Miksi olette niin kovia "näpäyttämään"?
Tiedätte varmaan mitä tarkoitan näpäyttämisellä, tätä on ennenkin täällä pohdittu. Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Miksi? Millainen ihminen näpäyttää toisia ja missä tilanteessa? Millaisia tunteita hänellä on kun hän päättää näpäyttää?
Kommentit (124)
Vahvat persoonat harrastavat näpäyttelyä. Heillä on voimakas oikeudentaju ja pistävät törkeilevät ihmiset ajattelemaan tekojaan.
Hyi mun työkaveri on tuollainen näpäyttäjä ja äärettömän pitkävihainen. Viimeksi just viime viikolla näpäytteli jostain kolmen vuoden takaisesta ja jouduin välikappaleeksi koska mulla ei ollut tuohon osaa eikä arpaa eikä tämä näpäytyksen kohde edes koskaan saa tietää näpäytyksestä!
En voi kuin ihmetellä mitä tuollaisen ihmisen mielessä liikkuu.
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vahvat persoonat harrastavat näpäyttelyä. Heillä on voimakas oikeudentaju ja pistävät törkeilevät ihmiset ajattelemaan tekojaan.
Lapsellisuudelta se enemmän vaikuttaa. Outoa kuvitella, että joku hiton näpäyttely olisi tehokkaampaa kuin selvä, asiaan käyvä puhe.
Kyllä se usein on myös oman itsensä korottamista toisen yläpuolelle. Jokin ihmeellinen tarve alistaa toista ihmistä. Kateus?
Vierailija kirjoitti:
Rahan pyytäminen asettaa lahjan antajan noloon asemaan. Jos ei anna tarpeeksi, joutuu tuntemaan häpeää. Jos antaa riittoisasti, voi joutua antamaan yli omien varojen, ja koko lahjan antamisen ilo häviää. Tuntuu, että rahan pyytäjä tekee kivaksi eleeksi tarkoitetusta ystävällisyyden osoituksesta eli lahjasta kylmän hyötysuhteen.
Näpäyttämisen asemasta voi silloin ottaa ystävällisessä sävyssä etukäteen yhteyttä hääpariin ja kertoa, ettei voi osallistua kovin kalliiseen häälahjaan, mutta mielellään antaisi jonkin mukavan muiston.
Vierailija kirjoitti:
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Näpäyttäjä siis kokee vastapuolen käyttäytyneen huonosti, ja pitää asianmukaisena käyttäytyä itse vielä huonommin sillä verukkeella, että "oppiihan olemaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahan pyytäminen asettaa lahjan antajan noloon asemaan. Jos ei anna tarpeeksi, joutuu tuntemaan häpeää. Jos antaa riittoisasti, voi joutua antamaan yli omien varojen, ja koko lahjan antamisen ilo häviää. Tuntuu, että rahan pyytäjä tekee kivaksi eleeksi tarkoitetusta ystävällisyyden osoituksesta eli lahjasta kylmän hyötysuhteen.
Näpäyttämisen asemasta voi silloin ottaa ystävällisessä sävyssä etukäteen yhteyttä hääpariin ja kertoa, ettei voi osallistua kovin kalliiseen häälahjaan, mutta mielellään antaisi jonkin mukavan muiston.
Eli susta on kohteliasta laittaa vieras asemaan, jossa hän joutuu alleviivaamaan ja pyytelemään anteeksi vähävaraisuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Näpäyttäjä siis kokee vastapuolen käyttäytyneen huonosti, ja pitää asianmukaisena käyttäytyä itse vielä huonommin sillä verukkeella, että "oppiihan olemaan".
Onko se niin huonoa käytöstä, jos ei osallistu rahalahjaan, mihin ei ole varaa? Sehän on sitten lahjan saajan ongelma, jos ei osaa arvostaa mitään muuta. Siinä on pieni heräämisen paikka, jos sen sijaan, että on pahoillaan, että loukkasi läheistä, edelleen itkee enemmän menetetyn rahan perään.
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Näpäyttäjä siis kokee vastapuolen käyttäytyneen huonosti, ja pitää asianmukaisena käyttäytyä itse vielä huonommin sillä verukkeella, että "oppiihan olemaan".
Onko se niin huonoa käytöstä, jos ei osallistu rahalahjaan, mihin ei ole varaa? Sehän on sitten lahjan saajan ongelma, jos ei osaa arvostaa mitään muuta. Siinä on pieni heräämisen paikka, jos sen sijaan, että on pahoillaan, että loukkasi läheistä, edelleen itkee enemmän menetetyn rahan perään.
Rahalahja oli vain yksi esimerkki, näpäyttämistä harrastetaan milloin missäkin asiassa. Mutta mitä tuohon rahalahjaan tulee, niin jos rahalahjaan ei ole varaa, siihen ei ole varaa. Miten tilanteesta selvitään fiksusti? Antamalla sellainen lahja, mihin antajalla on varaa ja mikä miellyttää myös saajaa, vai annetaanko sellainen lahja minkä tarkoituksena on näpäyttää toiveen esittäjää ja saada tämä tajuamaan toiveensa vääryys? Kumpi on fiksun ihmisen käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näpäytys on vastareaktio loukkaavaan käytökseen. Yleensä sellaiseen loukkaavaan käytökseen, minkä varsinkin aikuisen ihmisen pitäisi jo tajuta itsekin tökeröksi ilman erikseen sanomista.
Näpäyttäjä siis kokee vastapuolen käyttäytyneen huonosti, ja pitää asianmukaisena käyttäytyä itse vielä huonommin sillä verukkeella, että "oppiihan olemaan".
Näpäytys on siis kosto siitä että "sinä pahoitit minun mieleni".
Näpäyttelijä tosin vaikuttaa ihmiseltä, joka saattaa loukkaantua ihan miten pienestä asiasta tahansa, usein sellaisesta, jota ei ole edes tarkoitettu loukkaavaksi. Näpäyttäjä saa kuitenkin aiheen pahoittaa mielensä jolloin näpäytys tulee täysin puun takaa "mikähän tuota vaivaa?"
Näpäyttelijän kannattaisi harjoittaa itsetutkiskelua. Miksi loukkaantui ja miksi kokee tarvetta vielä lisäksi loukata takaisin?
Näpäyttäminen = kosto tai opetus.
Ylimieliset ihmiset harrastavat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Töissä on yksi tälllainen kostaja, osa työkavereista pelkää hänen kostojaan, aika toimiva tapa siis hallita pelokkaimpia ihmisiä. Itseäni ei pelota, vaan annan näpäyttelijälle palautetta niinkuin muillekkin, jos hän näpäyttelyllään ryhtyy hankaloittamaan työni tekemistä, niin juttelen ensin hälle ja jos sekään ei auta, niin esimies hoitakoon asian.
En lähde näpäyttelemään takaisin, vaikka kieltämättä mieli välillä tekisi antaa maistaa omaa lääkettään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Siis toinen oli toivonut itselleen rahaa, niin te lahjoititte hänen nimiinsä vähävaraisille lapsille? Aika ilkeämistä lahjansaaja kohtaan, ihan suoraa vittuiluahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Valtakunnan syyttäjältä hän on asiantuntija näissä . Ammattinäpäyttäjä.
On niitä muitakin. Vaikkapa vuokranantaja, joka voi pahimmassa tapauksessa näpäyttää häädön maksamattomista vuokrista yms. tai naapuri, joka voi jyrsiintyä monestakin asiasta, ja joka näpäyttää valituksilla. Kaupan täti voi näpäyttää soittamalla poliisit näpistyksestä jne. Kun se kaikki on niin itsestä kiinni. Ei savua ilman tulta.
Multa meni vähän ohi miten toi alotuksen esimerkki on näpäytystä. Mä oon aina mieltänyt sen näpäyttelyn teräväksi kommentiksi enkä epämieluisan lahjan saamiseksi vai oliko tässä kyseessä ateisti pariskunta, joka ei koskaan kokkaa? Sukulaistäti sitten päivitellyt asiaa vuosikaudet ja päättää antaa lahjaksi virsikirjan ja patalaput?
Downloading sarcastic comment, please wait.
Rahan pyytäminen asettaa lahjan antajan noloon asemaan. Jos ei anna tarpeeksi, joutuu tuntemaan häpeää. Jos antaa riittoisasti, voi joutua antamaan yli omien varojen, ja koko lahjan antamisen ilo häviää. Tuntuu, että rahan pyytäjä tekee kivaksi eleeksi tarkoitetusta ystävällisyyden osoituksesta eli lahjasta kylmän hyötysuhteen.