kanssa että suurinosa kaveripiiristä on kadonnut sinne perhemaailmaan eikä vietä aikaansa about samalla tavalla kuin kakskymppisenä. Ehkäpä tuo on jotain tiedostamatonta ikäkriisiäkin. Tai jäljessä henkisesti. Tai kummatkin.

Mitähän vittua? Totta kai se harmittaa, että kavereilla ei ole aikaa pitää yllä ihmissuhdetta, ihan sama mistä syystä. Onko sulla empatiavammaa, vai miksi tuota ihmettelet?

Hän lähinnä mietti sitä että näillä ei ole enää aikaa dokata baarissa tai bilettää niinkuin tämä minun tuttava mies vielä tekee vaan totesi että nyt hänen ystävänsä vaan pelailevat lautapelejä ärsyttävien mukuloidensa kanssa iltaisin. Unohdin mainita yhteyden, mutta toki eri asia tuosta näkökulmasta.

Niin, mistä ihmeestä repäisit henkisen jälkeenjääneisyyden tai ikäkriisin?

Siitä että tämä selvästi piti näitä perheellisiä itseään typerämpinä, koska eivät jakaneet maailmankuvaansa hänen kanssaan. Häntä otti päähän että lasten kanssa ajan vietto oli jotenkin parempaa kuin hänen ja porukoiden joskus vanhoina hyvinä aikoina. Se toisten ihmisten arvojen lyttääminen oli minusta epäkypsää sen takia ettei itse hyväksy toisten menneen elämässään eteenpäin.

Miksi muuten lapsia hankkineiden mielestä sen lasten hankkiminen on aina jotenkin "elämässä eteenpäin menemistä" ja lapsettomat usein näiden mielestä "menneisyyten jumahtaneita" tms. Olen vaan kuullut saman niin monta kertaa, niin kiinnostaa. Ettekö keksi mitään muuta tapaa mennä elämässä eteenpäin? Ja onko se lasten kanssa kotona istuminen sitten jotenkin enemmän etenemistä kuin vaikka uralla eteneminen ja muu vastaava?

Näin ulkopuolisen silmin perhe-elämä ja elämänlaatu taantuu lapsen myötä. Parilla kaverillani on silminnähden parisuhde mieheen huonontunut ja elämä vaikuttaa olevan kamalan stressaavaa ja meluisaa. Tulen aina mielihyvin omaan sinkkukotiini käytyäni heillä. Se saa arvostamaan sitä valtavaa määrää omaa aikaa, mitä minulla on. Epäilen aina, että äitiyden ylistys on kognitiivista dissonanssia, mutta toisaalta mitäpä minä toisten perhe-elämästä pohjimmiltaan  tiedän.

Pitäähän sitä omaa asennetta puolustella voimakkaasti vihaamalla.

Ei silloin ole kaipausta pinnalla.

Vanhana sitten on aikaa nähdä elämänsä lopun - yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa koskaan vihata ketään netissä. Pitää vaan paapoa. Näin pääsemme ihanneyhteiskuntaan, jossa kukaan ei koskaan opi muilta mitään.

Mitä oppimista vihassa on? Viha on pelkästään negatiivista.

Mitäpä jos opettelisit käyttämään aivojasi ja vaikkapa kritisoimaan ilman voimakkaita tunteita, kuten vihaa? Katsos, ihmiset voivat keskustella ja oppia toisiltaan myös keskustelemalla ja kritisoimalla, mutta tämä onkin sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten laji.