Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette niin kovia "näpäyttämään"?
24.03.2017 |
Tiedätte varmaan mitä tarkoitan näpäyttämisellä, tätä on ennenkin täällä pohdittu. Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Miksi? Millainen ihminen näpäyttää toisia ja missä tilanteessa? Millaisia tunteita hänellä on kun hän päättää näpäyttää?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.
En pitänyt siitä, että minun oletettiin osallistuvan automaattisesti näihin kalliisiin lahjoihin. Pääsin tuolla näpäytyksellä eroon tästä touhusta.
Kyllä he voivat ostaa kalliita lahjoja, joihin heillä ei ole varaa, jos haluavat. Mutta sitten heidän pitäisi itse hoitaa myös se taloudellinen vastuu niistä liian kalliista lahjoista. On väärin heiltä odottaa, että muut kustantavat nämä överitoiveet. Esim. vanhempani ovat joutuneet maksamaan heidän överikulutuksestaan johtuvia pikavippejään, kun he ovat joutuneet pulaan laskujensa kanssa.
Minusta he käyttäytyvät tökerösti, ja halusin sanoutua irti tuosta koko lahjatouhusta. Ehkä sitten olen moralisoiva ja ylemmyydentuntoinen. Mutta kuten sanoin, en kadu yhtään tätä näpäytystä. Koin sen tarpeelliseksi, jotta pääsin tuosta tilanteesta irti.
Jo on mennyt lahjan antaminen vaikeaksi. Sanellaan ehtoja ja summia. Kalliita laitteita odotellaan ja suutahdetaan, jos ei jollain ole varaa. Jos joku ei tähän ahneitten saalistamiseen suostu, ja ehdottaa budjettiinsa sopivaa ratkaisua, on hän vähintään pirullinen näpäyttäjä. Mä en antais mitään. Näpäyttäisin tuollaiset listan viimeiseksi. Joulukortti ja piparipurkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Tässä on oikea näpäytyksen klassikko. Verrattavissa virsikirjaan häälahjana.
Normaalilla ajatusmaailmalla varustettu ihminen olisi tässä tapauksessa sanonut, että sori, en voi santaa 100 €, on muitakin muistettavia näin joulun aikaan ja haluan olla tasapuolinen kaikkia sukulaislapsia kohtaan tjsp., mutta voin antaa esim. 20 €/25 € (mikä summa se nyt ikinä olikaan mikä lahjoituksena muualle meni).
Tässähän kirjoittaja kuitenkin investoi sen summan, mutta halusi kostoksi näpäyttää ja aiheuttaa pahaa mieltä, eikä lahjoittaa sitä summaa puhelinpottiin.
Tässä toki toivekin on erittäin tökerö, jos on määritelty summa millä kenenkin pitäisi osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.En pitänyt siitä, että minun oletettiin osallistuvan automaattisesti näihin kalliisiin lahjoihin. Pääsin tuolla näpäytyksellä eroon tästä touhusta.
Kyllä he voivat ostaa kalliita lahjoja, joihin heillä ei ole varaa, jos haluavat. Mutta sitten heidän pitäisi itse hoitaa myös se taloudellinen vastuu niistä liian kalliista lahjoista. On väärin heiltä odottaa, että muut kustantavat nämä överitoiveet. Esim. vanhempani ovat joutuneet maksamaan heidän överikulutuksestaan johtuvia pikavippejään, kun he ovat joutuneet pulaan laskujensa kanssa.
Minusta he käyttäytyvät tökerösti, ja halusin sanoutua irti tuosta koko lahjatouhusta. Ehkä sitten olen moralisoiva ja ylemmyydentuntoinen. Mutta kuten sanoin, en kadu yhtään tätä näpäytystä. Koin sen tarpeelliseksi, jotta pääsin tuosta tilanteesta irti.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kun olet tiukasti periaatteen ihmisenä rahalahjaa vastaan, niin mitä annat lahjaksi jos mahdollisesti saat kutsun esim. rippijuhliin?
Meillä oli viime kesänä esikoisen rippijuhlat ja lahjat eivät suoraan sanottuna käyneet edes mielessä (tai kyllä rippilapsi varmaan oli kuullut että juhlissa voi tienata ihan mukavastikin). Mutta siis minkäänlaisia toiveita ei esitetty suuntaan eikä toiseen. Silti ihan kaikki vieraat antoivat rahaa. Lisäksi tuli kummeilta rippiristi ja mummilta vielä lisäksi Kalevala-koru. Mutta molemmat antoivat lisäksi rahaa. Olin aivan hämmentynyt. Summat vaihtelivat 20 €-100 € välillä. Ainakaan itse en kokenut että 20 € olisi ollut jotenkin liian vähän, pikemminkin 100 € oli minusta todella paljon. Toki sataset tulivat vanhemmalta, lapsettomalta sukulaispariskunnalta, mummeilta ja kummeilta, mutta minusta se on jo todella iso lahja.
Toki tässä storyssa nyt tulee av:n tyyliin lisää faktaa tarinan edetessä, nyt ollaan velkakierteessä jne. ja vanhemmatkin takaajina pulassa.
Mutta noin periaatteessa itse en ymmärrä miksi sitä lasta/nuorta piti näpäyttää vanhempien hölmöilyn vuoksi eikä osallistua sellaisella summalla johon kykenee? Olisivat sitten hankkineet joko sen halvemman puhelimen huomattuaan ettei rahat riitä, tai jatkaneet säästämistä kunnes tarvittava summa on koossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.En pitänyt siitä, että minun oletettiin osallistuvan automaattisesti näihin kalliisiin lahjoihin. Pääsin tuolla näpäytyksellä eroon tästä touhusta.
Kyllä he voivat ostaa kalliita lahjoja, joihin heillä ei ole varaa, jos haluavat. Mutta sitten heidän pitäisi itse hoitaa myös se taloudellinen vastuu niistä liian kalliista lahjoista. On väärin heiltä odottaa, että muut kustantavat nämä överitoiveet. Esim. vanhempani ovat joutuneet maksamaan heidän överikulutuksestaan johtuvia pikavippejään, kun he ovat joutuneet pulaan laskujensa kanssa.
Minusta he käyttäytyvät tökerösti, ja halusin sanoutua irti tuosta koko lahjatouhusta. Ehkä sitten olen moralisoiva ja ylemmyydentuntoinen. Mutta kuten sanoin, en kadu yhtään tätä näpäytystä. Koin sen tarpeelliseksi, jotta pääsin tuosta tilanteesta irti.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kun olet tiukasti periaatteen ihmisenä rahalahjaa vastaan, niin mitä annat lahjaksi jos mahdollisesti saat kutsun esim. rippijuhliin?
Meillä oli viime kesänä esikoisen rippijuhlat ja lahjat eivät suoraan sanottuna käyneet edes mielessä (tai kyllä rippilapsi varmaan oli kuullut että juhlissa voi tienata ihan mukavastikin). Mutta siis minkäänlaisia toiveita ei esitetty suuntaan eikä toiseen. Silti ihan kaikki vieraat antoivat rahaa. Lisäksi tuli kummeilta rippiristi ja mummilta vielä lisäksi Kalevala-koru. Mutta molemmat antoivat lisäksi rahaa. Olin aivan hämmentynyt. Summat vaihtelivat 20 €-100 € välillä. Ainakaan itse en kokenut että 20 € olisi ollut jotenkin liian vähän, pikemminkin 100 € oli minusta todella paljon. Toki sataset tulivat vanhemmalta, lapsettomalta sukulaispariskunnalta, mummeilta ja kummeilta, mutta minusta se on jo todella iso lahja.
Toki tässä storyssa nyt tulee av:n tyyliin lisää faktaa tarinan edetessä, nyt ollaan velkakierteessä jne. ja vanhemmatkin takaajina pulassa.
Mutta noin periaatteessa itse en ymmärrä miksi sitä lasta/nuorta piti näpäyttää vanhempien hölmöilyn vuoksi eikä osallistua sellaisella summalla johon kykenee? Olisivat sitten hankkineet joko sen halvemman puhelimen huomattuaan ettei rahat riitä, tai jatkaneet säästämistä kunnes tarvittava summa on koossa.
Kummilapselle annoin lahjaksi hänen valitsemansa rippiristin. Se maksoi 80 euroa kaiverruksineen. Lisäksi ostin ruusun. En antanut rahaa siihen lisäksi.
Muissa rippijuhlissa en ole nyt ollut. Muiden kuin kummilapsen rippilahjaksi antaisin varmaankin rahaa n. 20-40 euroa ja ruusun.
Ja kyseistä lasta näpäytin juurikin sen takia, että hän ei yhtään arvostanut pienempiä summia, joita olin hänelle aikaisemmin antanut tai edullisempia lahjoja, joita sai. Oli siis niin tottunut siihen, että lahjan pitää olla tietyn hintainen ja tietyn merkkinen tai muuten se ei ole minkään arvoinen ja sen sai myös näyttää. Kerran hän sai lahjaksi toivomansa lelun (toiselta sukulaiselta), mutta se ei ollutkaan enää kiva, koska se oli ostettu alennuksesta. Eli kun se ei ollut enää niin kallis lahja, niin siitä tuli yhtäkkiä nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.En pitänyt siitä, että minun oletettiin osallistuvan automaattisesti näihin kalliisiin lahjoihin. Pääsin tuolla näpäytyksellä eroon tästä touhusta.
Kyllä he voivat ostaa kalliita lahjoja, joihin heillä ei ole varaa, jos haluavat. Mutta sitten heidän pitäisi itse hoitaa myös se taloudellinen vastuu niistä liian kalliista lahjoista. On väärin heiltä odottaa, että muut kustantavat nämä överitoiveet. Esim. vanhempani ovat joutuneet maksamaan heidän överikulutuksestaan johtuvia pikavippejään, kun he ovat joutuneet pulaan laskujensa kanssa.
Minusta he käyttäytyvät tökerösti, ja halusin sanoutua irti tuosta koko lahjatouhusta. Ehkä sitten olen moralisoiva ja ylemmyydentuntoinen. Mutta kuten sanoin, en kadu yhtään tätä näpäytystä. Koin sen tarpeelliseksi, jotta pääsin tuosta tilanteesta irti.
Mikset vain sanonut tätä kaikkea suoraan, tuollaisen typerän "näpäyttelyn" sijaan? Että en halua/voi/ole kiinnostunut antamaan noin paljoa, ja on kohtuutonta laskea "osuuksia" puhelimen kustannukseen. Ja että jos 20e (tm.) ei kelpaa osallistumiseksi, niin en sitten osallistu ollenkaan?
Tökeröjä olitte kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahan pyytäminen asettaa lahjan antajan noloon asemaan. Jos ei anna tarpeeksi, joutuu tuntemaan häpeää. Jos antaa riittoisasti, voi joutua antamaan yli omien varojen, ja koko lahjan antamisen ilo häviää. Tuntuu, että rahan pyytäjä tekee kivaksi eleeksi tarkoitetusta ystävällisyyden osoituksesta eli lahjasta kylmän hyötysuhteen.
Eli siis näpäyttäjä haluaa siirtää oman nolouden/häpeän tunteensa niille toisille. Mitä jos vain opettelisi kestämään omat tunteensa ja tajuaisi että esim hääpari kun pyytää lahjat rahana tekevät oikeasti sen ajatellen muita, ettei kenenkään tarvitse pähkäillä mitä ostaa ihmisille joilla on kaikkea. Jäpeä on omassa päässä ja sitten suututaan ja syytetään muita, surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Hyvin harvoin ymmärrän näpäytystä mutta tässä tapauksessa ymmärrän osittain. Rahan toivominen on minusta ok, mutta summan saneleminen ei missään tapauksessa ole. Tosin itse en ymmärrä miksi pitää sitten näpäyttää selkeästi ei-toivotulla lahjalla (lapsi/teini ei taatusti osaa arvostaa hyväntekeväisyyteen lahjoittamista), miksei voi antaa sen verran kuin itsestä tuntuu kohtuulliselta tai vaihtoehtoisesti ostaa sitten omin päin sellaisen tavaralahjan josta arvelee vastaanottajan kumminkin tykkäävän. Tai jos haluaa ehdoin tahdoin olla inhottava niin jättää koko juhlat väliin ja lahjan antamatta. En ymmärrä sitä, että pitää mennä jonkun merkkipäivänä juhliin erikseen v*ttuilemaan.
Lapselle ei kelvannut mikään muu lahja. Hän sanoi, että ei halua mitään muuta, ei edes edullisempaa puhelinta, jolloin lahja olisi oikeasti mahdollista ostaa ilman, että osallistujat joutuvat ylittämään suunnittelemansa lahjabudjetit.
Lapsen oma perhe on myös vähävarainen. Sen takia he rahaa muilta näihin kalliisiin lahjoihin pyytävätkin. Tuntuvat vain unohtavan, että muilla on yhtä lailla vähän rahaa käytettävissä. Lapsen vanhemmilla on tapana elää yli varojensa ostamalla ns. statuslahjoja vaikka sitten pikavipeillä. En tykkää siitä, että minun oletetaan osallistuvan tällaiseen. Ostan lahjat omien varojen puitteissa ja jos kerran lapsi ei mitään muuta lahjaa halunnut, niin minusta lahjoitus ja itsetehty joulukortti oli oikein jouluhengen mukainen lahja.
Juhlasta ei tosiaan voinut jäädä pois, koska kyseessä oli perhejoulu ja silloin olisin loukannut vanhempiani, jotka joulun järjestivät.
Voi huoh... et sinä voi pyytää sitä lasta tyytymään halvempaan puhelimeen jos hän ei sellaista halua, kuten se vähävarainen perhe ei voi pyytää sinulta sitä tiettyä summaa.. sitä tässä sinulle jo aika moni on yrittänyt selventää ja alat vaan jankkaan miten lapsi ei tyytynyt halvempaan malliin. Se on vanhempien ongelma jos juhlien jälkeen loppusumma ei riitä lapsen haluamaan kännykkään. Se selittäväy lapselle, että rahat ei avustuksesta huolimatta, että joko ostetaan halvempaa, tai jatketaan summan keräystä joko tekemällä töitä tai odotellaan synttäreihin, jonka jälkeen ehkä on tarpeeksi kerätty.
Se että lopulta et osallistunut edes sillä 5:llä eurollakaan, oli mielestäni aikuisena ala-arvoista käytöstä.
Mutta tavallaan ymmärrän käytöksen, jos vanhemmat eivät olleet valmiita tulemaan summassa vastaan, vaan selitettyäsi, ettei sinulla ole varaa, edelleen sanoo että satasella pitäisi osallistua... itse kyllä totesin, kun siskoni pyysi 4:lle lapselleen jokaiselle yli 50€:n lahjaa, että opiskelijabudjettini ei kestä semmoista joulua. Ymmärsi kyllä kun asiallisesti asiasta kerroin.
Ota huomioon, että lapsen perheellä ei ole itselläkään varaa moisiin puhelimiin. En tajua, miksei lasta voi opettaa siihen, että ihan kaikkeen ei ole varaa, jotta toiveet olisivat realistisemmat. Ei muillakaan sukulaisilla olisi ollut varaa laittaa niin isoja summia lahjoihin. Halvemmasta puhelimesta keskusteltiin yhdessä, koska muillakin oli vaikeuksia saada se satanen kokoon ja ostaa vielä kaikille muillekin sukulaisille lahjat sen lisäksi. Se oli yksinkertaisesti ihan liian iso summa monelle, mutta vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että lapsen piti saada se kallis malli. Piste.
Mä olen itse huojentunut, että olen päässyt tuosta rahankeruuringistä ulos. En kadu ollenkaan sitä, että tein tuon näpäytyksen. Se oli joka jouluinen stressi liian kalliiden lahjatoiveiden kanssa ja nyt minun ei enää oleteta osallistuvan siihen.
Sitten asiasta keskustellaan, ei näpäytellä. Ja oppiipahan lapsi säästämistä ja kärsivällisyyttä kerätä rahaa haluamaansa tavaraan. Monia asiota ihminen voi saada, mutta se vaatii aikaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.
Ymmärsit väärin, ei sinun tehtäväsi ollut keskustella siitä saako perhe ostaa nyt sitä kallista puhelinta vai ei, vaan sinä olisit voinut osallistua keskusteluun kertomalla että sinä pystyt osallistumaan esimerkiksi 20 eurolla, joten sopiiko se.
Huomaan että koet olevasi heidän yläpuolellaan ja haluat kovasti olla "kouluttamassa" ja "kasvattamassa" tätä koko perhettä, mutta se ei ole sinun tehtäväsi.En pitänyt siitä, että minun oletettiin osallistuvan automaattisesti näihin kalliisiin lahjoihin. Pääsin tuolla näpäytyksellä eroon tästä touhusta.
Kyllä he voivat ostaa kalliita lahjoja, joihin heillä ei ole varaa, jos haluavat. Mutta sitten heidän pitäisi itse hoitaa myös se taloudellinen vastuu niistä liian kalliista lahjoista. On väärin heiltä odottaa, että muut kustantavat nämä överitoiveet. Esim. vanhempani ovat joutuneet maksamaan heidän överikulutuksestaan johtuvia pikavippejään, kun he ovat joutuneet pulaan laskujensa kanssa.
Minusta he käyttäytyvät tökerösti, ja halusin sanoutua irti tuosta koko lahjatouhusta. Ehkä sitten olen moralisoiva ja ylemmyydentuntoinen. Mutta kuten sanoin, en kadu yhtään tätä näpäytystä. Koin sen tarpeelliseksi, jotta pääsin tuosta tilanteesta irti.
Mikset vain sanonut tätä kaikkea suoraan, tuollaisen typerän "näpäyttelyn" sijaan? Että en halua/voi/ole kiinnostunut antamaan noin paljoa, ja on kohtuutonta laskea "osuuksia" puhelimen kustannukseen. Ja että jos 20e (tm.) ei kelpaa osallistumiseksi, niin en sitten osallistu ollenkaan?
Tökeröjä olitte kaikki.
Koska se vastaus oli aina ollut, että kyllä "Jenninkin pitää saada kun muillakin on. Täytyy olla tietyn merkkinen, muu ei käy, niin se vain nykypäivänä on. Nuoret ovat niin tarkkoja."
Enhän minä osallistunutkaan lainkaan lahjaan ja sanoin sen suoraan, että eivät voi laskea minun varaani. Kortin tein, koska tapanani on aina tehdä kaikille omat kortit. Ja lahjoituksen tein, koska mielestäni se oli ihan jouluhengen mukaista. Tykkäsin itse ajatuksesta. Lahjoituksen kohteen valitsin kylläkin sillä perusteella, että se ehkä antaisi ajattelemisen aihetta eli todellakin halusin näpäyttää samalla enkä sitä kadu. Näköjään jokin siinä tehosi, koska nyt sukulaislapsi on tosiaankin muuttanut suhtautumistaan minuun. Itselle on ainakin tullut sellainen olo, ettei olla vain käsi ojossa. Ja se tuntuu oikeasti tosi mukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahan pyytäminen asettaa lahjan antajan noloon asemaan. Jos ei anna tarpeeksi, joutuu tuntemaan häpeää. Jos antaa riittoisasti, voi joutua antamaan yli omien varojen, ja koko lahjan antamisen ilo häviää. Tuntuu, että rahan pyytäjä tekee kivaksi eleeksi tarkoitetusta ystävällisyyden osoituksesta eli lahjasta kylmän hyötysuhteen.
Eli siis näpäyttäjä haluaa siirtää oman nolouden/häpeän tunteensa niille toisille. Mitä jos vain opettelisi kestämään omat tunteensa ja tajuaisi että esim hääpari kun pyytää lahjat rahana tekevät oikeasti sen ajatellen muita, ettei kenenkään tarvitse pähkäillä mitä ostaa ihmisille joilla on kaikkea. Jäpeä on omassa päässä ja sitten suututaan ja syytetään muita, surullista.
No eikö tuossa olisi tärkeää hääparinkin sitten ottaa kiitollisena vastaan se virsikirja ja patalappu, eikä syytellä muita "huonosta" lahjasta? Jos kerran häävieraat ovat päättäneet antaa hyvin perinteisen lahjan, niin miksi siitä pitää suuttua? Silloinhan se rahan pyytäminen ei ole ollut hääparin kantilta pyyteetöntä helpotusta, jottei vieraiden tarvitse lahjaideoita pähkäillä, vaan he ovat ilman muuta olettaneet, että kaikkien on pakko antaa rahaa.
Tiedän yhden pohjimmiltaan alemmuudentuntoisen näpäyttelijän. Hän yrittää pönkittää puuttuvaa kapasiteettiaan vähättelemällä muiden suorituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli heillä, jotka alun perin ovat käyttäytyneet idioottimaisesti on oikeus loukkaantua näpäytyksestä, mutta näpäyttelijöillä ei ole mitään oikeutta loukkaantua typerästä käytöksestä?
Ja näpäyttelijöillä ei varsinkaan ole oikeutta mitenkään reagoida loukkaavaan käytökseen, vaan heidän pitää vain ottaa paskaa vastaan ikuisesti ja olla asettamatta rajoja? Koska sitähän näpäyttely periaatteessa on: rajojen asettamista kun jotkut eivät osaa toimia asiallisesti muita kohtaan.
Heureka! Olet keksinyt av-mamman näpäytysmetodin ja oikeutuksen. Asia näyttäisi olevan juuri näin :)
Pakko sanoa, että hyvin harvoin noissa näpäytyslahjoissa on kyse mistään vilpittömin mielin annetusta lahjasta ilman taka-ajatuksia. Tilannesidonnaisuus, hyvät ihmiset: niin kuin vähävaraisille lapsille tarkoitetun lahjan perimmäinen tarkoitus nimenomaan oli näpäyttää (ottamatta kantaa siihen, oliko näpäytys paikallaan vai ei), tuskinpa näiden virsikirjojen ja patalappujenkaan perimmäinen tarkoitus olisi vilpittömästi ilahduttaa, kun lahjan antaja kuitenkin tietää todellisen toiveen (ottamatta kantaa siihenkään, onko kohtuullista pyytää lahjaksi millaisia summia rahaa, tai rahaa lainkaan). On pelkkää sievistelyä väittää jälkikäteen, että oikeasti tarkoitus oli ihan vilpittömin mielin ilahduttaa lahjalla, joka on täysin päinvastainen varsinaisesta toiveesta.
Myönnän, että joissakin tapauksissa näpäytys voisi tuntua varsin osuvalta ratkaisulta, jos tilanne on hyvin kohtuuton. Mutta näin pidemmän päälle opetusten antaminen ja toisten ihmisten kouluttaminen on lapsellista ja ylimielistä, ja usein myös mautonta etenkin juhlatilaisuuksissa: paljon tyylikkäämpi ratkaisu olisi yksinkertaisesti jäädä juhlista pois, tai antaa neutraali lahja, joka sopii omaan budjettiin. On mautonta tehdä tilaisuudesta oma show lahjalla, jonka tarkoituskin on vain tuottaa mielipahaa.
... Näin lisäyksenä ketjussa pyörineeseen esimerkkiin 800 €:n puhelimesta: en ylipäätään ymmärrä, miten tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että aikuiset ihmiset neuvottelevat siitä, onko kohtuullista vaatia sukulaisia osallistumaan sadan euron lahjarahalla yhden lapsen joululahjaan. Miksi tämä tilanne edes vaatisi näpäyttelyä, kun asian voisi kukin hoitaa ykskantaan ilmoittamalla, että lahjasumma on kohtuuton, eikä aio siihen osallistua? Tämä kuvio tuntuu jo muutenkin niin merkilliseltä, että niitä tuskin korjataan varsinaisesti näpäyttelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tuossa tilanteessa kyllä ajattelisin, ettei sukulaistädillä ole haluja laittaa käteistä, vaan mieluummin haluja ostaa jotain konkreettista. En mä näe tuossa näpäytystä.
Mäkin taisin sitten näpäyttää viime vuonna. Tuli kutsu serkun ylppäreihin. Tervetuloa koko perheen nimillä ja alla oli ylioppilaan nimi ja tilinumero. (ei muista yhteystietoja) Sama sitten tapahtui elokuuksi, kun nuorempi siellä pääsi ripille. Kutsu koko perheelle ja tilinumero.
Äitini kautta ongin osoitteen, mentiin koko porukka. Ylppäreihin ei päästy, mutta rippijuhliin kyllä. Siellähän naamat venähti, ettei olleet odottaneet meitä. Tätini sitten sanoikin hissukseen, ettei oltu yhtään varauduttu, että tuutte ja vielä noin isolla porukalla. Tarjoilut niillä sitten pragas ja olivat muutenkin vähän vittuuntuneita, se parituntinen istuttiin kattomassa nurinpäin naamoja.
Kumpikin lapsi sai hengellisiä kirjoituksia olevat kirjat. Sivujen väliin jemmattiin kymppejä satasen edestä.
En mä omasta mielestä näpäyttänyt, mutta suuren yleisön mielestä ehkä.. Mä annan aina moisia lahjoja nuorille.
Luojan kiitos, että en ole näpäyttelijän kanssa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Mä tuossa tilanteessa kyllä ajattelisin, ettei sukulaistädillä ole haluja laittaa käteistä, vaan mieluummin haluja ostaa jotain konkreettista. En mä näe tuossa näpäytystä.
Mäkin taisin sitten näpäyttää viime vuonna. Tuli kutsu serkun ylppäreihin. Tervetuloa koko perheen nimillä ja alla oli ylioppilaan nimi ja tilinumero. (ei muista yhteystietoja) Sama sitten tapahtui elokuuksi, kun nuorempi siellä pääsi ripille. Kutsu koko perheelle ja tilinumero.
Äitini kautta ongin osoitteen, mentiin koko porukka. Ylppäreihin ei päästy, mutta rippijuhliin kyllä. Siellähän naamat venähti, ettei olleet odottaneet meitä. Tätini sitten sanoikin hissukseen, ettei oltu yhtään varauduttu, että tuutte ja vielä noin isolla porukalla. Tarjoilut niillä sitten pragas ja olivat muutenkin vähän vittuuntuneita, se parituntinen istuttiin kattomassa nurinpäin naamoja.
Kumpikin lapsi sai hengellisiä kirjoituksia olevat kirjat. Sivujen väliin jemmattiin kymppejä satasen edestä.En mä omasta mielestä näpäyttänyt, mutta suuren yleisön mielestä ehkä.. Mä annan aina moisia lahjoja nuorille.
Etköhän tiedä itsekin, että tuollaisilla lahjoilla on muukin tarkoitus kuin ilahduttaa. :) Aikamoinen kouluttamisen maku.
Ihan uteliaisuudesta: minkä kokoinen kokoonpano on "koko porukka", jolla menitte juhliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Siis toinen oli toivonut itselleen rahaa, niin te lahjoititte hänen nimiinsä vähävaraisille lapsille? Aika ilkeämistä lahjansaaja kohtaan, ihan suoraa vittuiluahan tuo on.
Ei minusta. Sekä lapsi että vanhemmat tiesivät, että pyysivät rahaa vähävataisilta sukulaisilta. Kyseessä oli joululahja, joten rahaa meni muidenkin ihmisten lahjoihin. Silti he olettivat, että voivat etukäteen päättää muiden joululahjabudjetin. Minusta se oli todella tökeröä. Ei todellakaan olisi ollut varaa antaa 100 euron rahana. En aio laittaa omaa budjettia sekaisin tuollaisten toiveiden takia. Muu lahja ei kelvannut, ei edes halvempi puhelin, joka olisi vaatinut pienemmän osallistumismaksun. Minun kohdalla näpäytys toimi. Nyt lapsi osaa pyytää sellaista, johon minulla on varaa ja josta itse tykkää. Muut sukulaiset joutuvat edelleen tiukoille joulun tienoilla tämän perheen rahatoiveiden takia.
Järkevänä ihmisenä olisit vain toimittanut kortin ja sanonut ettei sinulla ollut rahaa pyydettyyn lahjaan, itse olisin sanonut sen jo heti saatuani tiedon tuosta että haluavat 100e, sinä et varmaan edes yrittänyt avata suutasi vaan halusit vain kostaa kun koit että sinua kohtaan oli tehty väärin ja olit kateellinen toisten hyvästä toimeentulosta ja katkera omasta köyhyydestäsi.
Että kyllä niitä vaihtoehtoja on muitakin kuin suora vittuilu. Tosin en ymmärrä miksi olet edes tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, jotka ovat mielestäsi täysin kusipäisiä.Kyllä asiasta yritettiin puhua. Sen takia vaihtoehto halvemmasta puhelimesta juuri otettiin esille, jotta maksu ei olisi yhtä henkilöä kohden niin korkea. Mutta se ei kelvannut. Piti olla se tietty puhelin, mikä muillakin. Minä en aio elää yli varojeni. Edes jouluna. Lahjat annan sen mukaan, ettei oma talous siihen kaadu.
Olisit antanut varojesi mukaan ja antanut heidän selvitellä keskenään miten sen puhelimensa hankkii. Ihme venkoilua että halvempi puhelin jollei sulla oo antaa rahaa siihen, voi kristus..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. nuoripari pyytää häälahjaksi häämatkarahaa joten sukulaistäti näpäyttää antamalla lahjaksi virsikirjan ja patalaput.
Voi, olisinpas minäkin yhtä rohkea ;D
No tuossa on varmaan sukupolvienkin välisestä kuilusta kyse. Häämatkan kustantaminen voi tuntua omituiselta vanhemmille sukulaisille, jotka ovat tottuneet, että häissä lähinnä toivotetaan onnea ja hyvää elämää hääparille.
Esimerkki omalle kohdalle sattuneesta näpäytyksen syystä. Sukulaislapsi ei toivo mitään muuta kuin rahaa n. 800 euron puhelimeen. Ei mitään muuta, vaikka kuinka kyselee. Mulla ei ole tapana antaa rahaa ja osakseni oli tästä lahjasta etukäteen laskettu 100 euroa. Koska muuta toivetta ei esitetty, lahja oli lopulta itsetehty kortti ja lahjoitus vähävaraisten lasten hyväksi.
Siis toinen oli toivonut itselleen rahaa, niin te lahjoititte hänen nimiinsä vähävaraisille lapsille? Aika ilkeämistä lahjansaaja kohtaan, ihan suoraa vittuiluahan tuo on.
Ei minusta. Sekä lapsi että vanhemmat tiesivät, että pyysivät rahaa vähävataisilta sukulaisilta. Kyseessä oli joululahja, joten rahaa meni muidenkin ihmisten lahjoihin. Silti he olettivat, että voivat etukäteen päättää muiden joululahjabudjetin. Minusta se oli todella tökeröä. Ei todellakaan olisi ollut varaa antaa 100 euron rahana. En aio laittaa omaa budjettia sekaisin tuollaisten toiveiden takia. Muu lahja ei kelvannut, ei edes halvempi puhelin, joka olisi vaatinut pienemmän osallistumismaksun. Minun kohdalla näpäytys toimi. Nyt lapsi osaa pyytää sellaista, johon minulla on varaa ja josta itse tykkää. Muut sukulaiset joutuvat edelleen tiukoille joulun tienoilla tämän perheen rahatoiveiden takia.
Järkevänä ihmisenä olisit vain toimittanut kortin ja sanonut ettei sinulla ollut rahaa pyydettyyn lahjaan, itse olisin sanonut sen jo heti saatuani tiedon tuosta että haluavat 100e, sinä et varmaan edes yrittänyt avata suutasi vaan halusit vain kostaa kun koit että sinua kohtaan oli tehty väärin ja olit kateellinen toisten hyvästä toimeentulosta ja katkera omasta köyhyydestäsi.
Että kyllä niitä vaihtoehtoja on muitakin kuin suora vittuilu. Tosin en ymmärrä miksi olet edes tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, jotka ovat mielestäsi täysin kusipäisiä.Kyllä asiasta yritettiin puhua. Sen takia vaihtoehto halvemmasta puhelimesta juuri otettiin esille, jotta maksu ei olisi yhtä henkilöä kohden niin korkea. Mutta se ei kelvannut. Piti olla se tietty puhelin, mikä muillakin. Minä en aio elää yli varojeni. Edes jouluna. Lahjat annan sen mukaan, ettei oma talous siihen kaadu.
Oliko luuri kenties i phone?
Asiasta keskusteltiin. Säästäminen ja lahjan odottaminen ei tullut kyseeseen, koska lahja piti kuulemma saada heti jouluksi. Vanhemmat eivät olleet missään vaiheessa opettaneet, että asioita vartenvoi joutua säästämään. Lahjat on aina hankittu vaikka pikavipeillä jos ei muuten.