Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette niin kovia "näpäyttämään"?
24.03.2017 |
Tiedätte varmaan mitä tarkoitan näpäyttämisellä, tätä on ennenkin täällä pohdittu. Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Miksi? Millainen ihminen näpäyttää toisia ja missä tilanteessa? Millaisia tunteita hänellä on kun hän päättää näpäyttää?
Kommentit (124)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahalahjat ovat kyllä vaikeita. Vaikka kuinka sanotaan, että pienikin rahalahja on tervetullut, niin sitten selän takana kuitenkin urputetaan, että olisi pitänyt tulla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Annoimme 50 euroa koska saman summan olimme antaneet jo aiemmin veljeni perheen vanhemmalle lapselle. Olisi ollut epäreilua antaa toiselle vähemmän.
20 euroa rippilahjana on nolo. Samanarvoinen tavara, vaikkapa kirppautorilta hankittu ei ole. Tää on mun mielipiteeni, revi siitä =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Itse ajattelisin niin, että kuuden hengen perheellä voi olla aika paljon rahanmenoja omiinkin lapsiin, joten hirveästi ylimääräisiä rahoja muiden lapsien lahjoihin ei ole antaa.
Totta, samanarvoinen tavara esim olisi ollut vähemmän nolo. 20 euron seteli kirjekuoressa on vaan niin nolo. Muumimuki esim olis ihan fine tässä tapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Annoimme 50 euroa koska saman summan olimme antaneet jo aiemmin veljeni perheen vanhemmalle lapselle. Olisi ollut epäreilua antaa toiselle vähemmän.
20 euroa rippilahjana on nolo. Samanarvoinen tavara, vaikkapa kirppautorilta hankittu ei ole. Tää on mun mielipiteeni, revi siitä =)
Monet ketjussa kuitenkin väittävät kiven kovaan, että haluaisivat sen 20 euroakin mieluummin rahana kuin tavarana.
Onko tämä muuten pelkästään sun mielipide, että 20 euroa on aivan liian vähän vai oletko siirtänyt lahjojen arvottamisen tietyn summan mukaan myös lapseesi? Oliko hän tyytyväinen saatuun rahaan vai oletko opettanut hänetkin pitämään enon/sedän antamia pienempiä rahasummia nolona köyhäilynä?
Koska on paljon sinunlaisiasi vanhempia, jotka ovat tyytymättömiä, elleivät saa kunnolla rahaa lapsilleen muilta sukulaisilta, niin rahalahjoja ei tosiaan kannata antaa. Parempi antaa jokin tavara eleenomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Siis toinen oli toivonut itselleen rahaa, niin te lahjoititte hänen nimiinsä vähävaraisille lapsille? Aika ilkeämistä lahjansaaja kohtaan, ihan suoraa vittuiluahan tuo on.
Ei minusta. Sekä lapsi että vanhemmat tiesivät, että pyysivät rahaa vähävataisilta sukulaisilta. Kyseessä oli joululahja, joten rahaa meni muidenkin ihmisten lahjoihin. Silti he olettivat, että voivat etukäteen päättää muiden joululahjabudjetin. Minusta se oli todella tökeröä. Ei todellakaan olisi ollut varaa antaa 100 euron rahana. En aio laittaa omaa budjettia sekaisin tuollaisten toiveiden takia. Muu lahja ei kelvannut, ei edes halvempi puhelin, joka olisi vaatinut pienemmän osallistumismaksun. Minun kohdalla näpäytys toimi. Nyt lapsi osaa pyytää sellaista, johon minulla on varaa ja josta itse tykkää. Muut sukulaiset joutuvat edelleen tiukoille joulun tienoilla tämän perheen rahatoiveiden takia.
Miksi et antanut rahana sitä summaa, jonka nyt käytit hyväntekeväisyyslahjoitukseesi? Mitä lapsen vanhemmat sanoivat kun kerroit heille, että sinulla ei ole varaa osallistua puhelimeen satasella, joten voit lahjoittaa vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Voihan sen näinkin ajatella jos haluaa tosiaan kaikesta kaivaa syytä pahoittaa mielensä =)
Kyllä mä koen että 20 euroa 6 hengen perheeltä rippilahjaksi on aika vähän.
Itse ajattelisin niin, että kuuden hengen perheellä voi olla aika paljon rahanmenoja omiinkin lapsiin, joten hirveästi ylimääräisiä rahoja muiden lapsien lahjoihin ei ole antaa.
Totta, samanarvoinen tavara esim olisi ollut vähemmän nolo. 20 euron seteli kirjekuoressa on vaan niin nolo. Muumimuki esim olis ihan fine tässä tapauksessa
Kiitos ideasta. Ostankin sitten muumimukin yhdelle sukulaiselle. Nuori pyysi kyllä rahaa, mutta nyt tiedän lahjoittaa nolon summan sijasta ei-niin-nolon muumimukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Siis toinen oli toivonut itselleen rahaa, niin te lahjoititte hänen nimiinsä vähävaraisille lapsille? Aika ilkeämistä lahjansaaja kohtaan, ihan suoraa vittuiluahan tuo on.
Ei minusta. Sekä lapsi että vanhemmat tiesivät, että pyysivät rahaa vähävataisilta sukulaisilta. Kyseessä oli joululahja, joten rahaa meni muidenkin ihmisten lahjoihin. Silti he olettivat, että voivat etukäteen päättää muiden joululahjabudjetin. Minusta se oli todella tökeröä. Ei todellakaan olisi ollut varaa antaa 100 euron rahana. En aio laittaa omaa budjettia sekaisin tuollaisten toiveiden takia. Muu lahja ei kelvannut, ei edes halvempi puhelin, joka olisi vaatinut pienemmän osallistumismaksun. Minun kohdalla näpäytys toimi. Nyt lapsi osaa pyytää sellaista, johon minulla on varaa ja josta itse tykkää. Muut sukulaiset joutuvat edelleen tiukoille joulun tienoilla tämän perheen rahatoiveiden takia.
Miksi et antanut rahana sitä summaa, jonka nyt käytit hyväntekeväisyyslahjoitukseesi? Mitä lapsen vanhemmat sanoivat kun kerroit heille, että sinulla ei ole varaa osallistua puhelimeen satasella, joten voit lahjoittaa vähemmän?
Ovatko ihmiset oikeasti näin vajakkeja, että vaativat rahalahjoituksia väkisin?
Mä en IKINÄ anna joululahjoja rahana. En ikinä. Teen aina itse joululahjat ja ne ovat kelvanneet. Kukaan ei ole tullut valittamaan ja vaatimaan rahaa tilalle. Aivan sekopäisiä ihmisiä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näpäyttäjä ei halua kouluttaa vaan kontrolloida, yrittää osoitta että "minä olen ylempi kuin sinä". Lisäksi hän haluaa muistuttaa olemassaolostaan.
Hei ahneilijat, ostakaa itse lastenne kamat, niin ei tarvitse pelätä, että ilkeä sukulainen tulee ja näpäyttää eikä suostukaan maksumieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käly laittoi yekstarille kutsun 5 vuotis synttäreille.
Hänellä on ollut tapana laittaa ps.llä mitä toivoo kunkin tuovan lahjaksi."Ps. Selja tykkää muumiastioista."
Mä shoppailin innoissani semmosen pikkasen hintavamman, ei muovisen, vaan posliinisen muumiastiaston, puisella tarjottimella.
Kotona pakkailin, niin oma 11 vuotias kysy, että olisko se kuitenkin tarkottanut niitä oikeita astioita yms.?
Eipä tullut mieleenkään, että 5 vuotias pyytäsi semmoisia...Juhlissa tuli sitten selväksi, että tyttäreni oli ollut oikeassa. Synttärisankari oli kyllä innoissaan astiastosta, kun äitinsä puolestaan naama mutkalla jupisi, että pitääkö vittuilla?
Pääasia, että sankarille kelpas. Sen jälkeen en ole kälyn toiveita kuunnellut, vaan kysyn suoraan lapsilta. Ja joo, mä olen se inha täti, joka ostaa nurkat täyteen krääsää jouluna ja synttäreinä!!
Jestas! Äidillekö se lahja olikin tulossa??
Vierailija kirjoitti:
"Näpäytys" voi johtua myös siitä, että "näpäyttäjä" kokee tietävänsä asian näpäytettävää paremmin. Että kyllä ne vielä on näistä patalapuista kiitollisia, kun vähän kasvavat ja tajuavat, mistä on kyse. Tai ainakin niiden pitäisi.
Joskus näpäyttäjä on tässä oikeassakin. Tiedän esim yhden väitöskirjantekijän, jolle ohjaajat olivat järjestäneet apurahaa isolla vaivalla, mutta joka ei sitten koskaan ehtinyt ohjausseminaariin kun aina piti olla töissä. Joo, eihän apurahat isoja ole, mutta ne on kuitenkin tarkoitettu päätoimiseen tutkimukseen. Ohjaaajat sitten lopulta näpäyttivät sanomalla, että ennen apurahan jatkokauden hakua tämän jatko-opiskelijan on syytä päättää, onko hän päätoiminen väitöskirjantekijä vai jotain muuta.
Tämä ei ole näpäytys. Jos ohjaaja maksaa sen apurahan, niin silloin on moraalinen velvollisuus tutkia. Toki voi käyttää apurahaa väärin, jolloin on asiallista lopettaa apurahan maksu. Apuraha on itsessään vastikkeeton, joten vaikea ketään on pakottaakaan töihin, jos ei hotsita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka suuttuvat näpäytyksestä eivätkä mene itseensä, ovat selvästi itsekkäitä kusipäitä, jotka eivät halua muuttaa kusipäistä käytöstään. Terve ihminen osaa hävetä, jos käyttää muita hyväkseen ja toinen osoittaa, että nyt riitti.
Palsta näköjään täynnä rahanahneita, jotka haluavat muiden maksavan häänsä ja kakaroittensa harrastukset.
Ilkeys ja pahantahtoisuus ruokkii ilkeyttä ja pahantahtoisuutta. Ihan turha odottaa muuta. Jos ei pysty itse asialliseen käytökseen ja keskusteluun, niin on turha ihmetellä jos välit muihin ihmisiin kiristyvät. Minä en ainakaan halua juhliini tai ylipäänsä elämääni yhtään ihmistä joka haluaa minulle pahaa. Siitähän näpäytyksessä on kyse - koetaan, että toinen on ollut ajattelematon, ja se kostetaan olemalla tarkoituksella inhottava.
Ja ei, ei ole pakko antaa rahalahjaa. Ei ole pakko antaa mitään lahjaa. Mutta jos ostetaan varta vasten lahja jonka tarkoitus on aiheuttaa saajalleen pahaa mieltä, niin miksi ylipäänsä menee pilaamaan koko juhlat nyrpistelyllään. Mikään rahalahjapyyntö ei ole yhtä moukkamaista kuin ylimielinen näpäyttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antanut rahaa? No olisit nyt ollut reilu ja antanut sitä rahaa! Tosi epäreilua kun et voinut antaa rahaa! Miksi et voinut edes vähän antaa rahaa? Oltaishan me siitä summastakin valitettu, mutta olisit nyt silti antanut rahaa!
Hehhe. Mammat ihan paiseessa kun joku on laittanut rahahanat kiinni. Pelkäävät, että oma mussukka on seuraava.
Olen aivan samaa mieltä. Paljon fiksumpaa on pistää tuplat isompi summa johonkin tosi päinvastaiseen lahjaan, minkä voi ojentaa lahjansaajalle samalla, kun voi vähän heristää sormeaan ja hymistellä mielessään, että oppiipahan olemaan.
Eli periaatteessa sukulaisten, joiden piti kustantaa 800 euron puhelin, olisikin pitänyt kustantaa 1600 euron satukirjat pikkutarhalaisille?
Kuulostaa itse asiassa aika kivalta. Luulisi, että tuossa vaiheessa pahinkin ahne kakkiainen heltyisi, kun tietää, että oma itsekkyys johti johonkin noin hyvään.
Ja että homma olisi oikein mehevä näpäytys, niin tästä lahjasta tulee tietenkin laatia jokin selkeä kortti, mistä huonoinkin lukija osaa hahmottaa rivien välistä, että SINUN itsekkyytesi vuoksi minä ihan piruuttani suuntasin paljon isomman summan johonkin tosi ylevään, ja katsoin parhaimmaksi tehdä sen juuri sinun juhlissasi. Hyvää juhlapäivää!
Kas tätä on virallinen näpäyttäminen, täynnä vilpitöntä auttamisen halua ja tervehenkistä närkästymistä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et antanut rahaa? No olisit nyt ollut reilu ja antanut sitä rahaa! Tosi epäreilua kun et voinut antaa rahaa! Miksi et voinut edes vähän antaa rahaa? Oltaishan me siitä summastakin valitettu, mutta olisit nyt silti antanut rahaa!
Hehhe. Mammat ihan paiseessa kun joku on laittanut rahahanat kiinni. Pelkäävät, että oma mussukka on seuraava.
Olen aivan samaa mieltä. Paljon fiksumpaa on pistää tuplat isompi summa johonkin tosi päinvastaiseen lahjaan, minkä voi ojentaa lahjansaajalle samalla, kun voi vähän heristää sormeaan ja hymistellä mielessään, että oppiipahan olemaan.
Eli periaatteessa sukulaisten, joiden piti kustantaa 800 euron puhelin, olisikin pitänyt kustantaa 1600 euron satukirjat pikkutarhalaisille?
Kuulostaa itse asiassa aika kivalta. Luulisi, että tuossa vaiheessa pahinkin ahne kakkiainen heltyisi, kun tietää, että oma itsekkyys johti johonkin noin hyvään.
Ja että homma olisi oikein mehevä näpäytys, niin tästä lahjasta tulee tietenkin laatia jokin selkeä kortti, mistä huonoinkin lukija osaa hahmottaa rivien välistä, että SINUN itsekkyytesi vuoksi minä ihan piruuttani suuntasin paljon isomman summan johonkin tosi ylevään, ja katsoin parhaimmaksi tehdä sen juuri sinun juhlissasi. Hyvää juhlapäivää!
Kas tätä on virallinen näpäyttäminen, täynnä vilpitöntä auttamisen halua ja tervehenkistä närkästymistä. ;)
No siis totta kai ne satukirjat kertovat epäsuoran suorasti kertomuksen itsekkäistä sukulaisista, jotka vaativat kalliita lahjoja mukuloilleen ja ajavat sukulaisensa ahdinkoon ahneutensa vuoksi. Kyllä katsos viesti aina jotenkin löytää perille. Sehän se näpäytyksen juju onkin: tyhmempikin vihdoin tajuaa olla ahnehtimatta. Tuloksena paremmin käyttäytyvät sukulaiset tai kunnon pesäero verenimijöistä.
Me pyysimmehäälahjaksi rahaa häämatkaan, koska vuosien yhdessäasumisen jälkeen mitään tavaraa ei todellakaan tarvittu. Koskaan ei olle katsottu kuinka paljon kukin rahaa antoi vai antoiko ollenkaan, ja luulen että ei olla ainoita jotka näin toimivat. Muutama tavaralahjakin saatiin, emme kyllä niistäkään pahastuneet.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Me pyysimmehäälahjaksi rahaa häämatkaan, koska vuosien yhdessäasumisen jälkeen mitään tavaraa ei todellakaan tarvittu. Koskaan ei olle katsottu kuinka paljon kukin rahaa antoi vai antoiko ollenkaan, ja luulen että ei olla ainoita jotka näin toimivat. Muutama tavaralahjakin saatiin, emme kyllä niistäkään pahastuneet.
Ohis
No toihan on ihan täysin eri juttu. Te ette olleet käärmeissänne lahjoista, joita saitte ettekä määräilleet, millä hinnalla pitää osallistua matkakassaan. Lisäksi varmaan vieraat saivat oikeasti osallistua myös hääjuhliin, eli ette odottaneet pelkkää rahaa ilman osallistumismahdollisuutta kuten niissä yksissä ripari- ja ylppärijuhlissa, joissa ei olisi saanut edes vierailla?
Mua oikeasti ihmetyttää nämä tyypit, jotka vaativat rahalahjoja, painostavat tietyn suuruisen rahasumman antamiseen ja valittavat tai loukkaantuvat kun lasten saamat rahasummat eivät ole tarpeeksi suuria. Sitten ihmetellään, miksi ihmiset harrastavat näpäyttelyä. No just tuommoisten ihmisten takia, joille ei mikään riitä ja opettavat myös lapsiaan siihen!
Lahja on lahja. Se on vapaaehtoinen ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoitus. Toki voi toivoa rahaa, mutta tuollainen ahne vaatiminen ja sitten marttyyrin leikkiminen, jos kaikki eivät halua osallistua suurilla summilla tai ehkeivät edes ollenkaan rahallisesti, niin aikamoisen naurettavaksi on koko lahjojen antaminen mennyt. Lahjan antamisen pitäisi olla positiivinen juttu, mutta täällä vaan mammat haluavat kiristää kaikki mahdolliset fyrkat sedistä ja tädeistä irti, että omat mukulat saavat mahdollisimman paljon RAHAA, RAHAA, RAHAA. Tuo rahan vaatiminenko sitten on sitä kohteliasta käytöstä? Pyh, mitä tekopyhiä moralisoijia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni kukin antaa lahjoja oman varallisuutensa mukaan. Siis tuohon puhelinjuttuun viitaten.
Tyttäreni sai rippilahjaksi veljeni perheeltä 20 euroa. Vastaavasti me annoimme heidän pojalleen 50 euroa.
Koska meillä oli varaa antaa vähän enemmän.Emme myöskään kokeneet tarpeelliseksi näpäyttää 20 eurolla takaisin.
Elämä on aivan liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi jatkuvaan mielensäpahoittamiseen ja näpäyttelyyn.
Eli koit veljen antaman 20 euron alhaiseksi, josta olisi voinut näpäyttää. Mutta et näpäyttänyt, koska olet liian hyvä sellaiseen? Sen sijaan näpäytit antamalla 50 euroa näyttääksesi veljellesi mallia, mikä olisi ollut kohtuullisempi summa lahjoitettavaksi.
Av:n tyypillistä keskustelunantia: mitä tahansa sanotaan, siihen tulee olla mahdollisimman kärkkäästi mahdollisimman eri mieltä, ja mahdollisimman kärjistetysti. :)
Av on näpäytysten luvattu maa.
No tämähän se vasta outoa on. En ole kyllä koskaan törmännyt tuollaiseen että kutsu ei tarkoitakaan kutsua, vaan se on pelkkä rahankerjuukirje. Ihan hyvä että menitte, aika tärkeää toimintaa näiltä "kutsujilta" kyllä.