Tarjosin yhteiseen kotiin muutavalle nuorelle parille kaikenlaisia tavaroita, mikään ei kelvannut

Ap:lle itselle ei lelpaa, muttamuille pitäisi kelvata?! Jos kerran käyttökelpoisia pyyhkeitä ja lakanoita, mukeja ym niin miksi ap ei käytä niitä?

Me otettiin miehen kanssa kiitollisena vastaan kaikki huonekalut mitä sukulaisilta saimme. Minä asuin yksin ennen kun muutimme yhteen, mutta se oli kalustettu soluasunto, joten ei sitä paljoa huonekaluja ollut itsellänikään.

Huonekalut eivät totisesti olleet mitään uusinta uutta, ne olivat olleet miehen mummolla, sisarilla kun muuttivat omilleen ja ties kellä. Toki pikkuhiljaa uusittiin niitä ja annettiin sitä myötä taas kiertoon. Ymmärrän toki myös sen, että kaikki eivät näin halua tehdä, itse vain olin onnellinen, ettei heti tarvinnut kaikkia säästöjä laittaa huonekaluihin.

Ei toisen kotia voi sisustaa.

Sehän on niiden nuorten koti ja saavat tehdä siitä mieleisensä. Tuskin heillekään tarvii hienoa ja uutta olla, mutta omaan makuun sopivaa.

Mä nyt olen räsymatto ja mummon kiikkutuoli tapaus, astiat ja tuolit saa olla eri paria, koska se vaan on hienoa. Vanhemmat ja isovanhemmat olisi ostanut mulle kaikkea uutta astiastoa jne, mutta sanoin stop tää on MUN KOTI. Teen just kuten haluan.

Olen boheemi, muttei se välttämättä mun ulkonäöstä ja duunista näy.

Outo marttyyriasenne ap:llä ja putkinäkö. "Jos ei kerran hyvä tavara kelpaa, heitän roskiin."

Jos siellä on oikeasti ehjiä huonekaluja ja siistiä tavaraa, on ilmaisia noutopalveluja ainakin kaupungeissa. Myyntikuntoisen huonekalun mukana ne ottavat muuta irtotavaraa pakattuna jos sovit niin. Joillekin ne voivat olla löytöjä vaikkei sinun nuoriparikohteesi niitä tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa miten nuorta porukkaa vastaamassa, ilmeisesti ilolla laitetaan vähät rahat ikean kertakäyttöhyllyköihin ja lelukattiloihin. Miksi ihmeessä? Eikö vähiä rahoja voisi aluksi laittaa muuhunkin? Eihän kukaan ajattelekaan, että se olisi pysyvä sisustus, vaan sitten voisi ostaa yksi kerrallaan jonkun kunnon tavaran tilalle. Mutta ei, halutaan se kokovalkoinen ikeakoti, jonka kalusteet joka tapauksessa lähtevät ilmaiseksi kiertoon kahden vuoden kuluttua. Eikö nuoret näe, miten ne on aivopesty turhaan kulutukseen? Sen sijaan muodikkaasta lihansyönnin ympäristövaikutuksista kyllä jaksetaan luennoida. Entä kierrätys?

Saimme appivanhemmilta heidän muuttaessaa 10 v sitten yhden Ikean kirjahyllyn ja erinäisiä astioita, olivat siis olleet heillä käytössä useamman vuoden. Ne on nyt meidän toimesta muutettu 2 kertaa, ja kaikki ovat edelleen hyvässä kunnossa. Ei kaikki Ikea-kama ole kuraa.

Mäkään en ymmärrä miten joku hylly edes pääsee kulumaan jotenkin. Vaikka olisi kuinka lastulevyä. Kiipeilettekö te ihmiset niissä?

Sama. Kun muutettiin omaan kotiin ostettiin kaikki huonekalut ikeasta. Hemnes-sarjaa enimmäkseen, en itseasiassa tiedä kuinka paljon niissä on lastulevyä, minusta ne on painavat ja tukevat. Olleet meillä kohta 10 vuotta ja ihan ehjät on. Paikoin maalipinta kaipaisi pientä fiksausta.

Tuoleja ja yöpöytää on jouduttu pari kertaa ruuveista kiristelemään. Siinä se.

Ap on idiootti. Varastoi vuosia roinaansa, joka ei edes itselleen kelpaa ja odottaa muiden riemun kiljahdusten kanssa hakevan romut pois nurkista. Päälle loukkaantuu kun ei kelpaa. Ai jumalauta mene nyt hieman itseesi.

Miksi kenenkään, oli nuoria tai ei, pitäisi sisustaa omaa kotiaan romulla mistä ei tykkää? Roinalla, joka ei edes ap:lle itselleen kelpaa. Jos on niiiiiin laatu tavaraa niin käytä itse.

Ap on varmaan se ihmistyyppi, joka hinnoittelee kirppiskamatkin tunnearvon prusteella.

Lisäksi ihmettelen tämänkin ketjun Ikea parjausta. Ikeasta saa kyllä ihan laadukasta tavaraa varsin kelpo hintaan, jos ei ihan halvimpia hökötyksiä osta. Ja ajatella, jopa muissakin väreissä kuin valkoinen!

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein näe mieltä siinä, että otettaisiin vastaan epämieluisaa tavaraa edes tilapäisenä ratkaisuna. Niistä on sitten vaivalloista hankkiutua eroon kun on varaa ostaa mieluisat tilalle.

Juuri pienituloiselle ja autottomalle opiskelijalle on ihan vihoviimeinen virhe ottaa vastaan huonekaluja, joista ei sitten omin avuin pääse eroon, kun ei ole varaa vuokrata edes pakettiautoa.

Juuri näin. Vai miten on ap, onko mielestäsi helppoa hankkiutua vanhasta/tarpeettomasta/epämieluisasta mutta sinällään ihan käyttökelpoisesta tavarasta eroon?

Uusi hetki elämässä ja vanhat asiat veks, tietenkin. 

Suomessa ei kyllä pitäisi olla ketään, jolla ei olisi tarpeeksi käyttökuntoista tavaraa käytettävissä. Niin paljon on ihmisillä ylimääräistä tavaraa, jolle ei ole enää käyttöä itsellä ja joka on arvotonta. Mutta kysyntä ja tarjonta ei kohtaa ja monet vähävaraiset elää puutteessa. Mutta ilmaista tavaraa ei arvosteta (="romua/ rojua") mutta kierrätyskeskuksenkin hintoja pidetään liian korkeina...

Vierailija kirjoitti:

Me otettiin miehen kanssa kiitollisena vastaan kaikki huonekalut mitä sukulaisilta saimme. Minä asuin yksin ennen kun muutimme yhteen, mutta se oli kalustettu soluasunto, joten ei sitä paljoa huonekaluja ollut itsellänikään.

Huonekalut eivät totisesti olleet mitään uusinta uutta, ne olivat olleet miehen mummolla, sisarilla kun muuttivat omilleen ja ties kellä. Toki pikkuhiljaa uusittiin niitä ja annettiin sitä myötä taas kiertoon. Ymmärrän toki myös sen, että kaikki eivät näin halua tehdä, itse vain olin onnellinen, ettei heti tarvinnut kaikkia säästöjä laittaa huonekaluihin.

Minusta on liian leimaavaa ja kärjistävää väittää, että jos nuori ei ota kaikkea roinaa (niin, roinaa, ethän itsekään sitä käytä) vastaan mukisematta, hän on design-huonekaluja vaativa pilalle lellitty pinnallinen harakka.

 Huonekalujen ei tietenkään tarvitse olla uusinta uutta. Mutta etenkin pienellä budjetilla rajallisissa tiloissa on entistä oleellisempaa että se, mitä siellä on on mahdollisimman tarkoitukseen sopivaa. Eli että sohva ei tuki koko huonetta ja että kirjahyllystä 20 cm ei ole ikkunan edessä. Ja se, mikä vanhemmalle sukupolvelle ei aina tunnu menevän jakeluun on se, että tavaratulvassa eläneille ihmisille ei ole mikään itseisarvo että kaikkea on pakko olla ja vähän päälle. Minä olen paljon mieluummin ilman kuin otan huonosti tarkoitukseensa sopivan tai muuten minusta huonon vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut esim. pyyhkeitä, lakanoita, mukeja, lautasia, laseja, ruokapöytä ja tuolit, vaatekaappi, kirjahylly, mattoja, pinnasänky, sisustustavaraa jne. Mutta ei käynyt mikään.

Ap

Vanhoja käytettyjä erivärisiä pyyhkeitä ja lakanoita? Eriparimukeja? Mäntyiset pöytä ja tuolit? Ikeasta saa edullisesti nuoreen makuun sopivia tekstiilejä ja astioita. Vaatekaappeja ei yleensä tarvi erikseen ostettuna, vaan asunnoissa on kiinteät kaapistot. Kirjahyllyt ovat ihan out, ei nykyään ole kirjoja. Siustustavara on useimmiten turhaa roinaa. Ja jos olisivat ottaneet tavaraa vastaan, olisitko kytännyt että ovatko käytössä?

No toivottavasti sentään tämä ei pitäisi paikkaa ettei enää ole muka kirjoja! Kirjahyllyt on tosiaan jo vähän jo menneet muodista..

No kyllähän monet lataavat nykyään kirjat iPadille ja jättävät sen konkreettisen kirjan ostamatta. Ovat laittaneet muut kirjat kiertoon ja säästäneet ehkä jonkun yhden, pari tunnesyistä. Mutta ei enää välttämättä kerätä sellaista kirjavarastoa kotiin kuin ennen. Eli kirjoja kotona ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman. Toimeentulotuella elävä pariskunta muutti yhteen (18v ikäisiä opintonsa keskeyttäneitä molemmat) ja tarjosin Arctican tavallisia valkoisia käyttämättömiä lautasia ja leipälautasia. Ei kelvanneet. Ikeasta piti hakea, kun oli saatu maksusitoumuskin.

Sossun asiakkailla on aivan eri juttu. Ei heidän tarvitse tyytyä kirpparitavaraan eikä edes halvimpiin uusiin. Ei ainakaan jos ovat jo kolmannen polven kanta-asiakkaita.

Olisitpa tarjonnut minun lapsilleni, kyllä olisi kelvannut! Olisivat ottaneet ilomielin, vaikka heillekin on kerätty pienestä pitäen omia tavaroita  kuten astioita, vuodevaatteita ym. jota voivat ottaa mukaan sitten kun muuttavat omaan asuntoon.

Heillä on aluksi ollut hyvin sekalainen kokoelma tutuilta saatuja ja halvalla ostettuja, ja vasta noin viiden vuoden asumisen jälkeen alkaa olla koko huusholli omaa.

Mulla oli myös lähisukulaisissa sellainen ahdistava tuputtaja. Kilttinä ja välttääkseni riitaa sitten otin paljon mielestäni rumaa ja itselleni epäsopivaa tavaraa vastaan. Lopputulos: säkeittäin tavaraa roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseltani jäi hyvät Brio vaunut, jotka sai rattaiksi. Kenellekään nuorelle parille ei kelvannut, kun halusivat uudet, jonkun tietyn väriset. Uudet maksavat kuitenkin monta sataa! Ja niitä tarvitaan niin vähän aikaa. Luulevatko nuoretparit että heidänkään raha tai vanhempien raha kasvaa puussa? Tuntuu, ettei kulutuksessa ole mitään järkeä. Joku uuden tavaran huuma, kun saisi ilmaiseksi, ja ne säästyneet sataset voisi laittaa johonkin oikeasti olennaiseen, eikä kasvattaa maailman tavaramäärää.

Itse asiassa käytetyt vaunut liikkuvat hyvin, kunhan ovat ehjät, siistit ja homeettomat. Kulahtaneet ja/tai yli 10-vuotiaat eivät. Olisi kiinnostavaa tietää millaisia karmeuksia sinä olet laittamassa kiertoon, jos tosiaan ei kenellekään kelvannut.

Nimenomaan ehjät, siistit ja homeettomat. Helposti kasaan menevät ym. Sadesuojineen ym. Mutta ei. Muuten, kyllä ne lopulta meni, yhdelle samanikäiselle tutulleni, joka oli saamassa ensimmäistä lastaan nelikymppisenä. Hänen mielestään oli ihan loistava diili. Niin minustakin. Kolmekymppisten oli saatava uudet itse kaupasta. Sama sukupolvi, joka jaksaa pitää melua ympäristöstä ja luomusta kyllä muuten. Valikoidusti, väittäisin.

No ei ne nuoret kyllä ympäristöstä ja luomusta piittaa - huolettomina viilettävät, kun elämä edessä. Tällaiset vanhemmat sitten jo pohtivat maapalloa ja omaa terveyttään. Mutta siinä nuoriso ansaitsee arvostusta, että se tavara ei ole kaikki kaikessa. Ennen oli kaiken maailman liinavaatekaapit, kun piti kaappitolkulla olla sitä lakanaa ja pyyhettä. Nyt on tajuttu, että riittää, että on kahdet lakanat ja kahdet pyyhkeet per nenä. Ja ostetaan se yksi mieluinen astiasto, jota käytetään arkena ja vieraille. Eikä tarvita kauheita vaatekaappirivistöjä, kun ostetaan harkiten muutama toimiva vaatekokonaisuus. Monille nuorille on tärkeää se merkkilaukku, mutta huom. sitten heillä on se yksi laukku, jota käytetään eikä kaapit pursua kaikenmaailman tekonahkahirvityksiä. Ap onkin saanut hyviä ohjeita kierrätykseen, tätä nuortaparia hän voi kehua järkevyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseltani jäi hyvät Brio vaunut, jotka sai rattaiksi. Kenellekään nuorelle parille ei kelvannut, kun halusivat uudet, jonkun tietyn väriset. Uudet maksavat kuitenkin monta sataa! Ja niitä tarvitaan niin vähän aikaa. Luulevatko nuoretparit että heidänkään raha tai vanhempien raha kasvaa puussa? Tuntuu, ettei kulutuksessa ole mitään järkeä. Joku uuden tavaran huuma, kun saisi ilmaiseksi, ja ne säästyneet sataset voisi laittaa johonkin oikeasti olennaiseen, eikä kasvattaa maailman tavaramäärää.

Itse asiassa käytetyt vaunut liikkuvat hyvin, kunhan ovat ehjät, siistit ja homeettomat. Kulahtaneet ja/tai yli 10-vuotiaat eivät. Olisi kiinnostavaa tietää millaisia karmeuksia sinä olet laittamassa kiertoon, jos tosiaan ei kenellekään kelvannut.

Nimenomaan ehjät, siistit ja homeettomat. Helposti kasaan menevät ym. Sadesuojineen ym. Mutta ei. Muuten, kyllä ne lopulta meni, yhdelle samanikäiselle tutulleni, joka oli saamassa ensimmäistä lastaan nelikymppisenä. Hänen mielestään oli ihan loistava diili. Niin minustakin. Kolmekymppisten oli saatava uudet itse kaupasta. Sama sukupolvi, joka jaksaa pitää melua ympäristöstä ja luomusta kyllä muuten. Valikoidusti, väittäisin.

No ei ne nuoret kyllä ympäristöstä ja luomusta piittaa - huolettomina viilettävät, kun elämä edessä. Tällaiset vanhemmat sitten jo pohtivat maapalloa ja omaa terveyttään. Mutta siinä nuoriso ansaitsee arvostusta, että se tavara ei ole kaikki kaikessa. Ennen oli kaiken maailman liinavaatekaapit, kun piti kaappitolkulla olla sitä lakanaa ja pyyhettä. Nyt on tajuttu, että riittää, että on kahdet lakanat ja kahdet pyyhkeet per nenä. Ja ostetaan se yksi mieluinen astiasto, jota käytetään arkena ja vieraille. Eikä tarvita kauheita vaatekaappirivistöjä, kun ostetaan harkiten muutama toimiva vaatekokonaisuus. Monille nuorille on tärkeää se merkkilaukku, mutta huom. sitten heillä on se yksi laukku, jota käytetään eikä kaapit pursua kaikenmaailman tekonahkahirvityksiä. Ap onkin saanut hyviä ohjeita kierrätykseen, tätä nuortaparia hän voi kehua järkevyydestä.

Niin samaa mieltä. Täällä joku kehui että ei se arkiastioiden ulkonäkö ole niin tärkeä, ja ne juhla-astiat on sitten hienommat. Näin ajattelee se vanhempi väki. Mutta miksi ihmeessä säilöä isoa määrää astioita. Kun voi vähitellen ostaa sitä omaa silmää miellyttävää sarjaa. Ja käyttää sekä arkena että juhlana.

Enkä myöskään ymmärrä tätä Ikean vihaamista. Itselläni on myös vanhimmat Ikean kalusteet yli 10 vuotta vanhoja, monen muuton nähneet. Ja edelleen ehjät. Te keillä alkaa lipastossa natisemaan laatikot nopeasti, kannattaisiko tarkistaa kuinka täyteen te ne ahdatte. Kyllä ne normaalilla käytöllä kestää monta vuotta.

Ja kyllä kun katsoo fb-kirppiksiä. Niin kyllä ne nimenomaan on nuoret jotka ahkerasti myyvät sellaiset tavarat ja vaatteet pois mitkä ei sitten ei kuitenkaan itseä miellytä. Eli ei säilötä tavaraa nurkkiin odottamaan sitä jos kuitenkin hetkeä. Vaan kotoa löytyy juuri ne jota käytetään ja josta tykätään. Ja taitaa tässä olla jo kymmenen sivua, eikä ap edelleenkään ole tullut kertomaan, muuttavatko nyt vasta pois kotoa vai olisiko kuitenkin kyseessä kaksi nuorta jotka on jo asunut yksin ja nyt laittavat tavarat saman katon alle.

Se on nuoren parin eka yhteinen koti, yksi iso etappi elämässä, ja he haluavat tehdä kodistaan näköisensä, sisustaa ja suunnitella itse. Etkö tajua?

Lahjoita vastaanottokeskukseen tai turvakotiin, siellä on perustarvikkeille tarvetta kun moni avuntarvitsija aikanaan saa oman asunnon.

Ap, jos yksi pari kieltäytyy niin se on "kenellekkään ei kelpaa"? Tuossa on aika iso ero nimittäin. Vai oletko tosiaan (täällkin monta kertaa neuvottu) yrittänyt lahjoittaa muuallekin, esim tori, roskalava, kirppis, spr jne, eikä siltikään kelpaa? Edes ilmaiseksi? Siinä tapauksessa ne taitavat olla niin kamalia romuja että vain kaatopaikka huolii.

Vastaa myös, muuttiko pari suoraan omista lapsuudenkodista yhteen vaiko asuivatko jo omillaan? Siinäkin on nyanssi ero, varsinkin jälkimmäisessä varmasti molemmilla jo huonekalut valmiina.

Varsinainen marttyyri-itkijä kyllä olet.

Mä ainakin aloin keräämään astioita jo ala-asteen lopulla, pyysin niitä aina synttäri- ja joululahjaksi. Täysi-ikäisenä mulla oli jo täydet setit iittalan teemaa ja arabian myrnaa. En olisi ikipäivänä huolinut mitään eripari-mukeja. Lisäksi Ikeasta löytyi halvalla parit huonekalut, mitä lapsuudenkodista en ottanut mukaani. Nykypäivänä harvempi varmaan tarvitsee mitään varastossa säilytettyjä, (kosteita, homeisia?) huonekaluja.

Ajattelepa ap tilanne toisinpäin: joku tuttavasi/sukulaisesi tarjoaa sinulle täysin makusi vastakohtaista sohvaa/taulua/tms sisustustavaraa josta et ollenkaan pidä. Todennäköisesti tuo tavara haisee homeelta ja on lähes käyttökelvoton. Otatko vastaan? Sitä minäkin. Nyt järki käteen.