Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?

En ymmärrä miten joillakin voi olla enemmän aikaa itselle lapsen saannin jälkeen?? Vai onko ennen lasta tehty 20h työpäiviä?? Kyllä mulla ainakin nimenomaan ns. oma aika vähentynyt lapsen myötä radikaalisti!!

Jumalauta ihmisille on mahdoton ymmärtää kysymys. Kyllä kuolee se vähäinenkin toivo ihmiskunnan suhteen kun näitä aivopieruja lukee.

Esim tottakai parisuhde tarkoittaa, että jostakin pitää luopua. Siksi kukaan ei olekaan niin typerä, että päästäisi ilmoille väitteen "elämäni on nyt suhteessa täsmälleen samanlaista kuin aiemmin sinkkuna. Mikään ei näe muuttunut". Mutta lapselliset väittävät näin jatkuvasti! Ja se on ihan yhtä typerä väite!

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä sä ap olet keksinyt että on ihmisiä jotka ei luovu mistään kun lapset tulee kuvioihin? Ja mitä ihmeen merkitystä sillä on sulle miten kenenkin elämä muuttuu ja mistä syistä?? Heittelet näsäviisaita kommenttejasi, ja kun joku on samaa mieltä kanssasi, toivottelet kaikkea hyvää 😄 😃 Luuletko että sun toivottelut kiinnostaa ketään täällä?? Et sä niin merkittävä henkilö sentään täällä av:lla ole.

Koeta kestää. Kyllä tällä palstalla on varmaan lukemisen arvoinen ketju sinullekin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta ihmisille on mahdoton ymmärtää kysymys. Kyllä kuolee se vähäinenkin toivo ihmiskunnan suhteen kun näitä aivopieruja lukee.

Myönnän, etten tosissani uskonut ihmisten välisiin älykkyyseroihin, ennen kuin aloin lukea tätä palstaa. Sittemmin moni asia, jota olen aikaisemmin ihmetellyt, on loksahtanut ymmärryksessäni paikalleen. Mutta jokainen tekee tässäkin ketjussa parhaansa, ja se saa luvan riittää. Kaikkien apu ihmevanhemman etsinnässä on tarpeen! -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut vuosia ulkomailla ja kyllästynyt, muuttanut siis takaisin Suomeen. Alkoholia käytin nuorena ja baareilin liikaakin, nykyään en käytä ollenkaan.. Kävin töissä, liikuin luonnossa, vietin aikaa miehen kanssa kotona tai ulkona esim syömässä.. Mitäs muuta? Mistään noista en joutunut luopumaan.

Mutta nykyään joudut aikatauluttamaan luonnossa liikkumisen miehen tai lapsen rytmien mukaan, ulkona syömiseen ottamaan joko lapsen mukaan jolloin ettei vietä niinkään kahdenkeskistä aikaa, tai hommaamaan hoitopaikan jne. Aika iso muutos kuitenkin, kaikki tekeminen vaatii järjestelyjä aivan eri tavalla.

Mutta ei se ole luopumista, että otan muutkin ihmiset huomioon. Tottakai "joudun" myös vaihtamaan vauvalta vaippoja jne mutta en koe sitäkään mitenkään omasta ajasta luopumiseksi. Tietysti tiesin että vauva tarvitsee hoivaa ja haluan sitä hänelle antaa, en minä mieluummin katsoisi vaan televisiota kun lapsi alkaa itkeä, vaan lohdutan häntä tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt voin toteuttaa itseäni enemmän kuin ennen lapsia. Paljon enemmän aikaa itselle ja omille mielihaluille kuin töitä tehdessä. Toki tää varmaan muuttuu sitten kun palaan töihin. Mies on yrittäjä ja paljon kotona, yritys pyörii omalla painollaan ja tuo ihan mukavasti rahaa. Voisi tuoda enemmänkin, mutta arvostaa enemmän vapaata. Just näin on hyvä.

Eli elämäsi on jo muuttunut lasten takia kerran, ja muuttuu uudestaan kun palaat töihin. Et siis ole näitä utopistisia "mikään ei muuttunut" väittäjiä joista oli puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut vuosia ulkomailla ja kyllästynyt, muuttanut siis takaisin Suomeen. Alkoholia käytin nuorena ja baareilin liikaakin, nykyään en käytä ollenkaan.. Kävin töissä, liikuin luonnossa, vietin aikaa miehen kanssa kotona tai ulkona esim syömässä.. Mitäs muuta? Mistään noista en joutunut luopumaan.

Mutta nykyään joudut aikatauluttamaan luonnossa liikkumisen miehen tai lapsen rytmien mukaan, ulkona syömiseen ottamaan joko lapsen mukaan jolloin ettei vietä niinkään kahdenkeskistä aikaa, tai hommaamaan hoitopaikan jne. Aika iso muutos kuitenkin, kaikki tekeminen vaatii järjestelyjä aivan eri tavalla.

Mutta ei se ole luopumista, että otan muutkin ihmiset huomioon. Tottakai "joudun" myös vaihtamaan vauvalta vaippoja jne mutta en koe sitäkään mitenkään omasta ajasta luopumiseksi. Tietysti tiesin että vauva tarvitsee hoivaa ja haluan sitä hänelle antaa, en minä mieluummin katsoisi vaan televisiota kun lapsi alkaa itkeä, vaan lohdutan häntä tietysti.

Tottakai nuo ovat luopumista ja muutosta! Samalla lailla kuin 150 kiloisesta 100 kiloa laihduttanut on luopunut monesta asiasta ja hänen elämänsä on muuttunut. Ei luopuminen tai muuttuminen sisällä negatiivista latausta, samalla lailla haluttu muutos on muutos ja haluttu luopuminen on luopuminen.

Mites nämä nuoret postimyyntimorsiamet jostakin köyhistä maista? Tietenkään elintasonousu ja vanhemmuus eivät täytä tiukkaa määritelmää, mutta luulisi että aika paljon vähemmästä hyvästä hän on luopunut kuin suomalainen akateeminen uranainen kolmenkymmenen paremmalla puolella.

Koira rajoittaa menemisimme enemmän kuin lapset. Mutta on jotenkin hassua ajatella luopumisena jotain, jota tilapäisesti tekee vähemmän. Oma esikoinen on nyt 19, ja olen sitä mieltä, että jos lapsia ei olisi, olisin joutunut luopumaan enemmästä.

Kyllä meillä on taas mahdollisuus treffailuun mieheni kanssa, olemme seikkailleet ties missä, ja lasten kautta olen päässyt ja joutunut seikkailuihin, joista en ilman lapsia tietäisi mitään.

Olisin voinut asua eri maissa ilmankin lapsia, mutta ilman lapsia en olisi oppinut yhtä paljon eri maiden koulutusjärjestelmistä, ilman lapsia en olisi niin nopeasti päässyt sisään moneen paikallisten sisäpiiriin jne.

Kukaan ei saa kaikkea elämässään, ja aina pitää tehdä valinta, mitä saa ja mistä luopuu.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutulla saattaa ollakin ettei ole joutunut luopumaan mistään. Isovanhemmat osallistuvat joka päivä perheen lasten huoltamiseen. Lapsensa ovat lähes joka viikonloppu isovanhemmilla. Tuttavan vanhemmat ovat eronneet, joten isovanhempia on kolmessa paikassa ja näin ei pääse yksi mummo tai vaari ylirasittumaan, kun kierrättävät vuoroja. Vähän erikoiselta vaikuttaa näin ulkopuolisesta, että onko jotain mielenterveysongelmia vai miksi lapset on niin paljon muualla kuin kotona. Ja tietty tulee mieleen, että miltä se lapsista tuntuu, kun ei ole oikeastaan koskaan viikonloppuisin kotona.

Just näin. Joillakin isovanhemmat ovat hyvin paljon auttamassa lastenhoidossa. Silloinkin jostakin täytyy luopua, mutta helpompaa on jatkaa samoja harrastuksia, jos isovanhemmat ovat aina saatavilla. Ja jotkut kehtaavat pyytää jatkuvasti. Lapset saattavat olla kokonaisia viikonloppuja säännöllisesti isovanhemmilla ja sen lisäksi vielä pyydetään katsomaan lapsia viikoittain, että äiti pääsee harrastuksiin, tapahtumiin, jne. Itse en ehkä kehtaisi pyytää niin usein. Lisäksi on vanhempia, jotka eivät juurikaan vietä aikaansa lastensa kanssa. Roikkuvat puhelimessa, somessa ja muissa omissa askareissaan illat, vaikka ovat päivät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei saa kaikkea elämässään, ja aina pitää tehdä valinta, mitä saa ja mistä luopuu.

Kiitos! -ap

Tämä vela on ihmetellyt sitäkin, että jos mikään ei muutu lasten myötä, niin miksi niitä lapsia oikein hankita? Miksi ei vain jättäydytä lapsettomaksi, jos se ei vaikuta mitenkään elämän sisältöön tai kulkuun?

Vierailija kirjoitti:

Minkä fysiikan lakien mukaan vauvapalstailet? Aikataulusi tuntuu olevan ihan täynnä 24/7 ja vapaahetkesi käytät vauvapalstailuun? 😂

Tämä viesti on sellaiselta, jolla ei ole kokemusta. Minäkin roikun vauvapalstalla siksi, että muu elämä on niin vaativaa ja väsyttävää, että aivot eivät enää jaksa mitään älykkäämpää. En esim. jaksa alkaa katsoa elokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut vuosia ulkomailla ja kyllästynyt, muuttanut siis takaisin Suomeen. Alkoholia käytin nuorena ja baareilin liikaakin, nykyään en käytä ollenkaan.. Kävin töissä, liikuin luonnossa, vietin aikaa miehen kanssa kotona tai ulkona esim syömässä.. Mitäs muuta? Mistään noista en joutunut luopumaan.

Mutta nykyään joudut aikatauluttamaan luonnossa liikkumisen miehen tai lapsen rytmien mukaan, ulkona syömiseen ottamaan joko lapsen mukaan jolloin ettei vietä niinkään kahdenkeskistä aikaa, tai hommaamaan hoitopaikan jne. Aika iso muutos kuitenkin, kaikki tekeminen vaatii järjestelyjä aivan eri tavalla.

Mutta ei se ole luopumista, että otan muutkin ihmiset huomioon. Tottakai "joudun" myös vaihtamaan vauvalta vaippoja jne mutta en koe sitäkään mitenkään omasta ajasta luopumiseksi. Tietysti tiesin että vauva tarvitsee hoivaa ja haluan sitä hänelle antaa, en minä mieluummin katsoisi vaan televisiota kun lapsi alkaa itkeä, vaan lohdutan häntä tietysti.

Tottakai nuo ovat luopumista ja muutosta! Samalla lailla kuin 150 kiloisesta 100 kiloa laihduttanut on luopunut monesta asiasta ja hänen elämänsä on muuttunut. Ei luopuminen tai muuttuminen sisällä negatiivista latausta, samalla lailla haluttu muutos on muutos ja haluttu luopuminen on luopuminen.

Tottakai elämä muuttuu kun tulee lapsia eikai kukaan ole väittänyt ettei MITENKÄÄN muutu? Jo se on muutos että se lapsi on siinä. Luopumaan en silti ole joutunut mistään :) voit jänkätä ettö olen, Muttakun en ole, tämän ei pitäisi olla sinulta pois.

Ennen esikoista olin työtön, nuori ja harrastin lukemista. Lapsen saamisen jälkeen olin edelleen työtön, nuori ja harrastin lukemista. Myöhemmin olen harrastanut kaikenlaista entisöinnistä, hopeakorujen teosta ja korien virkkaamisesta italiankieleen, eikä lapset ole koskaan estäneet niitä, eikä myöskään politiikkaan osallistumista tai ammattiliiton johtokuntaan kuulumista, jokaiseen kokoukseen olen päässyt osallistumaan, jopa aika pian kaksosten syntymän jälkeen.

En juo kahvia tai kaljaa, tai muutakaan alkoholia, mutta jos haluan mennä ystävän kanssa kahvilaan tai ravintolaan syömään, voin sen tehdä jos mies ei satu olemaan yövuorossa, tai no oikeastaan sekään ei enää niin haittaa koska  nuorimmaisetkin pärjää jo useamman tunnin kotona keskenään. Minä ja mies nukutaan kyllä myöhempään vapaapäivinä kuin lapset, joskus ne kyllä häiritsee meidän nukkumista, mutta komennetaan niitä olemaan hiljaa ja menemään huoneeseensa siksi aikaa kun me nukutaan.

Seksiä olen aina tykännut harrastaa nukkumaan mennessä, siis yöllä, en koska tahansa, se ei ole muuttunut miksikään. Kun olin työtön nuori, ei ollut rahaa shoppailla, eikä mun elämä ollut huoletonta ja helppoa, mun elämää on vaikeuttaneet yleensä ihan muut asiat kuin lapset. Elämää rajoittaa eniten se että jos on työtön, ei ole rahaa tehdä mitään kivaa ja jos on töissä ei ole aikaa ja voimia tehdä mitään. Tosin nyt kun on mies ja lapset, tehdään yhdessä edes joskus kivoja juttuja. Mies ei ole mikään romantikko, eli vaikka ollaan kahdestaan kotona, ei tehdä mitään erilailla kuin lasten ollessa kotona, eli jos meillä ei olisi lapsia, olisi todella tylsää elämää.

Meillä lapset on perheenjäseniä, ei mitään kivirekiä. En tiedä minkälaista elämää muut viettää sitten ilman lapsia, mutta minä viettäisin lähes 100% samanlaista kuin nytkin, pari makuuhuonetta pienemmässä talossa luultavasti ja pyykkiä pesisin koneellisen viikossa vähemmän, ja toisin kaupasta vähän vähemmän ruokaa. En herättäisi ketään kouluun enkä käskisi illalla tehdä läksyjä ja pestä hampaita. Rahaa ei olisi enemmän käytettävissä koska lapsilisiä ei tulisi ja ulosoton jälkeen jäävä rahamäärä olisi pienenpi kuin nyt kun ei olisi elätettäviä. Kaikki menisi kuten nytkin. Mutta sitten mulla ei olisi noita kolmea erittäin hyvää syytä elää, ei olisi syytä yrittää mitään, esim. edetä työelämässä, ei olisi kolmea ihmistä jotka rakastaa mua ja jotka tuo mun elämään iloa ihan mielettömästi, eikä olisi omia lapsia joita rakastaa rajattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vela on ihmetellyt sitäkin, että jos mikään ei muutu lasten myötä, niin miksi niitä lapsia oikein hankita? Miksi ei vain jättäydytä lapsettomaksi, jos se ei vaikuta mitenkään elämän sisältöön tai kulkuun?

Oiva pointti tämäkin. Kuinka moni hankkisi esimerkiksi koiran sillä ajatuksella, ettei mikään muutu? Eiköhän isoilla elämänmuutoksilla haeta nimenomaan sitä, että elämään tulisi jotakin uutta –  ja samalla ovenavauksella lähtee sitten jotakin muuta ulos, kun aikaa, rahaa ja jaksamista kun on jokaisella rajallisesti.

Paitsi tietty näillä kosmisilla vanhemmilla, jotka heiluttavat Ikuisuuden rautahanskaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen esikoista olin työtön, nuori ja harrastin lukemista. Lapsen saamisen jälkeen olin edelleen työtön, nuori ja harrastin lukemista. Myöhemmin olen harrastanut kaikenlaista entisöinnistä, hopeakorujen teosta ja korien virkkaamisesta italiankieleen, eikä lapset ole koskaan estäneet niitä, eikä myöskään politiikkaan osallistumista tai ammattiliiton johtokuntaan kuulumista, jokaiseen kokoukseen olen päässyt osallistumaan, jopa aika pian kaksosten syntymän jälkeen.

En juo kahvia tai kaljaa, tai muutakaan alkoholia, mutta jos haluan mennä ystävän kanssa kahvilaan tai ravintolaan syömään, voin sen tehdä jos mies ei satu olemaan yövuorossa, tai no oikeastaan sekään ei enää niin haittaa koska  nuorimmaisetkin pärjää jo useamman tunnin kotona keskenään. Minä ja mies nukutaan kyllä myöhempään vapaapäivinä kuin lapset, joskus ne kyllä häiritsee meidän nukkumista, mutta komennetaan niitä olemaan hiljaa ja menemään huoneeseensa siksi aikaa kun me nukutaan.

Seksiä olen aina tykännut harrastaa nukkumaan mennessä, siis yöllä, en koska tahansa, se ei ole muuttunut miksikään. Kun olin työtön nuori, ei ollut rahaa shoppailla, eikä mun elämä ollut huoletonta ja helppoa, mun elämää on vaikeuttaneet yleensä ihan muut asiat kuin lapset. Elämää rajoittaa eniten se että jos on työtön, ei ole rahaa tehdä mitään kivaa ja jos on töissä ei ole aikaa ja voimia tehdä mitään. Tosin nyt kun on mies ja lapset, tehdään yhdessä edes joskus kivoja juttuja. Mies ei ole mikään romantikko, eli vaikka ollaan kahdestaan kotona, ei tehdä mitään erilailla kuin lasten ollessa kotona, eli jos meillä ei olisi lapsia, olisi todella tylsää elämää.

Meillä lapset on perheenjäseniä, ei mitään kivirekiä. En tiedä minkälaista elämää muut viettää sitten ilman lapsia, mutta minä viettäisin lähes 100% samanlaista kuin nytkin, pari makuuhuonetta pienemmässä talossa luultavasti ja pyykkiä pesisin koneellisen viikossa vähemmän, ja toisin kaupasta vähän vähemmän ruokaa. En herättäisi ketään kouluun enkä käskisi illalla tehdä läksyjä ja pestä hampaita. Rahaa ei olisi enemmän käytettävissä koska lapsilisiä ei tulisi ja ulosoton jälkeen jäävä rahamäärä olisi pienenpi kuin nyt kun ei olisi elätettäviä. Kaikki menisi kuten nytkin. Mutta sitten mulla ei olisi noita kolmea erittäin hyvää syytä elää, ei olisi syytä yrittää mitään, esim. edetä työelämässä, ei olisi kolmea ihmistä jotka rakastaa mua ja jotka tuo mun elämään iloa ihan mielettömästi, eikä olisi omia lapsia joita rakastaa rajattomasti.

Nyt alkoi kiinnostaa: kuka siis häiritsi sinun ja miehesi aamu-unia ennen lapsia, kenen lapsia kaitsit miehesi ollessa yövuorossa, ja kenen asumista rahoitit parin ylimääräisen makuuhuoneen verran kuussa? -ap

Lähes kaikki vastaajat horisee jostain luopumisesta, mutta eihän ap siihen vastausta kaivannut. Nyt etsittiin vanhempia, joiden elämässä -mikään- ei ole muuttunut lasten saannin myötä. Tuo lause on täysin absoluuttinen valhe itsessään. Koska ainakin sen verran on muuttunut, että kotona asuu yksi ihminen lisää. Joten juu, luopumaan on joutunut ja tilalle uutta saanut, ja ei harmita yhtään ja mitä kaikkea, mutta sitä ei nyt tässä keskustelussa haettu takaa. 

Vierailija kirjoitti:

eikai kukaan ole väittänyt ettei MITENKÄÄN muutu?

Tervetuloa palstalle! -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen asian niin, että "mistään luopuminen" kattaa vain ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä.

Ehei, nyt ei venytetä sanojen merityksiä, vaan haussa ovat ne extradimensionaaliset ihmeäidit, jotka ovat kykeneet jatkamaan elämäänsä aivan samaan malliin joutumatta kuukauden sisään lastenhuollon asiakkaiksi. Heidän salaisuutensa on valjastettava koko ihmiskunnan parhaaksi! -ap

Ihan samanlailla tein ruokaa ja siivosin ja kävin taidenäyttelyissä ja kavereilla ja keikoilla kuten ennenkin, lapsenvahdit on keksitty jos halusi mennä miehen kanssa johonkin. Luovuin töistä ja fillarilla kulkemisesta 9 kuukaudeksi, sitten palkkasin hoitajan kotiin ja jatkoin työmatkapyöräilyä.