Vapaaehtoisesti lapsettomat fb-ryhmä on älyttömän negatiivinen

Olen "vela", mutta en halua käyttää tätä termiä, koska minulle tulee heti mieleen nämä lapsia vihaavat ja toisten perhe-elämää arvostelevat fanaatikot. Tuntuu että aina pakko kertoa, jos tästä aiheesta omakohtaisesti puhuu, että minä pidän lapsista. Ja nykyään teen suurelta osin töitä lasten ja heidän perheiden parissa. Tuokin on ihme kärjistämistä, kun väitetään nykyvanhempien antavan kaiken periksi "kultamussukoilleen". Oman kokemukseni mukaan onneksi suurimmassa osassa perheitä vanhemmat aktiivisesti pohtivat missä on menty vikaan, jos lapsella on ongelmia. Ja ovat halukkaita ottamaan apua vstaan. En kerro asiakasperheille henkilökohtaisia asioitani, mutta kenellekään ei ole vaikuttanut edes tulleen mieleen, ettei minulla ole omia lapsia. Tämäkin on asia, josta perheellisellä sattaa olla ennakkoluuloja, miten lapseton voi ymmärtää heidän elämäänsä. 

Haluan kertoa oman näkemykseni asiaan. Olin aikaisemmin sitä mieltä, etten tule ikinä hankkimaan lapsia, eli siis vela. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että velaksi ryhtymisen taustalla oli masennus ja osin oman lapsuuteni traumat. Ei ollut siis terveellä pohjalla se ajattelu. Nyt kun olen toipunut masennuksesta olen alkanut ajattelemaan positiivisemmin lapsista ja voisin kuvitella ryhtyväni äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen "vela", mutta en halua käyttää tätä termiä, koska minulle tulee heti mieleen nämä lapsia vihaavat ja toisten perhe-elämää arvostelevat fanaatikot. Tuntuu että aina pakko kertoa, jos tästä aiheesta omakohtaisesti puhuu, että minä pidän lapsista. Ja nykyään teen suurelta osin töitä lasten ja heidän perheiden parissa. Tuokin on ihme kärjistämistä, kun väitetään nykyvanhempien antavan kaiken periksi "kultamussukoilleen". Oman kokemukseni mukaan onneksi suurimmassa osassa perheitä vanhemmat aktiivisesti pohtivat missä on menty vikaan, jos lapsella on ongelmia. Ja ovat halukkaita ottamaan apua vstaan. En kerro asiakasperheille henkilökohtaisia asioitani, mutta kenellekään ei ole vaikuttanut edes tulleen mieleen, ettei minulla ole omia lapsia. Tämäkin on asia, josta perheellisellä sattaa olla ennakkoluuloja, miten lapseton voi ymmärtää heidän elämäänsä. 

Ennen lähinnä "vela" tyyppiä oli keski-ikäiset vanhatpiiat, jotka saattoivat närkästyneenä tuhahdella äänekkäille lapsille. Tämä agressiivinen vela-porukka on palstalla hyvin äänekäs ja siksi usein meinaa unohtaa porukan pienuuden. Suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista on kaltaisiasi, ja niitä omia ystäviäni, ihan neutraalisti tai positiivisesti lapsiin suhtautuvia vaikkei niitä itselleen haluakaan. Kuten myös suurin osa lapsia hankkineista naisista ei ole niin äitiyteensä hirttäytyneitä, mielipiteissään mustavalkoisia kuten äänekkäimmät kotiäidit palstalla. Varmaan tuo asiakkaiden ennakkoluulo on yleisempi juttu: sitä vaan kokee toisen ymmärtävän asioita paremmin jos on jotain samaa kokenut, siksi kai miesgynekologien ei oleteta ymmärtävän kuukautiskipuja, katolisten pappien avioliiton ongelmia tai lapsettomien kätilöiden  synnytystuskia.

Ryhmän tarkoitus on toimia vertaistukena veloille. Ihmettelen jos jollekkin tulee yllätyksenä se, että siellä ollaan "lapsivihamielsiä".

Miksi vapaaehtoisesti kissattomille/ koirattomille ei ole ryhmiä lål? Varmaan siksi, että jos sanot jollekkin, ettet pidä kissoista tai ettet halua itsellesi sellaista vaikka muiden kissat on kivoja niin asia jää siihen. "Ok, hyvä tietää mitä haluaa elämässään, ei eläimet sovi kaikille. Niissä on iso vastuu ja niiden ylläpito maksaa."

Meneppä ja sano sama lapsista. Saat kuunnella jankkausta siitä miksi et halua, että mieli tulee vielä muuttumaan, että et tiedä mitä rakkaus on jos et hanki lapsia, mitä jos alkaakin kaduttamaan jne. ja ihan sama kuinka monta kertaa vastaat samoihin kysymyksiin niin aina kysytään vielä, että "Niin, mutta miksi?". Ylipäätänsä se, että joudut perustelemaan omaa henkilökohtaista päätöstäsi kenellekkään tai olemassa oloasi vain sen takia, ettet koe lapsia omaksi jutuksesi. Jos minä menisin ja sanoisin vastaavia asiota lapsellisille tai raskaana oleville niin minua pidettäisiin tahdittomana moukkana. "Miten niin alkaisin katumaan lapsiani?!"

Jos täällä joku on sitä mieltä, että lapsellisiin suhtaudutaan vihamielisesti niin ihan yhtä p*skaa se on täällä lapsettomienkin puolella. Itsellänikin palaa käpy näihin uteluihin välillä ja kyllä silloin tulee välillä purkauduttua aiheesta. En minä tätä asiaa kuitenkaan ruodi joka jumalan päivä suu vaahdossa. Kuten ei varmaan kukaan muukaan tuolla ryhmässä (luulen olevani juurikin tuossa ryhmässä mistä kerrot). Se on vertaistukiryhmä! Siellä on lupa sanoa asioita joista muualla saisi armottoman paskaryöpyn niskaansa.

Olen joskus itsekkin sanonut vaikka ja mitä lapsista, siis oikeasti ihan kauheita asioita, mutta ei se tarkoita, että oikeasti ottaisin ja heittäisin jonkun lapsen ikkunasta pihalle, kun en jaksa kuunnella niiden kiljumista tai ajaisin autolla tyynesti päälle, kun kerta ottavat ja juoksentelevat tien yli, oma moka. Saati, että tarpeen vaatiessa jättäisin lapsen vaille apua jos tulisi joku tai oikeastaan mikään tilanne missä lapsi tarvii apua ja tuntemani velat ajattelevat samoin. Vaikka ei lapsista tykätä ja vaikka niitä vallan vihaisi niin en ole koskaan kuullut kenenkään vakavissaan olevan sitä mieltä, että lasta ei hädässä autettaisi. Päin vastoin, moni lapseton on sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin siitä on pidettävä huolta ja rakastettava. Ryhmissä joissa olen on usein jaettu uutisia lasten pahoinpitelyistä ja laiminlyönneistä ja kauhisteltu näitä, että miksi kukaan hankkii lapsen jos ei oikeasti pysty tai halua niistä huolehtia? Lapsettomat tunnistavat nämä puutteet itsessään, ei niin, että pahoinpitelisivät lasta ikinä, mutta tiedostavat etteivät olisi oikeasti hyviä ja rakastavia vanhempia joten eivät halua omia lapsia, koska eivät halua näille mitään pahaa.

Vähän alkoi rönsyillä, mutta pointti on, että se armoton suuvaahdossa lukemasi "lapsiviha" on yksittäisten ihmisten yksittäisiä purkauksia ja yhteen asiaan tarkoitetussa ryhmässä nyt vaan ei muusta puhuta. Nuo kirjoitukset ei myöskään määrittele meitä ihmisenä millään tavalla. Se mitä sieltä luet on vain pala kirjoittajan sen hetkistä mielentilaa, v*tutusta joka halutaan purkaa ja vielä pienempi pala näiden ihmisten persoonallisuutta kokonaisuudessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset unohtavat että joku heidätkin on halunnut ja synnyttänyt. Miksi siis heillä on suurempi oikeus täällä tallustaa kuin Ville 5-veellä tai hänen vanhemmillaan? Hieman outo asenne.

Toisekseen ymmärrän vapaaehtoisesti lapsettomia ja nostan hattua, vaikka itselläni lapsia onkin. Mutta en ymmärrä sitä, että miksi se pitää viedä ääripäähän ja korostaa vakaumustaan? Antaisivat kaikkien kukkien kukkia.

Ei kukaan vela noin ajattele. Velat eivät ymmärrä miksi Ville 5v on joidenkin mielestä arvokkaampi, kun Martti 62v. Se, että on lapsi ei mun mielestä automaattisesti takaa suurempia ihmisoikeuksia tai suurempia mitään oikeuksia. Toki Ville 5v on vanhemmilleen rakas, mutta mulle molemmat, sek'¨Ville, että Martti on ihan samanarvoisia. Mua ei tippaakaan hetkauta, onko jonkun autossa lappunen "Baby on board". Ihan sama. Kyllä sitä autoa pitää pystyä ajaan, vaikka olis mitä kyydissä ja se lasti on tasan yhtä arvokas, kun minkä tahansa muun auton lasti.

Vierailija kirjoitti:

Feministit ovat elämään kyllästyneitä, katkeria, ei-niin-kauniita naisia.

Termit selväksi. Feministi ajaa tasa-arvoa. Feminismi ei ole sovinismin vastakohta, niinkun jotkut idiootit taitavat luulla. Jos et ole feministi, et siis usko sukupuoleten väliseen tasa-arvoon ja sulle esim palkkaerot samasta työstä miesten ja naisten välillä on ok?

Olet siis ilmeisesti vanhempi, joka on salaisessa vapaaehtoisesti lapsettomien ryhmässä kyyläämässä toisten ihmisten luottamuksellisia keskusteluita aiheesta, josta sinulla on vain oman puolesi käsitys ja haluat levitellä niitä tänne?

Pitäisiköhän sinunkin keskittyä kasvattamaan lapsiasi ja itseäsi, jotta vapaaehtoisesti lapsettomien kokemukset perheistä muuttuisi positiivisemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ryhmän tarkoitus on toimia vertaistukena veloille. Ihmettelen jos jollekkin tulee yllätyksenä se, että siellä ollaan "lapsivihamielsiä".

Miksi vapaaehtoisesti kissattomille/ koirattomille ei ole ryhmiä lål? Varmaan siksi, että jos sanot jollekkin, ettet pidä kissoista tai ettet halua itsellesi sellaista vaikka muiden kissat on kivoja niin asia jää siihen. "Ok, hyvä tietää mitä haluaa elämässään, ei eläimet sovi kaikille. Niissä on iso vastuu ja niiden ylläpito maksaa."

Meneppä ja sano sama lapsista. Saat kuunnella jankkausta siitä miksi et halua, että mieli tulee vielä muuttumaan, että et tiedä mitä rakkaus on jos et hanki lapsia, mitä jos alkaakin kaduttamaan jne. ja ihan sama kuinka monta kertaa vastaat samoihin kysymyksiin niin aina kysytään vielä, että "Niin, mutta miksi?". Ylipäätänsä se, että joudut perustelemaan omaa henkilökohtaista päätöstäsi kenellekkään tai olemassa oloasi vain sen takia, ettet koe lapsia omaksi jutuksesi. Jos minä menisin ja sanoisin vastaavia asiota lapsellisille tai raskaana oleville niin minua pidettäisiin tahdittomana moukkana. "Miten niin alkaisin katumaan lapsiani?!"

Jos täällä joku on sitä mieltä, että lapsellisiin suhtaudutaan vihamielisesti niin ihan yhtä p*skaa se on täällä lapsettomienkin puolella. Itsellänikin palaa käpy näihin uteluihin välillä ja kyllä silloin tulee välillä purkauduttua aiheesta. En minä tätä asiaa kuitenkaan ruodi joka jumalan päivä suu vaahdossa. Kuten ei varmaan kukaan muukaan tuolla ryhmässä (luulen olevani juurikin tuossa ryhmässä mistä kerrot). Se on vertaistukiryhmä! Siellä on lupa sanoa asioita joista muualla saisi armottoman paskaryöpyn niskaansa.

Olen joskus itsekkin sanonut vaikka ja mitä lapsista, siis oikeasti ihan kauheita asioita, mutta ei se tarkoita, että oikeasti ottaisin ja heittäisin jonkun lapsen ikkunasta pihalle, kun en jaksa kuunnella niiden kiljumista tai ajaisin autolla tyynesti päälle, kun kerta ottavat ja juoksentelevat tien yli, oma moka. Saati, että tarpeen vaatiessa jättäisin lapsen vaille apua jos tulisi joku tai oikeastaan mikään tilanne missä lapsi tarvii apua ja tuntemani velat ajattelevat samoin. Vaikka ei lapsista tykätä ja vaikka niitä vallan vihaisi niin en ole koskaan kuullut kenenkään vakavissaan olevan sitä mieltä, että lasta ei hädässä autettaisi. Päin vastoin, moni lapseton on sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin siitä on pidettävä huolta ja rakastettava. Ryhmissä joissa olen on usein jaettu uutisia lasten pahoinpitelyistä ja laiminlyönneistä ja kauhisteltu näitä, että miksi kukaan hankkii lapsen jos ei oikeasti pysty tai halua niistä huolehtia? Lapsettomat tunnistavat nämä puutteet itsessään, ei niin, että pahoinpitelisivät lasta ikinä, mutta tiedostavat etteivät olisi oikeasti hyviä ja rakastavia vanhempia joten eivät halua omia lapsia, koska eivät halua näille mitään pahaa.

Vähän alkoi rönsyillä, mutta pointti on, että se armoton suuvaahdossa lukemasi "lapsiviha" on yksittäisten ihmisten yksittäisiä purkauksia ja yhteen asiaan tarkoitetussa ryhmässä nyt vaan ei muusta puhuta. Nuo kirjoitukset ei myöskään määrittele meitä ihmisenä millään tavalla. Se mitä sieltä luet on vain pala kirjoittajan sen hetkistä mielentilaa, v*tutusta joka halutaan purkaa ja vielä pienempi pala näiden ihmisten persoonallisuutta kokonaisuudessaan. 

En vain siltikään ymmärrä tuota lapsivihaa. Tuon perusteella mitä kerroit sinunhan pitäisi kohdistaa vihasi lasten vanhempiin, jotka painostavat sinua lasten tekoon. Kukaan lapsi ei varmaan tuota painostamista ole harjoittanut? Sitäpaitsi, jos sinusta on OK vihata lapsia, onko mielestäsi OK vihata myös esim. vanhuksia? Tai esim. koirat. En ikinä sanoisi koiran omistajalle, että vihaan koiria. Sanoisin ehkä, että en ole koiraihminen ja kokisin koiran omistamisen raskaana. Minusta olisi outoa vihata viatonta luontokappaletta, vaikka en siitä erityisemmin pitäisikään. Siksi tuo lapsiviha särähtää korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä sen ryhmän pointti on? En ymmärrä minkälainen tarve vapaaehtoisesti lapsettomilla on purkaa jotain tunteita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta? Siis mistä he puhuvat? Asian luulisi olevan hyvin simppeli. "En halua lapsia."

Tätä minäkin ihmettelen. Enpä ole ikinä kohdannut vaikkapa "vapaaehtoisesti kissaton"-ryhmää.

Varmaan siksi, koska yhteiskunta ei odota kaikkien hankkivan kissaa. Sukujuhlissa eivät mummot ja papat katsele kaikkien naimisissa olevien naisten paitoja, että joko niitä kissankarvoja alkaa näkymään. Jos joku ei halua kissaa, niin hänelle ei sanota, että olet niin nuori, kyllä mielesi vielä muuttuu. Kissathan ovat suurin autuus maailmassa. Kaikenlisäksi muut kissanomistajat eivät ole ylentäneet itseään johonkin eriskummalliseen kastiin ja päivitä fb-sivuillensa työpaikakseen "kissanomistaja" tai laita vaalimainoksiin meriiteikseen, että "omistan kissan". Kissanomistajat eivät selitä kissattomille, miten he eivät ymmärrä mitään todellisesta rakkaudesta, ennen kun ovat hankkineet kissan ja että vain kissa voi tuoda elämään oikeata sisältöä. Kissanomistajat ovat fiksua porukkaa, eivätkä he painosta muita hankkimaan kissoja, joten vapaaehtoisesti kissaton ei tarvitse mitään vertaistukiryhmiä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmän tarkoitus on toimia vertaistukena veloille. Ihmettelen jos jollekkin tulee yllätyksenä se, että siellä ollaan "lapsivihamielsiä".

Miksi vapaaehtoisesti kissattomille/ koirattomille ei ole ryhmiä lål? Varmaan siksi, että jos sanot jollekkin, ettet pidä kissoista tai ettet halua itsellesi sellaista vaikka muiden kissat on kivoja niin asia jää siihen. "Ok, hyvä tietää mitä haluaa elämässään, ei eläimet sovi kaikille. Niissä on iso vastuu ja niiden ylläpito maksaa."

Meneppä ja sano sama lapsista. Saat kuunnella jankkausta siitä miksi et halua, että mieli tulee vielä muuttumaan, että et tiedä mitä rakkaus on jos et hanki lapsia, mitä jos alkaakin kaduttamaan jne. ja ihan sama kuinka monta kertaa vastaat samoihin kysymyksiin niin aina kysytään vielä, että "Niin, mutta miksi?". Ylipäätänsä se, että joudut perustelemaan omaa henkilökohtaista päätöstäsi kenellekkään tai olemassa oloasi vain sen takia, ettet koe lapsia omaksi jutuksesi. Jos minä menisin ja sanoisin vastaavia asiota lapsellisille tai raskaana oleville niin minua pidettäisiin tahdittomana moukkana. "Miten niin alkaisin katumaan lapsiani?!"

Jos täällä joku on sitä mieltä, että lapsellisiin suhtaudutaan vihamielisesti niin ihan yhtä p*skaa se on täällä lapsettomienkin puolella. Itsellänikin palaa käpy näihin uteluihin välillä ja kyllä silloin tulee välillä purkauduttua aiheesta. En minä tätä asiaa kuitenkaan ruodi joka jumalan päivä suu vaahdossa. Kuten ei varmaan kukaan muukaan tuolla ryhmässä (luulen olevani juurikin tuossa ryhmässä mistä kerrot). Se on vertaistukiryhmä! Siellä on lupa sanoa asioita joista muualla saisi armottoman paskaryöpyn niskaansa.

Olen joskus itsekkin sanonut vaikka ja mitä lapsista, siis oikeasti ihan kauheita asioita, mutta ei se tarkoita, että oikeasti ottaisin ja heittäisin jonkun lapsen ikkunasta pihalle, kun en jaksa kuunnella niiden kiljumista tai ajaisin autolla tyynesti päälle, kun kerta ottavat ja juoksentelevat tien yli, oma moka. Saati, että tarpeen vaatiessa jättäisin lapsen vaille apua jos tulisi joku tai oikeastaan mikään tilanne missä lapsi tarvii apua ja tuntemani velat ajattelevat samoin. Vaikka ei lapsista tykätä ja vaikka niitä vallan vihaisi niin en ole koskaan kuullut kenenkään vakavissaan olevan sitä mieltä, että lasta ei hädässä autettaisi. Päin vastoin, moni lapseton on sitä mieltä, että jos lapsen hankkii niin siitä on pidettävä huolta ja rakastettava. Ryhmissä joissa olen on usein jaettu uutisia lasten pahoinpitelyistä ja laiminlyönneistä ja kauhisteltu näitä, että miksi kukaan hankkii lapsen jos ei oikeasti pysty tai halua niistä huolehtia? Lapsettomat tunnistavat nämä puutteet itsessään, ei niin, että pahoinpitelisivät lasta ikinä, mutta tiedostavat etteivät olisi oikeasti hyviä ja rakastavia vanhempia joten eivät halua omia lapsia, koska eivät halua näille mitään pahaa.

Vähän alkoi rönsyillä, mutta pointti on, että se armoton suuvaahdossa lukemasi "lapsiviha" on yksittäisten ihmisten yksittäisiä purkauksia ja yhteen asiaan tarkoitetussa ryhmässä nyt vaan ei muusta puhuta. Nuo kirjoitukset ei myöskään määrittele meitä ihmisenä millään tavalla. Se mitä sieltä luet on vain pala kirjoittajan sen hetkistä mielentilaa, v*tutusta joka halutaan purkaa ja vielä pienempi pala näiden ihmisten persoonallisuutta kokonaisuudessaan. 

En vain siltikään ymmärrä tuota lapsivihaa. Tuon perusteella mitä kerroit sinunhan pitäisi kohdistaa vihasi lasten vanhempiin, jotka painostavat sinua lasten tekoon. Kukaan lapsi ei varmaan tuota painostamista ole harjoittanut? Sitäpaitsi, jos sinusta on OK vihata lapsia, onko mielestäsi OK vihata myös esim. vanhuksia? Tai esim. koirat. En ikinä sanoisi koiran omistajalle, että vihaan koiria. Sanoisin ehkä, että en ole koiraihminen ja kokisin koiran omistamisen raskaana. Minusta olisi outoa vihata viatonta luontokappaletta, vaikka en siitä erityisemmin pitäisikään. Siksi tuo lapsiviha särähtää korvaan.

Mielestäni en sanonut missään aiemmin, että lasten vihaaminen on OK, mutta jos se on niin ymmärretty niin olkoon. Ja jos joku oikeasti vihaa lapsia tai vanhuksia tai koiria niin sitten vihaa ja kyllä se minusta on sitten OK. Siinähän vihaa.

Ja kyllä, lasten vanhemmat on myös ärsytysten listalla tuolla, mutta vaikka kaikki kasvattaisi lapsistaan mallikansalaisia, enkä joutuisi ikinä tekemisiin minkään lapsiin liittyvän negatiivisen (kiljuminen, rääkyminen, säntäilyn, paikkojen hajottaminen ja sotkemisen) kanssa niin en silti haluaisi lapsia. Velat nyt vaan ei satu tykkäämään tai haluamaan lapsia vaikka ne ois miten kiltejä ja ihania ihan oikeasti eikä vaan vanhempiensa mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että nykyisten parikymppisten joukossa on kamala määrä ihmisiä jotka aidosti INHOAVAT lapsia. Se ei ole mielestäni ihan tervettä. Ei lapsista tarvitse PITÄÄ, mutta jotain on mennyt (lapsuudessa?) pahasti pieleen jos lisääntymisikäinen ihminen selittää suu vaahdossa vihaavansa lapsia.

Toi suu vaahdossa paasaaminen ei ole normaalia. Mutta toisaalta en ihmettele, että lapsivihan määrä on kasvussa. Lapset kasvatetaan nykyään paljon huonommin kuin ennen.

Niin no huonommin ja huonommin. Jos 20-luvun lastenkasvatus kirjoissa puhutaan siitä kuinka ennen lapset kasvatettiin huonommin. Se on osa sukupolvikulttuuria, puhua nykykulttuurin huonommuudesta. Toki nykyään on, ja ennen on ollut, sellaisia vanhempia jotka eivät välitä lastenkasvatuksesta lainkaan. Annetaan elää kuin pellolla. Samoin kuin edelleen on niitä, jotka jokaisen ongelman ratkaisevat tuppivyöllä, mutta nämä ovat vähemmissä määrin ja korreloivat selvästi päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa. Näitäkin ongelmia oli ennen.

Nykysukupolvi on ensimmäinen sukupolvi, joka on systemaattisesti ottanut ruumiillisen kurittamattomuuden kasvatuksen normiksi. Lasta fyysisesti kurittaessaan ihminen rikkoo paitsi lakia, mutta myös yleistä kasvatusnormia. Se on minun mielestäni hyvä asia. Väkivallalla et saa muuta kuin väkivaltaisia lapsia.

Nykysukupolvi on myös ensimmäinen aktiivisesti lapsen psykologisesta kehityksestä kiinnostunut sukupolvi. Nykyvanhemmat lukevat kiintymyssuhteista, osa imettää jopa taaperoita jne.

Toki voi olla että sinä pidät nimenomaan edellä mainittuja huonona kasvatuksena. Siinä tapauksessa pyydän sinua tutustumaan mm. narsistisen persoonallisuushäiriön syntyteorioihin. Lasta rakastamalla, hänet hyväksymällä, iän mukaan rajoja asettamalla (hox vauvalta ja taaperolta ei voi vielä paljoa odottaa sääntöjen suhteen), lapsen tunteet hyväksymällä ja tunnekuohut rauhoittamalla aikuisen toimesta (syli, maito, puhuminen, laulaminen jne.) sekä huolehtimalla ettei lapsi erityisesti vauvaiässä joudu kohtuuttoman pitkään eroon (esim. 5kk vauvalla yö erossa äidistä on liikaa) ensisijaisesta hoitajastaan, lapsesta saadaan todennäköisesti empaattinen ja muiden rajoja kunnioittava ihminen. Se tarkoittaa sitä, että joskus sinä ja moni muukin joutuu sietämään, että vanhempi ei kaupassa itkevää vauvaa/taaperoa rauhoita huutamalla hänelle kurkku suorana, tai viemällä heti pois, tai haukkumalla kuinka kamala lapsi on. Palstan perusteella olen nimittäin ymmärtänyt, että esim. itkevä 2-vuotias kaupassa on monien mielestä huonon kasvatuksen tulosta, ja vanhemman pitäisi tämä kasvatuksellisesti samantien häpäistä siellä komentamalla tai kantamalla niska-perse -otteella ulos.

Samoin kaupassa tai ravintolassa imettäminen on myös osa sitä kasvatusta, jonka avulla vauva oppii itsensä arvokkaaksi nälän/hädän hetkellä, ja näin ollen oppii olemaan myös empaattinen ajan myötä toisia ihmisiä kohtaan. Vauva, jonka tarpeisiin ei välittömästi vastata, kasvaa epäempaattiseksi ihmiseksi. Jotta lapsi oppii ottamaan muiden tunteet ja tarpeet huomioon, täytyy hänen ensin saada kokemus siitä että hänen tarpeet ja tunteet ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä sen ryhmän pointti on? En ymmärrä minkälainen tarve vapaaehtoisesti lapsettomilla on purkaa jotain tunteita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta? Siis mistä he puhuvat? Asian luulisi olevan hyvin simppeli. "En halua lapsia."

Niin luulisi, mutta he saavat paljon lokaa niskaan läheisiltään ja yhteiskunnalta. Eli vertaistukea varmaan. Ongelma ei ole lapsettomuus vaan muiden ihmisten asenne.

Nyt kyllä haluaisin jonkun esimerkin tai pari, miten yhteiskunta syytää lokaa lapsettomien niskaan? Kuulostaa vähintäänkin kärjistetyltä.

Yksityisissä ihmisissä on toki moneen junaan mutta tosi harvoin olen päässyt todistamaan sitäkään että ihmiset syytäisivät lokaa myöskään.

Ettet nyt hiukan liioittelisi.

Kyllähän joillakin on tapana arvostella toisten valintoja mutta siitä saavat osansa kaikki, ihan sama mistä asiasta milloinkin on kyse.

No ihan ekana se kun ollaan niin huolissaan siitä, että vapaahetoinen lapsettomuus on lisääntymässä ja Suomessa syntyvyys laskee. Halutaan kaikki johonkin pahuksen lapsitalkoisiin.  Sitten olis toi työelämä, lapsellisia suositaan esimerkiksi vuosilomissa. Lapseton kun voi olla lomalla koska vaan ja kuvitellaan, että se on täysin ok ihan kuin ei olisi omaa elämää ja omia tärkeitä juttuja. Lapsettomilla ei ole yhtä paljon yhteiskunnan myöntämiä tukia kuin lapsiperheillä. Joudut koko ajan perustelemaan valintaasi miksi et halua lapsia. Vastauksesksi ei riitä, että en nyt vaan halua. Jne

Eniten mua silti huvittaa kaikki äitylit jotka lyttäävät vela-elämää ja tulevat sitten tälläisille vastaaville palstoille, tai facebookiin valittamaan kuinka on rankkaa kun ei saa nukuttua tarpeeksi kun lapsi valvottaa, tai lapsi on taas yrjötaudissa, tai ei ole aikaa mihinkään koska lapset, tai muuta vastaavaa. Oma valinta sekin.

Vierailija kirjoitti:

Feministit ovat elämään kyllästyneitä, katkeria, ei-niin-kauniita naisia.

Kiva tietää näin onnellisena, elämäniloisena ja jopa komeaksi kehuttuna feministimiehenä, jolla on aikalailla yhtä onnellinen, kaunis ja elämäniloinen naispuolinen elämänkumppani. Mut hei, mikä vaan auttaa sua nukkumaan öisin.

Vierailija kirjoitti:

Noihin matkustelu yms. kommentteihin, niiden lapsettomien tuntuu olevan välillä hirmu vaikea käsittää, etteivät kaikki kaipaa sellaista elämää ja sisältö löytyy siitä omasta perhepiiristä. Jokainen taaplaa tavallaan, mutta on kauhean kapeakatseista olettaa kaikkien haluavan elää samoin kuin itse.

Ihan niinkuin monien lapsellisten on vaikea käsittää, etteivät kaikki kaipaa sellaista elämää. On kauhean kapeakatseista olettaa kaikkien haluavan elää samoin kuin itse ;)

Sillä tähänhän moni vela törmää elämänsä aikana monta monta kertaa. Kun pitäisi tehdä niitä lapsia. Et ole nainen jos et ole synnyttänyt. Mies on tuhkamuna jos ei ole siittänyt lapsia maailmaan. Kyllä sä sitten haluat lapsen kun löydät sen oikean (sanotaan ihmiselle joka on onnellisessa parisuhteessa). Et voi tietää mitä onni/rakkaus/elämä/väsymys/vastuu/whatever on jos et ole tehnyt lapsia. Kyllä sullakin mieli vielä muuttuu. MIKSI et halua tehdä lapsia?!? (Miksi pitää ihan ventovieraillekin tehdä tiliä?) Olet itsekäs/kylmä/tunteeton kun et tee lapsia. Jokaisen naisen velvollisuus on tehdä lapsia! Ai et halua tehdä lapsia, olet siis lastenvihaaja! Kyllä sinun pitää tehdä lapsia, sinusta tulisi hyvä äiti/isä. Milloinkas teillä kuullaan pikkujalkojen tepsutusta? Joko on pulla uunissa? Nythän on sitten sopiva sauma alkaa lapsentekoon. Ostat talon -> onko vauva tulossa? Ostat auton -> onko vauva tulossa? Olet lihonut -> olet raskaana! (Parhaimmat tulevat jopa taputtelemaan mahaa.) Olet väsynyt -> olet raskaana? Et juo alkoholia -> olet raskaana? Lopetat tupakanpolton -> olet raskaana? Olet huonovointinen -> AAMUPAHOINVOINTIA! Ostat lemmikin -> vauvan korvike!

Voi kuulostaa ylilyönniltä mutta ei ole sitä. Kun tuollaista tulee vastaan vähän väliä niin ei mikään ihme että alkaa tarvita vertaistukea.

Feminismi on tasa-arvoa. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit ovat elämään kyllästyneitä, katkeria, ei-niin-kauniita naisia.

Kiva tietää näin onnellisena, elämäniloisena ja jopa komeaksi kehuttuna feministimiehenä, jolla on aikalailla yhtä onnellinen, kaunis ja elämäniloinen naispuolinen elämänkumppani. Mut hei, mikä vaan auttaa sua nukkumaan öisin.

Tottakai löytyy poikkeuksia, MV-lehteä lukee myös fiksuja ihmisiä syystä tai toisesta, löytyy tavallisia, mukavia MGTOW miehiä jotka ovat yksinäisiä ja hakevat vertaistukea.

Täähän on ylihuvittava ketju, koko suomen parhaat keittiöpsygologit kertoo "faktoja".

Ja kyllä, mä en pidä lapsista ja olen iloinen että en koskaan niitä hankkinut.

Tää "super-äityleiden"  vuodatus on vaan niin hauskaa luettavaa, jatkakaa samaa rataa :)

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa oman näkemykseni asiaan. Olin aikaisemmin sitä mieltä, etten tule ikinä hankkimaan lapsia, eli siis vela. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että velaksi ryhtymisen taustalla oli masennus ja osin oman lapsuuteni traumat. Ei ollut siis terveellä pohjalla se ajattelu. Nyt kun olen toipunut masennuksesta olen alkanut ajattelemaan positiivisemmin lapsista ja voisin kuvitella ryhtyväni äidiksi.

Jassoo, tarkoitit varmaan itseäsi?

Mä en olisi ikinä pystynyt elämään mun riemukasta elämää, jos oisin tehnyt lapsen. Nyt on takana n30 eri maata, hyvä elämä ja upea avopuoliso joka EI halua lapsia. Elämämme on mukavaa ja emme vihaa lapsia.

Takana on molemmilla hyvä lapsuus, ei masennusta ja muutenkin arki on mukavaa.

Toiset vaan EI halua lapsia.

Yks parhaimmmista mitä olen itse kuullut oli "Mitä jos sun mies haluaakin lapsia joskus?"

No jos minun mieleni ei siihen mennessä ole muuttunut niin varmaan erotaan, että voi lähtä etsimään itselleen naista jonka elämän suurin täyttymys on porsia.

Ihan ku mulle tulis tai vähintään pitäis tulla kamala kriisi siitä, että "OMG! Mies nyt jättää mut jos en tee lapsia, pakko tehdä lapsi, että en jää yksin, koska enhän mää nyt keskenäni pärjää tai tuu ikinä löytämään ketään uutta!!!" Nope.

Jos eron partaalla oleva nainen tekee noin pitääkseen miehestä kiinni sitä pidetään (esimerkiksi aaveellä...) säälittävänä ja arvostellaan, että ei se suhde tule sen lapsen takia vaan kestämään ja ettei lasta TODELLAKAAN pitäisi tuollaiseen tilanteeseen synnyttää... mutta jotenkin se sama ei nähtävästi päde vapaaehtoisestilapsettomiin?

Kun tässä ketjussa tuntuu veloja olevan, kysyn erästä asiaa. Katsotteko missä seurassa puhutte lapsettomuudestanne vai oletteko hienotunteisia jos paikalla on lapsen hankkineita? Jouduin itse eräässä harrastusryhmässä ikävään tilanteeseen, kun suurin osa ryhmästä oli lapsettomia ja heillä oli tapana puhua aiheesta usein. 

Minun mielestäni oli ikävää joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä siitä miten lapsiperhe-elämä on kamalaa ja miten kukaan heistä ei todellakaan ikinä hankkisi lapsia, mutta kun otin asian puheeksi, sain kuulla että se on tismalleen sama asia kuin se että kerron olleeni lapseni kanssa leikkipuistossa. Minulle kerrottiin etten saa ottaa henkilökohtaisesti näitä puheita ja en voi olettaa saavani erityiskohtelua sen vuoksi että olen äiti, mutta pahoitin kyllä mieleni jatkuvasta lapsiperheiden mollaamisesta ja lopulta vaihdoin harrastusta.

Itselleni esimerkiksi fitness-elämäntapa on vastenmielinen ja vieras, mutta en koe oikeudekseni, enkä halua paasata siitä kun paikalla on fitness-harrastajia. Jos haluan keskustella asiasta, teen sen kun paikalla ei ole tämän ryhmän edustajia.

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä ketjussa tuntuu veloja olevan, kysyn erästä asiaa. Katsotteko missä seurassa puhutte lapsettomuudestanne vai oletteko hienotunteisia jos paikalla on lapsen hankkineita? Jouduin itse eräässä harrastusryhmässä ikävään tilanteeseen, kun suurin osa ryhmästä oli lapsettomia ja heillä oli tapana puhua aiheesta usein. 

Minun mielestäni oli ikävää joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä siitä miten lapsiperhe-elämä on kamalaa ja miten kukaan heistä ei todellakaan ikinä hankkisi lapsia, mutta kun otin asian puheeksi, sain kuulla että se on tismalleen sama asia kuin se että kerron olleeni lapseni kanssa leikkipuistossa. Minulle kerrottiin etten saa ottaa henkilökohtaisesti näitä puheita ja en voi olettaa saavani erityiskohtelua sen vuoksi että olen äiti, mutta pahoitin kyllä mieleni jatkuvasta lapsiperheiden mollaamisesta ja lopulta vaihdoin harrastusta.

Itselleni esimerkiksi fitness-elämäntapa on vastenmielinen ja vieras, mutta en koe oikeudekseni, enkä halua paasata siitä kun paikalla on fitness-harrastajia. Jos haluan keskustella asiasta, teen sen kun paikalla ei ole tämän ryhmän edustajia.

Jos joku kyselee tai utelee minulta miksi mulla ei ole lapsia niin vastaan rehellisesti..välillä ehkä liiankin suoraan tulee sanottua , varsinkin jos kyselijä painostaa tai yrittää syyllistää mua siitä.