Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Olin kryogeenisessa säiliössä odottamassa sulattamistani, kun minua käytettiin aateliston lapsenkantajana. En tiedä mitään elämästäni ennen palvelustani – en nimeäni, en kastiani, en sukutaustaani. En koe menettäneeni mitään. Kaikki tämä on minulle uutta ja ihmeellistä. Kunnia keisarille, kunnia isännilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä fysiikan lakien mukaan vauvapalstailet? Aikataulusi tuntuu olevan ihan täynnä 24/7 ja vapaahetkesi käytät vauvapalstailuun? 😂
Vierailija kirjoitti:
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Kyllä se on, kun väite kuuluu, ettei ole "joutunut luopumaan yhtään mistään" ja voi elää "juuri sellaista elämää kuin ennenkin". Kaikille on selvää, ettei vanhempana tarvitse luopua kaikesta kokonaan, mutta eiköhän jokainen ymmärrä, että treffi-ilta kerran puolessa vuodessa valtavan logistiikan ja järkkäilyn jälkeen on aika eri asia kuin spontaani treffi-ilta töiden jälkeen, kun kumpikin sattui olemaan kaupungilla töiden jälkeen, tai että perheloma on eri asia kuin Trans-Siperia kahdestaan reput selässä. -ap
Eri ihmisillä on erilaisia toiveita, tuliko sinulle yllätyksenä että kaikki eivät halua elää sellaista elämää kuin sinä ap elät? Tällöin ei myöskään luovu mistään vaan lähinnä sinä luovut lapsesta tehdäksesi noita luettelemiasi asioita.
Ajattelen asian niin, että "mistään luopuminen" kattaa vain ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä. Lasten takia jouduin luopumaan bussimatkoista ja siirtymään yksityisautoilijaksi - mikä ihana luopuminen! En
kaipaa hetkeäkään ruuhkabussiin, joten en siis koe luopuneeni siitä.
Siivota, tiskata, laittaa ruokaa jne. piti jo ennen lapsiakin. Kotitöistä en ole joutunut luopumaan.
Seksiä ei ennen lapsia harrastettu milloin ja missä tahansa, mutta lasten synnyttyä huomattiin, että koti on täynnä paikkoja, jotka soveltuvat seksiin paremmin kuin keittiön pöytä tai oma vuode. Luovuimme siis kapeasta käsityksestämme harrastaa seksiä pääosin iltaisin ja aamuisin. No ei kaduta!
Kaljalla en käynyt ennen lapsia enkä kansalaisopiston jumppapiirissäkään, joten niistä en luopunut. Puolison kanssa ei nukuttu pitkään viikonloppuisin, joten sitäkään en osaa kaivata. Sen sijaan on hienoa herätä sunnuntaina aamulla klo 7 ja huomata, että mies on jo syöttänyt ja leikittänyt kaksoset.
Lasten synnyttyä aikaa on ollut paljon enemmän kuin ennen heitä, rahaa on saman verran kuin ennenkin. Ei tarvitse katsoa hintalappuja, kunha ostan yhtä järkevästi kuin ennenkin.
Rehellinen ollakseni olen joutunut luopumaan kiireestä ja paperihesarista. Tosin digilehteen siirtymisen syynä eivät ole lapset vaan se, että lehteä ei enää tuoda aamukantona vaan se saapuu vasta ilmestymispäivää seuraavana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä fysiikan lakien mukaan vauvapalstailet? Aikataulusi tuntuu olevan ihan täynnä 24/7 ja vapaahetkesi käytät vauvapalstailuun? 😂
Tiedän,että tämä on helvetin iso pyyntö suurelle osalle palstailijoista,mutta jos kerrankin voitaisiin jättää kääntämättä keskustelu ketjun avaajan henkilöön. Ymmärrän kyllä, jos tämä on liikaa, mutta yritetään parhaamme, joohan? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Kyllä se on, kun väite kuuluu, ettei ole "joutunut luopumaan yhtään mistään" ja voi elää "juuri sellaista elämää kuin ennenkin". Kaikille on selvää, ettei vanhempana tarvitse luopua kaikesta kokonaan, mutta eiköhän jokainen ymmärrä, että treffi-ilta kerran puolessa vuodessa valtavan logistiikan ja järkkäilyn jälkeen on aika eri asia kuin spontaani treffi-ilta töiden jälkeen, kun kumpikin sattui olemaan kaupungilla töiden jälkeen, tai että perheloma on eri asia kuin Trans-Siperia kahdestaan reput selässä. -ap
Parisuhde on paljon enemmän kuin treffi-ilta. Jos olet puolisosi kanssa vasta seurusteluasteella, niin älä hanki lapsia, vielä ei ole niiden aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on ennemmin ettei koe luopuneensa mistään itselleen tärkeästä kuin että eläisi ihan kuten ennenkin.
(Neljän äiti, joka kaipaa lähinnä kunnollisia yöunia ja liikkeelle lähdön nopeutta ajalta ennen lapsia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Kyllä se on, kun väite kuuluu, ettei ole "joutunut luopumaan yhtään mistään" ja voi elää "juuri sellaista elämää kuin ennenkin". Kaikille on selvää, ettei vanhempana tarvitse luopua kaikesta kokonaan, mutta eiköhän jokainen ymmärrä, että treffi-ilta kerran puolessa vuodessa valtavan logistiikan ja järkkäilyn jälkeen on aika eri asia kuin spontaani treffi-ilta töiden jälkeen, kun kumpikin sattui olemaan kaupungilla töiden jälkeen, tai että perheloma on eri asia kuin Trans-Siperia kahdestaan reput selässä. -ap
Parisuhde on paljon enemmän kuin treffi-ilta. Jos olet puolisosi kanssa vasta seurusteluasteella, niin älä hanki lapsia, vielä ei ole niiden aika!
Ai hitto, melkein yhden viestin ajan kestettiin! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sitä elämää ole koskaan ollutkaan, ei lapsen tulo voi sitä ryövätä. Käy oikeesti sääliksi nää no-life päärynät, joilla "lasten saaminen ei muuttanut mitään". Jos näin on niin news flash: elossa oleminen ei ole yhtä kuin eläminen.
Totta kai se oli luopumista. Luopumista se oli ekan kohdalla, tokan kohdalla ja kolmannenkin. Nykyään elämäni on täysin toisenlaista kuin ennen lapsia. Mutta jos jostain luovut, jotain myös saat. Sain lapset ja niiden mukana tulleet asiat. Kaikki eivät ole niitä houkuttelevimpia juttuja, kuten lasten jälkien siivoaminen tai valvominen, mutta ilman niitä ei olisi lapsiakaan. Eli jos yritän oikein nyt vastata ap:n aloitukseen, niin mielestäni joka väittää, ettei mistään luopunut, joko valehtelee tai ei ymmärrä kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asian niin, että "mistään luopuminen" kattaa vain ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä.
Ehei, nyt ei venytetä sanojen merityksiä, vaan haussa ovat ne extradimensionaaliset ihmeäidit, jotka ovat kykeneet jatkamaan elämäänsä aivan samaan malliin joutumatta kuukauden sisään lastenhuollon asiakkaiksi. Heidän salaisuutensa on valjastettava koko ihmiskunnan parhaaksi! -ap
Ap hyvä. Nuo kuvailemasi asiat voivat tuntua hyvin merkityksellisiltä nyt, kun sinulla ei ole lasta. Itselleni kävi niin, että kun tulin äidiksi, em. asiat muuttuivat vähemmän tärkeiksi, osa tuntui jopa turhanpäiväisiltä pätemisiltä. Siksi koen etten ole joutunut luopumaan paljosta. Koska se "paljon" oli todellakin vain pintaa verrattuna siihen mitä sain tullessani äidiksi lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se oli luopumista. Luopumista se oli ekan kohdalla, tokan kohdalla ja kolmannenkin. Nykyään elämäni on täysin toisenlaista kuin ennen lapsia. Mutta jos jostain luovut, jotain myös saat. Sain lapset ja niiden mukana tulleet asiat. Kaikki eivät ole niitä houkuttelevimpia juttuja, kuten lasten jälkien siivoaminen tai valvominen, mutta ilman niitä ei olisi lapsiakaan. Eli jos yritän oikein nyt vastata ap:n aloitukseen, niin mielestäni joka väittää, ettei mistään luopunut, joko valehtelee tai ei ymmärrä kysymystä.
Kiitos. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Kyllä se on, kun väite kuuluu, ettei ole "joutunut luopumaan yhtään mistään" ja voi elää "juuri sellaista elämää kuin ennenkin". Kaikille on selvää, ettei vanhempana tarvitse luopua kaikesta kokonaan, mutta eiköhän jokainen ymmärrä, että treffi-ilta kerran puolessa vuodessa valtavan logistiikan ja järkkäilyn jälkeen on aika eri asia kuin spontaani treffi-ilta töiden jälkeen, kun kumpikin sattui olemaan kaupungilla töiden jälkeen, tai että perheloma on eri asia kuin Trans-Siperia kahdestaan reput selässä. -ap
Parisuhde on paljon enemmän kuin treffi-ilta. Jos olet puolisosi kanssa vasta seurusteluasteella, niin älä hanki lapsia, vielä ei ole niiden aika!
Ai hitto, melkein yhden viestin ajan kestettiin! -ap
Kyseenalaistat muiden henkilökohtaisia valintoja, mutta omia valintojasi ei saa kyseenalaistaa?
Vierailija kirjoitti:
Siksi koen etten ole joutunut luopumaan paljosta.
Kiitos osallistumisestasi. Haussa oli kuitenkin tällä kertaa vanhempi, joka ei ole joutunut luopumaan "mistään", mikä ei juryn mukaan ole aivan sama asia kuin "paljosta". -ap
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä. Nuo kuvailemasi asiat voivat tuntua hyvin merkityksellisiltä nyt, kun sinulla ei ole lasta. Itselleni kävi niin, että kun tulin äidiksi, em. asiat muuttuivat vähemmän tärkeiksi, osa tuntui jopa turhanpäiväisiltä pätemisiltä. Siksi koen etten ole joutunut luopumaan paljosta. Koska se "paljon" oli todellakin vain pintaa verrattuna siihen mitä sain tullessani äidiksi lapselleni.
Elit siis valeessa ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sitä elämää ole koskaan ollutkaan, ei lapsen tulo voi sitä ryövätä. Käy oikeesti sääliksi nää no-life päärynät, joilla "lasten saaminen ei muuttanut mitään". Jos näin on niin news flash: elossa oleminen ei ole yhtä kuin eläminen.
Siinä vaiheessa kun itseriittoisesti määrittelee muiden elämää tyyliin mikä on elämää ja mikä ei, on jo kadottanut itsensä.
Voin kyllä rehellisesti sanoa, että lasten saaminen ei muuttanut meidän elämäämme paljoakaan. Ennen lapsia lähdimme sulana aikana perjantaisin mökille, joka on meille maailman paras paikka. Sitä samaa olemme tehneet lastenkin kanssa.
Kerran viikossa käymme edelleen pelaamassa kaverien kanssa tennistä. Lapset ovat nykyään samaan aikana tenniskoulussa. Kun he olivat ihan pieniä, tuttu opiskelijatyttö tuli heidän seurakseen. Samaa hoitajaa olemme käyttäneet, jos meillä on yhteisiä iltamenoja. Talvisaikaan käymme koko perhe lauantaisin brunssilla.
Ennen elettiin mukavaa arkea, niin nytkin. Hotovapaa jaettiin.
onko se luopumista jos tekee edellä mainittuja asioita vain harvemmin? Tai että jos niiden asioiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa ja järjestelemään?
Minusta ei.