Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Rempattiin taloa ja käytiin töissä ja käytiin töissä ja käytiin töissä.
Käytiin sienessä ja marjassa ja ravintolassa joskus syömässä.
Viinaa ei ole otettu oikein koskaan.Ja sanottakoon, että mikään ei ole muuttunut.
Vuoronperään päästetään toisemme rauhassa pilkille tai metsään tai lenkille tai tekeen jotain omia juttuja.Minä olen nyt enemmän kotona, että se on muuttunut, ei muu.
En tunne menettäneeni mitään, vaan saaneeni väriä ja enemmän elämää.
Kouluesimerkki siitä, että samassa viestissä sanotaan, että mikään ei ole ja on muuttunut. :)
Aika moni tuntuu luulevan että ap kysyy, kokeeko ihminen menettäneensä jotain. Toinen tapa ymmärtää kysymys on ollut se, kokiko ihminen luopuneensa jostain itselleen tärkeästä. Edelleen väärin ymmärretty.
Ap kysyi kuitenkin vain konkreettisista muutoksista tai siitä, miten ihmeessä on mahdollista jatkaa muuttamatta mitään.
IMHO, jos joku ihan pokalla palaa sairaalasta vauvan kanssa ja elää kuin vauvaa ei olisikaan, vauva on vainaa parissa päivässä.
t. eri
Sori mutta mulla on kotona tuon ikäisiä lapsia, jotka kyselee kaikkea kummaa ja vastaus harvemmin kelpaa.
En mä kyllä täällä uskonut joutuvani käymään samoja keskusteluja.
Eikö tuo sinusta itsestä ole jo vähän lapsellusta, olettaen että ole aikuiseksi juridisesti todettu?
Minulla ei ole lapsia. Olen puntaroinut asiaa, ja koen itse saavani enemmän sisältöä ja mielekästä tekemistä elämääni, kun en ole tähän maailmaan lapsia synnyttänyt. Pystyn hyvin kuvittelemaan, että lapsi toisi mukanaan paljon uudenlaisia tunteita, rakkautta ja välittämistä, iloa seurata lapsen kasvua ja oppimista. Mutta kuitenkin kaikki se vaiva mitä lapsesta koituu, ei minun mielestäni ole sen lapsen hankkimisen arvoista. Maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja näkemistä, että aika ei muutenkaan niihin riitä. Lapsi vie myös melko paljon rahaa ja aikaa, tämän varmasti kaikki myöntävät.
Ymmärrän myös täysin sen, että kaikki eivät koe niitä vaivoja sellaisina ylitsepääsemättöminä vaivoina kuin minä. Joillekin tärkeintä elämässä on se lapsen hankkiminen ja kasvattaminen, ja he eivät näe valvomisia, kiukuttelua, näsäviisastelua, asioiden vaikeutumista, oman vapaa-ajan menettämistä (suurilta osin), kotiäitinä olemista ym. ollenkaan huonona asiana. Tämä pitäisi meidän kaikkien ymmärtää, että kukin tyylillään. Kaikki eivät halua samoja asioita :) Mun mielestä se olisi tärkeä asia ymmärtää.
Sellainen ihminen, joka harrastaa vaikka lukemista ja leipomista, voi varmasti tehdä niitä samoja asioita helposti myös lasten kanssa. Mutta sellainen, joka nauttii yksin metsässä kävelystä, matkustelusta tai spontaaneista päätöksistä tehdä jotain silloin kun huvittaa, ei välttämättä pysty enää lasten kanssa näitä asioita tekemään. Maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. Onhan niitäkin äitejä, jotka vauvan kanssa joogaavat, käyvät metsälenkillä, ottavat äkkilähdön Kambodzaan ja viettävät ihan yhtä onnellista ja mielekästä elämää kuin se pullantuoksuinen kotiäiti, tai se lapseton vapaa sielu. Tärkeintä on elää sellaista elämää, josta itse nauttii, tuomitsematta muiden elämänvalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole luopumista, jos jättää tekemättä jotakin omasta vapaasta tahdosta ja ilomielin.
Luopuminen on ainakin minulle jotakin tekemättä jättämistä, jota jää kaipaamaan.
Joten ei, en ole luopunut mistään lasten takia. Ilomielin käytän aikaani heihin. Katsos, kun koen lasten kanssa viettämäni ajan monin, monin verroin antoisammaksi ja tärkeämmäksi kuin vaikka shoppailun tai harrastamisen.
Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia.
Matkailemista, seksiä, liikuntaa tms. en ole lasten takia lopettanut. Luen yhä paljon kirjoja ja seuraan mediaa - lapset ovat oppineet, että vaikka äiti rientää hätätilassa apuun kesken muun tekemisensä, äiti ei välttämättä tule ei-akuuteissa tilanteissa ihan heti leikkimään, vaan lukee ensin uutisen loppuun.
"Odota, tulen viiden minuutin päästä, kun olen juonut kahvini loppuun" on minusta aivan ok viesti, kunhan sitten tosiaan MENNÄÄN leikkimään viiden minuutin päästä ja silloin kun mennään, ollaan täysilla läsnä ja lapsen kanssa.
Tämä viesti on hieman ikävään piilovittuilusävyyn kirjoitettu. "Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia". Miksi aina kuvitellaan, että jos joku ei hanki lapsia, hän varmasti vaan shoppailee, laittaa kynsiään, juo skumppaa ja juoksee baareissa?
Ihan kuten työpaikan, auton, kodin vaihto tuo muutoksia elämään, tuo se lapsikin.
Ei elämä yleensäkään ole mikään tasainen tila jota lapsi ainoastaan järkyttää.
Lapsi on niin luonnollinen elämän jatke, ettei sitä vanhemmat useinkaan koe minään mullustuksena.
Käsitätkö???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan sitä sanoa, että jouduimme luopumaan vapaudestamme tehdä spontaanisti mitä haluan. Ei me miehen kanssa kuitenkaan olla kumpikaan koskaan oltu mitään extempore-reissaajia, joten oikeastaan en koe luopuneeni edes siitä.
Eikun joo, tidettiin me pari kertaa lähteä puolen tunnin varoitusajalla baariin, mutta ei se musta niin hohdokasta ollut, että kokisin sen suurenakin luopumisena. Mitään maailmanmatkaajia ei olla koskaan oltu, ja lapset on solahtaneet kivuttomasti osaksi perhettä ja arkea.
Yöunet on toki huonontuneet, mutta en mä sitäkään koe luopumisena, se on vain muuttunut, niinkuin kuuluukin.
Ihmiset kokevat asiat erilailla, joten tuo ap:n hiukan ivallinen asenne ei ole sen fiksumpi kuin hänen "pilkkaamansa" ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole luopumista, jos jättää tekemättä jotakin omasta vapaasta tahdosta ja ilomielin.
Luopuminen on ainakin minulle jotakin tekemättä jättämistä, jota jää kaipaamaan.
Joten ei, en ole luopunut mistään lasten takia. Ilomielin käytän aikaani heihin. Katsos, kun koen lasten kanssa viettämäni ajan monin, monin verroin antoisammaksi ja tärkeämmäksi kuin vaikka shoppailun tai harrastamisen.
Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia.
Matkailemista, seksiä, liikuntaa tms. en ole lasten takia lopettanut. Luen yhä paljon kirjoja ja seuraan mediaa - lapset ovat oppineet, että vaikka äiti rientää hätätilassa apuun kesken muun tekemisensä, äiti ei välttämättä tule ei-akuuteissa tilanteissa ihan heti leikkimään, vaan lukee ensin uutisen loppuun.
"Odota, tulen viiden minuutin päästä, kun olen juonut kahvini loppuun" on minusta aivan ok viesti, kunhan sitten tosiaan MENNÄÄN leikkimään viiden minuutin päästä ja silloin kun mennään, ollaan täysilla läsnä ja lapsen kanssa.
Tämä viesti on hieman ikävään piilovittuilusävyyn kirjoitettu. "Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia". Miksi aina kuvitellaan, että jos joku ei hanki lapsia, hän varmasti vaan shoppailee, laittaa kynsiään, juo skumppaa ja juoksee baareissa?
Vitun teinit... Huokaus...
Kato pystysitkö nyt aattelemaan tän asian niin päin, että mekin ollaan eletty ennen lapsia.
Ei me synnytty kolmekymppisinä lapsi kainalossa.
Me tiedämme ihan hyvin, mitä elämä oli ennen ja jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole luopumista, jos jättää tekemättä jotakin omasta vapaasta tahdosta ja ilomielin.
Luopuminen on ainakin minulle jotakin tekemättä jättämistä, jota jää kaipaamaan.
Joten ei, en ole luopunut mistään lasten takia. Ilomielin käytän aikaani heihin. Katsos, kun koen lasten kanssa viettämäni ajan monin, monin verroin antoisammaksi ja tärkeämmäksi kuin vaikka shoppailun tai harrastamisen.
Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia.
Matkailemista, seksiä, liikuntaa tms. en ole lasten takia lopettanut. Luen yhä paljon kirjoja ja seuraan mediaa - lapset ovat oppineet, että vaikka äiti rientää hätätilassa apuun kesken muun tekemisensä, äiti ei välttämättä tule ei-akuuteissa tilanteissa ihan heti leikkimään, vaan lukee ensin uutisen loppuun.
"Odota, tulen viiden minuutin päästä, kun olen juonut kahvini loppuun" on minusta aivan ok viesti, kunhan sitten tosiaan MENNÄÄN leikkimään viiden minuutin päästä ja silloin kun mennään, ollaan täysilla läsnä ja lapsen kanssa.
Tämä viesti on hieman ikävään piilovittuilusävyyn kirjoitettu. "Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia". Miksi aina kuvitellaan, että jos joku ei hanki lapsia, hän varmasti vaan shoppailee, laittaa kynsiään, juo skumppaa ja juoksee baareissa?
Vitun teinit... Huokaus...
Kato pystysitkö nyt aattelemaan tän asian niin päin, että mekin ollaan eletty ennen lapsia.
Ei me synnytty kolmekymppisinä lapsi kainalossa.
Me tiedämme ihan hyvin, mitä elämä oli ennen ja jälkeen.
Teinit? Pystytkö sinä sitten aattelemaan, että kaikilla se elämä ei ole samanlaista ennen ja jälkeen niiden lapsien? En ymmärrä nyt ollenkaan, yritätkö vain tahallasi ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapsia reppureissasin Intiassa ja kaakkois-Aasiassa ja lasten jälkeen myös ihan samaan tahtiin, jopa enemmän koska olin hetken pois työelämästä. Joten sain vain elämääni lisää sitä mitä rakastan eniten :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole luopumista, jos jättää tekemättä jotakin omasta vapaasta tahdosta ja ilomielin.
Luopuminen on ainakin minulle jotakin tekemättä jättämistä, jota jää kaipaamaan.
Joten ei, en ole luopunut mistään lasten takia. Ilomielin käytän aikaani heihin. Katsos, kun koen lasten kanssa viettämäni ajan monin, monin verroin antoisammaksi ja tärkeämmäksi kuin vaikka shoppailun tai harrastamisen.
Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia.
Matkailemista, seksiä, liikuntaa tms. en ole lasten takia lopettanut. Luen yhä paljon kirjoja ja seuraan mediaa - lapset ovat oppineet, että vaikka äiti rientää hätätilassa apuun kesken muun tekemisensä, äiti ei välttämättä tule ei-akuuteissa tilanteissa ihan heti leikkimään, vaan lukee ensin uutisen loppuun.
"Odota, tulen viiden minuutin päästä, kun olen juonut kahvini loppuun" on minusta aivan ok viesti, kunhan sitten tosiaan MENNÄÄN leikkimään viiden minuutin päästä ja silloin kun mennään, ollaan täysilla läsnä ja lapsen kanssa.
Tämä viesti on hieman ikävään piilovittuilusävyyn kirjoitettu. "Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia". Miksi aina kuvitellaan, että jos joku ei hanki lapsia, hän varmasti vaan shoppailee, laittaa kynsiään, juo skumppaa ja juoksee baareissa?
Vitun teinit... Huokaus...
Kato pystysitkö nyt aattelemaan tän asian niin päin, että mekin ollaan eletty ennen lapsia.
Ei me synnytty kolmekymppisinä lapsi kainalossa.
Me tiedämme ihan hyvin, mitä elämä oli ennen ja jälkeen.Teinit? Pystytkö sinä sitten aattelemaan, että kaikilla se elämä ei ole samanlaista ennen ja jälkeen niiden lapsien? En ymmärrä nyt ollenkaan, yritätkö vain tahallasi ärsyttää?
Kuten sanottu, mun elämä ei ollut entisellään, kun vaihdoin volkkarin crysleriin.. Tai vaihdoin työpaikkaa, tai muutettiin omakotitaloon.
Ihan normaalia elämää.
Joo ja ei, harva kokee mitään " oho, mistä toi tuli, en voikaan lähteä jumppaan"- tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole luopumista, jos jättää tekemättä jotakin omasta vapaasta tahdosta ja ilomielin.
Luopuminen on ainakin minulle jotakin tekemättä jättämistä, jota jää kaipaamaan.
Joten ei, en ole luopunut mistään lasten takia. Ilomielin käytän aikaani heihin. Katsos, kun koen lasten kanssa viettämäni ajan monin, monin verroin antoisammaksi ja tärkeämmäksi kuin vaikka shoppailun tai harrastamisen.
Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia.
Matkailemista, seksiä, liikuntaa tms. en ole lasten takia lopettanut. Luen yhä paljon kirjoja ja seuraan mediaa - lapset ovat oppineet, että vaikka äiti rientää hätätilassa apuun kesken muun tekemisensä, äiti ei välttämättä tule ei-akuuteissa tilanteissa ihan heti leikkimään, vaan lukee ensin uutisen loppuun.
"Odota, tulen viiden minuutin päästä, kun olen juonut kahvini loppuun" on minusta aivan ok viesti, kunhan sitten tosiaan MENNÄÄN leikkimään viiden minuutin päästä ja silloin kun mennään, ollaan täysilla läsnä ja lapsen kanssa.
Tämä viesti on hieman ikävään piilovittuilusävyyn kirjoitettu. "Tietysti jos kokee, että shoppailu ajaa edelle, niin ei missään nimessä kannatakaan hankkia lapsia". Miksi aina kuvitellaan, että jos joku ei hanki lapsia, hän varmasti vaan shoppailee, laittaa kynsiään, juo skumppaa ja juoksee baareissa?
Vitun teinit... Huokaus...
Kato pystysitkö nyt aattelemaan tän asian niin päin, että mekin ollaan eletty ennen lapsia.
Ei me synnytty kolmekymppisinä lapsi kainalossa.
Me tiedämme ihan hyvin, mitä elämä oli ennen ja jälkeen.Teinit? Pystytkö sinä sitten aattelemaan, että kaikilla se elämä ei ole samanlaista ennen ja jälkeen niiden lapsien? En ymmärrä nyt ollenkaan, yritätkö vain tahallasi ärsyttää?
Kysytään sitten minkä sä uskot siinä muuttuvan? Mitä siinä tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinillä alkoi koulu... Johan hiljeni.
En mää ymmärrä miksi näitä asioita pitää niin kauheasti miettiä keskenkasvuisten.
Mut kyllä tämä joukkomuoti jossa parikymppiset ja jopa alle profiloi itsensä veloiksi, on jotenkin niin naurettavaa.
Sitten se poikii tälläisiä pöljiä keskusteluja.
Siis eihän sitä välttämättä tarvitse luopua mistään, vaikka lapsen hankkii. Tosiasia on kuitenkin se, että se lapsi muuttaa sen tekemisen/tilanteen aivan toisenlaiseksi. Siinä on aina sellainen pieni ihminen, joka sinun tulee ottaa huomioon ja huolehtia siitä. Lasta joutuu työntelemään, kantamaan, odottelemaan, ojentamaan, hyssyttelemään, opastamaan ym. Eli ihan hyvin voit vaikka matkustaa lapsen kanssa, mutta totta helvetissä se on erilaista kuin yksin tai puolison kanssa matkustaminen.
Vierailija kirjoitti:
Teinillä alkoi koulu... Johan hiljeni.
En mää ymmärrä miksi näitä asioita pitää niin kauheasti miettiä keskenkasvuisten.
Mut kyllä tämä joukkomuoti jossa parikymppiset ja jopa alle profiloi itsensä veloiksi, on jotenkin niin naurettavaa.
Sitten se poikii tälläisiä pöljiä keskusteluja.
Entäs tämmönen kolmenkympin ja kuoleman välissä oleva vela? :) Onko kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Miten voi "luopua" jostain mitä ei ole, tai ei ole ollut edes kiinnostusta hankkia?
Tällä logiikalla olet luopunut kaikesta mitä et omista. Jos sinulla ei ole helikopteria, olet luopunut siitä. Tai jos sinulla ei ole kirahvia, olet luopunut siitä. Vain jotta voisit elää ilman helikopteria ja kirahvia, etkä koskaan tule tietämään kuinka paljon iloa ne olisivat sinulle tuoneet.
Kyllä pitää hankkia olohuoneen nurkkaan ruumis nököttämään, jos se toisi vaikka iloa. Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, viis siitä että tunnet ajatuksen vastenmieliseksi.
Jep jep, ruumis ja lapset. Onhan ne lähimpänä toisiaan.
Kuule kun ketään ei oikeasti kiinnosta haluaako joku lapsia vai ei.
Jotkut vaan haluaa ja saa, toiset haluaa eikä saa ja toiset ei halua eikä saa, ja kaikkien elämä jatkuu. Mut jos nyt kuvittelet että lapsen saaneet jotenkin jatkuvasti murehtii, että mistä on jäänyt paitsi kun on nyt jostain lapsi " ilmestynyt", niin olet väärässä.
Kyllä kaikki muuttuu. Ihan kuin uusi elämä, vanha kauniissa muistissa. Myös uutta ja mukavaa saa lasten myötä ja osa muutoksista on parempaa kuin ennen. Mutta siis aivan kaikki muuttuu. Parisuhde, matkat, työ, omat ajatukset, periaatteet, harrastukset jne. Niitä voi perustella(ja helpottaa mielessään), että näin on parempi, se ja sama. Mutta KAIKKI muuttuu, se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Rempattiin taloa ja käytiin töissä ja käytiin töissä ja käytiin töissä.
Käytiin sienessä ja marjassa ja ravintolassa joskus syömässä.
Viinaa ei ole otettu oikein koskaan.Ja sanottakoon, että mikään ei ole muuttunut.
Vuoronperään päästetään toisemme rauhassa pilkille tai metsään tai lenkille tai tekeen jotain omia juttuja.Minä olen nyt enemmän kotona, että se on muuttunut, ei muu.
En tunne menettäneeni mitään, vaan saaneeni väriä ja enemmän elämää.
Kouluesimerkki siitä, että samassa viestissä sanotaan, että mikään ei ole ja on muuttunut. :)
Aika moni tuntuu luulevan että ap kysyy, kokeeko ihminen menettäneensä jotain. Toinen tapa ymmärtää kysymys on ollut se, kokiko ihminen luopuneensa jostain itselleen tärkeästä. Edelleen väärin ymmärretty.
Ap kysyi kuitenkin vain konkreettisista muutoksista tai siitä, miten ihmeessä on mahdollista jatkaa muuttamatta mitään.
IMHO, jos joku ihan pokalla palaa sairaalasta vauvan kanssa ja elää kuin vauvaa ei olisikaan, vauva on vainaa parissa päivässä.
t. eri
Sori mutta mulla on kotona tuon ikäisiä lapsia, jotka kyselee kaikkea kummaa ja vastaus harvemmin kelpaa.
En mä kyllä täällä uskonut joutuvani käymään samoja keskusteluja.
Eikö tuo sinusta itsestä ole jo vähän lapsellusta, olettaen että ole aikuiseksi juridisesti todettu?
Tässä oli kyse siitä, että vastaaja oli vastannut sekä eri asiaan kuin mitä kysyttiin ja lisäksi hän (sinä?) kirjoitti samassa viestissä keskenään ristiriitaisia asioita.
Jos lasten kanssa toimiessa on yhtä epäjohdonmukainen, niin aika pienikin lapsi huomaa sen. Se ei kerro lapsen hölmöydestä tai lapsellisuudesta vaan aikuisen epäjohdonmukaisuudesta.
En kyllä ymmärrä miksi Trans-Siperian junamatkalle ei voisi mennä lapsen kanssa. Venäläisperheetkin matkustavat junalla pitkiä matkoja niin miksi se ei suomalaiselta perheeltä onnistuisi. Mutta kaikesta saa mahdotonta jos niin päättää.