Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jäänyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.
Miksi oot noin kiukkuinen? Sun kommentit on jotenkin sekavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinillä alkoi koulu... Johan hiljeni.
En mää ymmärrä miksi näitä asioita pitää niin kauheasti miettiä keskenkasvuisten.
Mut kyllä tämä joukkomuoti jossa parikymppiset ja jopa alle profiloi itsensä veloiksi, on jotenkin niin naurettavaa.
Sitten se poikii tälläisiä pöljiä keskusteluja.Entäs tämmönen kolmenkympin ja kuoleman välissä oleva vela? :) Onko kamalaa?
No jos sinä olet tämä, joka tässä nyt on kirjoitellut, niin vahvistat jälleen ajatustani siitä,että ette te nyt ihan täysillä pöntöillä varustettuna kulje.
Kyllä lapsi jalostaa ihmistä, selvästikin. On sulla nimittäin niin lapselliset jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.
Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinillä alkoi koulu... Johan hiljeni.
En mää ymmärrä miksi näitä asioita pitää niin kauheasti miettiä keskenkasvuisten.
Mut kyllä tämä joukkomuoti jossa parikymppiset ja jopa alle profiloi itsensä veloiksi, on jotenkin niin naurettavaa.
Sitten se poikii tälläisiä pöljiä keskusteluja.Entäs tämmönen kolmenkympin ja kuoleman välissä oleva vela? :) Onko kamalaa?
No jos sinä olet tämä, joka tässä nyt on kirjoitellut, niin vahvistat jälleen ajatustani siitä,että ette te nyt ihan täysillä pöntöillä varustettuna kulje.
Kyllä lapsi jalostaa ihmistä, selvästikin. On sulla nimittäin niin lapselliset jutut.
Miksi luulet, että olisin kirjoitellut tähän ketjuu aiemmin? :)
Elämässä vaan kaikki muuttuu. Näin se on.
Aikaa ja vaivaa ja rahaa eniten mulla vie omakotitalo, eikä siitä pääse millään enää eroon. Näin kiinni ja sidottu en ole mihinkään muuhun.
Ja entä koira? Kamalaa. Myisin pois jos kehtaisin. En todellakaan olisi ottanut, jos olisin tiennyt kuinka karmeaa tuollaisen pito on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä oli aika karsittua, sisällötöntä jonkun mielestä. Seksistä ei ole tarvinnut lapsen vuoksi luopua, eikä harvoista ystävien tapaamisista tai kaikesta omasta ajasta. Se mikä on muuttunut, niin yksin ei voikaan/viitsikään lähteä oikein mihinkään ja ne ajat, kun olen kumppanin kanssa ns. kaksin, ovat vähentyneet. Rahaa kuluu vauvan vaatteisiin, sekin on uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Koita nyt sisäistää.
Mua ei kiinnosta yhtään sun elämä tai se aiotko hankkia lapsia.
En ole syntynyt kolmekymppisenä vauva kainalossa. Koita nyt käsittää sekin.
Ja mua ei vähääkään kiinnosta, mitä sinä ajattelet minusta kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kommentoinut tänne noita "en joutunut luopumaan mistään" juttuja mutta nyt kun sitä aloin miettimään niin en tosiaan koe luopuneeni juuri mistään. Mielestäni lapset toivat elämääni sisällön ja merkityksen. En todellakaan haluaisi elää sitä elämää mitä elin ennen lapsia.
Olin yksinäinen, söin epäterveellisesti ja nukuin epäsäännöllisesti. Minulla ei ollut mitään muuta kuin opintoni, ei ystäviä, harrastuksia eikä mitään, koska olin viikot tuntemattomalla opintopaikkakunnalla ja olin sairaalloisen ujo. Viikonloppuisin matkustin mieheni luokse ja lomilla matkustelimme. Kun valmistuin, muutimme ja hankimme lapsen. Ainoa mikä muuttui radikaalisti oli etten ollut enää yksinäinen ja aloin syömään paljon terveellisemmin :)
Tulotaso ei muuttunut oikein mitenkään, kahdenkeskistä aikaa on joka ilta (eli enemmän kuin opiskellessani) ja lisää pystyy järjestämään aina kun haluaa, senkun soittaa tutun MLL hoitajan tai sukulaisen paikalle. Spontaania seksiä harrastetaan edelleen, mutta vain hiljaisemmin.. Matkustelimme silloin ja nyt edellen paljon ulkomailla. Uloslähdön hitaus on kyllä ihan totta mutta sekin on nyt helpottanut kun oppivat pukemaan itse. Portaista jouduin luopumaan muutamaksi vuodeksi ja opettelemaan käyttämään hissiä. Epäterveellisestä ruoasta jouduin luopumaan. Omaa rauhaa saa edelleen joka ilta klo 20 alkaen, mutta toki ulos ei voi lähteä ilman että joku jää kotiin vartomaan. Olin onneksi kotihiiri jo valmiiksi. Mitähän vielä... kahvilla ja lounaalla käyn ystävien kanssa, en heitä ennenkään nähnyt joka päivä joten se pari kertaa kuussa on ihan normaalia mulle. Baareissa en käynyt enkä alkoholia ole juonut koskaan. Mieheni käy viikonloppuisin baarissa kavereita tapaamassa entiseen malliin, itse jään mieluummin kotiin ja jäin jo ennen lapsiakin. Tykkään myös välillä siitä että saan olla illan yksin miehen ollessa poissa. Harrastuksia ei ollut ennenkään, olen paljon aktiivisempi ja hoikempi nykyään. Ihmisiäkin tapaan helpommin lasten kautta ja olen opetellut sosiaalisemmaksi ihan vain lasten takia, ja saanutkin monta ihanaa äitikaveria :)
Kävin normaaleissa päivätöissä, vapaa-ajalla täytin tylsyyttä televisiolla ja lukemalla lehtiä. Toimin järjestöissä yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Leikin ja viihdytin siskonlapsia säännöllisesti omasta halustani. Matkustin sukulaisten kanssa laskettelulomille Lappiin ja yksin/kaverin kanssa ulkomaille vähintään kerran vuodessa.
Kaikkea voi tehdä lapsen kanssa. Ja vaikka siellä lapissa ei enää ryypätäkään vaan vain lasketellaan, en sitli luopunut mistään. Nautin tästä elämänvaiheesta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
.
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Koita nyt sisäistää.
Mua ei kiinnosta yhtään sun elämä tai se aiotko hankkia lapsia.
En ole syntynyt kolmekymppisenä vauva kainalossa. Koita nyt käsittää sekin.
Ja mua ei vähääkään kiinnosta, mitä sinä ajattelet minusta kaupassa.
Kylläpä olet kärttyinen, kärsitkö univajeesta? Vai oletko napostellut ärrinmurrinkeksejä aamiaiseksi? :) Tämä on k-e-s-k-u-s-t-e-l-upalsta. Missä ois tarkoitus keskustella, obviously.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Kuten sinulle jo sanottiin. Ketään ei kiinnosta sun suunnitelmat eikä ketään kiinnosta " saada sua hankkimaan lapsia".
Aivan sama! Kysyit, ja sinulle vastattiin. Mikään ei vaan kelpaa. Omia argumenttejasi keskusteluun on ollut kynsien lakkaaminen, baarissa juokseminen, kaikki koittaa saada tekemään jotain, mitä en halua yms yms.
Oikeasti, ketään ei kiinnosta sun elämä, mut älä sinäkään kuvittele tietäväsi mitään lapsiperheiden elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
.
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Koita nyt sisäistää.
Mua ei kiinnosta yhtään sun elämä tai se aiotko hankkia lapsia.
En ole syntynyt kolmekymppisenä vauva kainalossa. Koita nyt käsittää sekin.
Ja mua ei vähääkään kiinnosta, mitä sinä ajattelet minusta kaupassa.Kylläpä olet kärttyinen, kärsitkö univajeesta? Vai oletko napostellut ärrinmurrinkeksejä aamiaiseksi? :) Tämä on k-e-s-k-u-s-t-e-l-upalsta. Missä ois tarkoitus keskustella, obviously.
Ei se ole keskustelua, jos väität kaikkien koittavan saada sinut tekemään lapsia. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Kävin normaaleissa päivätöissä, vapaa-ajalla täytin tylsyyttä televisiolla ja lukemalla lehtiä. Toimin järjestöissä yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Leikin ja viihdytin siskonlapsia säännöllisesti omasta halustani. Matkustin sukulaisten kanssa laskettelulomille Lappiin ja yksin/kaverin kanssa ulkomaille vähintään kerran vuodessa.
Kaikkea voi tehdä lapsen kanssa. Ja vaikka siellä lapissa ei enää ryypätäkään vaan vain lasketellaan, en sitli luopunut mistään. Nautin tästä elämänvaiheesta enemmän.
Mut elämä muuttui! Älä siis väitä ettei muuttunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kommentoinut tänne noita "en joutunut luopumaan mistään" juttuja mutta nyt kun sitä aloin miettimään niin en tosiaan koe luopuneeni juuri mistään. Mielestäni lapset toivat elämääni sisällön ja merkityksen. En todellakaan haluaisi elää sitä elämää mitä elin ennen lapsia.
Olin yksinäinen, söin epäterveellisesti ja nukuin epäsäännöllisesti. Minulla ei ollut mitään muuta kuin opintoni, ei ystäviä, harrastuksia eikä mitään, koska olin viikot tuntemattomalla opintopaikkakunnalla ja olin sairaalloisen ujo. Viikonloppuisin matkustin mieheni luokse ja lomilla matkustelimme. Kun valmistuin, muutimme ja hankimme lapsen. Ainoa mikä muuttui radikaalisti oli etten ollut enää yksinäinen ja aloin syömään paljon terveellisemmin :)
Tulotaso ei muuttunut oikein mitenkään, kahdenkeskistä aikaa on joka ilta (eli enemmän kuin opiskellessani) ja lisää pystyy järjestämään aina kun haluaa, senkun soittaa tutun MLL hoitajan tai sukulaisen paikalle. Spontaania seksiä harrastetaan edelleen, mutta vain hiljaisemmin.. Matkustelimme silloin ja nyt edellen paljon ulkomailla. Uloslähdön hitaus on kyllä ihan totta mutta sekin on nyt helpottanut kun oppivat pukemaan itse. Portaista jouduin luopumaan muutamaksi vuodeksi ja opettelemaan käyttämään hissiä. Epäterveellisestä ruoasta jouduin luopumaan. Omaa rauhaa saa edelleen joka ilta klo 20 alkaen, mutta toki ulos ei voi lähteä ilman että joku jää kotiin vartomaan. Olin onneksi kotihiiri jo valmiiksi. Mitähän vielä... kahvilla ja lounaalla käyn ystävien kanssa, en heitä ennenkään nähnyt joka päivä joten se pari kertaa kuussa on ihan normaalia mulle. Baareissa en käynyt enkä alkoholia ole juonut koskaan. Mieheni käy viikonloppuisin baarissa kavereita tapaamassa entiseen malliin, itse jään mieluummin kotiin ja jäin jo ennen lapsiakin. Tykkään myös välillä siitä että saan olla illan yksin miehen ollessa poissa. Harrastuksia ei ollut ennenkään, olen paljon aktiivisempi ja hoikempi nykyään. Ihmisiäkin tapaan helpommin lasten kautta ja olen opetellut sosiaalisemmaksi ihan vain lasten takia, ja saanutkin monta ihanaa äitikaveria :)
Onko teillä äitihormoonit pilanneet aivot? Eli et sinäkään voi väittää ettei mikään olisi MUUTTUNUT! Mikä on niin vaikeaa ymmärtää kysymystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Kuten sinulle jo sanottiin. Ketään ei kiinnosta sun suunnitelmat eikä ketään kiinnosta " saada sua hankkimaan lapsia".
Aivan sama! Kysyit, ja sinulle vastattiin. Mikään ei vaan kelpaa. Omia argumenttejasi keskusteluun on ollut kynsien lakkaaminen, baarissa juokseminen, kaikki koittaa saada tekemään jotain, mitä en halua yms yms.
Oikeasti, ketään ei kiinnosta sun elämä, mut älä sinäkään kuvittele tietäväsi mitään lapsiperheiden elämästä.
En ole tätä keskustelua aloittanut, enkä ole kirjoitellut baarissa juoksemisesta tai kynsien lakkaamisesta. Älä laita sanoja suuhuni, ja koitahan sisäistää, että tässä keskustelee useampi ihminen. :) Sille en voi mitään jos se on ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää.
Väitättekö te typerät mammat oikeasti että olette vaihtaneet miehellenne vaippoja tai syöttäneet sille sosetta? Oletteko kuskanneet nukkea turvakaukalossa farmariautossa jotta rattaat mahtuvat mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Kyllä se on, kun väite kuuluu, ettei ole "joutunut luopumaan yhtään mistään" ja voi elää "juuri sellaista elämää kuin ennenkin". Kaikille on selvää, ettei vanhempana tarvitse luopua kaikesta kokonaan, mutta eiköhän jokainen ymmärrä, että treffi-ilta kerran puolessa vuodessa valtavan logistiikan ja järkkäilyn jälkeen on aika eri asia kuin spontaani treffi-ilta töiden jälkeen, kun kumpikin sattui olemaan kaupungilla töiden jälkeen, tai että perheloma on eri asia kuin Trans-Siperia kahdestaan reput selässä. -ap
En jaksanut lukea koko ketjua mutta toki lapsi on jostain pois. Minun kohdallani ylipitkistä (yli kuukauden mittaisista) matkoista, vapaa-ajasta ja rahasta. Mutta ehdin elää tuota vapaata aikuisuutta yli 10 vuotta jolloin tein kaikkea sitä, biletin 5 kertaa viikossa nuorempana ja olen matkustanut todella monessa maailmankolkassa. En sano ettenkö haaveile joskus tekeväni yksin vaelluksia tai vastaavaa kun lapsi on vähän vanhempi tai miksei lapsenkin kanssa kun hän on tarpeeksi vanha. En koe muuta paitsi rahallista menetystä varsinaisena luopumisena koska aika aikaansa kutakin. Enää en jaksaisi reppureissuja tai biletystä niin usein, harvempi tahti sopii ja näin varmaan olisi ihan ilman lastakin. Ja se elämän hauskuus mitä lapsi on tuonut on myös ihan omaa luokkaansa. En osannut odottaa että lapsen kanssa nauran paljon enemmän kuin ennen lasta.
Ollaan keskusteltu tästä luopumisesta paljon mun avopuolison kanssa. Ollaan siis lapsettomia, mutta mies haluaisi alka perustamaan perhettä, kun taas minä näen lasten hankinnan lähinnä luopumisena kaikesta mistä itse pidän.
Meillä on koira ja tuntuu, että koira jo pakottaa luopumaan ihan hirmu monesta jutusta (suoraan töistä kotiin lenkittämään ja pitämään seuraa, emme voi jäädä kaupungille illastamaan/afterworkiin samaan aikaan), mutta koiran voimme sentään jättää hoitoon pariksi viikoksi, jos haluamme lähteä matkalle. Tässä oleellisena pointtinä näen sen, että koira on mielestäni kaiken luopumisen arvoinen, mutta lapset eivät.
En nyt tiedä miten tämä liittyi tähän ketjuun, mutta siis: mielenkiintoinen aihe ja jään innolla lukemaan, jos joku pystyy väittämään olevansa vanhempi ilman vanhasta luopumista. Se, että ihmiset sanovat että eivät luopuneet mistään ei voi olla mahdollista, ymmärrän, että he ehkä painottavat luopumiset "pienempi arvoiseksi" kuin lapsen tuomat riemut, joten he kokevat, että perhe-elämä toi enemmän kuin se otti pois. Tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, että mistään ei olisi luovuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jään
Nyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.Karu esimerkki, mutta ilmeisesti meni perille, hienoa! Minusta kaikki vastenmieliset asiat ja niiden tiimoilta "et voi tietää kun et kokeile" -länkytys ovat keskenään aivan vertailukelpoisia. Lisääntyneet tuntuvat olevan enemmän sitä mieltä, että velan elämästä puuttuu jotain Huikaisevan Tärkeää. Ihan vinkkinä, se mikä sulle on tärkeää, ei ole yleispätevästi kaikille tärkeää. Jos näen mukulasi riehuvan kaupassa, tulen hyvin onnelliseksi siitä, ettei mun tarvitse kuunnella sitä mölinää kotona. Sulle taas tyhjä ja hiljainen huusholli saattaisi olla kauhistus. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
Kuten sinulle jo sanottiin. Ketään ei kiinnosta sun suunnitelmat eikä ketään kiinnosta " saada sua hankkimaan lapsia".
Aivan sama! Kysyit, ja sinulle vastattiin. Mikään ei vaan kelpaa. Omia argumenttejasi keskusteluun on ollut kynsien lakkaaminen, baarissa juokseminen, kaikki koittaa saada tekemään jotain, mitä en halua yms yms.
Oikeasti, ketään ei kiinnosta sun elämä, mut älä sinäkään kuvittele tietäväsi mitään lapsiperheiden elämästä.En ole tätä keskustelua aloittanut, enkä ole kirjoitellut baarissa juoksemisesta tai kynsien lakkaamisesta. Älä laita sanoja suuhuni, ja koitahan sisäistää, että tässä keskustelee useampi ihminen. :) Sille en voi mitään jos se on ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää.
No vertasit vaan ruumista nurkassa lapsiin ja kerroit kuinka KAIKKI koittaa saada sua tekemään jotain vastenmielistä. Okei, onko nyt hyvä?
Ihan herätys sinulle tähän aamuun.. *ketään ei kiinnosta!*
Ennen lapsia opiskelin ja tein uraa, asuin välillä ulkomailla. Biletin nuorempana mutta tuohon kyllästyin jo ennen lasten syntymää. Lasten syntymän jälkeen menin takaisin töihin vanhempaislomien jälkeen, tei uraa, olemme perheenä asuneet ulkomailla, olen harrastanut urheilua musiikkia ja tavannut ystäviäni kuten ennen lapsiakin. Nyt ne lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja muuttaneet kotoa, näemme säännöllisesti ja soittelemme lähes päivittäin. Ovat tärkeä osa elämääni. Elämä on täynnä valintoja, kliseistä mutta totta. Enemmän kuin lasten hankkiminen, olen tehnyt muitakin valintoja jotka vaikuttaneet yksityiselämääni. Eniten varmasti elämääni on muokannut kunnianhimoisuus koulutuksen ja uran suhteen. Tuon vuoksi olen valvonut öitä, tehnyt pitkiä päiviä, muuttanut paikkakuntien ja maiden väliä. En ole voinut vaan jäädä makaamaan kumppanin kanssa viikonlopuksi tai keksinyt viime tingassa lähteä laivaristeilylle. Ura on tuonut rahan lisäksi paljon mielekkyyttä ja ihan onnea elämääni: olen saanut toteuttaa itseäni tavallani, tehnyt elämästäni omannäköisen. Kuitenkin näin keski-ikäisenä uraa enemmän on onnellinen ja ylpeä lapsistaan: hienoja tyyppejä ja onnellisena arvostaa läheisiä välejä heihin. Jos minulla ei olisi noita lapsia olisi ollut enemmän rahaa itseen mutta nytkin tuota on ollut riittävästi. Olisin voinut ehkä matkustaa vielääkin enemmän mutta nytkin olen saanut siitä ihan tarpeeksi nauttia. Olisin ehkä pitänyt joihinkin ystäviin tiukemmin yhteyttä mutta nyt pystyn tuohon niin paljon kuin halauan kun lapset jo omillaan. Sain omannäköisen elämän, en mielestäni luopunut mistään itselle tärkeästä. Tee ap sinäkin omannäköisesi elämä omilla valinnoillasi.