Kiusaaja. Miltä tuntuu kun tiedät pilanneesi jonkun elämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

 Ulisija-valittaja-uhriutuja-idiootti avautuu kuinka ärsyttäviä ulisija-valittaja-uhriutuja-idiootit ovat.

 AV ei petä koskaan! :)

Itse olen unohtanu et mulla on kallonmurtuma. Ehkä se sitte oli ihan hyväki juttu niin ei jaksa itkeä turhista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Etkö sinä vähämielinen ymmärrä, ettei masennus jne. Mt-vaivat, joita kiusaaminen aiheuttaa, mene ohi tsemppaamalla ja "eteenpäin katsomisella"?

No silläkö se fiilis paranee ja päästään elämässä eteenpäin , kun koko ajan kerrataan ja muistellaan sitä miten minua koulukiusattiin? Se koulukiusaustausta kaivetaan esiin koko ajan vaikka niistä ajoista on jo 10 tai ylikin vuotta! Pitäähän muidenkin ihmisten päästä elämässä eteenpäin vaikeuksistaan. Koulukiusatut on niitä pahimpia jankkaajia, mitä oon ikinä tavannu. Kyllä ihmisille tapahtuu paljon pahoja asioita elämässä, lapsen menetyksiä sun muita, mutta niistä ei jauheta millään tavalla niin paljoa kuin koulukiusaamisesta. Väkisinkin tulee tuota jankkaamista ja märehtimistä kuunneltaessa mieleen, että saattoi kyllä varsin hyvin löytyä kiusatuista perusteita sille kiusaamiselle, kun ovat nytkin aikuisena vielä tuollaisia negatiivisia eivätkä pyri eteenpäin.

Millä perusteilla sun lapset saa kiusata?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään sitä, miten koulukiusatut jaksavat uhriutua koko loppuelämäkseen, ihan naurettavaa. Ikään kuin oltaisiin niin kiintyneitä siihen omaan statukseensa, ettei uskalleta päästää siitä irti. Minua kiusattiin koulussa ja pääsin myös asiasta yli jo hyvän aikaa ennen täysi-ikäistymistä. Olen myös kohdannut tragedian elämässäni ja kappas vaan, päässyt siitäkin yli. Elämä on paljon helpompaa, kun oppii päästämään irti menneestä. En ole ikinä samaistunut kiusattujen uhriutumiseen, vaikka niihin kouluaikojen kokemuksiin voinkin samaistua.

Koulukiusaaja vedätti kaveripiiriä kymmeniä vuosia, teki heillekin lopulta kiusaa, sitten minua joka oli syrjässä lapsena painostettiin:  mikset tee mitään.  Ihmetytti vaan kun heillä oli perhe tukena itsellä ei ollut heistä apua, ja silti vedätys jatkui.

Tosi on vaikka uskomatonta.  Muistan jonkun sanoneen, niin häijy että pitäisi (piip).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Muutkin voi kiusata kun vaan koulukaverit. Miettikää kiusatut millanen elämä niillä on joilla ei ole ketään. Ei yhtään ketään koko maailmassa. Vai pilaako se teidän uhriutumisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Voi ei mikä myötähäpeä... Et taida olla kovin kovin fiksu. Onkohan sinulla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta edes? Voiko joku ihminen OIKEASTI olla noin tyhmä vai oletko provo? :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Eli olet kysynyt mitä he ajattelevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Voi ei mikä myötähäpeä... Et taida olla kovin kovin fiksu. Onkohan sinulla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta edes? Voiko joku ihminen OIKEASTI olla noin tyhmä vai oletko provo? :o

Haluatko olla nettikiusaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä myöskään sitä, miten koulukiusatut jaksavat uhriutua koko loppuelämäkseen, ihan naurettavaa. Ikään kuin oltaisiin niin kiintyneitä siihen omaan statukseensa, ettei uskalleta päästää siitä irti. Minua kiusattiin koulussa ja pääsin myös asiasta yli jo hyvän aikaa ennen täysi-ikäistymistä. Olen myös kohdannut tragedian elämässäni ja kappas vaan, päässyt siitäkin yli. Elämä on paljon helpompaa, kun oppii päästämään irti menneestä. En ole ikinä samaistunut kiusattujen uhriutumiseen, vaikka niihin kouluaikojen kokemuksiin voinkin samaistua.

Kiitos tästä kommentista! Tätä juuri olen yrittänyt aiemmissa kirjoituksissani tuoda ilmi. Ei ole oikein se kiusaaminen, mutta siitä ei myöskään tarvitse tehdä elämää suurempaa ongelmaa. Mennyt on mennyttä ja uhrina ei tarvitse jatkaa loppuelämää.

Itse olen ollut koulukiusattu, muistan tapahtumia mutta eivät olleet niin rankkoja että pahemmin olisi minuun vaikuttanut. Mutta kyllä silti vaan vaikka en ole "uhriutunut" loppuiäkseni niin tuntui helvetin hyvältä kun yksi kiusaajista tuli aikuisiällä pyytämään anteeksi ja katuvansa sitä miten kohteli heikoimpia

Onneks ei ollu some samanlaista kun ite olin koulussa. Somelynkkaus on vielä myös aikuisten tekemää jotka lapsellisesti omaa paskaa käytöstä puolustaa ja aiheuttaa ihmisille ja julkista työtä tekeville hirveän olon. On julkkikset ennen someakin arvostelua saanut ja ymmärtävät sen kyllä että sitä tulee. Mut somelynkkaus on jotain niin mautonta ja ylivedettyä ettei mitään järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Etkö sinä vähämielinen ymmärrä, ettei masennus jne. Mt-vaivat, joita kiusaaminen aiheuttaa, mene ohi tsemppaamalla ja "eteenpäin katsomisella"?

No silläkö se fiilis paranee ja päästään elämässä eteenpäin , kun koko ajan kerrataan ja muistellaan sitä miten minua koulukiusattiin? Se koulukiusaustausta kaivetaan esiin koko ajan vaikka niistä ajoista on jo 10 tai ylikin vuotta! Pitäähän muidenkin ihmisten päästä elämässä eteenpäin vaikeuksistaan. Koulukiusatut on niitä pahimpia jankkaajia, mitä oon ikinä tavannu. Kyllä ihmisille tapahtuu paljon pahoja asioita elämässä, lapsen menetyksiä sun muita, mutta niistä ei jauheta millään tavalla niin paljoa kuin koulukiusaamisesta. Väkisinkin tulee tuota jankkaamista ja märehtimistä kuunneltaessa mieleen, että saattoi kyllä varsin hyvin löytyä kiusatuista perusteita sille kiusaamiselle, kun ovat nytkin aikuisena vielä tuollaisia negatiivisia eivätkä pyri eteenpäin.

Millä perusteilla sun lapset saa kiusata?

Saako ne kiusata? Itse olin kiusattu mut tajusin myöhemmin et hittovie ne jotka mua kiusas v*ttuili kyllä toisilleenki aika rumasti ja kun olen perehtyny 50-luvun lasten koulukiusaamiseen niin siellä on ihan oikeasti vedetty turpiin ja uitettu tukkaa vessanpöntössä et pieni naljailu on kyllä aika kesyä. Lukekaahan tuo karmein lapsuuden ystävänne ketju myös. Sekin antaa jo mittasuhdetta, ellei teille sit oo työnnetty keppejä ja käpyjä hanuriin yms.

Pakko vastata nyt rehellisesti, vaikka aiheuttaisikin alapeukkujen tulvan.

En pitänyt itseäni missään vaiheessa kiusaajana. Olin juuri sellainen hiljainen hyväksyjä. Kuljin toki "kiusaajaporukassa" mukana, mutta itse en osallistunut edes sanalliseen haukkumiseen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna nämä kiusatut ovat pitäneet minua varmaan yhtä lailla kiusaajana.

Mutta ikävä todeta täällä, että vasta yli 25v aikuisiällä tajusin, että näin todella saattoi olla, että minuakin pidettiin kiusaajana. En siis pitänyt itseäni tuolloin nuorena kiusaajana, enkä ole aikuisälläkään pohtinut asiaa millään tavalla. Eli kärjistetysti en tuntenut sillon mitään, enkä tunne nytkään mitään.

Kenties karma on jo löytänyt luokseni (elämä junnaa paikoillaan, olen yksinäinen), koska pitää minua pahana, itsekeskeisenä ihmisenä... enkä vieläkään tunne mitään pistoa sydämessäni nuoruusvuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Voi ei mikä myötähäpeä... Et taida olla kovin kovin fiksu. Onkohan sinulla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta edes? Voiko joku ihminen OIKEASTI olla noin tyhmä vai oletko provo? :o

Haluatko olla nettikiusaaja?

Eihän tuo mitään kiusaamista ole. Tyyppi totesi vain faktan jonka kaikki vähänkään itseään sivistäneet tajuavat.

Miksi tässä puhutaan kuin kiusaaminen liittyisi kouluun? Aikuiset kiusaavat yhtä lailla ja työpaikat ovat monesti varsinaisia käärmeenpesiä jossa eristetään, mustamaalataan jne. Samoin harrastuspiireissä, naapurustoissa, jopa sukulaisten kesken jne.

Vierailija kirjoitti:

Onneks ei ollu some samanlaista kun ite olin koulussa. Somelynkkaus on vielä myös aikuisten tekemää jotka lapsellisesti omaa paskaa käytöstä puolustaa ja aiheuttaa ihmisille ja julkista työtä tekeville hirveän olon. On julkkikset ennen someakin arvostelua saanut ja ymmärtävät sen kyllä että sitä tulee. Mut somelynkkaus on jotain niin mautonta ja ylivedettyä ettei mitään järkeä. 

Siihen on moni kuollu. Julkista työtä tekevä osaa jo jotekin suhtautua mediaan ja silti voi pumppu pettää. Kun ei ihminen loputtomiin kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Kommenttisi selittää paljon olet idiootti.

Idiootti on sellainen, joka ei katso elämässä ETEENPÄIN vaan velloo menneessä. Syyttää nykyisiä ongelmia aina menneisyyden vääryyksillä. Idiootti käyttää valtavati energiaa ja aikaa jauhamalla lapsuudessa/nuoruudessa tapahtuneista vääryyksistä, sen sijaan kuin suuntaisi energiavarat ja aikansa kehittämään tämänhetkistä, uutta ja parempaa elämää. Ja idiootti myös suuttuu, jos hänelle sanotaan että menneisiin vetoamalla tai niistä jauhamalla ei voi saavuttaa enää mitään. Koulukiusaaminen tutuu olevan joku haava, jota kiusatut eivät halua arpeuttaa vaan pitävät sen auki, ja vetoavat siihen aina tiukan paikan tullen.

Nämä kommentit auttoivat minua ymmärtämään miksi tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat. He eivät edes aikuisiällä ymmärrä yksinkertaisia syy seuraus suhteita.

Minua taas nämä kommentit auttoivat ymmärtämään miksi monet koulukiusatut uhriutuvat. Koska se on heille helpointa ja koska kiusaamistausta oikeuttaa siihen? Haastavampaa olisi oikeasti keskittyä siihen uuteen, parempaan elämään ja toteuttaa sitä. Uhrin osasta ei näköjään haluta päästä eroon aikuisenakaan. 

Koettu näin, ettei uhri saa edes aukaista suutaan kun heti tyrmätään "älä syytä muita", ymmärrän kyllä sinunkin kantasi.

On aivan turha jauhaa uhriutumisesta jos ei ole koskaan ollut kiusattuna. Olet tehnyt väärin ja helpointa sinun olisi se myöntää reilusti. Katsoa totuutta silmiin. Kyllä olet aiheuttanut ehkä sen että jonkun ihmisen itsetunto on muovautunut väärään suuntaan ja hän kärsii siitä ehkä lopun ikäänsä. Olet aiheuttanut tuskaa ja kärsimystä. Myönnä se pyydä anteeksi ja ole edes pahoillasi. Älä koeta vierittää tekojasi kiusatun syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeen jaksa sympatisoida jotain kolmeakymppiä lähestyvää, joka jankkaa ja ulisee lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisesta. Oliko se rankkaa? No oli. Oliko se väärin? No oli. Mutta nimenomaan OLI ja se on mennyttä elämää ja sellaista ei tarvitse enää aikuisena kokea. Se on ohi nyt ja jo ajat sitten. Miksi kiusatut ANTAA sen vaikuttaa niin paljon elämään myöhemminkin?  Miksi ne ei mene elämässä ettenpäin vaan märehtii menneissä ja vetoaavat kaikissa elämän tuomissa ongelmissa (parisuhteissa, ihmissuhteissa, töissä menestymisessä jne) siihen, että olin koulukiusattu? Niin OLIT, mutta nyt et enää ole etkä ole ollut pitkiin aikoihin. Mikä on nyt se ongelma? Menneessä eläminen ja katkeruus josta et pääse yli?

Sua ei ilmeisesti oo koskaan kiusattu. Koska en mä esim oo siinä joka päivä kiinni että mun elämä oli helvettiä koko yläasteajan, mutta kyllä semmonen henkinen pahoinpitely nyt vaikuttaan. Oon kakskymppinen, huoliteltu, hoikka ja urheilullinen nainen ja silti mietin aina välillä että oon ruma ja lihava vaikka näin ei tosiaankaan ole. Mulla on kiva opiskelupaikka johon pääsin koska oon fiksu, mutta ei voi tietää mihin oisin päässy jos mun koulunkäyntiä ei ois häiritty niin että en halunnu enää pärjä kokeissa. Mulla on maailman paras poikaystävä, ja silti oon epävarma riitänkö sille. Mulla on kaunis koti, mutta en koe että on turvallista/miellyttävää kutsua sinne ketään vierasta. Välillä puolituttujen kaa keskustellessa häpeeb itteeni tosi paljon, että jos ne pitääkin mua tyhmänä. Oon hybin päässy elämässä eteenpäin, mutta aina välillä epäilyttää edelleen.