Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?
23.03.2017 |
Ahdistaako asia vai tuntuuko edelleen siltä että uhri ansaitsi kohtalonsa?
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusaaja ole kenenkään elämää pilannut ellei ole tappanut/halvaannuttanut tätä.
Tappanut henkisesti on lähes sama asia kuin tappanut oikeasti.
Ei henkisesti voi tappaa. Pettymyksestä voi aina palautua. Toisekseen sen ongelman olet aiheuttanut itse ja kiusaaja on vain ollut välineenä ongelman muodostumisessa. Pääasiallinen ongelma on kykenemättömyytesti käsitellä pettymyksiä.
On pettymyksiä joista ei palauduta. Sen tiedät varmasti itsekin. Ehkä vahvimmat palautuvat mutta eivät kaikki. Haluaisin sanoa että palaudutaan mutta valehtelisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.
Mikä noista johtuu koulukiusaamisesta, ystävän kuolemako?
Laitatko sen kohdan jossa väitin niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
En mä keksi syytä antaa hänelle uutta mahdollisuutta, ei hänkään sitä minulle suonut. Mä näen tämän vain oppirahoina, jotka pitää maksaa kun kohtelee ihmisiä huonosti. Ja rehellisesti, ei mua kamalasti kiinnosta, olin vain järkyttynyt kun näin hänen naamansa siellä ehdokaslistassa. En halua että minun asioista, saati jonkun joka pystyy vielä vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä, päättäisi joku noin pohjimmiltaan läpimätä, epäempaattinen ja henkisesti ongelmainen ihminen.
Alakoulussa olin mukana yhdessä kiusaamisjutussa. Pyysin anteeksi omasta tahdosta (salaa muilta koska olisivat muuten suuttuneet) ja monta kertaa sen jälkeen. Vaikken ollut paljon mukana siinä jutussa niin sen seuraukset jatkuivat kuitenkin tälle henkilölle. Vaikka häpeänkin asiaa niin myönnän sen avoimesti ja kannan vastuun. Mietin juurikin näitä seurauksia tälle henkilölle, olemme nykyäänkin vielä tekemisissä, mutta en ota asiaa puheeksi koska hän sanoi että asian pitäisi antaa olla eikä ole hänen tehtävänsä helpottaa minun huonoa omatuntoa.
Meidän koulu oli todella huono ja meininki oli kill or be killed todella kiusaavat eivät saaneet mitään rangaistusta vaan aiheuttivat tällaista kill or be killed ilmapiiriä, itseänikin kiusattiin. Silti tiedän itse tekoni tehneen ja olen siitä lähtien aina ollut ns. hyvisten puolella vaikka aina kiltti olinkin.
Osa omista kiusaajista pyysi minulta lukiossa anteeksi. Heille koko juttu oli vain leikkiä vaikka itselleni aiheuttivat traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.
Mikä noista johtuu koulukiusaamisesta, ystävän kuolemako?
Laitatko sen kohdan jossa väitin niin?
Mikä sun pointtis sitte oli? P*skaa on ollu elämä joo mut tietäsit minkälaista mun elämä on joskus ollu. Et sä ymmärtäis kun et oo kokenu itse. Enkä kerro tänne mitään. Mut oikeesti lopeta ulina. P*skan määrä on vakio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
En mä keksi syytä antaa hänelle uutta mahdollisuutta, ei hänkään sitä minulle suonut. Mä näen tämän vain oppirahoina, jotka pitää maksaa kun kohtelee ihmisiä huonosti. Ja rehellisesti, ei mua kamalasti kiinnosta, olin vain järkyttynyt kun näin hänen naamansa siellä ehdokaslistassa. En halua että minun asioista, saati jonkun joka pystyy vielä vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä, päättäisi joku noin pohjimmiltaan läpimätä, epäempaattinen ja henkisesti ongelmainen ihminen.
Miten hän ei suonut sulle uutta mahdollisuutta tai missä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.
Tämä kuulostaa siltä kuin uudelleen uhriudut läpi elämäsi koska et ole oppinut muuttamaan toimintaasi.
Jos rehellisesti kirjoittaa siitä millaista elämäni on, niin miten se on uhriutumista? Pitäisikö valehdella? Pitäisikö maalailla kuvia hienosta elämästä, ettei joku luule minua uhriutujaksi? Elämä on sitä mitä se on. Minulle se on kahdesta lapsesta huolehtimista ja köyhänä olemista niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä. Sinulle jotain muuta.
Toiminnan muuttaminen??? Minkä toiminnan. En ole valinnut sairautta, keskenmenoa, parhaan ystävän kuolemaan, enkä sairaita lapsia. Ainoa asia jonka valitsin oli väkivaltainen mies. Hänetkin tosin jätin, kun väkivalta alkoi. Siinä vaiheessa olimme olleet yhdessä liki kymmenen vuotta.
Mitä teidän kiusaajista tuli ammatiltaan?
Itse sain muutamasta tietoa pari vuotta sitten ja olin oikeasti aika yllättynyt ammatinvalinnasta. Arvaatte ehkä mikä työ kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu tosiaan on avannut kiusaajan psyykettä, kun on päässyt todistamaan noita hataria "päättelyitä" siitä miten kiusatut ovat itse ihan tyhmiä idiootteja kun eivät vain "katso eteenpäin". Tiedoksi sinulle, kiusaaja, että sinäkin olet vain oman menneisyytesi kollektiivinen tuote. Etkä edes kovin onnistunut sellainen.
Vaikka et sitä tiedä, kiusaaja, sinunkin elämäsi pyörii jatkuvaa rotanpyörää epätoivoisen hyväksynnän- ja rakkaudenhaun perusteella. Hyväksynnänhaku määrittää mitä vaatteita kaapissasi roikkuu, millä autolla ajat, millaiseksi leikkaat hiuksesi, miten kohtelet perhettäsi, miten kohtelet kassamyyjää, oletko mennyt naimisiin vai et. Minäkuvasi riippuu pitkälti siitä, miten olet tuossa hyväksynnänhaussa onnistunut elämäsi alkupuoliskolla. Jos koet itsesi ja elämän hyväksi, se johtuu siitä, että ympäristösi on sinulle niin opettanut. Kun ympäristösi on sinut hyväksynyt, niin olet sinäkin. Sinä olet kirjaimellisesti syntynyt tänne oppimaan, miten mukaudut, miellytät ja pärjäät ympäristössäsi.
Kun nuorta kiusataan, se on voimakas sosiaalinen torjunta mikä väkisinkin vioittaa kiusattua. Tämä nuori ei koe hyväksyntää, ja siksi koittaa oppia, mitä voisi tehdä toisin jotta tulisi hyväksytyksi. Samalla tavalla kun sinä olet oppinut ostamaan tietynlaisia vaatteita tullaksesi hyväksytyksi, tämä nuori koittaa epätoivoisesti etsiä tapaa millä tulisi hyväksytyksi. Jos sitä ei löydy ja kiusaaminen jatkuu, nuori jumittuu pahimmillaan loppuiäkseen tapahtuneeseen, koska aivot yrittävät edelleen etsiä tapahtuneen syy-seuraussuhteita. Se on ollut turhaa, sadistista henkistä väkivaltaa, koska kyseessä on ollut vain sinun järjettömät mielihalusi. Jos siitä jonkun opetuksen saa, korkeintaan se on se, että ihmiset ovat julmia ja epäluotettavia, mikä on ajatusmalli mikä kylvää kiusatun nuoren tulevaisuuteenkin ongelmia, sillä sisäistynyt epäluulo ja luottamusongelmat povaavat huonoa onnea myös tuleviin suhteisiin.
Jos sinä siis voit vain "jatkaa eteenpäin," se johtuu vain siitä, että sinulle on sen mahdollisuuden ympäristösi suonut. Älä huijaa itseäsi kuvittelemalla olevasi jotenkin parempi tai mukautumiskykyisempi kuin kiusaamasi. Olet vain ollut onnekkaampi.
Henkilökohtainen mielipiteeni sinusta on, että olet ihmiskunnan kuonaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
En mä keksi syytä antaa hänelle uutta mahdollisuutta, ei hänkään sitä minulle suonut. Mä näen tämän vain oppirahoina, jotka pitää maksaa kun kohtelee ihmisiä huonosti. Ja rehellisesti, ei mua kamalasti kiinnosta, olin vain järkyttynyt kun näin hänen naamansa siellä ehdokaslistassa. En halua että minun asioista, saati jonkun joka pystyy vielä vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä, päättäisi joku noin pohjimmiltaan läpimätä, epäempaattinen ja henkisesti ongelmainen ihminen.
Miten hän ei suonut sulle uutta mahdollisuutta tai missä asiassa?
Mun mielestä menee jo aika paljon ohi aiheen ja ohi ketjun tarkoituksen, joten vetoa tässä mahdollisuuteeni olla kommentoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joskus ollut koulukiusattu, vaikutti kyllä elämääni, kouluaikana ei ollut kavereita kun kukaan ei halunnut näyttäytyä kiusatun seurassa ettei ite joudu kiusatuksi, aloin valehtelemaan vanhemmille kouluun menemistä koska pelkäsin mennä sinne. Kun kiusaamista oli jatkunut pitkään eikä ystäviä ollut aloin uskoa että noin kuuluu tehdä ja joitain ihmisiä kuuluu ja saa kiusata, tupakoinninkin aloitin vain sen takia että joku juttelisi minulle, kiltit eivät halunneet koska pelkäsivät ja "kovikset" vähensivät kiusaamista huomattavasti kun näkivät minun tupakoivat. Saivat tupakkaa minulta joten... Minulla ei ollut poikana eriarvoisuus ennen koulujen loppumista, joten ensimmäiseni tuli koulujen jälkeen ja tietenkin sain itselleni väkivaltaisen ihmisen joka tosin ensimmäiset pari vuotta kohteli minulle suht hyvin. Parin vuoden jälkeen alkoi alistaminen, ja haukkuminen ihan kuin koulussa aikoinaan. Mutta ajattelin että näin kuuluu olla olen yksi niistä alaarvoisista ihmisistä joita kuuluu kohdella huonosti, sitten tuli mukaa pettämiset,fyysinen väkivalta ja minun tienaamien rahojen käyttö, sekä uhkailua tappamisesta ja eristäminen perheestä. Tätä kesti melkein 10 vuotta kunnes työkaverit kertoivat ja opettivat että toisinkin voi olla. Keston näitä asioita vaan koska lapsena kiusattiin jo oppisin siitä joitain saa kiusata ja toisen henkinen ja fyysinen väkivalta on oikeutettua joidenkin kohdalla.
Nykyään olen fiksumpi mutta vaikka näistäkin on kulunut aikaa jo monta vuotta olen edelleen erittäin varautunut uusien ihmisten kanssa enkä oikeastaan luo uusia suhteita vaan elän vaan lapsilleni ja teen tarpeelliset sosiaaliset suhteet vain jos se on lapsilleni tarpeellista (kerhot ym)
Itsellänikin loppui kiusaaminen melkein kokonaan kun aloin tupakoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.
Mikä noista johtuu koulukiusaamisesta, ystävän kuolemako?
Laitatko sen kohdan jossa väitin niin?
Mikä sun pointtis sitte oli? P*skaa on ollu elämä joo mut tietäsit minkälaista mun elämä on joskus ollu. Et sä ymmärtäis kun et oo kokenu itse. Enkä kerro tänne mitään. Mut oikeesti lopeta ulina. P*skan määrä on vakio.
Paskan määrä ei ole vakio, vaan elämä ei ole tasa-arvoista. Pointti, jota sinä et tunnu ymmärtävän on se, että kokemistaan asioista, kuten noista mitä minulle on tapahtunut (tai kenelle tahansa muulle) saa kirjoittaa ja keskustella, ilman, että joku hokee uhriutuja höpötystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
En mä keksi syytä antaa hänelle uutta mahdollisuutta, ei hänkään sitä minulle suonut. Mä näen tämän vain oppirahoina, jotka pitää maksaa kun kohtelee ihmisiä huonosti. Ja rehellisesti, ei mua kamalasti kiinnosta, olin vain järkyttynyt kun näin hänen naamansa siellä ehdokaslistassa. En halua että minun asioista, saati jonkun joka pystyy vielä vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä, päättäisi joku noin pohjimmiltaan läpimätä, epäempaattinen ja henkisesti ongelmainen ihminen.
Miten hän ei suonut sulle uutta mahdollisuutta tai missä asiassa?
Mun mielestä menee jo aika paljon ohi aiheen ja ohi ketjun tarkoituksen, joten vetoa tässä mahdollisuuteeni olla kommentoimatta.
Eli puhut perusteetonta soopaa ja tiedostat sen itsekin?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myöskään sitä, miten koulukiusatut jaksavat uhriutua koko loppuelämäkseen, ihan naurettavaa. Ikään kuin oltaisiin niin kiintyneitä siihen omaan statukseensa, ettei uskalleta päästää siitä irti. Minua kiusattiin koulussa ja pääsin myös asiasta yli jo hyvän aikaa ennen täysi-ikäistymistä. Olen myös kohdannut tragedian elämässäni ja kappas vaan, päässyt siitäkin yli. Elämä on paljon helpompaa, kun oppii päästämään irti menneestä. En ole ikinä samaistunut kiusattujen uhriutumiseen, vaikka niihin kouluaikojen kokemuksiin voinkin samaistua.
Sinulla on onni olla tarpeeksi vahva persoona että olet selviytynyt murtumatta. Tai riittävästi mielenterveyttä suojaavia tekijöitä. Luultavasti kotiolot ainakin kohtuulliset että itsetunto on ehtinyt kehittyä riittävän vahvaksi. Kaikilla ei näin hyvin ole, jokaisen sietokyky on erilainen monesta asiasta riippuen. Samoin kiusaamisen tasossa on eroa. Ja siinä jääkö ihan yksin vai onko edes joku tukena. Ole tyytyväinen ja kiitollinen että olet selviytynyt niin hyvin mutta älä oleta että voit olla se määrittävä mittapuu muille. Että se minkä sinä kestit on muidenkin kestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outoa lukea näitä älä uhriudu kommentteja. Siis luuleeko joku, että olisin jumittunut koulukiusaamisen, jos muistelen sitä, ja väheksyisin muiden ongelmia. Niin ja koulun jälkeen olen saanut keskenmenon, synnyttänyt kaksi sairasta lasta, joutunut hakatuksi eksän taholta, elänyt kaksikymmentä vuotta köyhänä omaishoitajana, menettänyt parhaan ystävän ja sairastunut kroonisesti. Että joo hienoa elämää vietän kiusaamisesta huolimatta.
Mikä noista johtuu koulukiusaamisesta, ystävän kuolemako?
Laitatko sen kohdan jossa väitin niin?
Mikä sun pointtis sitte oli? P*skaa on ollu elämä joo mut tietäsit minkälaista mun elämä on joskus ollu. Et sä ymmärtäis kun et oo kokenu itse. Enkä kerro tänne mitään. Mut oikeesti lopeta ulina. P*skan määrä on vakio.
Paskan määrä ei ole vakio, vaan elämä ei ole tasa-arvoista. Pointti, jota sinä et tunnu ymmärtävän on se, että kokemistaan asioista, kuten noista mitä minulle on tapahtunut (tai kenelle tahansa muulle) saa kirjoittaa ja keskustella, ilman, että joku hokee uhriutuja höpötystä.
Sä taas et osaa sisäistää lukemaas eli että itse olen kokenu ihan yhtä pahoja asioita, silti en ulise ja tiedoks etten ole jokaisen sulle tulevan kommentin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajani on ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Katsotaan tehoaako mun antikampanja.
Myönnän,että on osaksi lapsellista kostonhimoa mutta pääosin kyllä koen erittäin ongelmalliseksi sen, että noin heikolla empatiakyvyllä varustettu henkilö olisi vastuussa kuntamme heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä tai saisi päättää heidän puolestaan.
Olenhan nähnyt ihan omin silmin, miten hän kohtelee heikommassa asemassa olevaa, eli potkii maassa makaavaa.
Et ole yhtään erilainen kuin kiusaajasi ja silti ihmettelet miksi sinua kiusattiin.
No en ole yhtään samanlainen, mielestäni on täysin perusteltua (kuten perustelinkin) ettei hän ole kykenevä luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi toimimaan tuossa luottamustehtävässä ja olemaan vastuussa itseään heikommassa asemassa olevasta.
Riippuu millanen se on ollu aikuisena. Siitä kouluajasta taitaa olla jo hyvä tovi?
En mä keksi syytä antaa hänelle uutta mahdollisuutta, ei hänkään sitä minulle suonut. Mä näen tämän vain oppirahoina, jotka pitää maksaa kun kohtelee ihmisiä huonosti. Ja rehellisesti, ei mua kamalasti kiinnosta, olin vain järkyttynyt kun näin hänen naamansa siellä ehdokaslistassa. En halua että minun asioista, saati jonkun joka pystyy vielä vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä, päättäisi joku noin pohjimmiltaan läpimätä, epäempaattinen ja henkisesti ongelmainen ihminen.
Miten hän ei suonut sulle uutta mahdollisuutta tai missä asiassa?
Mun mielestä menee jo aika paljon ohi aiheen ja ohi ketjun tarkoituksen, joten vetoa tässä mahdollisuuteeni olla kommentoimatta.
Eli puhut perusteetonta soopaa ja tiedostat sen itsekin?
Mä ymmärrän että sua kiinnostaa yksityiskohtaisemmin, onhan se aina kiva repostella toisten hankalilla elämäntarinoilla, mutta mua ei kiinnosta kertoa sulle sitä. Enkä lähde tähän perinteiseen palstakinaan mukaan. Mä lähden mieluummin ulos aurinkoon, se tekee mielen iloiseksi ja ehkä lenkillä mietin hetken sitä että onneksi elämä on nykyään mukavaa. Tsemppiä kaikille kiusatuille! :)
Ei henkisesti voi tappaa. Pettymyksestä voi aina palautua. Toisekseen sen ongelman olet aiheuttanut itse ja kiusaaja on vain ollut välineenä ongelman muodostumisessa. Pääasiallinen ongelma on kykenemättömyytesti käsitellä pettymyksiä.