Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?

Kaduttaa ja hävettää. En näin jälkikäteen ajateltuna ymmärrä, miksi valitsimme uhriksi juuri hänet. Hän kuitenkin kuului meidän porukkaan pitkään ennen kuin helvetti pääsi irti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

psyykkisesti kokonaiselle ihmiselle valinta onnistuu. Onko vaikea ymmärtää, ettei kaikki ole sellaisia kun on rikottu. Onko se tosiaan sulle vaikea ymmärtää, että kiusaaminen voi rikkoa lapsen, eikä aikuisena korjaaminen onnistu, vaikka tahtoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

Tämänkaltaista aikuisen ihmisen typeryyttä en vain ole koskaan voinut ymmärtää. Minkälainen ihminen oikeasti luulee että ihmismieli on niin yksinkertainen ja mustavalkoinen, että vuosia kestänyt kiusaaminen ja sen aiheuttamat psyykkiset vauriot vaan pyyhkäistään pois kun pikkasen "käsitellään ne pois" ja sitten vaan tsempillä eteenpäin! 

Muutama kerta juttelemassa ammattilaisella ja *bling* kiusaamisen arvet ovat muisto vain. Voi kökkö, aina masentaa kun näkee tuollaista tyhmyyttä.

Onko nämä samoja kun kehottavat masentuneita vaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja tsempillä hei eteenpäin? :D

Jokainen ihminen haluaa nykyään julkituoda oman erikoislaatuisuutensa. Olen sitä, olen tätä, olen koulukiusattu, olen heikun keikun vinksin vonksin jne. Koulukiusatut Temptation Island.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

Tämänkaltaista aikuisen ihmisen typeryyttä en vain ole koskaan voinut ymmärtää. Minkälainen ihminen oikeasti luulee että ihmismieli on niin yksinkertainen ja mustavalkoinen, että vuosia kestänyt kiusaaminen ja sen aiheuttamat psyykkiset vauriot vaan pyyhkäistään pois kun pikkasen "käsitellään ne pois" ja sitten vaan tsempillä eteenpäin! 

Muutama kerta juttelemassa ammattilaisella ja *bling* kiusaamisen arvet ovat muisto vain. Voi kökkö, aina masentaa kun näkee tuollaista tyhmyyttä.

Onko nämä samoja kun kehottavat masentuneita vaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja tsempillä hei eteenpäin? :D

Missä tekstissäni luki että kerta terapiaa ja Bing kaikki on poissa? Osaatko lukea? Siinä luki että joko TYÖSTÄT ASIAA JA PYRIT parempaan tai uhriudut. Senkus uhriudut sitten, omapahan on elämäsi, mutta sääliä et saa etkä ansaitse.

Mä olin kiusaaja kouluaikoinani. En voi myöntää olevani nyt ylpeä teoistani, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten ole juurikaan ajatusta jälkeenpäin kiusatulle suonut. Ihan vaan sen takia, että menneet on menneitä ja ne ei miettimällä muuksi muutu. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa jotkut iän ikuiset kouluasiat. Varmaan tuo kiusattu on tarvittaessa sitten vanhempana hankkinut apua (terapiaa ja/tai lääkkeitä) ja mennyt eteenpäin. Jos taas ei ole, niin se ei ole minun syy. Jokaisella on oma vastuu huolehtia elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tai ei miltään ja en ajattele koko asiaa. Sen sijaan huvittaa oletuksesi, että kaikki olisivat noin heikkomielisiä tai ajattelisivat samalla tavalla kuin sinä.

Puhutaanko tässä vain koulukiusaamisesta? Jotkut aikuiset myös kiusaavat. Eikä kyseessä ole uhrin heikkomielisyys vaan kiusaajan sadistisuus jonka avulla tekee toiselle pahaa. Mulle on tapahtunut asioita joiden vuoksi tuntoaistit nousevat pystyyn tietynlaisten ihmisten kohdalla. Tunnen kuka on narsisti. Olen uupunut. Miten palauttaa luottamus ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen haluaa nykyään julkituoda oman erikoislaatuisuutensa. Olen sitä, olen tätä, olen koulukiusattu, olen heikun keikun vinksin vonksin jne. Koulukiusatut Temptation Island.....

Av-trollit Islanders alkaa. Ilmoittaudu sinne.

Jos ei hae edes keskustelu apua niin ei kai siitä voi syyttää kun itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Missä iässä insesti muistot hellittää? Kaverini haluaisi tietää. Sinä varmaan osaat vastata.

Tässä ketjussa keskustellaan kiusaamisesta. Kaverisi voi perustaa oman ketjun insestimuistoilleen tai niiden hellittämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kiusaaja kouluaikoinani. En voi myöntää olevani nyt ylpeä teoistani, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten ole juurikaan ajatusta jälkeenpäin kiusatulle suonut. Ihan vaan sen takia, että menneet on menneitä ja ne ei miettimällä muuksi muutu. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa jotkut iän ikuiset kouluasiat. Varmaan tuo kiusattu on tarvittaessa sitten vanhempana hankkinut apua (terapiaa ja/tai lääkkeitä) ja mennyt eteenpäin. Jos taas ei ole, niin se ei ole minun syy. Jokaisella on oma vastuu huolehtia elämästään.

Aivan niin panet asian kiusatun syyksi sen sijaan että vaikka pyytäisit anteeksi ja osoittaisit että kadut tekojasi. Eikö kiusaaja tarvitse terapiaa kun on saanut niin suuria tuhoja aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

psyykkisesti kokonaiselle ihmiselle valinta onnistuu. Onko vaikea ymmärtää, ettei kaikki ole sellaisia kun on rikottu. Onko se tosiaan sulle vaikea ymmärtää, että kiusaaminen voi rikkoa lapsen, eikä aikuisena korjaaminen onnistu, vaikka tahtoisi.

Eli sinusta terapia esim on turhaa paskaa koska kerran rikottu ei voi siitä enää nousta eli turha edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Missä iässä insesti muistot hellittää? Kaverini haluaisi tietää. Sinä varmaan osaat vastata.

Tässä ketjussa keskustellaan kiusaamisesta. Kaverisi voi perustaa oman ketjun insestimuistoilleen tai niiden hellittämiselle.

Ahaa et osannut vastata.

Kyllä jokaisen kiusaajan tulee katua ettei elämä laita katumaan. Niin se vaan menee. Jokaikisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

psyykkisesti kokonaiselle ihmiselle valinta onnistuu. Onko vaikea ymmärtää, ettei kaikki ole sellaisia kun on rikottu. Onko se tosiaan sulle vaikea ymmärtää, että kiusaaminen voi rikkoa lapsen, eikä aikuisena korjaaminen onnistu, vaikka tahtoisi.

Eli sinusta terapia esim on turhaa paskaa koska kerran rikottu ei voi siitä enää nousta eli turha edes yrittää?

Voi toki nousta, tai sitten ei. Ihmiset ja heidän voimavaransa, sekä psyykkeen kantokyky ovat erilaiset eri ihmisillä. Joku hyötyy terapiasta, joku kostamisesta, joku hyvistä ihmissuhteista, joku ei. Rikottu ihminen voi korjaantua, mutta niin ei käy välttämättä. Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kiusaaja kouluaikoinani. En voi myöntää olevani nyt ylpeä teoistani, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten ole juurikaan ajatusta jälkeenpäin kiusatulle suonut. Ihan vaan sen takia, että menneet on menneitä ja ne ei miettimällä muuksi muutu. Ei voisi vähempää enää kiinnostaa jotkut iän ikuiset kouluasiat. Varmaan tuo kiusattu on tarvittaessa sitten vanhempana hankkinut apua (terapiaa ja/tai lääkkeitä) ja mennyt eteenpäin. Jos taas ei ole, niin se ei ole minun syy. Jokaisella on oma vastuu huolehtia elämästään.

Aivan niin panet asian kiusatun syyksi sen sijaan että vaikka pyytäisit anteeksi ja osoittaisit että kadut tekojasi. Eikö kiusaaja tarvitse terapiaa kun on saanut niin suuria tuhoja aikaan?[/

Entä jos molemmat on saanu tuhoa aikaan? Joskus on hyvä antaa vaan olla. Ellei kiusattu ole sitte jättäny kokonaan puolustautumatta. Eipä miltakaan kukaan oo anteeks pyytäny. Enkä odotakaan sitä. Lähinnä nauraisin jos pyytäsivät olis niin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

psyykkisesti kokonaiselle ihmiselle valinta onnistuu. Onko vaikea ymmärtää, ettei kaikki ole sellaisia kun on rikottu. Onko se tosiaan sulle vaikea ymmärtää, että kiusaaminen voi rikkoa lapsen, eikä aikuisena korjaaminen onnistu, vaikka tahtoisi.

Eli sinusta terapia esim on turhaa paskaa koska kerran rikottu ei voi siitä enää nousta eli turha edes yrittää?

Voi toki nousta, tai sitten ei. Ihmiset ja heidän voimavaransa, sekä psyykkeen kantokyky ovat erilaiset eri ihmisillä. Joku hyötyy terapiasta, joku kostamisesta, joku hyvistä ihmissuhteista, joku ei. Rikottu ihminen voi korjaantua, mutta niin ei käy välttämättä. Minkä ikäinen olet?

Niin, eli kannattaako yrittää vai eikö kannata yrittää?

Nyt alkaa näkyä se että hyvin harva kiusaajista katuu, muistakaa tämä kiusatut jos pääsette asemaan jossa teillä on valtaa kiusaajanne. Kyllä ne selviää vaikka minkälaisesta myllystä, onhan terapia ja lääkkeet ja sääli on sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on yks farssi, jos siitä jankutetaan vielä vanhemmallakin iällä. Missähän se vika mahtaa olla jos se koulukiusaustausta edelleen vaikuttaa niin voimakkaana joskus aikuisenakin? Omassa asenteessa vaikka? Tai siinä ettei halua unohtaa? Minkähän ikäsenä ne koulukiusaus muistelot oikein hellittää? Kiikkustuolissa?

Kehityspsykolgian kirja iltalukemiseksi? Mikähän siinä on kun ei tajua sitten millään että se vaikuttaako kiusaaminen sinuun aikuis iällä ei välttämättä ole valintakysymys

Juu, mutta kumman elämän sinä valitsisit A) sinulle on tehty väärin. Työstät tätä asiaa etkä uhriudu, ymmärrät että oma elämäsi on sinun kädessäsi. Teet valintoja jotka auttavat sinua eteenpäin huolimatta menneisyydestä. B) itket kun et voi tehdä mitään koska menneisyys yhyy, et edes yritä koska et kuitenkaan onnistu.?

psyykkisesti kokonaiselle ihmiselle valinta onnistuu. Onko vaikea ymmärtää, ettei kaikki ole sellaisia kun on rikottu. Onko se tosiaan sulle vaikea ymmärtää, että kiusaaminen voi rikkoa lapsen, eikä aikuisena korjaaminen onnistu, vaikka tahtoisi.

Eli sinusta terapia esim on turhaa paskaa koska kerran rikottu ei voi siitä enää nousta eli turha edes yrittää?

Voi toki nousta, tai sitten ei. Ihmiset ja heidän voimavaransa, sekä psyykkeen kantokyky ovat erilaiset eri ihmisillä. Joku hyötyy terapiasta, joku kostamisesta, joku hyvistä ihmissuhteista, joku ei. Rikottu ihminen voi korjaantua, mutta niin ei käy välttämättä. Minkä ikäinen olet?

Jos on kostanu niin sillon on turha enää mitään odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa näkyä se että hyvin harva kiusaajista katuu, muistakaa tämä kiusatut jos pääsette asemaan jossa teillä on valtaa kiusaajanne. Kyllä ne selviää vaikka minkälaisesta myllystä, onhan terapia ja lääkkeet ja sääli on sairautta.

Mites ne jotka on katunu?