Tarjosin yhteiseen kotiin muutavalle nuorelle parille kaikenlaisia tavaroita, mikään ei kelvannut

Itse erehdyin opiskelijana ottamaan sukulaisen vanhan sohvan. Se oli päällisin puolin ok, vaikkakin vähän nuhjaantunut. Mutta käytännössä päällinen hiutui lähes heti puhki, täytteet oli istuttu lyttyyn ja sohva rapistui silmissä. Siinä sitten olin opiskelijana, ei ollut varaa mihinkään kaatopaikkamaksuun enkä tuntenut ketään, jolla olisi ollut edes peräkärryä sohvan kuljettamiseen. Kesätyöpalkoista piti lopulta säästää sohvan hinta sellaiseen kauppaan, joka lupasi viedä vanhan huonekalun samalla pois.

Jos olisin jättänyt sohvan ottamatta ja käyttänyt alun perin vaikka 50 euroa itse valikoituun, parempilaatuisen kirppissohvaan, niin olisin pitemmän päälle säästänyt isot rahat. Että sen takia ihan mitä tahansa ei kannata ottaa vastaan, vaikka olisi ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyvät perintöhuonekalut kelpaavat nuorille. Me saimme isoäidiltä kaksi kustavilaista nojatuolia ja kustavilaisen ruokailuryhmän, johon kuuluu nk.tuhatjalkainen jatkettava pöytä ja kahdeksan tuolia. Tädiltä sain jo nuorena huoneeseeni klahvipiirongin ja lepolassen.

Tälle nuorelleparille ei ilmeisesti olisi kelvannut, uutta ja designia pitää olla.

Jos on varaa uuteen ja designiin, niin miksi ei? Siksikö, että mamma on aikoinaan hankkinut opintolainalla kirpputorilta patjan, kahvikupin ja haarukan?

No voi hyvät hyssykät, ei ihmisillä ole yhtään minkäänlaista velvollisuutta ottaa toisten tarjoamia tavaroita. Ei sitä välttämättä halua mitä tahansa ottaa vastaan vaikka ei olisikaan mikään tässä keskustelussa kuvailtu maksusitoumuksilla ja toimeentulotuilla elävä yhteiskunnan häpeäpilkku. Mitä järkeä ottaa tavaraa, joka ei oikeasti vaikkapa miellytä silmää, kun siitä joutuu sitten jossain vaiheessa hankkiutumaan eroon ja esimerkiksi isompien huonekalujen pois roudaus maksaa maltaita?

Miten joku voi pahoittaa tuollaisesta mielensä?

Ei sun tavarat olleet välttämättä huonoja, mutta jos olivat ihan eri tyylisiä kuin mistä tykkäävät. Koti on tärkeä paikka ja moni haluaa siitä oman näköisen jos vain suinkin on mahdollista. Jotkut on tarkempia näissä asioissa, mutta ei sun kannata loukkaantua siitä.

En jaksa lukea koko ketjua, ehkä joku jo kysyikin tätä: mikset käytä tavaroitasi itse? Mikä niissä on vikana?

Porvoostahan tämä mielensäpahoittaja selvästi on, kun ei vastaa suoraan mihinkään kysymyksiin vaan jankkaa vain omaa "kun ei kelpaa" -mantraansa.

Mikä tämän ketjun agenda sitten oli, ei kyllä hajuakaan. 3/5

Eivät halunneet jäädä sinulle velkaa koska tuntevat sinut ja tietävät että käytät niitä lahjoituksia hyväksesi syyllistääksesi heitä?

Kyllä toisaalta ymmärrän ap:tä. Voi hyvin olla että se samainen nuoripari ostelee kirppareilta ihan vastaavaa rojua. Se on psykologinen juttu. Kun saavat itse löytää ja valita. Mutta jos yrität väkipakolla lahjoittaa, ei kelpaa.

Mä vihaan sitä kun sukulaiset yrittää työntää meidän asunnon täyteen kaikkee paskaa. Tauluja, kirjoja, krääsää ja kaikkee muuta sellaista, mitä ei todellakaan haluta eikä tarvita. Sitten loukkaannutaan, jos ei romut kelpaa. Ollaan kuitenkin ihan aikuinen pariskunta, yli kolmekymppisiä. Tienataan itse, vaikka ollaankin vähävaraisia vielä toistaiseksi. Ollaan yritetty nätisti sanoa ja ollaan oltu ottamatta mukaan tarjottua tavaraa, kun meille ei vain yksinkertaisesti mahdu. Ja iän puolesta meillä on ko oma maku ja halu asua omannäköisessä asunnossa, vaikka ei varsinaisesti sisusteta. Mutta minä haluan omaan kotiini vain itse valitsemiani juttuja. En halua kodistani mitään romuvajaa. Mutta ei, kun hirvee loukkaantuminen alkaa ja saadaan melkein sydäreitä.

Tämä on kamalaa aikaa, kun tavarat ovat kertakäyttöisiä ja kohta tukkivat kaatopaikat. Kamalaa luonnonvarojen tuhlausta ja jätteellä saastuttamista.

Se aika oli normaalia, jolloin tavarat oli tehty kestämään ja jolloin lähes kaiken pystyi korjaamaan. Vaatteet kuluivat puhki, mutta niistä tehtiin vielä rättejä ja mattoja.

Poikalapsille kelpaa, tytöille ei.

Esimerkiksi ruostumatonta terästä olevat kattilat ja aterimet ovat lähes ikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toisaalta ymmärrän ap:tä. Voi hyvin olla että se samainen nuoripari ostelee kirppareilta ihan vastaavaa rojua. Se on psykologinen juttu. Kun saavat itse löytää ja valita. Mutta jos yrität väkipakolla lahjoittaa, ei kelpaa.

Me ei olla enää nuoripari, mutta minä en ymmärrä asennetta, että aina pitää ottaa kaikki mitä ilmaiseksi saa, jota on 30-50-luvuilla syntyneillä (ihan ymmärrettävistä syistä). Se ettei huoli jonkun käytettyjä kaluja ei tarkoita, että haluaisi kallista ja uutta (vaikka ei siinäkään mitään jos on varaa), vaan hyvinkin käytetty ja vanha voi kelvata - mutta on ihan normaalia haluta omaan makuun ja omaan kämppään sopivia huonekaluja. Ei sieltä kirpparilta tai Ikeasta todellakaan osteta "vastaavaa rojua" vaan esimerkiksi kaappi joka oikeasti mahtuu siihen kohtaan, mihin sen haluaa, tukkimatta koko huonetta. Omaa kotia katselee aika paljon, siksi on tärkeää, että se miellyttää silmää. Itsellä aikanaan jotkut suvun kamppeet menivät yhteen oman makuni kanssa ja sopivat kämppään, silloin tietysti otin ne jos annettiin. Mutta en muuten.

Ap, kerro nyt muuttivatko ekaan omaan kotiin vai muuttivatko vain?

Tämän on pakko olla provo. Ei kai kukaan enää nykyään jemmaa vanhoja romuja nurkissaan ja pakolla tunge niitä kaikille sukulaisille? Ei hemmetti :)

Huomaa miten nuorta porukkaa vastaamassa, ilmeisesti ilolla laitetaan vähät rahat ikean kertakäyttöhyllyköihin ja lelukattiloihin. Miksi ihmeessä? Eikö vähiä rahoja voisi aluksi laittaa muuhunkin? Eihän kukaan ajattelekaan, että se olisi pysyvä sisustus, vaan sitten voisi ostaa yksi kerrallaan jonkun kunnon tavaran tilalle. Mutta ei, halutaan se kokovalkoinen ikeakoti, jonka kalusteet joka tapauksessa lähtevät ilmaiseksi kiertoon kahden vuoden kuluttua. Eikö nuoret näe, miten ne on aivopesty turhaan kulutukseen? Sen sijaan muodikkaasta lihansyönnin ympäristövaikutuksista kyllä jaksetaan luennoida. Entä kierrätys?

Minä sain tätini vihat niskaani kieltäytymällä hänen, sinänsä ihan hienoista lakanoista, lautasista, laseista jne muuttaessani poikaystäväni luokse. Mitään tarvetta kun ei vain ollut, poikaystäväni oli asunut jo 5v omillaan ja minäkin 3v. Kaikki tarvittava oli jo ja poiskin laitettiin osa kun komerotilaa oli kuitenkin rajallisesti tarjolla. Sain hienohelman tittelin ja tätini ei puhunut mulle varmaan vuoteen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tavarat on ihan käyttökelpoisia, vaikka ei ole uusinta uutta. Ja jos ei värit miellytä huonekaluissa niin voi vaikka maalata. Sääli jos menee hyvä tavara ihan hukkaan. Nytkin ne ovat vain varastossa nököttäneet, kun ei kelpaa kellekään.

Ap

Myy pois.

Mun ex mies on firmassa töissä, jossa yritykset kun muuttavat, ottaa kaikki sähköjutut pois päältä ja laittavat takaisin uudessa tilassa.

Jatkuvasti asiakkaat jättävät huonekaluja ja lamppuja ja ex saa ottaa niitä mukaan.

Tuo meille ja myyn ne huutiksessa, torissa jne.

Usein hinta mitä saan on esim 2 euroa, joskus 20 e ja suosituin oli yli tonnin.

Aina kun joku huonekalu tulee, laitan heti myyntiin. Ei pääse kertymään kun minä päivänä hyvänsä voi tulla lisää.

Kyllä huonekalut kelpaavat, jos vaan hinta on oikein.

Lapseltani jäi hyvät Brio vaunut, jotka sai rattaiksi. Kenellekään nuorelle parille ei kelvannut, kun halusivat uudet, jonkun tietyn väriset. Uudet maksavat kuitenkin monta sataa! Ja niitä tarvitaan niin vähän aikaa. Luulevatko nuoretparit että heidänkään raha tai vanhempien raha kasvaa puussa? Tuntuu, ettei kulutuksessa ole mitään järkeä. Joku uuden tavaran huuma, kun saisi ilmaiseksi, ja ne säästyneet sataset voisi laittaa johonkin oikeasti olennaiseen, eikä kasvattaa maailman tavaramäärää.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa miten nuorta porukkaa vastaamassa, ilmeisesti ilolla laitetaan vähät rahat ikean kertakäyttöhyllyköihin ja lelukattiloihin. Miksi ihmeessä? Eikö vähiä rahoja voisi aluksi laittaa muuhunkin? Eihän kukaan ajattelekaan, että se olisi pysyvä sisustus, vaan sitten voisi ostaa yksi kerrallaan jonkun kunnon tavaran tilalle. Mutta ei, halutaan se kokovalkoinen ikeakoti, jonka kalusteet joka tapauksessa lähtevät ilmaiseksi kiertoon kahden vuoden kuluttua. Eikö nuoret näe, miten ne on aivopesty turhaan kulutukseen? Sen sijaan muodikkaasta lihansyönnin ympäristövaikutuksista kyllä jaksetaan luennoida. Entä kierrätys?

Saimme appivanhemmilta heidän muuttaessaa 10 v sitten yhden Ikean kirjahyllyn ja erinäisiä astioita, olivat siis olleet heillä käytössä useamman vuoden. Ne on nyt meidän toimesta muutettu 2 kertaa, ja kaikki ovat edelleen hyvässä kunnossa. Ei kaikki Ikea-kama ole kuraa.