Lue keskustelun säännöt.
Ajoin töihin eläinlääkäriaseman ohitse, ja sieltä tuli vanha pappa silmät punoittaen kädessään vain hihna ja kaulapanta, aloin itkeä :(
19.03.2017 |
Ilmeisesti jokin yllättävä hätä sattunut koska tuskin muuten pyhähinnoilla varaa lopetusaikaa. Pappa oli niin surkean näköinen että aloin itsekin itkeä. Tuli mieleen että tulen joskus olemaan samassa tilanteessa vaikka koirani on vasta nuori...
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen lapsen arvostan paljon korkeammalle kun eläimen.
Arvosta vaan, minä en.
Tuo asenteesi jatkuu siihen saakka, kun joku autoilija valitsee väistää kissaa ja ajaa sen sijaan lapsesi ylitse. Sitten sinäkin toivot hänen valinneen toisin.
Mistä päättelet, että minulla on lapsia? No ei ole eikä tule!
Niin, ei kai se oikein todennäköiseltä vaikuta, että joku pariutuisi kanssasi.
Miksi pitää olla noin ilkeä? Tuleeko tuosta hyvä mieli?
Itse asiassa, sellaisen henkilön loukkaamisesta joka ajattelee että eläin on yhtä arvokas kuin ihminen, tulee kyllä hyvä mieli. Ihan aidosti.
Miksi, miksi eläin ei voi olla yhtä "arvokas" kuin ihminen? Me olemme kaikki täällä pallolla sattuman tulosta ( ja just oikeiden olosuhteiden), miksi kaikki elämänmuodot eivät ole samanarvoisia? Tätä aina olen ihmetellyt. Eläimetkin elävät itseään varten, ja miksi eivät saisi elää?
Ei tää oo mikään ihmiselle "tehty" maailma jossa kaikki muut ovat eriarvoisia kun eivät satu olemaan ihmisiä. En ymmärrä, kaikki elämä on arvokasta, koska se on niin harvinaista loppujen lopuksi tässä universumissa. Mut ei, ihminen on ääliöydessään ominut kaiken ja pitää muuta elämää vain hyödykkeenä koska luulee olevansa arvokkaampi kaikkia, huom. kaikkia muita. Ei ihminen ole mikään "luomakunnan kruunu".
Vaikeaa on ymmärtää.
Tätä minäkin ihmettelen. Ihminen on vain yksi niistä miljoonista lajeista, joita maa kantaa päällään. Toki olemme edistyksellisempiä korkean ajatustoimintamme ansiosta, mutta ei se tee muista lajeista turhia ja vähemmän tärkeitä.
Ihminen on täysin riippuvainen muista lajeista. Osaa käytetään ravinnoksi ja osaa muuten hyödyksi yhteisen edun vuoksi. On homekoiria, syöpäkoiria, terapiakoiria, poliisikoiria... Vaikka eläin ei olisikaan tämän kaltaisessa hyötykäytössä, on silti niillä kaikilla oikeus elämään. Elämä on ainutkertainen kokemus kaikille lajeille maan päällä. Jostain syystä ihminen kuvittelee olevansa kaikista tärkein ja samalla ainut laji, joka on ansainnut kuoleman jälkeisen elämän.
Ainakin minun maailmani olisi täysin väritön, mikäli eläimiä ja kasvimaailman lajeja ei olisi ympärillä. Rakastan lintujen laulua ja tulen iloiseksi nähdessäni kissojen tekemiä hölmöyksiä. Ihailen kasvien väriloistoa ja vuodenaikojen tekemiä muutoksia.
Ihminen on ylimielisyyteen, vihaan ja kyynisyyteen taipuvainen eläin, jonka sietäisi ottaa oppia muista eläinkunnan eläimistä. Ei millään muulla lajilla ole esimerkiksi niin voimakasta halua tuhota omiaan ihmisillä on. Koirista huomaa erityisesti taidon elää hetkessä, se on useimmilla ihmisillä täysin hukassa. Haikaillaan menneeseen tai keskitytään liikaa tulevaisuuteen, vaikka juuri tämä hetki on se millä on merkitystä.
Niin samaa mieltä. Ihan käsittämätöntä, että monella on ajatus ihmisen ylivertaisuudesta. Me emme olisi mitään ilman eläin- ja kasvikuntaa. Mitään edellytyksiä elämällemme ei olisi.
Minä rakastan koiraani. Se on ollut meillä monta vuotta, pennusta asti. Välillä koiraa silittäessä kyyneleet nousevat silmiini ihan vain siksi, että tiedän joutuvani koirasta joskus luopumaan. Se on rakas ystävä ja nauran koiran tempauksille päivittäin. Välillä se on todella rasittava, sotkuinen, häiritsevä, ärsyttävä, äänekäs jne, mutta niin ovat myös rakkaat ihmiset. Koira on tuonut elämääni uskomattoman paljon hyvää. Vietän sen kanssa enemmän aikaa kuin yhdenkään ihmisen, koira on minulla monessa mukana. Koiraansa rakastava tietää kyllä mitä tarkoitan kun puhun tunteistani koiraa kohtaa. Koira on ihmisen paras ystävä. Vanha sanonta "mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani" pitää paikkansa. Koira ei välitä ulkonäöstä, titteleistä, tilin saldosta tai muista epäoleellisuuksista. Koira vain luottaa ja välittää. Kun tulet kotiin, se ilahtuu aina, kun teet yhdessä koiran kanssa jotain kivaa, koira innostuu.
Eräs lapseton sukulaiseni kertoi, että ei ole surrut yhdenkään tuntemansa ihmisen kuolemaa kuten edesmenneiden koiriensa. En ihmetellyt. En kauhistellut. En tuominnut. Ymmärrän, että koira on tärkeämpi kuin jotkut yhdentekevät sukulaiset tai sukulaisten lapset. Ei niitä voi eikä pidä verrata. Jos koira/muu lemmikki on on tärkeämpi kuin ihminen, se on. Ei sellaista ihmistä voi syyttää tunnevammaiseksi tai hulluksi. Miksi ihminen pitäisi nostaa jalustalle, sellainenkin ihminen jolla ei itselle ole mitään merkitystä? Olisi täyttä jeesustelua väittää, että joku henkilö x jossain kaukaisessa maassa olisi MINULLE merkittävämpi kuin koirani vain siksi, että kyseessä on ihminen?! Tai tuntematon ihminen täällä kotimaassa? Tai edes joku sukulainen, johon minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä?? Miksi se olisi tärkeämpi? Annetaan ihmisten välittää toisista, on ne sitten eläimiä, ihmisiä tai vaikka kasveja. Kaikki elollinen on arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mieltä. Ilman eläimiä ja kasveja me emme olisi mitään.
Jotkkut on vain kateellisia muille osoitetusta säälistä, miespuolisia tietysti kaikki, alko-ongelma ja äidinkaipuu samassa pkt:ssa.
Tuli minullakin itku silmään, itkevä mies on aina liikuttava ilmestys.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ruumis jää sinne eläinlääkärille vaan ukko ois saanu sen laatilossa mukaansa haudattavaksi.
Kävi tietty jättämässä koiran sinne hoitoon tai osti pannan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ruumis jää sinne eläinlääkärille vaan ukko ois saanu sen laatilossa mukaansa haudattavaksi.
Kävi tietty jättämässä koiran sinne hoitoon tai osti pannan.
Ei me ainakaan oltais edes haluttu rakkaan koiramme raatoa kerrostaloasuntoon säilöttäväksi. Outo ajatus.
Mutta kiitos kuitenkin, kun yritit lohduttaa meitä, joita tuo papan vuosien takainen tilanne liikutti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän v**tua nyt taas... millä oikeudella ap ja muut palstahorot kutsuu mies-oletettua papaksi?
Itku tuli tätä lukiessa. Menetin jokin aikan sitten terveen kissani äkilliseen sairaskohtaukseen (kuoli parissa minuutissa aivan yllättäen kesken leikin), enkä tiedä, miten pystyn pääsemään tästä yli.