Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?

Itse olen joskus ollut koulukiusattu, vaikutti kyllä elämääni, kouluaikana ei ollut kavereita kun kukaan ei halunnut näyttäytyä kiusatun seurassa ettei ite joudu kiusatuksi, aloin valehtelemaan vanhemmille kouluun menemistä koska pelkäsin mennä sinne. Kun kiusaamista oli jatkunut pitkään eikä ystäviä ollut aloin uskoa että noin kuuluu tehdä ja joitain ihmisiä kuuluu ja saa kiusata, tupakoinninkin aloitin vain sen takia että joku juttelisi minulle, kiltit eivät halunneet koska pelkäsivät ja "kovikset" vähensivät kiusaamista huomattavasti kun näkivät minun tupakoivat. Saivat tupakkaa minulta joten... Minulla ei ollut poikana eriarvoisuus ennen koulujen loppumista, joten ensimmäiseni tuli koulujen jälkeen ja tietenkin sain itselleni väkivaltaisen ihmisen joka tosin ensimmäiset pari vuotta kohteli minulle suht hyvin. Parin vuoden jälkeen alkoi alistaminen, ja haukkuminen ihan kuin koulussa aikoinaan. Mutta ajattelin että näin kuuluu olla olen yksi niistä alaarvoisista ihmisistä joita kuuluu kohdella huonosti, sitten tuli mukaa pettämiset,fyysinen väkivalta ja minun tienaamien rahojen käyttö, sekä uhkailua tappamisesta ja eristäminen perheestä. Tätä kesti melkein 10 vuotta kunnes työkaverit kertoivat ja opettivat että toisinkin voi olla. Keston näitä asioita vaan koska lapsena kiusattiin jo oppisin siitä joitain saa kiusata ja toisen henkinen ja fyysinen väkivalta on oikeutettua joidenkin kohdalla.

Nykyään olen fiksumpi mutta vaikka näistäkin on kulunut aikaa jo monta vuotta olen edelleen erittäin varautunut uusien ihmisten kanssa enkä oikeastaan luo uusia suhteita vaan elän vaan lapsilleni ja teen tarpeelliset sosiaaliset suhteet vain jos se on lapsilleni tarpeellista (kerhot ym)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään sitä, miten koulukiusatut jaksavat uhriutua koko loppuelämäkseen, ihan naurettavaa. Ikään kuin oltaisiin niin kiintyneitä siihen omaan statukseensa, ettei uskalleta päästää siitä irti. Minua kiusattiin koulussa ja pääsin myös asiasta yli jo hyvän aikaa ennen täysi-ikäistymistä. Olen myös kohdannut tragedian elämässäni ja kappas vaan, päässyt siitäkin yli. Elämä on paljon helpompaa, kun oppii päästämään irti menneestä. En ole ikinä samaistunut kiusattujen uhriutumiseen, vaikka niihin kouluaikojen kokemuksiin voinkin samaistua.

no hokkus pokkus ja sinne ne kiusaamiset unohtui. Miksi en aikaisemmin keksinyt

En kai sanonut, että elämässä pääsee eteenpäin sormia napsauttamalla ja taikatemppuja tekemällä? Uhriutumisen lopettaminen on sekin prosessi. 

T. 57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka siitä on jo niin monia vuosia aikaa en vielläkään tunne yhtään häpeää, en myötätuntoa enkä sääliä ;(

tuut näkemään sen paska kun sun lasta kiusataan, älä sitten itke ja hae sääliä et saa myötätuntoa

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä puhutaan kuin kiusaaminen liittyisi kouluun? Aikuiset kiusaavat yhtä lailla ja työpaikat ovat monesti varsinaisia käärmeenpesiä jossa eristetään, mustamaalataan jne. Samoin harrastuspiireissä, naapurustoissa, jopa sukulaisten kesken jne.

Ihme että en ole tähän törmännyt pitääkin varoa kun kävelen ulkona että iso paha kiusaaja hyppäâ nurkan takaa kiusaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Miksi kiusattu tappaa ja ampuu? Eikö voisi vain heittää uhrin roolin ja siirtyä uuteen elämään intoa puhkuen. Mieti sitä ja vastaa sitten uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

On aivan turha jauhaa uhriutumisesta jos ei ole koskaan ollut kiusattuna. Olet tehnyt väärin ja helpointa sinun olisi se myöntää reilusti. Katsoa totuutta silmiin. Kyllä olet aiheuttanut ehkä sen että jonkun ihmisen itsetunto on muovautunut väärään suuntaan ja hän kärsii siitä ehkä lopun ikäänsä. Olet aiheuttanut tuskaa ja kärsimystä. Myönnä se pyydä anteeksi ja ole edes pahoillasi. Älä koeta vierittää tekojasi kiusatun syyksi.

???????? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Kiusaaminen aiheuttaa vielä kehittyvässä vaiheessa oleville aivoille pysyvän vaurion joka vaikuttaa uhrin koko loppuelämään. Sillä ei ole paljoakaan merkitystä vaikka kiusaajille antaiskin anteeksi kun kiusaajan aiheuttamien vahinkojen korjaamisen yrittäminen on se suurin työ ja uhri joutuu sen itse tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Miksi kiusattu tappaa ja ampuu? Eikö voisi vain heittää uhrin roolin ja siirtyä uuteen elämään intoa puhkuen. Mieti sitä ja vastaa sitten uudelleen.

Ei tapa, koska siitä joutuu linnaan. Helpommalla pääsee itsekin kun antaa olla. Siitä se sanontakin tulee, et fiksumpi antaa olla. Kiusattu itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Kiusaaminen aiheuttaa vielä kehittyvässä vaiheessa oleville aivoille pysyvän vaurion joka vaikuttaa uhrin koko loppuelämään. Sillä ei ole paljoakaan merkitystä vaikka kiusaajille antaiskin anteeksi kun kiusaajan aiheuttamien vahinkojen korjaamisen yrittäminen on se suurin työ ja uhri joutuu sen itse tekemään.

Niin aiheuttaa fyysinen aivovauriokin ja joillekin on voitu sellanen aiheuttaa toisen lapsen toimesta, eikä sua ole viety edes hoitoon. Voi voi, elämä jatkuu.

Ei ginost

On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.

Ei kiusaaja ole kenenkään elämää pilannut ellei ole tappanut/halvaannuttanut tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Kiusaaminen aiheuttaa vielä kehittyvässä vaiheessa oleville aivoille pysyvän vaurion joka vaikuttaa uhrin koko loppuelämään. Sillä ei ole paljoakaan merkitystä vaikka kiusaajille antaiskin anteeksi kun kiusaajan aiheuttamien vahinkojen korjaamisen yrittäminen on se suurin työ ja uhri joutuu sen itse tekemään.

Niin aiheuttaa fyysinen aivovauriokin ja joillekin on voitu sellanen aiheuttaa toisen lapsen toimesta, eikä sua ole viety edes hoitoon. Voi voi, elämä jatkuu.

Tuo selittääkin ajattelusi tason. Toivottavasti saat apua.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.

Mikä noista johtuu koulukiusaamisesta, ystävän kuolemako?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaaja ole kenenkään elämää pilannut ellei ole tappanut/halvaannuttanut tätä. 

Tappanut henkisesti on lähes sama asia kuin tappanut oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Kiusaaminen aiheuttaa vielä kehittyvässä vaiheessa oleville aivoille pysyvän vaurion joka vaikuttaa uhrin koko loppuelämään. Sillä ei ole paljoakaan merkitystä vaikka kiusaajille antaiskin anteeksi kun kiusaajan aiheuttamien vahinkojen korjaamisen yrittäminen on se suurin työ ja uhri joutuu sen itse tekemään.

Niin aiheuttaa fyysinen aivovauriokin ja joillekin on voitu sellanen aiheuttaa toisen lapsen toimesta, eikä sua ole viety edes hoitoon. Voi voi, elämä jatkuu.

Tuo selittääkin ajattelusi tason. Toivottavasti saat apua.

Oletko todella niin vajaa että luulet kaikkien sua vastaan olevien kommenttien olevan multa? Miksi kiusaat mua, vierasta ihmistä? Luuletko ettei mua ole kiusattu ja hakattu tässä elämässä ihan tarpeeks, luuletko!?

Vierailija kirjoitti:

On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.

Tämä kuulostaa siltä kuin uudelleen uhriudut läpi elämäsi koska et ole oppinut muuttamaan toimintaasi.

Vierailija kirjoitti:

On aivan turha jauhaa uhriutumisesta jos ei ole koskaan ollut kiusattuna. Olet tehnyt väärin ja helpointa sinun olisi se myöntää reilusti. Katsoa totuutta silmiin. Kyllä olet aiheuttanut ehkä sen että jonkun ihmisen itsetunto on muovautunut väärään suuntaan ja hän kärsii siitä ehkä lopun ikäänsä. Olet aiheuttanut tuskaa ja kärsimystä. Myönnä se pyydä anteeksi ja ole edes pahoillasi. Älä koeta vierittää tekojasi kiusatun syyksi.

Kaikki voivat puhua, tietty vain kokenut osaa sanoa millaista se on.  Koulussa ei ollut mutta töissä.

Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.

Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä  tai saisi päättää heidän puolestaan. 

Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.

Ne joilla on asiat hyvin ja joita ei ole edes oikeasti kiusattu on niitä pahimpia marttyyreitä. Olis mustakin varmaan tullu vaikka mitä tai sitten ei. Ei niissä muistoissa piehtarointi silti mua onnelliseks tee. Vaikka joinain öinä tuntuu etten saa henkeä kun uistot palaa ja ehkehkä just sils haluan vaan unohtaa. Sen kivun, sen pelon ja häpeän. Antakaa mun unohtaa mitä mulle on tehty.